Rauta (lat. ferrum) on siirtymämetallien ryhmään kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Fe. Suomen kielen sana rauta tulee muinaisruotsin sanasta raud, nykyruotsiksi röd, joka tarkoittaa alun perin järvimalmin punaista väriä. Rauta on painavin tähdissä nukleosynteesin kautta syntyvä alkuaine. Näin ollen se on yleisin raskasmetalli maailmankaikkeudessa. Jaksollisessa järjestelmässä rauta on 26. alkuaine. Se on hopean värinen, kiiltävä ja ferromagneettinen metalli, jolla on useita hyödyllisiä käyttökohteita. Puhtaana se on jokseenkin pehmeää, mutta monet sitä pääaineksenaan sisältävät metalliseokset ovat erittäin kovia. Niitä käytetään muun muassa työkaluihin, rakennustarvikkeisiin, koneisiin, ajoneuvoihin ja aseisiin. Tärkeimpiä rautaseoksia ovat teräkset ja valuraudat. Wikipedia:Rauta

Kuulostaako tylsältä? Kuvittele tähän taustalle pianomusiikkia, ja voit nähdä silmissäsi Gran Turismo 5:n johdantovideon. Ainakaan perusteellisuuden puutteesta pelin lähestymistapaa ei voi syyttää, sillä auton valmistus kuvataan todellakin rautamolekyylien synnystä asti. Ja siitähän tässä Polyphony Digitalin myöhästelleessä eepoksessa on ennen kaikkea kysymys: peltilehmän palvonnasta.




Muistan edelleen hyvin elävästi sateisen kesän 1998, jonka pelastus olivat Sony PlayStation ja Gran Turismo. Tuo peli tuli lypsettyä läpi jokseenkin niin täydellisesti kuin mahdollista. GT:t 2 ja 3 jäivät vähän vähemmälle huomiolle - eli vain muutaman viikon pelaamiselle kuukausien sijaan - mutta nelonen maistuikin taas makealta. Ja näin päästiinkin vuoteen 2004, josta alkaen tätä viitososaa on odotettu.

Gran Turismon ilmestyessä se oli täysin ylhäisessä yksinäisyydessään. Tätä ennen kukaan ei ollut tehnyt vastaavaa satojen autojen valikoimaan perustuvaa autohedonismia, ja GT2:ssa homma nousi toiseen potenssiin. Ostava yleisö vastasi huutoon ja miljoonamyynnit seurasivat toisiaan. Ei siis ihme, että kun Yamauchi-san puhuu, muut kuuntelevat. Ja PS3:n julkaisusta asti on puhuttu vain siitä, miten upea Gran Turismo 5:stä tulee. Ei siis mitään paineita, muuten vaan odotamme maailman parasta autopeliä ikinä.




Kun GT5 käynnistyy, tuntee jokainen pelisarjaa pelannut olonsa kotoisaksi. Mukana ovat tutut GT Mode ja Arcade Mode, joiden lisäksi tarjoillaan vielä TV-kanavaa ja rataeditoria. Jälkimmäisen oikeampi nimi olisi kuitenkin ehkä “ratageneraattori”, sillä varsinainen muokkaus jää lähinnä pelin tehtäväksi - mukava lisä kuitenkin.

GT Mode jakautuu A-spec- ja B-spec-tiloihin. A-specissä ajetaan itse erilaisia teemakisoja, jotka ovat tuttuja jo aiemmista osista, B-specissä taas koulutetaan oma AI-kuski ajamaan samoja rattikapinoita (kilpailevassa pelisarjassa tuttua Drivatar-nimellä). Jälkimmäinen on leppoisaa puuhastelua, jota voi tehdä vaikkapa vauva sylissä (nimim. testattu on). Valitettavasti AI-kuski ei ole GT:ssäkään mikään ruudinkeksijä:



Ehdottomasti parasta pelin antia ovat kuitenkin Special Eventit, joita avautuu tason nousun myötä. Luvassa on todella hauskaa mikroautoilua, hupihenkistä Kleinbus-kisaa Top Gear -ohjelman maineikkaalla testiradalla, NASCAR:ia ja ralliautoiluakin. Ralliosio ei pärjää varsinaisille rallauksille (ks. lista), mutta antaa joka tapauksessa väriä pelaamiseen sekin.




