World of Warcraft on dominoinut MMO-markkinoita rautaisella otteella jo 7 vuotta. Ottaen huomioon kuluneen ajan määrän, on julkaistujen lisälevyjen määrä varsin maltillinen, eli kolme. Siinä missä laajennuksista ensimmäinen, The Burning Crusade, oli peliä varsin onnistuneesti laajentanut ja parantanut tekele, ei sitä seurannut Wrath of the Lich King onnistunut imemään allekirjoittanutta tonttumaailmaan läheskään yhtä kovalla teholla. Teknisesti puhuen työn jälki oli edelleen laadukasta, mutta ongelmaksi muodostui liian pitkälle viety "casualisointi", eli sisällön virtaviivaistaminen ja helpottaminen. Kaikkien piti päästä käsiksi kaikkeen ja onnistua kaikessa. Pelistä katosi haasteen ja seikkailun tuntu. Jäljelle jäi silmät kiinni toinen käsi selän taakse sidottuna läpijuostu tyrmä toisensa perään. Isojen, 10 ja 25 pelaajan luolastojen vaikeammista versioista oli rajatusti iloa ihmiselle, jolla ei ollut halua kuluttaa peliaikaansa yrittämällä tappaa jotain, jonka oli jo tappanut hieman eri reunaehdoilla. Suurin osa WotLK:hon pistetyistä pelitunneista menikin minulla uusien ja vanhojen hahmojen tasojen nostamiseen.




Blizzardin ilmoittaessa että Cataclysmin sisältö koostuisi varsinaisen uuden sisällön lisäksi vanhojen alueiden uusimisesta, meni MMO-mieleni matalaksi. Mieleen nousi välittömästi kuva rahastuksesta ja uusien pelaajien kosiskelusta vanhojen partojen miellyttämisen sijaan. Tästähän kyse varmasti osittain olikin, mutta Blizzard onnistuu jälleen osoittamaan sen, minkä mielestäni myös esim. Starcraft 2:n tapauksessa; ei sillä ole niin väliä teetkö jotain uutta vai jotain vanhaa, kunhan teet sen todella, todella hyvin. Olisi valheellista väittää, että tasojen 1-60 kokemus olisi kokonaan uusittu, mutta kyllä se vain hyvin uudelta tuntuu. Monet alueet ovat hyvinkin vahvasti erilaisia kuin ennen uuden pääpahiksen, eli Deathwingin raivoa, ja ennen kaikkea tehtävien sisältöä ja keskinäistä järjestystä on muokattu isolla kädellä.

Lopputulos on pelottavan toimiva. Jo alkuperäisen WoW:n arvostelussa kehuin kovasti sitä, miten vähän verrattuna muihin sen aikaisiin MMO:ihin pelaaja joutuu päämäärättömästi matkustelemaan, tappamaan kasapäin hirviöitä tai tekemään muuta sellaista, mitä ei helposti miellä hauskaksi pelaamiseksi. Cataclysmin myötä loputkin epäkohdat on saatu eliminoitua lähes täydellisesti. Tokihan kyseessä on edelleen varsin perinteinen MMORPG-kokemus, mutta se on viimeiseen asti hiottu. Pelaaja tietää aina mitä tehdä seuraavaksi, mihin mennä seuraavaksi, ja tekeminen ei taatusti lopu kesken, ennenkuin tasokatto on saavutettu.

Sujuvaa tasojen nostoa tukee myös jo WotLK:n aikana lisätty "Dungeon Finder", jolla pelaaja voi automaattisesti etsiä muita jäseniä monia pelaajia vaativia tyrmiä varten. Kun ryhmä on koossa, pelaaja teleporttaa tyrmään. Kun putka on tyhjänä tai ryhmä hajoaa, siirtyy pelaaja takaisin sinne, mihin ulkopuolisessa maailmassa jäi. Pelimaailman immersio tästä hieman kärsii, mutta eipähän tarvitse odotella, kun se "yksi uusi tyyppi" löytää paikalle. Luolastoja on uusittu hieman ulkomaailmaa laiskemmin - lähinnä pomotaisteluita ja niistä saatavilla olevaa rojua on muokattu. Myös pelaajien välisiin taisteluihin pääsee nyt helposti teleporttaamalla, aina tasolta 10 lähtien, ja nykyään muiden lätkimisestä palkitaan myös kokemuspisteitä.

Kaiken kaikkiaan pelin alkupuolen uudistaminen oli ymmärrettävä liike, varsinkin liiketoiminnan näkökulmasta. Onhan se sääli, jos pelin ylivoimaisesti paras sisältö löytyy vasta kymmenien tai jopa satojen pelituntien jälkeen. Jotain työn laadusta kertoo se, että neljä vanhan maksimitason hahmoa omistava vanha parta nautti jälleen uuden hahmon pelaamisesta. Aloittamani shamaani on nyt tasolla 45, ja kaavailen jopa uuden hahmon aloittamista ihan alusta, sillä kyseinen hahmoluokka ei minulle oikein minulle muuten viihdyttävästä pelikokemuksesta huolimatta maistu.




