Fable III
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Roolipelit, Seikkailupelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, verkkomoninpeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Lionhead Studios |
Julkaisija: | Microsoft Games |
Julkaisupäivä: | 26.10.2010 |
Pelin kotisivut |
Legenda kaatumattomasta kuninkaallisesta
Fable II oli viikon jännin lelu, josta suuresti nautin. Se on vain positiivista, jos yksi toimintaroolipelien sarjoista muistuttaa The Simsiä panostaessaan turhiin ominaisuuksiin, joiden avulla leikkimielinen pelaaja voi rakentaa tarinaa omassa päässään suoraviivaisen sankarin matkan ohessa. Olin sataprosenttisesti tekijöiden takana, kun he kertoivat Fable III:n hankkiutuvan eroon monista kliseistä, kuten energiamittarista, kokemuspisteistä ja - mahdollisuuksien rajoissa - jopa valikoista. Rakensin päässäni tarinaa kuvitellen, että Fable III korvaukseksi vie nukkekotileikkiä pidemmälle.
Käytännössä Fable III on kalpea haamu edeltäjästään. Peli on häpeilemättä suunnattu aloittelijoille, jotka ovat aina tahtoneet kokeilla roolipeliä, mutta joita monimutkaisuus arveluttaa. Jos Dragon Age: Origins ja Fallout: New Vegas kiinnostavat, Fable III:lla on hyvä aloittaa, mutta ei pidä kuvitella, ettei lajityypillä ole enempää tarjottavaa.
Pelaaja on prinssi tai prinsessa: Albionin edellisen sankarin jälkeläinen ja nykyisen diktaattorikuninkaan sisarus. Peli päättää, että pelaaja paheksuu kunkkua. Oman pukunsa saa sentään valita kahdesta vaihtoehdosta, ja heti päästään ratkaisemaan, kuoleeko täysin merkityksetön hahmo, vaiko useampi tyystin merkityksetön hahmo. Teemana on kapina. Liittolaisia on värvättävä. Pelaaja ei valitse liittolaisia, tai järjestystä, jossa sopimukset kirjoitetaan. Tarina ei anna päättää, juokseeko hahmo täysillä vai normaalisti. Kuninkaallisten sisarusten kiistaa alustetaan vain yhdessä kohtauksessa. Kun elämystä on jäljellä neljäsosa, pelaajasta tulee hallitsija mainosten mukaisesti. Viisi sekuntia ennen tätä peli esittelee Muinaisen Pimeän Palailevan Puhtaan Pahuuden, joka pelaajan on päihitettävä. Jos tiedät mitä "fantasia" tarkoittaa, tämä ei ollut juonipaljastus. Jos et, niin anteeksi.
Toinen läpäisykerta ei lainkaan houkutellut, mutta aloitin alusta testatakseni, onko pelaajalla vapautta lainkaan. Ensimmäisellä kierroksella voitin ensimmäisen kylän puolelleni tekemällä kaikki tehtävät. No, "erilaisella kierroksella" olin itsekäs, ahne ja paha, joten tein vain turhimman tehtävän: etsin kadonneen näytelmän. Sitten aloin röyhtäillä kyläläisten naamaan ja tappaa niitä. Röyhtäilystä saa mainetta. Tappamisesta saa vartijat peräänsä. Röyhtäistyäni kymmenisen kertaa juoksin sinne minne viimeksikin järjestysvalta kantapäilläni. Tuttu välinäytös käynnistyi: "Sinä olet kaupunkimme sankari! Toivottavasti sinusta tulee kuningas!" Kohtauksen jälkeen vartijat jatkoivat jahtia. Fable III on roolipeli kuten Final Fantasyt ja Dragon Questit ovat: se jumalauta ei ole.
Suuri älynväläys on se, että voitettuaan kaupungin puolelleen, pelaaja joutuu lupaamaan asioita, kuten ehta poliitikko. Kun pelaaja on vallassa, karu totuus paljastuu: kaikkien lupausten täyttäminen ei ole loogista, vaikka tarkoitukset olisivat hyvät. Idea oli tässä. Tämän verran joku, luultavasti suurista visioistaan tunnettu Peter Molyneux kirjoitti keltaiselle tarralapulle, ja sitten ominaisuus päätyi peliinkin. Ensinnäkin pelaaja ei lupaa mitään. Se on peli, joka lupaa pelaajalle, että myöhemmin luvassa on valinta. Kun pelaaja hallitsee, valintoja tehdään yhtä mittaa. Maailma muuttuu valintojen seurauksena, toki. Peli kuitenkin on tällöin jo loppusuoralla. Kun kaikki mielenkiintoiset, roolipeleihin kuuluvat valinnat säästetään loppuun, tämä käytännössä tarkoittaa, että valintoja on vain yksi: minkälaisen loppuratkaisun tahdot nähdä?
