Internetissä on kaikenlaista hassua, osin tarkoituksella ja osin tahattomasti. Usein kaikista hassuinta onkin semmoinen, minkä ei ole alunperin ollut tarkoitus olla hauskaa lainkaan. Sen verran vaikea laji on tämä huumori, sano.

Siksi vähän aina epäilyttää, kun lähdetään tekemään tarkoituksellisesti hauskaa. Magicka tekee jo ensi minuuteiltaan asti selväksi, että se ei halua itseään otettavaksi vakavasti. Pelihahmot mokeltavat jonkinlaista skandinaavisten kielten ja englannin sekasotkua (mikä selittynee tekijöiden kansalaisuudella), maagikoulun opettaja on vampyyri muttei myönnä sitä, ja heti alkuun pelin tekijät ilmoittavat monin tavoin olevansa kunnon 4chan/reddit-nörttejä.



Ehkä erottumiseen onkin erityistä tarvetta, sillä ulkoisesti Magicka ei eroa kymmenistä ellei sadoista kaltaisistaan. Yläviistosta kuvatussa pseudokolmiulotteisessa maisemassa vipeltää yksi tai useampia velhoja hiiren naksuttelujen tahtiin, ja vihollisista otetaan ilmat pihalle huitomalla ja taikomalla. Tuttua Diablo-menoa siis päällisin puolin.

Taikajärjestelmä on sentään hieman omaleimaisempi. Eri taioissa käytettävät elementit (8 erilaista + 2 yhdistelmää) on ripoteltu näppäimistölle vierekkäin, ja periaatteessa heti saatuaan tietyn elementin käyttöönsä voi sitä käyttää vapaasti taikoihin. Tämä antaa peliin mukavasti vapautta, jos sattuukin keksimään jo varhaisessa vaiheessa hyvinkin tehokkaita yhdistelmiä. Ilman ohjeita tosin lopputuloksesta ei ole mitään takeita, mikä synnyttää tilanteesta riippuen huvittavia tai ärsyttäviäkin hetkiä.

Varsin pian törmää myös siihen, että pelissä on vielä jonkin verran bugeja. On liian helppoa joutua huomaamattomasti kentän laidoille tai muuten jumiin, ja latauksen yhteydessä peli kaatuili useammin kuin kerran. Samoin lähitaistelu on enimmäkseen sellaista soheltamista, että se onneksi on myös liki täysin tarpeetonta.



Magicka ei ole kuitenkaan täysihintainen peli, joten tuotantoarvoiltaan sen vertaaminen 70 euron megaeepoksiin olisikin epäreilua. Alle 10 euron hintaan Steamista irtoavalla pelillä on kuitenkin myös runsaasti ansioita.

Vaikka peli onkin hieman ylikuorrutettu huumorilla, osa siitä onnistuu myös aidosti naurattamaan. Kun kyläläinen huutaa “RUN TO THE HILLS, RUN FOR YOUR LIVES!”, on vaikea olla edes hymähtämättä. Samoin peli suhtautuu omiin rajoituksiinsa kiitettävän itseironisesti, ja jopa väkivalta on niin liioiteltua, että se jo huvittaa.

Parhaimmillaan Magicka on kuitenkin moninpelissä. Jopa neljä velhoa voi varustautua yhteiselle retkelle kaatamaan pahiksia, tai sitten voidaan pelata haastetilassa enemmän kilpaillen. Lukuun ottamatta sitä, että verkkopelin saa kaatumaan helposti varomattomalla Alt-Tabilla, yhteispeli on hiton hauskaa jo kaksin. Pelin vaikeusaste onkin säädetty sen verran korkealle, että jo ensimmäisen chapterin lohikäärmettä sai yksinään takoa pitkään, parityönä se sentään kaatui mukavassa aikataulussa. Oudosti tämän jälkeen useamman kentän loppuhirviöt olivatkin sitten paljon helpompia.



Magicka ei ole roolipeliä nähnytkään, eikä sitä pidä sellaiseksi pelkän ulkonäön perusteella olettaa. Se on fantasiateemainen hupailutoimintapeli, joka on hinnoiteltu sopivasti niin, että sen voivat kaikki peliporukassa edukkaasti hankkia ja naksutella sitten läpi yhdessä. Mitä ilmeisimmin kyseessä on kehittäjien ensimmäinen teos, joten sitä suuremmalla syyllä toivotan parhainta onnea jatkossa. Seuraavalla kertaa ei ehkä ole niin kovaa tarvetta hukuttaa koko dialogia pop-kulttuuriviittauksiin.