Kolmatta Haloa on työstetty kuin Iisakin kirkkoa ja odotettu kuin nousevaa kuuta. Pitkää odotusta ei lainkaan vähentänyt kakkososan hykerryttävän tyly loppu, josta kolmosen tapahtumat melkein suoraan jatkuvatkin. Kakkos- ja kolmososien väliin jääneet tapahtumat selviävät tulevasta Halo: Uprising -sarjakuvasta. Halo onkin tämän hetken ehdottomasti tuotteistetuin räiskintäpelibrändi. Pelin julkaisun ohessa on nähty jos jonkinlaista oheiskrääsää ja -toimintaa suorastaan naurettavuuksiin asti, aina Halo-taidenäyttelystä ja -konsertista lautapeleihin ja Halo-pikkuhousuihin saakka. Jättimäinen mainostus lähinnä pönkittää pelin vankkaa kivijalkaa entisestään, sillä tuskin kellään on epäilystä siitä, että kyseinen peli olisi minkään valtakunnan vaarassa flopata. Näinkin massiivisen suosion saavuttamisella on monesti myös kääntöpuolensa, sillä pelintekijät eivät helposti lähde ottamaan riskejä muuttamalla myyväksi todettua reseptiään. Näin jatko-osista uhkaa tulla lähinnä juoni- ja ulkoasupäivityksiä. Onneksi Halo-sarjan Xbox 360 -debyytti on toista maata.



Kolmannen osan alussa vanha kunnon Master Chief jysähtää tulipallona maan pinnalle, tarkoituksenaan pelastaa planeetta pahan Covenant-aatteen edustajien alati lisääntyvästä hirmuvallasta. Avukseen peräänantamaton sankarimme saa kakkososasta tutun, vihollisen riveistä takkinsa kääntäneen soturin, Arbiterin. Eeppistä juonta juoksutetaan eteenpäin suorastaan hengästyttävää tahtia, ja mikäli kärryillä tahtoo pysyä, lienee syytä tutustua etukäteen ykkös- ja kakkososan tapahtumiin. Pelin ohjeläpyskä sisältää ensi hätään pienen referaatin tähänastisista tapahtumista. Halo 3:n juoni onkin Bioshockin ohella yksi kiinnostavimmista ja syvällisimmistä pitkään aikaan, kun siihen oikein ajan kanssa tutustuu. Harmi vain, että sunnuntaipelaaja ohittaa sen hyvin helposti vanhasta tottumuksesta olan kohautuksella, päästäkseen pian mättämään alieneita.

Bungie tuntuu muutenkin olettaneen, että sarjan aiempia osia on tullut pelattua, sillä kummempaa koulutusta peli ei isommin tuputa. Halo 3:n kontrollit ovat kuitenkin loogiset ja hyvin helposti sisäistettävät, sekä tietysti muokattavissa omiin tassuihin sopiviksi. Halo-veteraanit ovat liki heti kuin kotonaan, mutta eipä sunnuntaipelaajienkaan älykkyyttä kannata aliarvioida. Jopa tällainen, vähemmän Halo-sarjaan vihkiytynyt, pelitoimittaja omaksui homman jujun melkein heti.



Koska läheskään kaikki pelaajat eivät kaipaa räiskintäänsä sosiaalisuutta, tarjoaa Halo 3 tietenkin mahdollisuuden pelata juonikampanja läpi myös soolona. Vaikeusasteen haarukka on väännetty sopivan laajaksi, joten helpoimmillaan pelissä pääsee etenemään hyvinkin pienellä yrittämisellä, mutta vaikeimmillaan toiminta vaatii teräshermoja sekä rautaista tähtäyssilmää. Kaikkein iisein vaikeustaso on sen verran läpihuutomeininkiä, ettei siitä palkita edes saavutuspisteillä. Toiminta ei yleensä pitkäksi aikaa kerrallaan herkeä, vaan mörköä lappaa ruudulle ovista ja ikkunoista tasaista tahtia. Aika ajoin Master Chief joutuu kaatamaan astetta rajumpia jättiläisrobotteja, joiden pudottaminen vaatii tarkkuutta, mutta myös raskasta tulivoimaa. Yksinpeli vakuuttaa alusta loppuun, räiskinnän paisuessa alun hissuttelusta pikku hiljaa megaluokan mitat täyttäviin näyttäviin jymytaisteluihin. Juonimoodin mitta yltää ajallisesti hädin tuskin kymmeneen tuntiin, mikä lienee suhteellisen lähellä nykyistä räiskintäpelien kestoa.