WoW:n "endgame", eli maksimitasolla tapahtuva pelaaminen, on aivan eri peto kuin hahmon tasojen nostaminen. Yksin suoritettava kokemuksen kerääminen ja tehtävien suorittaminen loppuu lähes kokonaan ja tilalle tulee tyrmien läpikäymistä muiden pelaajien kanssa, ja/tai pelaajien välisissä taisteluissa kahinoiminen, molemmissa tarkoituksena parempien varusteiden kerääminen hauskanpidon ohessa. Täten kaikkia ei uuden hahmon aloittaminen ymmärrettävästi nappaa.

Heitäkään ei Blizzard tietenkään ole unohtanut, vaan tasokattoa on jälleen nostettu, tosin vain puolella siitä, mitä edellisissä laajennuksissa, eli viidellä tasolla. Blizzardin ennakkopuheiden perusteella näiden uusien tasojen saavuttamiseen olisi pitänyt mennä suurinpiirtein yhtä kauan kuin edellisen lisärin parissa, mutta käytännössä en voi ainakaan omalla kohdallani tätä allekirjoittaa. Varta vasten Cataclysmiä varten levelaamani trollimaagi ponnisteli uuteen tasokattoon parin viikonlopun ja muutaman arki-illan aikana. Ihan tuplista ei voi WotLK:n kohdalla puhua, mutta sisältöä oli kyllä merkittävästi enemmän. Joitakin tämä saattaa häiritä, itseäni ei hahmomäärän takia juuri harmita, kun ei tarvitse tehdä viikkokaupalla duunia yhden korottamiseksi uuteen tasokattoon.

Uudet alueet ja tehtävät ovat pelille tyypillistä perusvahvaa kamaa. Olisi helppo valittaa, että pelin pitäisi uudistua vauhdikkaammin, mutta se on vaikeaa, kun kaava toimii niin hyvin kuin se toimii. Erityismaininnan ansaitsee kokonaan veden alla sijaitseva Vashj'ir, joskin ideaan on tykästytty niin kovasti, että tekemistä alueelta löytyy vähän turhankin pitkäksi toviksi.

Tehtäviä on jälleen monipuolistettu ja pelaaja pääsee matkan varrella ottamaan mm. ison tonttuja jyräävän tulipallon tai lentokoneen KK-miehen roolin. Tehtävät ovat hieman edellisen lisärin vastaavia hankalampia, mutta edelleenkin toivoisin lisää haastetta. Jos verkko-ongelmista tai puhtaasta huolimattomuudesta johtuvat kuolemat lasketaan pois, lähti maagiltani seikkailujen aikana henki yhden käden sormilla laskettavan määrän kertoja, ja nekin koska tuli käyttäydyttä erityisen uhkarohkeasti. Touhussa olisi roisisti enemmän tunnelmaa, jos pelaaja pakotettaisiin edes jonkinasteiseen suunnitelluun ja huolellisuuteen.

Uusia luolastoja on hyvä lasti ja joitakin vanhoja klassikkoja on pistetty uuteen uskoon ja siirretty pelattavaksi maksimitasolle. Aivan kuten alueidenkin kohdalla, perusvahva taso on säilynyt. Useimmista tyrmistä löytyy jippo tai pari, joita ei ole aikaisemmin nähty, ja vaihtelua on ihan riittävästi, joten täydellistä kyllästymistä ei tarvitse hetkeen pelätä.




En ole ainoa, jota pelin helpottuminen vuosien mittaan on häirinnyt. Asiasta näkyy itkua keskusteluissa jatkuvasti, ja Blizzard on tämän tiedostanut. Tasojen keräämiseen tarkoitettujen tehtävien vaikeuttaminen on ymmärrettävästi pelottava ajatus asiakaskadon uhatessa, mutta endgamessa on otettu joitakin rohkeita askeleita vanhojen hyvien aikojen suuntaan. Monet uudet 5 pelaajan tyrmät ovat huomattavasti mitään WotLK:sta löytynyttä hankalempia. Myös hahmojen taitoja ja taikoja on muokattu sellaiseen suuntaan, ettei huolimaton "tappakaa kaikki, äkkiä" -taktiikka enää tuokaan helppoja tappoja. Jopa normaalitason tyrmät vaativat jonkinasteista koordinointia ja taitotasoa pelaajilta, joskin mistään todellisista haasteista ei voida puhua.