Fable III karsii sarjan ominaisuuksia tarjoamatta mitään tilalle. Edellisessä osassa oli mahdotonta kuolla. Sankari vain kaatui hetkeksi ja sai vartaloonsa rumia arpia. Uskomatonta kyllä, Fable III on entistä helpompi. Kaatuminen on lähes mahdotonta olettaen, että pelaaja rämpyttää yhtä kolmesta hyökkäysnapista: lyöntiä, ampumista tai loitsua. Miekkailuun keskittyvä sankari kohtaa muutamia taisteluita, joissa viholliset torjuvat niin osaavasti, että muutama väistöliike on tarpeen. Loitsuja viskottaessa ongelma katoaa. Kun aloitin uuden pelin, en jaksanut seurata tappeluja, joten selasin nettiä samalla kun rämpytin vasemmalla peukalolla B:tä.
Jos onnistut kaatumaan, merkitystä tällä ei ole. Kaatuminen on entistä nopeammin ohi, enkä edes pienellä yrityksellä onnistunut rynimään hahmolle arpikudosta, jota ohjekirja lupailee. Kaatuessaan pelaaja menettää edistyksen kohti seuraavaa sinettiä, jotka ovat kokemuspisteiden korvikkeita. Hui! Moisen sinetin saa jo röyhtäisemällä. Sineteillä ostetaan päivityksiä hyökkäyksiin (tällä ei ole paljoa merkitystä), uusia loitsuja (joita on entistä vähemmän) tai avataan käyttöön ominaisuuksia ja esineitä, jotka Fable II:ssa olivat käytössä alusta saakka tai ostettavissa kaupasta. Fable III on kaikkien aikojen ensimmäinen peli, jossa otettuasi vapaaehtoisesti joka ikiseltä örkiltä turpiin, voit halutessasi kompensoida pieremällä tulevien liittolaistesi naamalle, jotta sinulla olisi varaa värjätä tukkasi punaiseksi.
Sarjan hienoja piirteitä on ollut se, kuinka sankarin ulkonäkö muuttuu radikaalisti kaikkien tekojen seurauksena, halusipa pelaaja tätä tai ei. Muutamat Fable II:n liikuttavista hetkistä vetosivat minuun osittain siksi, miten kärsineeltä hahmoni näytti. Tästä ollaan tyystin luovuttu. Muutokset hahmon ulkonäköön ovat niin minimaalisia, että epäilen niiden olevan omaa mielikuvitustani. Parannusjuomilla ei tee enää mitään, joten ruualla tekee vielä vähemmän: jos pelaaja haluaa lihoa, tämä on ikään kuin erillinen sivutehtävä.
Eeppisen typeränä uutena ominaisuutena aseet muuttavat muotoaan. Hakkaa luurankoja, niin nuijasi kahva saattaa muuttua luiseksi. En välitä siitä, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta ajatellaanpa ominaisuutta tarkemmin. Pelaaja saa heti alussa miekan, moukarin, pistoolin ja kiväärin. Jos pelaaja tahtoo nähdä aseiden kehittyvän niin paljon kuin mahdollista on, hän käyttää samoja mutkia alusta loppuun. Täten pelaaja ei osta uusia varusteita. Täten pelaaja ei tarvitse rahaa. Täten pelaajalla ei ole syytä etsiä kätkettyjä aarteita eikä ostaa kiinteistöjä ja yrityksiä. Yksi harvoista selkeistä uusista ominaisuuksista rampauttaa mitä yksinkertaisimmat perusasiat.