On eräs alue, jonka hiomiseen Gran Turismo 5:n kehitysajasta on aivan selvästi kulunut suuri osa - eikä syyttä. Auton ajotuntuma etenkin ratilla on aivan taivaallinen, parasta mitä konsolipeleissä on kuunaan nähty, eikä moni PC-simulaatiokaan tätä peittoa. Driving Force GT -ratillakin saa loistavan tuntuman ohjaukseen, kalliimmista ohjaimista puhumattakaan (valitettavasti Logitech G27:t olivat joka paikasta loppu, eikä sitä saatu testattua kunnolla). Peliohjaimellakin voi pelata, mutta ainakin vakioasetus, eli kaasu X-näppäimessä, tekee ajamisesta hankalaa, kun poljin on joko päällä tai pois. Apuja saa säädettyä tueksi joustavasti, joten kenenkään kuljettajaura ei varmasti kaadu ratin puutteeseenkaan.




Kuten nykyään kuuluukin, GT5 on tiiviisti sidoksissa verkkoon. Isoja ajoporukoita ilahduttaa varmasti, että kisoissa voi nyt olla mukana jopa 16 autoa - ainakin oman kaveripiirin Forza-ajeluita on jo suuresti haitannut 8 auton rajoitus, kun halukkaita kuskeja olisi enemmänkin. Myös valokuvien lähettelyt, autojen lahjoittamiset ja muut vakio-ominaisuudet ovat mukana.

Sen sijaan kovin monia ei ilahduttanut se, että pelin ennestäänkin melko pitkät lataustauot pitenevät holtittomasti, jos päävalikkoon palattaessa ei saada yhteyttä GT-palvelimiin. Musiikki soi ja logo näkyy ruudulla minuuttikaupalla ilman mitään ilmoitusta siitä, mitä nyt oikeastaan tapahtuu. Tähän on onneksi luvattu ensi tilassa patch, joka poistaa ongelman.




Gran Turismo 5:ssä on suurin piirtein tuhat autoa. Tämä kuulostaa valtavalta määrältä, mutta valitettavasti sitä varjostaa kaksi asiaa. Ensinnäkin iso osa autoista on samojen perusautojen karvaisuusasteeltaan vaihtelevia versioita, ja toisekseen vain kolmisensataa autoa on ns. Premium-mallia. Ja tällä on surullisen suuri merkitys.

Standard-autot ovat valikoiman paarialuokkaa. Pienempi murhe on, ettei niissä ole lainkaan sisätiloja. Suurempi sen sijaan on, että automallit on ensinnäkin käytännössä imetty piuhaa pitkin Gran Turismo 4:stä, joten niiden ulkonäkö on nykymittapuulla karu. Toisekseen etenkin niiden ulkonäön virittämiselle on asetettu mielettömiltä tuntuvia rajoituksia. Standard-autoon ei voi vaihtaa vanteita, sen nykyisiä vanteita ei voi edes maalata, siihen ei voi asentaa levikkeitä... ei tehdä juuri mitään. Itselleni eräs GT-pelien suoloja on aina ollut, että pelaaja on voinut ottaa minkä tahansa koppimopon, ruuvata siihen kolmosen kautta nelosen puhaltimen sekä hervottomat spoilerit ja jättää sitten muut, vsst-pffft. Nyt tästä on jätetty merkittävä osa pois, kun ulkomuotoon ei voi kajota ja jopa maalit pitää ostaa yksi kerrallaan erikseen. Olen erittäin pettynyt. Ja kun vielä huomioidaan, että käytetyistä autoista - joiden kanssa pelaaja ensimmäiset tuntinsa viettää - noin yhdeksän kymmenestä on Standard-luokkaa, tulee miettineeksi tosissaan, eikö kuudessa vuodessa tälle asialle olisi jo ehtinyt tehdä jotain.

