StarCraft II: Wings of Liberty
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Sotapelit, Strategiapelit |
Pelaajia: | Yksinpeli, moninpeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Blizzard Entertainment |
Julkaisija: | Blizzard Entertainment |
Julkaisupäivä: | 27.07.2010 |
Pelin kotisivut |
Vapaus, veljeys ja tasapaino
Kuusi päivää rushattuani ja moshattuani löysin protossien tukikohdan kauppakeskuksen marmorilaatoistakin. Tajusin kyllä, minne olisi kätevää hyökätä ladon kokoisella madolla, joka yrjöää paikalle zergien jalkaväen. Jokin kuvio olisi liian nopea ja vahva, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Teoriassa StarCraft II ei ole täydellinen peli minun makuuni; tuskinpa saan sitä seisomaan ennen kuin Myth: The Fallen Lords jatkuu. Teorialla ja käytännöllä on se ero, että teoriassa pääni toimii puolet hitaammin kuin StarCraft II vaatii, mutta käytännössä käteni eivät tee mitä käsken. Tunne siitä, että tiedän kuinka voitan, jos onnistun klikkaamaan useaa asiaa sekunnissa, on erinomaisen motivoiva. Myth ja StarCraft olivat niitä pelejä, joilla sain puhelinlaskun nousuun kun netti keksittiin. Ostin StarCraft II:sta varten uuden PC:n, mutta vasta kun aloin pelata sitä, tajusin miksi.
StarCraft II on sama peli kuin StarCraft, tämä oli ensimmäinen ajatus. Peltikuoriin piiloutuvat ihmiset, tuikkusädetekniikalla brassailevat protossit ja kuhisevaan massaan turvautuvat zergit yrittävät tienata käteistä ja ostaa kiviä, paperia tai saksia riippuen vastustajan arkarteluista. Käyttöliittymää on hiottu, mutta ihan samoja, hyvin selkeitä, nopeita refleksejä ja mukautuvia strategioita vaativia kaksiulotteisia tieteissotia pelit ovat molemmat.
Kuten ennenkin, linjoilla aloittelijoita potkitaan päähän yksinkertaisilla vyörytystaktiikoilla. Monimutkaisemmat strategiat ovat uusia tai uusittuja, kuten ovat yli puolet yksiköistä. Vaikka osapuolten eroja on kärjistetty, kauhun tasapaino on säilynyt esimerkillisenä. Ei pidä kuvitella, että ns. samantapaisten armeijoiden on tarkoitus pärjätä toisilleen. Esimerkiksi suosikkini zergit sikiävät niin nopeasti, että heillä on varaa menettää armeijansa, jos vastustaja pysyy uhrauksella hiljaisena ja mineraaleja on varastossa tarpeeseen tai yli. Tämä on yksi sadoista perusasioista.
Zergien tulisi levittää mönjäpeittoaan ja lentäviä valvojiaan kaikkialle jo näkyvyyden vuoksi, sillä heille on hyvinkin nopeaa rakentaa 16 ilmatorjuntayksikköä, jos vastustaja laittaa lentovehkeet liikkeelle. Zergeillä jopa on näkymätön yksikkö, joka voi luoda hetkessä ilmaiseksi 30 sekuntia kestävän 8 sotilaan pataljoonan. Zergien levitessä, vyöryessä ja vakoillessa, ihmiset voivat linnoittautua ja tehdä sissi-iskuja jyrkänteiden yli hyppivillä, tykkitorneja ampuvilla ja näkymättömillä yksiköillä ja klassisella ydinpommilla. En ole kokenut mitään erityisen luovaa väkeviltä protosseilta, mutta olisin vakuuttunut, jos joku pysäyttäisi joukkoni voimakentillä ja täräyttäisi jengin tasaiseksi sähkömyrskyillä ilman omia tappioita. Tällaisia temppuja mestarit harrastavat YouTuben tallenteista päätellen.