Läpäisyyn menee korkeintaan viikonloppu. Ehdin kyllästyä varsinaiseen pelaamiseen, mutta kiitos ääninäyttelyn, kokemus oli sujuva, jopa "ihan kiva". Toistan tämän: Fable III ei vaadi pelaajalta mitään. Tehtävät ovat kulkemista kultaisen juovan osoittamaan suuntaan ja napin takomista. Muiden muassa John Cleese, Stephen Fry, Ben Kingsley ja Michael Fassbender puhuvat tämän päälle. Tärkeät äänet ovat erinomaisen karismaattisia. Vaikka pienissä rooleissa ylinäytellään tarkoituksella, Fable-sarja tunnetaan brittiläisestä charmista, ja sönköttäväkin britti miellyttää korvaa perusjenkkiin verrattuna. Esimerkiksi saattotehtävät on rakennettu siten, että pelaaja kulkee pisteestä A pisteeseen B kuunnellen saatettavan hahmon levottomia höpinöitä. Hienovaraiset heitot ovat toisinaan hyvin hauskoja. Vähemmän hienovaraiset ovat harvemmin. Kun sankari heitetään magian avulla luotuun virtuaalitodellisuuteen, ja sen luojat alkavat selittää, kuinka kliseisiä roolipelit ovat, eikä tehtävä itse tarjoa kuin napin takomista, ärisin ja huokailin ihan jo ääneen.
Muutamat hetket tuntuvat mielenkiintoisilta, joten kaipa ne ovat mielenkiintoisia - ainakin ensimmäisellä kierroksella. Hallitsijakaudella sankarin on kerättävä rahaa valtion kassaan. Ensi kertaa sain syyn rahasta huolehtia, joten pidin tästä. Varsinainen loppuhuipennus otti tapahtuakseen niin töksähtäen, että tein pienen virheen: valtion kassa jäi tyhjäksi ja omat taskuni olivat täynnä. Peli reagoi tähän tasan ei mitenkään. Fable III näyttää Fable II:lta, mutta toukat ovat syöneet sarjan sisältäpäin. Molemmissa peleissä voit perustaa perheen. Perustin moisen heti kun mahdollista, eikä Fable III reagoinut tähänkään toisin kuin edeltäjänsä.
Äänimaailma miellyttää kauttaaltaan, maisemat näyttävät kivoilta ja hahmoanimaatiot ovat paikoin varsin tyylikkäitä. Kultainen opasjuova sekoilee entiseen malliin, mutta tämä jäi ainoaksi häiritseväksi bugiksi, siinä missä Fable II tilttaili urakalla. Fable III on helpompi kuin monet alle kymmenvuotiaille suunnatut pelit. Kaikki aikuiset eivät aloittaneet alle kymmenvuotiaina, ja heille on tällainen kiltisti sanottuna sujuva paketti väsätty. Siedettävä 70 on ainoa pistemäärä, jota edes harkitsin.
Käytännössä Fable III on kalpea haamu edeltäjästään. Peli on häpeilemättä suunnattu aloittelijoille, jotka ovat aina tahtoneet kokeilla roolipeliä, mutta joita monimutkaisuus arveluttaa. Jos Dragon Age: Origins ja Fallout: New Vegas kiinnostavat, Fable III:lla on hyvä aloittaa, mutta ei pidä kuvitella, ettei lajityypillä ole enempää tarjottavaa.
Röyh
Toinen läpäisykerta ei lainkaan houkutellut, mutta aloitin alusta testatakseni, onko pelaajalla vapautta lainkaan. Ensimmäisellä kierroksella voitin ensimmäisen kylän puolelleni tekemällä kaikki tehtävät. No, "erilaisella kierroksella" olin itsekäs, ahne ja paha, joten tein vain turhimman tehtävän: etsin kadonneen näytelmän. Sitten aloin röyhtäillä kyläläisten naamaan ja tappaa niitä. Röyhtäilystä saa mainetta. Tappamisesta saa vartijat peräänsä. Röyhtäistyäni kymmenisen kertaa juoksin sinne minne viimeksikin järjestysvalta kantapäilläni. Tuttu välinäytös käynnistyi: "Sinä olet kaupunkimme sankari! Toivottavasti sinusta tulee kuningas!" Kohtauksen jälkeen vartijat jatkoivat jahtia. Fable III on roolipeli kuten Final Fantasyt ja Dragon Questit ovat: se jumalauta ei ole.
