Parahin päätoimittaja! Olen kovin pahoillani, että Call of Duty: Black Ops -arvosteluni tulee liki kuukauden myöhässä. Aloitin kyllä peliin tutustumisen jo hyvissä ajoin, ja alkuperäinen tarkoitukseni oli tykittää peli läpi parissa ehtoossa - onnistuihan pelisarjan edellinen osakin pitämään minut napakasti otteessaan loppuun asti, eikä läpipeluuseen tosiaankaan montaa iltaa kulunut. Tähdet eivät kuitenkaan olleet sopivassa asennossa, eikä peli onnistunut saamaan koukkuaan uppoamaan erityisen syvälle - oikeastaan peli tuntui pikemminkin catch-and-release -henkiseltä. Itse olisin parin ensimmäisen tunnin jälkeen ollut valmis päästämään pelin takaisin luontoon, mutta kun tuli jo luvattua, niin pitihän sitä hampaat irvessä yrittää jatkaa. Näin kuukausi deadlinen jälkeen, yritin saada pelistä vihdoin jotakin järkevää kirjoitettua. Lopputulemasta tuli ehkä hitusen negatiivissävytteinen, mutta toivottavasti se kelpaa julkaistavaksi.

- Jarkko



Vaikka en erityisemmin ihannoi putkiräiskintöjä, pidän hyvistä peleistä. Eri porukan työstämä Call of Duty: Modern Warfare oli mielestäni yksinpelinä varsin mukaansatempaavaa viihdettä, vaikka olikin valmiiksipureskeltua ja toiminta äityi hiukan ylitseampuvaksi hölmöilyksi. Moninpelistä en niin kovasti innostunut. Olen kuullut juttua, että aika moni siitäkin on kuitenkin digannut. CoDBlOpsiin ei ole onnistuttu saamaan vastaavaa energiaa ja vetovoimaa. Pelin toiminta on niiiiiin valmiiksijäystettyä, että sen mukana voitaisiin jakaa pillejä. Kerrassaan mitään ei jätetä sattuman varaan, eikä pelaajan pääkoppaa suotta rasiteta minkäänlaisilla päätöksillä. Kaikki on pilkuntarkasti skriptattu ja kentät ovat niin ahtaita, että klaustrofobia kolkuttelee. Onneksi sentään itse saa painaa vielä liipasinta. Toisaalta tiimin muut jäsenet lahtaavat suurimman osan vihollisista, joten itse sentään ei tarvitse kaikkeen vaivautua.

Pelaajan päälle toisinaan jopa kunnioitusta herättävän suurina laumoina rynnivät vihollissotilaat hakkaavat immersiota kummasti rautakangella polviin olemalla skriptiensä orjia. Kyllähän se väkisinkin hiukan kummalta tuntuu, kun omat juoksentelevat vihollisten ohi noteeraamatta näitä niin millään tavoin. Toisaalta pelaajan päänahka tuntuu olevan pahisten prioriteettilistalla korkeimmalla, eivätkä nämä siksi jaksa taistelutovereita hätyytellä, vaikka nämä sattuisivat jäpittämään siinä metrin päässä. Välillä vastapuolen solttuja tuntuu myös ilmestyvän tyhjästä itsen ja kavereiden väliin. En missään nimessä toitota realismin perään tällaisen aivonarikkaviihteen ollessa kyseessä, mutta eikö nyt jotain rotia voisi yrittää ylläpitää?

Toki tämä tekovähä-äly mahdollistaa aivan hullumaiset rambo-rynnäköt. Välillä kamikaze-hyökkäykset ovat toiminnan etenemisen kannalta suorastaan välttämättömiä. Skriptiportista lappaa toisinaan vihollisia loputtomasti, kunnes pelaaja uskaltaa astua pari ratkaisevaa askelta eteenpäin. Tämä niin ikään haukkaa aimo palasen siitä paljon puhutusta siellä olemisen tunteesta. Kenttäsuunnittelusta huokuu paikoitellen melkoinen kiire, sillä pariin otteeseen onnistuin jättämään pelihahmoni sen sortin juntturaan johonkin kentän soppeen, että taso oli aloitettava alusta. Mikäpä sen hauskempaa? Neulojen työntäminen kynsien alle nyt ainakin. Luulisi, että näin ahtaat kentät olisi voinut pelitestata hiukan tarkemmin.