Yksiköiden poistot ovat onnistuneita siinä missä lisäykset. Muun muassa Myth-sarja astui siihen ansaan, että jatko-osat esittelivät uutta tavoittamatta alkuperäistä tasapainoa: useimmat pelit ovat täynnä yhdentekeviä yksiköitä. StarCraft on klassikko tasapainonsa vuoksi ja kakkonen keksii pyörän uudestaan. Pyöreä se on yhä.
Protossien ja zergien osuudet tarinasta tarjotaan lisäosissa. Ihmisten yksinpeli ei tuntunut erityisen pitkältä, mutta tämä johtui lähinnä siitä, että kampanja on laatuaikaa alusta loppuun. Tehtävät on taottu suurella harkinnalla. Pelaajaa käsketään hyökätä, puolustaa, pelastaa, tuhota, saattaa ja/tai louhia, mukana on yleensä jekkukin, minkä lisäksi aikaraja tuppaa estämään rauhallisen lähestymistavan. Vapaaehtoiset tavoitteet enemmän kuin tuplaavat jännityksen määrän. Kampanja on käytännössä puzzlejen ratkontaa, mutta niin kai on sotakin.
Jos tarina ei ole kummoinen, toteutus on. Jim Raynor jäi alkuperäisteoksesta mieleen mölkerönä. Nyt hän on karhea alfa-uros. Raynor on ihmisten imperiumia vastaan taisteleva kapinallinen, jolla on tunneside zergien kuningattareen ja tuttuja protossien riveistä. Raynor kumppaneineen etsivät muinaisia maagisia mööpeleitä ja liittolaisia pelastaakseen universumin. Vuosikymmeneen en ole tätä mytologiaa seurannut, mutta tapahtumat kerrataan luontevasti.
Blizzardin kuuluisaa esirenderoitua animaatiota nähdään pariin otteeseen. Lukuisten muiden välinäytösten toteutus on parhaiden roolipelien tasolla ääninäyttely ja dialogi mukaanlaskien. Raynorin komentoalus esitetään ruutuina, joita klikkaillaan, jos hahmojen väliset jännitteet kiinnostavat. Pienet silaukset kuten punaniskamusaa soittava jukeboxi kanttiinissa tekevät ihmeitä tunnelmalle. Ihmiset ovat asehulluja juntteja, siinä missä protossit ovat uskonnollisia fanaatikkoja ja zergit muurahaisen sisulla siunattu syöpä.
Valintoja tehdään, mutta ne eivät juuri vaikuta tarinaan. Koska jokainen tehtävä avaa käyttöön yksikön, suorittamisjärjestys on osa strategiaa. Tienesteillä värvätään palkkasotureita tai päivitetään kalustoa. Energiakilpi ennestäänkin kovaan Battlecruiseriin, tai konekivääri jokaisen bunkkerin katolle on pois jostakin muusta. Kunhan haaste on kohdallaan, valinnat ovat tärkeitä. Neljän vaikeusasteen pitäisi venyä moneen tarpeeseen. Koin sinänsä kiihkeän Hard-tason helpompana kuin netissä pärjäämisen, mutten suoriutunut kaikesta vapaaehtoisesta, saati sitten ylimääräisistä haasteista, ja on vielä se Brutal-tasokin.
Peli on viikon vanha, joten nettipelaajien taso on mieletön. Linjoilla harrastetaan kaikenlaista tornipuolustuksesta yhteistyöpeliin tekoälyä vastaan, mutta olennaisimmat vaihtoehdot ovat 1vs1, 2vs2, 3vs3 ja 4vs4. Pelattuaan testimatsit, pelaaja sijoitetaan "tasoaan vastaaviin" liigoihin kussakin pelimuodossa. Toiseksi tumpeloin liiga (hopea) sopii minulle. Tapauksissa 1vs1 ja 2vs2 saavutin luovutusvoittoja, joten päädyin keskimmäisiin liigoihin (kulta), minkä jälkeen peli-ilo on ollut asennekysymys. Saatuani kultaista suihkua lärviin päiväkaupalla, voitin kerran. Systeemi varmasti toimii, kunhan kaikki vain pelaavat, pudoten tai nousten lopulta omiensa joukkoon. Eipä tämän ole tarkoituskaan lyhytpinnaisia miellyttää.