Prööt
Fable III karsii sarjan ominaisuuksia tarjoamatta mitään tilalle. Edellisessä osassa oli mahdotonta kuolla. Sankari vain kaatui hetkeksi ja sai vartaloonsa rumia arpia. Uskomatonta kyllä, Fable III on entistä helpompi. Kaatuminen on lähes mahdotonta olettaen, että pelaaja rämpyttää yhtä kolmesta hyökkäysnapista: lyöntiä, ampumista tai loitsua. Miekkailuun keskittyvä sankari kohtaa muutamia taisteluita, joissa viholliset torjuvat niin osaavasti, että muutama väistöliike on tarpeen. Loitsuja viskottaessa ongelma katoaa. Kun aloitin uuden pelin, en jaksanut seurata tappeluja, joten selasin nettiä samalla kun rämpytin vasemmalla peukalolla B:tä.
Sarjan hienoja piirteitä on ollut se, kuinka sankarin ulkonäkö muuttuu radikaalisti kaikkien tekojen seurauksena, halusipa pelaaja tätä tai ei. Muutamat Fable II:n liikuttavista hetkistä vetosivat minuun osittain siksi, miten kärsineeltä hahmoni näytti. Tästä ollaan tyystin luovuttu. Muutokset hahmon ulkonäköön ovat niin minimaalisia, että epäilen niiden olevan omaa mielikuvitustani. Parannusjuomilla ei tee enää mitään, joten ruualla tekee vielä vähemmän: jos pelaaja haluaa lihoa, tämä on ikään kuin erillinen sivutehtävä.
Ärrh
Läpäisyyn menee korkeintaan viikonloppu. Ehdin kyllästyä varsinaiseen pelaamiseen, mutta kiitos ääninäyttelyn, kokemus oli sujuva, jopa "ihan kiva". Toistan tämän: Fable III ei vaadi pelaajalta mitään. Tehtävät ovat kulkemista kultaisen juovan osoittamaan suuntaan ja napin takomista. Muiden muassa John Cleese, Stephen Fry, Ben Kingsley ja Michael Fassbender puhuvat tämän päälle. Tärkeät äänet ovat erinomaisen karismaattisia. Vaikka pienissä rooleissa ylinäytellään tarkoituksella, Fable-sarja tunnetaan brittiläisestä charmista, ja sönköttäväkin britti miellyttää korvaa perusjenkkiin verrattuna. Esimerkiksi saattotehtävät on rakennettu siten, että pelaaja kulkee pisteestä A pisteeseen B kuunnellen saatettavan hahmon levottomia höpinöitä. Hienovaraiset heitot ovat toisinaan hyvin hauskoja. Vähemmän hienovaraiset ovat harvemmin. Kun sankari heitetään magian avulla luotuun virtuaalitodellisuuteen, ja sen luojat alkavat selittää, kuinka kliseisiä roolipelit ovat, eikä tehtävä itse tarjoa kuin napin takomista, ärisin ja huokailin ihan jo ääneen.
Äänimaailma miellyttää kauttaaltaan, maisemat näyttävät kivoilta ja hahmoanimaatiot ovat paikoin varsin tyylikkäitä. Kultainen opasjuova sekoilee entiseen malliin, mutta tämä jäi ainoaksi häiritseväksi bugiksi, siinä missä Fable II tilttaili urakalla. Fable III on helpompi kuin monet alle kymmenvuotiaille suunnatut pelit. Kaikki aikuiset eivät aloittaneet alle kymmenvuotiaina, ja heille on tällainen kiltisti sanottuna sujuva paketti väsätty. Siedettävä 70 on ainoa pistemäärä, jota edes harkitsin.
Fable III (Xbox 360)
Ääninäyttelyyn ja leikkimiseen panostava roolipelisarja menee yksinkertaisuudessaan liian pitkälle.
- Dialogi
- Käypäinen joululahjavinkki mummulle
- Ei mitään uutta, mikä millään tasolla toimisi
- Entisiä ominaisuuksia on karsittu ja yksinkertaistettu
Keskustelut (37 viestiä)
15.11.2010 klo 12.15
Näistä huolimatta nautin kyllä Fable III:sta noin kasipuolen arvoisesti, mutta monia vääriä ratkaisuja ollaan silti tehty.
Rekisteröitynyt 02.11.2008
15.11.2010 klo 12.25
The Crawler oli ääneltään vakuuttava loppupomo, mutta se ei riitä; odotin lopputaistelun olevan globaali, eri alueilla käyvää tapahtumasarjaa, ei tappelua putkessa, jonka päässä odottaa yksinkertainen lopputaisto. Miksei lopputaistelu voinut sijoittua esim. sinne aavikkoon, missä Crawleri-herra tavattiin ensimmäistä kertaa?