Modern Warfaren taivaalta sataviin helikoptereihin, ynnä muihin hupsuihin juonenkäänteisiin osasi suhtautua asiaankuuluvalla huumorilla. Toiminnan lapsellisuus meni jamesbondmaisella tavalla niin sanotusti toisesta päästä ympäri, jolloin se ei kääntynyt itseään vastaan. Black Opsin juoni sen sijaan on ihan vain huonompi kuin huonoimmassa b-leffassa, eikä siis millään tasolla hyvällä tavalla huono. Oikeastaan pistää melkein vihaksi, miten yksinkertaisina pelaajia oikein pidetään, jos kuvitellaan tällaisen roskan viihdyttävän yhtään ketään. Pelin tapahtumat sijoittuvat ajallisesti kylmään sotaan, ja tapahtumapaikat vaihtelevat totutusti varsin radikaalisti. Pelaaja kuuluu salaisiin Black Ops -agentteihin. Agenttitouhu kuulostaa paperilla ihan kivalta, mutta käytännön toiminta on sitä ihan samaa räiskimistä, niillä jokseenkin tutuilla tuliluikuilla, tietenkin.

Yllä olevan kappaleen kirjoitettuani piti oikein vielä tarkistaa, kuka lienee näin tökerön kässärin takaa löytyy. Aika yllättävää sinänsä, että sama hemmo, David S. Goyer on kynäillyt elokuvakäsikirjoituksia muiden muassa viimeisimpiin Batman -leffoihin, ynnä moniin muihin varsin nimekkäisiin rainoihin. Onkohan Dave puhunut kuitenkin samaa kieltä Trechyardin poikien kanssa? Ehkä liitetiedostoksi meni erheessä Herra Goyerin lemmikkiapinan aikaansaannos?

Visuaalisesti peli on pääosin yllättävän vaatimattoman näköinen. Voisi ainakin maalaisjärjellä kuvitella, että pelintekijöillä olisi ollut budjettia panostaa pelin ulkoasuun hiukan isommalla kouralla. Pysyypähän ruudunpäivitys sentään yhtä pehmoisena kuin pelin kohderyhmän edustajan pää, mikä on tietysti plussaa näin nopeatempoisessa reaktioräiskinnässä.

Välivideoiden tekijälle suosittelisin työnantajan puolesta säännöllistä huumetestejä. Jos halutaan peitellä onnetonta juonenkulkua hämmentävällä happopsykedelialla, kannattaa pitää heebo jatkossakin samoissa kamoissa. Eipä tällainen trippailu niinkään pelaajan etu juonen seuraamisen kannalta ole, mutta onpahan ainakin jotain siistin näköistä, mitä katsella vaahto suupielestä valuen. Kovin siististi ei ole toteutettu vihollisen ruumiiden mystistä katoamista. Ne kun vain, noh, häviävät tökerösti silmien pelaajan edestä.



Call of Duty -pelisarja on saavuttanut sinänsä kivan aseman pelimarkkinoilla. Oli lopullinen peli sitten miten hyvä tai huono, pelkillä ennakkotilauksilla saadaan todennäköisesti katettua pelin valmistuskustannukset. Jos pelkkiä myyntilukemia tuijotetaan, lienee tämäkin peli taas jos jonkinlaisella vuoden peli -listalla pokkaamassa palkintoja. Jos kohta kaupallisessa mielessä kyseessä on varmasti melkoinen kultakimpale tämänkin vuoden aikana julkaistujen erinäisten pökäleiden joukossa, eivät Black Opsin pelilliset avut ansaitse mielestäni niin minkäänlaista palkintoa yhtään missään kategoriassa. Ei edes siinä huonoimpien pelien sarjassa, koska kyseessä ei ole ylläolevasta vuodatuksestani huolimatta niinkään vuoden pelillinen pohjanoteeraus. Pelaajan armoton aliarvioiminen lienee se tärkein syy, miksi tämä peli herätti itsessäni niin ylitsepursuavia negatiivisia tuntemuksia. Peli ei tarjoa todellakaan mitään uutta ja liiasta hinkkaamisesta kangistunut kaava sahaa ikävästi oksaa altaan.

Black Opsin moninpelistä saisi kirjoitettua tietysti ihan oman arvostelunsa, onhan se toisaalta hiukan eri eläin. Haluaisikohan joku muu kuitenkin tehdä sen? Minusta hiukan tuntuu, ettei minusta välttämättä oikein ole siihen. Feng shuitani on horjutettu jo ihan tarpeeksi tämän pelin osalta.