StarCraftissa on se yksi turhauttava piirre. Olen kikkailija. Tahdon käyttää energiaa pieniin sissi-iskuihin. Siksi pidin Myth-sarjasta, jossa armeija saadaan valmiina ja jokaisen ukon on merkittävä jotakin. StarCraftin yksinkertaisten jättiläisarmeijoiden marsseihin voi varautua, myllytys kääntyy usein myllyttäjää vastaan, mutta joskus tukikohtasi posahtaa heti kättelyssä, vaikka olisit kaikkesi antanut ja tukea saanut. Onnekkaasti kartat ovat vaihtelevia ja ne painottavat eri asioita. Toisinaan ruuhkaisimmatkin eli kahdeksan pelaajan pelit ovat pitkiä, tasaväkisiä ja monipuolisia vaa'an kallistuessa eri suuntiin. Inhokkikartat voi ilmiantaa, jolloin ne tulevat valituksi harvemmin. Kymmenen vuotta sitten 80% peleistä pelattiin yhdellä tietyllä kartalla, joten kakkonen pärjää kyllä jopa nostalgian kultaamille muistoille.
Sydämeni takoo, useaan kertaan olen saanut käteni tärisemään, mutta StarCraft II ei aiheuta vatsahaavaa. Se, mitä tapahtui ja miksi, on aina ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Edellinen nettipeli, josta yritin innostua, kuului eri lajityyppiin, mutta psykiatrian ja filosofian kannalta on olennaista huomauttaa, että StarCraft II ei ole rikki, toisin kuin on Street Fighter IV. Se on sietämätöntä, kun tasan kaikki käyttävät kolmea keskenään identtistä hahmoa, koska nämä hahmot toimivat niitä oikeasti mielenkiintoisia vastaan. Peltonen vaan ei osaa pelata Street Fighteria? Aivan, mutten osaa pelata StarCraftiakaan, mutta olen motivoitunut opiskelija. Syvällisinkin moninpeli on rikki, jos se ei houkuttele pelaajia käyttämään ominaisuuksiaan: tylsä seura, tylsä peli. Tämä on aivan liian yleinen synti lajityypistä riippumatta.
Pitkä kehitysaika näkyy kaikissa StarCraft II:n osa-alueissa. Elämys on rikas välittömästi yksin sekä linjoilla, vaikka kymmenessä tunnissa ei ehdi opetella karttojen mutkiakaan. Viikon pelaamisella opin zergien aloituspelin: yli puolen tunnin mätöissä pallo katoaa räpylästäni, vaikka olisin motittanut vastustajan nurkkaan. Epäilemättä terveellisintä olisi jo poistaa StarCraft II kovalevyltä, sillä jotkut harrastukset hallitsevat harrastajaansa.
Teoriassa StarCraft II ei ole täydellinen peli minun makuuni; tuskinpa saan sitä seisomaan ennen kuin Myth: The Fallen Lords jatkuu. Teorialla ja käytännöllä on se ero, että teoriassa pääni toimii puolet hitaammin kuin StarCraft II vaatii, mutta käytännössä käteni eivät tee mitä käsken. Tunne siitä, että tiedän kuinka voitan, jos onnistun klikkaamaan useaa asiaa sekunnissa, on erinomaisen motivoiva. Myth ja StarCraft olivat niitä pelejä, joilla sain puhelinlaskun nousuun kun netti keksittiin. Ostin StarCraft II:sta varten uuden PC:n, mutta vasta kun aloin pelata sitä, tajusin miksi.