Tyypillisen pullamössövinkujan ongelmat alkavat, kun matka vie heroic-tason viiden pelaajan luoliin. Yhtäkkiä vastustajat lyövätkin niin lujaa, ettei niitä voi olla kimpussa muutamaa enempää, parantajalta voikin mana loppua kesken leikin ja vahingontekijöiden on mättämisen lisäksi osattava käyttää mölliäisten liikehdintää rajoittavia crowd control-temppuja. Se on varma, että näistäkin viiden miehen heroiceista tulee läpijuoksua ennemmin tai myöhemmin keskimääräisen varustetason kehittyessä, mutta nyt haastetaso on riittävä. Näin varsinkin viidelle satunnaiselle ihmiselle jotka eivät toisiaan tunne, eivätkä voi olla varmoja tiimikumppaineiden tietotaidon tasosta.

Keskustelut ovat jo täynnä "kaikki mulle, heti" -ihmisten vinkunaa asiasta. En voi kuin toivoa ja rukoilla, että Blizzard ei taivu paineen alla, vaan pitää nimenomaan haastaviksi tarkoitetut heroicit edes jossain määrin nykymuodossaan. Haasteellisuuden kääntöpuoli on yhdestä tai kahdesta kuolemasta turhautuvat vinkujat, jotka pilaavat homman koko ryhmältä poistumalla samantien kun pelissä joutuu, oho, pelaamaan. Uuden tankin tai parantajan löytäminen voi tällä hetkellä kestää pitkänkin tovin.


Kun 5 miehen koloista on kolunnut tarvittavan määrän päivityksiä rojuihinsa, on mahdollisuus lähteä yrittämään isompien pahisten taltuttamista "raideihin", eli 10 tai 25 pelaajan luolastoihin. Kaikista raideista löytyy sekä 10 että 25 pelaajan versio. Haastetaso näissä nousee entisestään, sillä ainakin tällä hetkellä virheille on jätetty huomattavasti vähemmän tilaa kuin vuosiin. Jo ensimmäisen raidin ensimmäisessä pääpahiksessa minulla on lähtenyt henki enemmän kertoja kuin lähti ikinä yhdenkään WotLK-pomon parissa, ihan samalla pelaajaporukalla. Jos lisäreiden historiaa katsoo, niiden alkutaival on aina täynnä muutoksia ja korjauksia raidien sisältöön, ja tätä on epäilemättä edessä tälläkin kertaa. Olen kuitenkin huomattavasti luottavaisempi sen suhteen, että mielenkiintoni pysyy yllä, kun kaikki pelistä löytyvä sisältö ei ole juostavissa lävitse heti kättelyssä. "Se on vain peli", sanovat pullamössöpojat kun valittavat kuluttaneensa monta iltaa samassa pisteessä ilman edistystä. "Juuri siksi siinä pitää olla jotain mihin tähdätä", sanon minä. Nykypäivän lapsista ei ole mihinkään.

Pelaajien välisiin taisteluihin paneutuneille on tarjoilla uusi battleground sekä etukäteen kootuilla tiimeillä toimivat, rankatut battlegroundit. Uutta on myös Wintergraspin tyylinen, päivittäisillä tehtävillä varustettu PvP-alue Tol Barad. Luonnollisesti pelistä löytyvät edelleen areenat 2v2, 3v3 ja 5v5 muodoissa. Valitettevasti tarjoilla ei ole edelleenkään minkäänlaista kunnollista motivaatiota käydä täysin avointa, varsinaisessa pelimaailmassa tapahtuvaa pelaajien välistä taistelua. Tämän taustalla ovat mitä luultavimmin tekniset syyt. Ensituntuman perusteella taisteluiden tempoa on laskettu jonkin verran. Pelaajilla on suuremmat määrät terveyspisteitä ja äkkikuolemia esiintyy huomattavasti vähemmän. Kuten aina, hahmoluokkien välisen tasapainon taso ja mahdolliset ongelmat PvP:ssä paljastuvat vasta ajan edetessä.




Cataclysm on ensikättelyn perusteella onnistunut lisäosa. Se ei ainoastaan lisää peliin uutta, mielekästä tekemistä sekä uusille, että kokeneemmille pelaajille, vaan se korjaa suuren osan pelimaailmaa vaivanneesta historian painotaakasta. En lähtökohtaisesti pidä MMO-arvosteluiden kirjoittamisesta, koska tämänkaltaisen pelin, tai sen lisäosan todellinen arvo on mitattavissa vasta kuukausien päästä, mutta eihän tätä kukaan enää silloin lukisi, joten näillä mennään.

Yllätyksen taso ei ole suuri, jos peli olisi edelleen aivan yhtä voimissaan seuraavankin laajennuksen saapuessa. Kilpailijoilla on käsissään aivan tolkuton haaste jos tarkoituksena on saada ihmiset hyppäämään toisen, maksullisen MMO:n kelkkaan. WoW on tässä vaiheessa niin mammuttimainen teos, jonka takana on niin paljon lahjakkaita tekijöitä, työtunteja ja rahaa, että ajatus julkaisussa kilpailukykyisestä pelistä on, jos ei nyt mahdoton, niin kaukaisen tuntuinen.