Ja se haastavuus. Kuinka hankalaa Molyneuxin on ymmärtää se, että roolipelin pitäisi olla kaikkea muuta kuin helppoa? Fablen kohdalla olen jo hyväksynyt, että ne tulee aina olemaan helppoja. Ikään kuin Fable 3:ssa oltaisiin vain panostettu tunnelmaan (erityismainintana aavikko-osio), toiminta itse vain lätkäisty siihen kuin perunasalaatti nakkien ja muusien sekaan.
Minun mielestäni Fable 3 ei ole huono, pelissä on potentiaalia. Se on vain niin keskeneräinen. Kunkkuna olemisesta olisi voitu repäistä vaikka mitä.
15.11.2010 klo 14.20
15.11.2010 klo 14.46
Rekisteröitynyt 29.07.2010
15.11.2010 klo 15.28
Läpäisyyn mebee viikonloppu. Ensimmäisen Fablen läpäisy kesti noin 10h, jos ei pitänyt kiirettä. Kestääkö tämä sitten 30-40h?
Ekalla kerralla ku vedin läpi hieman tutkiskellen ympäristöä niin meni 12.8h. Tokalla kerralla vedin mahollisimman nopeasti läpi 7.5h ja jos vetää läpi huolellisesti ja tekee sivutehtävät ja tutkii maailmaa saa aikaa kulumaan 15-20h
15.11.2010 klo 15.31
Rekisteröitynyt 05.06.2010
15.11.2010 klo 15.39
15.11.2010 klo 15.53
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
15.11.2010 klo 16.15
Läpäisyyn mebee viikonloppu. Ensimmäisen Fablen läpäisy kesti noin 10h, jos ei pitänyt kiirettä. Kestääkö tämä sitten 30-40h?
Ekalla kerralla ku vedin läpi hieman tutkiskellen ympäristöä niin meni 12.8h. Tokalla kerralla vedin mahollisimman nopeasti läpi 7.5h ja jos vetää läpi huolellisesti ja tekee sivutehtävät ja tutkii maailmaa saa aikaa kulumaan 15-20h
Justiinsa tätä tarkoitin "korkeintaan viikonlopulla".
Moninpeliä en tosiaan maininnut. Tätä voidaan pitää vaikka hiljaisena protestina koko ominaisuutta vastaan. Ymmärrän, että jos pelaajalla on kaveri tai hän haluaa uusia sellaisia, yhteistyön tekeminen yksinpelissä on hauskaa. En itse voi sietää sitä, kun joku sotkee rytmini, kuten mielivaltaisen pikamatkustuksen (tässä tapauksessa) tai shoppailureissun (Dead Rising 2:n tapauksessa), tai yritykseni eläytyä.
Rekisteröitynyt 17.09.2007
15.11.2010 klo 17.05
15.11.2010 klo 18.30
15.11.2010 klo 19.26
Rekisteröitynyt 02.07.2008
15.11.2010 klo 20.59
Rekisteröitynyt 03.01.2008
15.11.2010 klo 22.17
16.11.2010 klo 01.15
Jotenkin itseäni silti kummastuttaa kun 90% arvostelusta on kritiikkiä ja silti pisteet on 70, taitaa olla aika rankkaa tekstiä alle 20 pisteen peleillä tällä logiikalla :P
16.11.2010 klo 10.50
Ensimmäinen Fable tuli vedettyä neljästi läpi + lost chapter kerran. Peli oli mielestäni loistava, miinuksina lähinnä pelin lyhyys ja statsien vähyys. Voisi toimia paremmin esim. ADD:n säännöillä. Vaikeustaso oli ensimmäisessä Fablessa rento, mutta ei sinänsä häiritsevän helppo. Siinä kuoltiin oikeasti ja sit loadia, mutta näin taisi käydä tasan kerran ensimmäisessä pelissä.
Sinänsä ärsyttää se, että pelistä pitää pudottaa kliseitä pois. Morrowind tai Oblivion ei ole uponnut pätkääkään.(Päämäärätöntä haahuilua, todella tylsä maailma fantasia mailmaksi(versus Forgotten realms, keskimaa tai Might and Magickien maailma), huono hahmonkehityssysteemi, tekemistä paljon, mutta se on samaa kuin pelaisit yksin omalla serverillä mmo-peliä yms.)