Eikä kaksijakoisuus tähän lopu. Peli voi olla saman minuutin aikana verrattavissa nuoreen Cindy Crawfordiin ja nykyiseen Johanna Tukiaiseen. Toisaalta (Premium-)automallit ovat todella laadukkaasti tehtyjä sisätiloineen päivineen ja etenkin uusintojen kamerakulmat ovat äärimmäisen makeita, toisaalta tasojen reunoissa näkyy ihmeellistä välkkymistä ja varjot bugaavat todella häiritsevän rumasti - puhumattakaan siitä, että kohuttu vahinkomallinnus on käytännössä luokkaa “tahra puskuriin”. Toisaalta pelin valikoiden taustalla pyörii todella hienoa kuvamateriaalia, toisaalta valikot itse ovat varsin epäintuitiivisia, toiminnot on jaettu sen seitsemään eri paikkaan ja joka välissä odotellaan - siitä huolimatta, että pelin asennus kiintolevylle kestää 50 minuuttia ja vie likimain 10 gigatavua. Toisaalta tiettyjä osioita on selvästi hiottu timantiksi, toisaalta peli ei ainakaan Phat-mallin PS3:lla käynnisty ollenkaan, jos USB-rattiohjain on kytkettynä. Jos pelin on tarkoitus olla sellainen taivaasta laskeutuva kuusikätinen jumala kuin GT1 aikanaan, se ei saa jättää näin ristiriitaista tunnelmaa.




Jonkin verran Japanissa ja japanilaisten kanssa pyörineenä olen oppinut heidän perusluonteestaan jotakin. Toisaalta siihen kuuluu suuri ylpeys omista tuotteista ja niiden äärimmäinen hiominen, kunnes ollaan todella lähellä täydellisyyttä. Vastapoolina tälle on se, että ylpeys muuttuu joskus putkinäöksi, ja omaan tuotteeseen keskitytään niin, ettei aina nähdä metsää puilta. Etenkään Japanin ulkopuoliset markkinat eivät monia kiinnosta ollenkaan.

Se, mitä yritän tällä sanoa, on että Polyphony Digitalin olisi ollut hyvä katsahtaa välillä toimistonsa ikkunasta ulos. Etenkin Yhdysvaltojen suuntaan, jossa Turn 10 on GT5:n kehitysaikana tehnyt kakkos- ja kolmososat omaan Forza Motorsport -pelisarjaansa. Siinä, missä FM oli ykkös-Xboxilla juurikin enimmäkseen hailakka Gran Turismo -klooni, Forzat 2 ja 3 ovat liian hyviä, että ne kannattaisi jättää huomiotta.

Jos Polyphonylla olisi pelattu Forzaa kriittisellä otteella, he tietäisivät, että GT5:n vahinkomallinnus on lähinnä koominen, että auton virittämisen voi tehdä paremmin, että muut ovat itse asiassa mallintaneet enemmän toisistaan poikkeavia autoja, ja monta muutakin olennaista seikkaa. Kaiken kaikkiaan sen, etteivät he ole enää yksin universumissa, ja joku tekee asioita ainakin lähes yhtä hyvin. Tämä olisi varmasti innostanut tiimiä ylittämään itsensä - kehitysajasta se ei ainakaan ole ollut kiinni. Gran Turismo 5:stä huokuu kaikin puolin, että tarkoitus on ollut tehdä omasta mielestä maailman paras tuote. Valitettavaa, että lopputulos ei kaikin puolin objektiivisesti tarkasteltuna ole sitä.