Siipeen jos sain
Kuten ennenkin, linjoilla aloittelijoita potkitaan päähän yksinkertaisilla vyörytystaktiikoilla. Monimutkaisemmat strategiat ovat uusia tai uusittuja, kuten ovat yli puolet yksiköistä. Vaikka osapuolten eroja on kärjistetty, kauhun tasapaino on säilynyt esimerkillisenä. Ei pidä kuvitella, että ns. samantapaisten armeijoiden on tarkoitus pärjätä toisilleen. Esimerkiksi suosikkini zergit sikiävät niin nopeasti, että heillä on varaa menettää armeijansa, jos vastustaja pysyy uhrauksella hiljaisena ja mineraaleja on varastossa tarpeeseen tai yli. Tämä on yksi sadoista perusasioista.
Yksiköiden poistot ovat onnistuneita siinä missä lisäykset. Muun muassa Myth-sarja astui siihen ansaan, että jatko-osat esittelivät uutta tavoittamatta alkuperäistä tasapainoa: useimmat pelit ovat täynnä yhdentekeviä yksiköitä. StarCraft on klassikko tasapainonsa vuoksi ja kakkonen keksii pyörän uudestaan. Pyöreä se on yhä.
Sitä sain mitä uhmassa hain
Jos tarina ei ole kummoinen, toteutus on. Jim Raynor jäi alkuperäisteoksesta mieleen mölkerönä. Nyt hän on karhea alfa-uros. Raynor on ihmisten imperiumia vastaan taisteleva kapinallinen, jolla on tunneside zergien kuningattareen ja tuttuja protossien riveistä. Raynor kumppaneineen etsivät muinaisia maagisia mööpeleitä ja liittolaisia pelastaakseen universumin. Vuosikymmeneen en ole tätä mytologiaa seurannut, mutta tapahtumat kerrataan luontevasti.
Valintoja tehdään, mutta ne eivät juuri vaikuta tarinaan. Koska jokainen tehtävä avaa käyttöön yksikön, suorittamisjärjestys on osa strategiaa. Tienesteillä värvätään palkkasotureita tai päivitetään kalustoa. Energiakilpi ennestäänkin kovaan Battlecruiseriin, tai konekivääri jokaisen bunkkerin katolle on pois jostakin muusta. Kunhan haaste on kohdallaan, valinnat ovat tärkeitä. Neljän vaikeusasteen pitäisi venyä moneen tarpeeseen. Koin sinänsä kiihkeän Hard-tason helpompana kuin netissä pärjäämisen, mutten suoriutunut kaikesta vapaaehtoisesta, saati sitten ylimääräisistä haasteista, ja on vielä se Brutal-tasokin.
Väliaikaista kaikki on vain
StarCraftissa on se yksi turhauttava piirre. Olen kikkailija. Tahdon käyttää energiaa pieniin sissi-iskuihin. Siksi pidin Myth-sarjasta, jossa armeija saadaan valmiina ja jokaisen ukon on merkittävä jotakin. StarCraftin yksinkertaisten jättiläisarmeijoiden marsseihin voi varautua, myllytys kääntyy usein myllyttäjää vastaan, mutta joskus tukikohtasi posahtaa heti kättelyssä, vaikka olisit kaikkesi antanut ja tukea saanut. Onnekkaasti kartat ovat vaihtelevia ja ne painottavat eri asioita. Toisinaan ruuhkaisimmatkin eli kahdeksan pelaajan pelit ovat pitkiä, tasaväkisiä ja monipuolisia vaa'an kallistuessa eri suuntiin. Inhokkikartat voi ilmiantaa, jolloin ne tulevat valituksi harvemmin. Kymmenen vuotta sitten 80% peleistä pelattiin yhdellä tietyllä kartalla, joten kakkonen pärjää kyllä jopa nostalgian kultaamille muistoille.