Jospa tehtäisiin jo se Forgotten Realms MMO.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.11.2010 klo 11.38
Jotenkin itseäni silti kummastuttaa kun 90% arvostelusta on kritiikkiä ja silti pisteet on 70, taitaa olla aika rankkaa tekstiä alle 20 pisteen peleillä tällä logiikalla :P
90++ = arvostelijan suuntautumisen mukainen
90 = erinomainen
80 = hyvä
70 = keskinkertainen
60 = huono
50 = erittäin huono
40 = rikollisen huono
Rekisteröitynyt 29.07.2010
16.11.2010 klo 18.12
Jotenkin itseäni silti kummastuttaa kun 90% arvostelusta on kritiikkiä ja silti pisteet on 70, taitaa olla aika rankkaa tekstiä alle 20 pisteen peleillä tällä logiikalla :P
90++ = arvostelijan suuntautumisen mukainen
90 = erinomainen
80 = hyvä
70 = keskinkertainen
60 = huono
50 = erittäin huono
40 = rikollisen huono
Toisin sanoen teiän pitäs antaa pisteet 1-5. Koska nyt se on 1-100 ja 70 on hyvä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.11.2010 klo 20.07
90++ = arvostelijan suuntautumisen mukainen
90 = erinomainen
80 = hyvä
70 = keskinkertainen
60 = huono
50 = erittäin huono
40 = rikollisen huono
Toisin sanoen teiän pitäs antaa pisteet 1-5. Koska nyt se on 1-100 ja 70 on hyvä.
90++ = arvostelijan suuntautumisen mukainen
90 = erinomainen
80 = hyvä
70 = keskinkertainen
60 = huono
50 = erittäin huono
40 = rikollisen huono
Arvosanan antaja tai hänet omistava taho määrittelee arvosanan symbolisen merkityksen, eikä kukaan muu.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.11.2010 klo 20.11
[quote nick="Jari-Pee"][quote nick="Molypäänlupaukset"]
Toisin sanoen teiän pitäs antaa pisteet 1-5. Koska nyt se on 1-100 ja 70 on hyvä.
Joka arvostelussako tämä pitää kertoa: V2.fi:n asteikko on 40-100. 70 on siis keskitasoa.
16.11.2010 klo 20.56
Pettymys tämä silti on. Luvatut ominaisuudet on kaikki vähän sinne päin toteutettuja ja jotenkin tuntuu, että tässä pelissä millään valinnoilla ja teoilla ei ole yhtään mitään merkitystä. Oikeastaan mikään uudistuksista ei anna pelille mitään merkittävää parannusta, vaan suurin osa muutoksista vain huonontaa peliä edellisosaan verrattuna.
Rekisteröitynyt 29.07.2010
16.11.2010 klo 21.02
[quote nick="Jari-Pee"][quote nick="Molypäänlupaukset"]
Toisin sanoen teiän pitäs antaa pisteet 1-5. Koska nyt se on 1-100 ja 70 on hyvä.
Joka arvostelussako tämä pitää kertoa: V2.fi:n asteikko on 40-100. 70 on siis keskitasoa.
Paska systeemi teillä. Tekisitte asiat kerralla selkeästi ja järkevästi niin ei aina tarttis selitellä jälkikäteen.
16.11.2010 klo 21.04
Joka arvostelussako tämä pitää kertoa: V2.fi:n asteikko on 40-100. 70 on siis keskitasoa.
Aiemmin kuulin ylläpidolta että se olisi 40-99. Ja kyllähän systeemissä jotain vikaa on, jos sitä pitää koko ajan toistaa. Ei kukaan oleta, että kaksinumeroisen arvosteluasteikon pohja sattuu neljäänkymppiin.
Rekisteröitynyt 29.07.2010
16.11.2010 klo 21.33
17.11.2010 klo 00.51
Joka arvostelussako tämä pitää kertoa: V2.fi:n asteikko on 40-100. 70 on siis keskitasoa.
Aiemmin kuulin ylläpidolta että se olisi 40-99. Ja kyllähän systeemissä jotain vikaa on, jos sitä pitää koko ajan toistaa. Ei kukaan oleta, että kaksinumeroisen arvosteluasteikon pohja sattuu neljäänkymppiin.