Moitteetonta pelattavuutta edistää entisestään hiottu kenttäarkkitehtuuri. Vaikka pelissä edetäänkin usein kohtuullisen ahtaita tunneleita pitkin, tapahtuu ihastuttavan suuri osa taistelusta ulkotiloissa, joissa voi jopa hieman yrittää vaikuttaa hyökkäyssuuntaansa. Tämä on erittäin tervetullut lisämauste sotimisen suoraviivaisuuteen. Myös suurin osa moninpelikentistä tuntuu toimivan tarkoituksessaan oikein hyvin.



On kerrassaan ihanaa, että meitä kivikauden ihmisiäkin vielä jaksetaan ymmärtää. Halo 3 tukee näet 4:3-kuvasuhdetta VGA-kaapelia käytettäessä, mikä on kovin harvinaista Xbox 360:n huippupelien joukossa. Niinpä minäkin pääsin nauttimaan monitorini koko pinta-alasta täysin rinnoin. Kyyniset vääräleuat ehtivät jo ennen pelin julkaisua mollaamaan sen grafiikkaa kälyiseksi Halon 2:n HD-päivitykseksi. Vaikka välillä vastaan tulee hiukan rupuisempiakin tekstuureita, on pelin visuaalinen ilme kuitenkin harvinaisen yhtenäinen ja tyylikäs - monesti maisemat ovat kerrassaan upeita. On kuitenkin otettava huomioon, että Halo 3 on enemmän kuin vain perinteinen yksinpeliräiskintä. Verrattaen laajojen kenttien tulee pyöriä myös useamman pelaajan moninpelissä ongelmitta, mikä asettaa luonnollisesti graafiselle toteutukselle tiettyjä rajoituksia.

Pelin ääniraita ei tuntunut omilla multimediakaiuttimillani pelattuna olevan oikein balanssissa - rytinä ja pauke oli suhteettoman voimallista verrattuna välivideoiden hiljaiseen dialogiin. Järeämmällä äänentoistolla ongelma voi olla kuitenkin pienempi. Marty O'Donnellin säveltämä elektronista ja klassista yhdistelevä taustamusiikki toimii loistavana tunnelman nostattajana, ja noin muiltakin osin äänimaailma on oikein tunnelmallinen, suorastaan elokuvamainen.



Se, mitä useimmat tietysti uudelta Halolta odottavat, on entisestään parannettu moninpeli. Peli on suunniteltu alusta lähtien siten, että yksinpeli voi vaihtua vaikkapa lennosta moninpeliksi. Saman konsolin ääressä joko toisistaan, tai yhdessä tuumin vihollisista voi ottaa mittaa neljän pelaajan voimin jaetulla ruudulla lukuisissa eri pelimuodoissa. Ruutu jakautuu tarvittaessa myös verkkomoninpeliä varten, jota maksimissaan voi pelata kuusitoista pelaajaa kerrallaan. Kuten arvata saattaa, ennen virallista julkaisupäivää verkkopelaajia oli linjoilla vielä nihkeänlaisesti, mutta sain kuitenkin hieman esimakua tulevasta. Pelin paranneltu TrueSkill-toiminto osaa muutaman verkkopelin tarkkailun jälkeen etsiä kunkin taidoille sopivaa peliseuraa käden käänteessä. Kesken pelin poistujia rankaistaan kirpeällä kolmen pisteen sakolla, mikä toivon mukaan parantaa yleistä viihtyvyyttä, mutta toisaalta harmittaa varmasti niitä, jotka poistuvat pelistä syystä - kuten vaikkapa oikean elämän kutsuessa.