Terveyspolitiikkaa
Sydämeni takoo, useaan kertaan olen saanut käteni tärisemään, mutta StarCraft II ei aiheuta vatsahaavaa. Se, mitä tapahtui ja miksi, on aina ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Pitkä kehitysaika näkyy kaikissa StarCraft II:n osa-alueissa. Elämys on rikas välittömästi yksin sekä linjoilla, vaikka kymmenessä tunnissa ei ehdi opetella karttojen mutkiakaan. Viikon pelaamisella opin zergien aloituspelin: yli puolen tunnin mätöissä pallo katoaa räpylästäni, vaikka olisin motittanut vastustajan nurkkaan. Epäilemättä terveellisintä olisi jo poistaa StarCraft II kovalevyltä, sillä jotkut harrastukset hallitsevat harrastajaansa.
StarCraft II: Wings of Liberty (Tietokonepelit)
Blizzard ei tarjoa uutta, vaan parempaa kuin on aiemmin tehty. StarCraft II on reaaliaikastrategia.
- Huippuunsa hiottu
- Addiktoiva terveysriskiksi saakka
- Syvällisyys kohtaa käytettävyyden
- Erinomainen yksinpelikampanja
- Tarina jää kesken
- Peltonen
Keskustelut (43 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
04.08.2010 klo 11.50
04.08.2010 klo 12.57
04.08.2010 klo 13.13
Minulle Homeworld (sarja) on edelleen THE rts. Tämä tulee hyvänä kakkosena.
04.08.2010 klo 13.30
Moninpeli vaikuttaa kyllä pienoiselta pettymykseltä. Yksinpelistä tuttuja yksiköitä puuttuu monta eikä tässä tosiaan sitä LAN-toimintoakaan ole. Muutamia kertoja olen skirmish/nettimoninpeliä kokeillut eikä se oikein ole iskenyt yhtään :/ Jäin myös kaipaamaan muutamia yksinpelistä tutuksi tulleita parannuksia, joita ei ilmeisesti ole moninpelissä ollenkaan saatavilla (korjatkaa toki jos olen väärässä).
Grafiikka pelissä on ihan nättiä. Se ei ole liian lelumaista, mutta ei myöskään liian vakavaa, mielestäni juuri sopivaa. Musiikit eivät ole erityisen mieleenpainuvia, mutta sopivat peliin hyvin. Osa välianimaatioista on tehty ns. "realtime renderöinnillä", osa taas esirenderöitynä. Ihan tyylikästä jälkeä. Olisivat ehkä voineet tehdä kaikki välianimaatiot esirenderöitynä?
Omasta mielestäni kannattaa ainakin yksinpelin takia hankkia, mutta täyttä hintaa ei kannata maksaa, etenkään, kun tätä ei Battle.net-tunnuksen takia oikein voi myydäkään :|
PS: Aika naurettavaa, että esim. Pelimies myy tätä peliä hintaan 59€. En kyllä koskaan maksaisi PC-pelistä moista ryöstöhintaa :o
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
04.08.2010 klo 14.42
Tässä virallisessa vastakkainasettelupelissä Mythissä muodostelmat olivat puoli voittoa. Samaa voi sanoa monista sen perillisistä, jotka ovat kolmiulotteisia, jotka tavoittelevat realismia ja jotka ovat puolet hitaampia kuin StarCraft II. Joissakin peleissä keihäsmiehet on vasta saatu miekkamiesten eteen lähestyvää hevosriviä uhmaamaan, kun StarCraftissa on jo pistetty tukikohta matalaksi.
04.08.2010 klo 15.41
Rekisteröitynyt 17.03.2009
04.08.2010 klo 16.01
Battle.net 2.0 on yks vitsi, mutta kaikki tuntuu toimivan ihan siedettävästi. Hauskin kampanja mitä on tultu tällä kevyellä rts-kokemuksella (westwoodin ja blizzardin tuotokset lähinnä) todistettua.
04.08.2010 klo 16.36
Mitä muodostelmilla tekisi StarCraftissa?
Keksin montakin tilannetta. Esim hitaiden-mutta-tulivoimaisten yksiköiden saattaminen nopeammilla lähitaisteluyksiköillä.