Tämähän on ihan yleinen käytäntö, että asteikko on 40-100. Toki 40 alle on mahdollista mennä kai ääritapauksissa? Mikä saa sitten ihmiset kuvittelemaan, että asteikko on 1-100, kun en ole ainakaan missään nähnyt vastaavaa. Esim. Pelit-lehdessä ja Peliplaneetassa on tämä vakiintunut syteemi käytössä. 100-pisteinen taas on ehdottomasti parempi kuin 10 pykäläinen, sillä onhan 85 ja 94 -pisteen pelit aivan eritasaisia, vaikka pöyristettäisiin 9:sään. 100 -pistettä lienee taas varattu siihen kun joku valmistaa täydellisen pelin(Kun tämä tehdään on muiden pelejen pelaaminen turhaa. Tämä koskee kaikkia pelaajia).
Rekisteröitynyt 03.01.2008
17.11.2010 klo 01.11
Joka arvostelussako tämä pitää kertoa: V2.fi:n asteikko on 40-100. 70 on siis keskitasoa.
Aiemmin kuulin ylläpidolta että se olisi 40-99. Ja kyllähän systeemissä jotain vikaa on, jos sitä pitää koko ajan toistaa. Ei kukaan oleta, että kaksinumeroisen arvosteluasteikon pohja sattuu neljäänkymppiin.
Silloin kun mennään alle 4 tai 40 on aivan sama mitä pelille antaa arvosanaksi. Se on jo niin paska että korkeintaan itse arvostelu voi tuoda enää jotain viihdearvoa pelille. Teoriassa jotkut saitit antavat kyllä 1 - 10 tai 10 - 100 asteikolla pelille pisteitä, mutta käytännössä he noudattavat normaalia 4 - 10 tai 40 - 100 asteikkoa, jolloin 7 tai 70 on keskinkertainen.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
17.11.2010 klo 08.32
Joka arvostelussako tämä pitää kertoa: V2.fi:n asteikko on 40-100. 70 on siis keskitasoa.
Aiemmin kuulin ylläpidolta että se olisi 40-99. Ja kyllähän systeemissä jotain vikaa on, jos sitä pitää koko ajan toistaa. Ei kukaan oleta, että kaksinumeroisen arvosteluasteikon pohja sattuu neljäänkymppiin.
Silloin kun mennään alle 4 tai 40 on aivan sama mitä pelille antaa arvosanaksi. Se on jo niin paska että korkeintaan itse arvostelu voi tuoda enää jotain viihdearvoa pelille. Teoriassa jotkut saitit antavat kyllä 1 - 10 tai 10 - 100 asteikolla pelille pisteitä, mutta käytännössä he noudattavat normaalia 4 - 10 tai 40 - 100 asteikkoa, jolloin 7 tai 70 on keskinkertainen.
Tämä arvostelu oli ensimmäinen, josta luin että arvosteluasteikko on 40-100. Olen aina olettanut että se on 0-100(tai oikeastaan 1-99). Lukijan/asiakkaan vikahan se on, jos hänelle ei ole kerrottu miten asiat menevät. Suomalaisista saiteista en tiedä, mutta maailmalla tuo 4-10 tai 40-100 ei todellakaan ole mikään standardi edes teoriassa. Ainakin aikaisemmin näki myös prosenttejä käytettävän arvosteluissa, mikähän lie skaala ollut tuolloinkin. Se, mikä arvosteluongelmaan tällä saitilla auttaisi, olisi noiden tekstimuotoisten arvosanojen pistäminen arvosteluihin numeron lisäksi(Tosin tuolloin voi ihmetystä tulla siitä että miten 70 voi olla keskinkertainen. Noh... Ainakin osa ymmärtäsi sen.). Esim. IGN:llä on tehty näin ja se selkeyttää aika kivasti sitä että miten arvostelu menee.
http://xbox360.ign.com/index/reviews.html
(Skaala itsessäänhän on 20 pisteinen. http://pc.ign.com/articles/111/1110230p1.html )
17.11.2010 klo 12.16
Ja järki käteen muutenkin tämän pisteytyksestä valittamisen kanssa. Itse teksti on tärkein.