Pelissä on mukana myös autopeleistä tuttu replay-toiminto, jonka avulla juuri käydyn matsin voi katsella uudestaan sivustakatsojana haluamastaan kuvakulmasta. Hupaisimmat toilailut voi jopa lähettää muiden pällisteltäväksi. Moisesta toiminnosta on oikeasti hyötyäkin, jos tahtoo vaikkapa oppia muilta pelaajilta parempia hyökkäystaktiikoita (ja kämppäyspaikkoja). Yksittäisiä kuvaotoksiakin voi napsia, ja parhaita kodak-hetkiä voi käydä vaikkapa kommentoimassa bungie.netissä.

Uusinta uutta edustaa Halo 3:n Forge -kenttäeditori, joka toimii samalla myös omana pelimuotonaan. Se toimii parhaiten hyvässä kaveriporukassa, sillä oudommassa seurassa pelaaminen voi äityä helposti päämäärättömäksi pelleilyksi, joka ei toisaalta sekään välttämättä ole aina väärin. Pelaajille annetaan mahdollisuus asettaa kentälle kulkuneuvoja ja esineitä, ja vaikka viskoa niitä pahaa aavistamattomien pelaajien niskaan. Editorilla voi luoda vaikkapa kokonaan uusia pelimuotoja, jotka voi lähettää verkkoon muiden pelattavaksi ja arvioitavaksi. Itse kurtistin aluksi Forgelle kulmiani, mutta vaikuttaisi vahvasti siltä, että tämähän voi oikeasti jopa toimia.



Mikäpä olisikaan räiskintäpelissä tärkeämpää, kuin ne sankarin tärkeimmät työkalut, eli asearsenaali. Mukana ovat edellisistä osista tutut tussarit, joita on paranneltu ja tasapainotettu maksimaalista riemua tuottamaan. Master Chief jaksaa edelleen kuskata vain kahta asetta kerrallaan, mikä kuitenkin riittää. Kohdalle osuessa matkaansa voi riuhtaista myös järeämpiä tykkejä jalustoiltaan. Ihanaa munakkuutta löytyy miehekkäästä Gravity Hammerista, jonka kanssa huitominen palautti meikäpaavon likimain muinaisen Doomin aikaisiin, moottorisahan aiheuttamiin hurmiofiiliksiin. Chief ja kumppanit ovat tällä kertaa kykeneväisiä käyttämään myös pitkin pelimaailmaa ripoteltuja apuvälineitä, kuten suojakuplaa, tutkanjumitinta tai vaikkapa viholliset sokaisevia valokranaatteja.

Myös kulkupelit ovat mukana vahvemmin kuin aiemmin. Uutuutena mukana on Halo 2:sta viime hetkellä pois jäänyt ketterä Mongoose ATV-pyörä. Vihollisten näpsäkästi jyräävät Chopper-motskarit, Hornet-lentohärvelit sekä monet muut vehkeet pitävät toiminnan intensiivisenä, vaikka Halo-sarjan suosima ajokkien ohjaussysteemi ei ole oikein koskaan minulle täysin auennutkaan. Tekoälykin osaa ajaa ja ampua vähintäänkin kohtuullisesti.



Halo 3 on hyvin tyylipuhdas, pitkään ja hartaasti mietitty ja testattu kokonaisuus, josta on yllättävän vaikeaa keksiä moitetta. Jos väkisin jotain parannettavaa pitäisi keksiä, niin ohjain tuntuu välillä tärisevän niin lujaa, että meinaa kädestä pudota, ja pelin achievementit ovat suhteellisen tylsiä. Moiset pikkuseikat unohtuvat kuitenkin hyvin nopeasti muuten loistavaa peliä pelattaessa. Räiskintäpelien ystäville kaikki palaset ovat yksinkertaisesti viilattu kohdalleen. Toiminnassa yhdistyy sopivassa suhteessa vanha hyväksi todettu kaava, sekä varovaiset, mutta toimivat kokeilut. Sarjan kolmas osa on selkeästi tähän astisista paras. Halo 3:n ennakkotilanneet, huokaiskaa helpotuksesta, sillä tämä peli ei todellakaan petä, kunhan odottaja on vain malttanut pitää jalkansa maassa. Väittävät, että tämä olisi eeppisen trilogian viimeinen osa - käsi ylös, kuinka moni uskoo tähän?

Lataa Halo 3 E3-traileri täältä.