Ryhmät saisivat edes liikkua hitaimman yksikön tahtiin. Nythän samaan ryhmään kuuluvat nopeat yksiköt painavat nasta laudassa kuolemaan kun hitaammat lönköttelevät omia aikojaan paikalle.
Ei kai sitten pitäisi käyttää erivauhtisia yksiköitä samassa ryhmässä. Mutta kuten sanoin, olen saanut RTS-oppini Homewordissa ja tähän tottuminen ottaa oman aikansa.
04.08.2010 klo 16.53
04.08.2010 klo 17.02
Missä pelaajien taitoerot ratkaistaisiin jos kaikki tulisi valmiina?
Stragegiassa ja taktiikassa. Koska rakentaa mitäkin ja missä järjestyksessä. Ja mihin hyökätä milläkin muodotelmalla/ryhmällä missäkin tilanteessa. Ei se että joukot saisi laittaa haluamaansa järjestykseen ryhmän sisällä ja että ryhmän kaikki jäsenet kulkisivat samaa vauhtia tarkoita että mitään tulisi valmiina.
Mutta tarpeeksi tästä. Peli on ihan jees ja hintansa arvoinen. Minun mielestä mainitsemillani parannuksilla se olisi parempi. Näköjään monille se on täydellinen tällaisenaan.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
04.08.2010 klo 17.03
En sano, että tämä on hyvä taktiikka, mutta olen monesti laittanut nopeat ilmajoukkoni saattamaan liittolaisen hitaita Battlecruisereita ja Carriereita, jos minulla on samaan aikaan muuta säädettävää.
Rekisteröitynyt 15.01.2010
04.08.2010 klo 17.15
Onhan tää nyt ihan yli hypetetty peli. Pelinä ihan ok mutta helvetti 96 pojoo. Vain ja ainoastaan koska pelin nimi on StarCraft nii pisteet on melke täpissä. Tosin en maksanut pelistä senttiäkään joten en rupea avautumaan.
Haters gonna hate
inb4 SupCom rinkirunkkareita.
04.08.2010 klo 17.18
Hitaita yksiköitä voi saattaa nopeilla. Valitse nopeat yksiköt, klikkaa hidasta, valitse hidas ja laita hidas kävelemään jonnekin.
Njaa... En tiennytkään. Noh aina oppii uutta.
Mistä päästäänkin siihen että tämän pelin manuaali syvältä sieltä jostain.
04.08.2010 klo 17.39
Hitaita yksiköitä voi saattaa nopeilla. Valitse nopeat yksiköt, klikkaa hidasta, valitse hidas ja laita hidas kävelemään jonnekin.
En sano, että tämä on hyvä taktiikka, mutta olen monesti laittanut nopeat ilmajoukkoni saattamaan liittolaisen hitaita Battlecruisereita ja Carriereita, jos minulla on samaan aikaan muuta säädettävää.
Tarkoitat siis, että laitat nopeat yksiköt seuraamaan hitaita?
Rekisteröitynyt 03.01.2008
04.08.2010 klo 19.28
Se on eri asia sitten miellyttääkö peli kaikkia. Ymmärrän jos jotkut eivät tykkää kun uudistuksia ei hirveästi ole edelliseen Starcraftiin nähden, mutta pelistä tykkääminen tai inho ovat puhtaita mielipidekysymyksiä. Niillä ei ole mitään tekemistä pelin laadun kanssa. Ne uudistukset mitä on, on tehty niin laadukkaasti että harvoin näkee kaikin puolin näin hiottua peliä.
Tuskin koskaan tulen tätä peliä netissä pelaamaan koska itsekin tykkään enemmän hitaammista RTS -peleistä ja olen surkea nopeutta vaativissa RTS -peleissä. Mutta jo pelkästään yksinpelintakia Starcraft 2 on mielestäni hintansa väärti.