17.11.2010 klo 14.47
Suomalaisista saiteista en tiedä, mutta maailmalla tuo 4-10 tai 40-100 ei todellakaan ole mikään standardi edes teoriassa.
Maailmalla ajetaan myös autoa vasemmalla puolella tietä. Maassa maan tavalla.
Voidaan myös arvioida, että jos peli on niin hyvä, että päätyy arvosteltavasti asti on vähintään tuon 40-pisteen arvoinen. Voisihan noita esim. 20 pisteen pelejä olla, mutta niitä ei koskaan julkaista, koska ovat liian huonoja siihen(lue harrastajien räpellystä).
17.11.2010 klo 16.19
aivan! -viittaan yllä olevaan kommenttiin. Lukijat 1, ylläpito 0.
Pelkkiä pisteitäkö sinä poika vain kyyläät? Äly hoi...
Rekisteröitynyt 10.04.2007
17.11.2010 klo 17.12
Suomalaisista saiteista en tiedä, mutta maailmalla tuo 4-10 tai 40-100 ei todellakaan ole mikään standardi edes teoriassa.
Maailmalla ajetaan myös autoa vasemmalla puolella tietä. Maassa maan tavalla.
Voidaan myös arvioida, että jos peli on niin hyvä, että päätyy arvosteltavasti asti on vähintään tuon 40-pisteen arvoinen. Voisihan noita esim. 20 pisteen pelejä olla, mutta niitä ei koskaan julkaista, koska ovat liian huonoja siihen(lue harrastajien räpellystä).
Maassa maan tavalla? Err... Saiteilla saitin tavalla tarkoitat varmaankin ja kukaan ei voi mistään tietää miten tuo tapa menee, jos sitä ei jossain kerrota. Jos virallinen kanta on että 40 on alin pistemäärä, niin tuskin voidaan arvioida mitään tuollaista. Tosin olisihan se kiva että olisi lakeja, joita ei kerrota ja joista voi saada sakkorangaistuksia. Tämähän toimisi oikein hyvin.
Tiltissä on 1-5 asteikko.
(Viimeksi kun näin arvostelun sieltä. Nykyisin pitää näköjään rekisteröityä.)
Peliplaneetassakin mennään alle 40 nykyisin.
( http://www.peliplaneetta.net/arvostelut/1200/ )
Mikrobitissä on käytössä perinteiset 1-5 tähteä.
( http://www.mbnet.fi/arvostelut/pelit/arvostelu.aspx?id=66 , Faabeli 3 on huipputeos(!), koska 5 tähteä!)
Ainut taitaa olla pelit-lehti, jolla on sama asteikko(ja jonka arvostelut maksaa 0,19e per arvostelu, jos ei ole lehden tilaaja. (:D) ).
(Joo tiedän sen väittelyjutun netissä, mutta tuo puolustaminen alkaa olla jo naurettavaa aika selvässä tapauksessa.)
18.11.2010 klo 17.13
Rekisteröitynyt 31.10.2007
18.11.2010 klo 20.55
20.11.2010 klo 16.09
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.11.2010 klo 21.17 1
Mielestäni pitäisi olla tähtimerkinnät kuten leffoissa. Toimisivat helvetin paljon paremmin, mutta kukaan ei vaan uskalla ottaa käyttöön (MB:n arvostelut on muutenkin niin pilipaleja etten laske niitä mukaan). Pisteiden tarkoitus on vaan antaa nopea yleiskäsitys arvostelijan mielipiteestä, ei siihen tarvita mitään helvetin desimaaleja.
Olen samaa mieltä. Vaikka nautin perverssillä tavalla yhden ja viiden tähden jakelusta leffa-arvosteluissa, lisään vielä sen verran pökköä pesään, että 1-4 tähden asteikko ilman puolikkaita tähtiä olisi arvostelijalle unelma. 1 tarkoittaa huonoa. 2 tarkoittaa yhdentekevää. 3 tarkoittaa pätevää. 4 tarkoittaa hyvää. Jos lukija tahtoo tietää, millä tavalla tuote on huono, yhdentekevä, pätevä tai hyvä, hän lukee tekstin. Mitä enemmän asteikossa on pykäliä, sitä hankalampaa sitä on käyttää ja sitä enemmän ruikutus keskittyy siihen, että arvosana on väärä.
16.02.2011 klo 08.29
08.12.2013 klo 09.54
Kirjoita kommentti