04.08.2010 klo 19.31
05.08.2010 klo 00.34
Voi pelata vain eurooppalaisten kanssa
Ei chat kanavia
Ei voi katsoa uusintoja kavereiden kanssa yhdessä
Custom map tuki on pelkkä vitsi
Lisää voi lukea: http://eu.battle.net/sc2/en/forum/topic/169349626?page=1
On siinä meillä 96 pisteen arvoinen peli verrattuna (metacriticin) 88 pisteen arvoiseen edeltäjäänsä
Moderaattori
Rekisteröitynyt 13.04.2007
05.08.2010 klo 03.13
Ei LANia
Voi pelata vain eurooppalaisten kanssa
Ei chat kanavia
Ei voi katsoa uusintoja kavereiden kanssa yhdessä
Custom map tuki on pelkkä vitsi
Lisää voi lukea: http://eu.battle.net/sc2/en/forum/topic/169349626?page=1
On siinä meillä 96 pisteen arvoinen peli verrattuna (metacriticin) 88 pisteen arvoiseen edeltäjäänsä
Kaikki on suhteellista, tuolloin pelejä arvostellessa arvosanat pysyi kurissa. Nykymeno on sitten taas sitä, että peleille annetaan näitä yli 90 pisteen arvosanoja mennentullen ja mikään peli ei ole pelattava ellei pisteitä ole vähintäänkin yli 88. Joku muutos tuohon LANiin olis ihan kiva, custom-mappien/pelien tuki on kyllä aika huonolla kantilla, mutta ei niitä chat kanavia jää kukaan kaipaamaan. Frozen Throne Fin-1 oli ainakin aina ihan hirveää katsottavaa kun siellä 10-12 -vuotiaat lapset tappelivat kilpaa. Woohoo.
05.08.2010 klo 03.19
Ei LANia
Voi pelata vain eurooppalaisten kanssa
Ei chat kanavia
Ei voi katsoa uusintoja kavereiden kanssa yhdessä
Custom map tuki on pelkkä vitsi
Lisää voi lukea: http://eu.battle.net/sc2/en/forum/topic/169349626?page=1
On siinä meillä 96 pisteen arvoinen peli verrattuna (metacriticin) 88 pisteen arvoiseen edeltäjäänsä
Aivan!
Kylläpä MW2 aikana valitettiin lan puutteista ja vaikka mistä, mutta ei tässä pelissä.
05.08.2010 klo 08.48
05.08.2010 klo 11.01
mutta ei niitä chat kanavia jää kukaan kaipaamaan. Frozen Throne Fin-1 oli ainakin aina ihan hirveää katsottavaa kun siellä 10-12 -vuotiaat lapset tappelivat kilpaa. Woohoo.
joo suljetaan samantien myös irc kun siellä on se yks huono kannu nii ja telkkarikin vois lopettaa kun yle teemalta tulee pelkkää kakkendaakelia
samaa mieltä kyllä tosta et nykyään peleille annetaan hirveen helposti hyvii pisteitä
Rekisteröitynyt 15.11.2008
05.08.2010 klo 12.26
Rekisteröitynyt 15.01.2010
05.08.2010 klo 12.38
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
05.08.2010 klo 13.06
Rekisteröitynyt 01.06.2007
05.08.2010 klo 16.30
05.08.2010 klo 21.30
Onko vielä nykypäivänä LAN-partyjä ilman internet yhteyttä?
eiköhän niitä ole runsain mitoin, mutta kuinka monella LAN-partylla on kaistaa tarpeeksi pitämään satoja tai tuhansia tietokoneita lähes nollapingillä?
Puhumattakaan _väistämättömistä_ tapahtumista, joissa pelit loppuu kesken Battle.netin kaatuessa
Rekisteröitynyt 28.07.2009
06.08.2010 klo 01.11
Ja vaikka sitä nyt ei mainittukaan niin lähiverkkopelin puute on aika oleellinen juttu. Tosin siksi Peltonen mielestäni antoi 96 eikä 98. ;)
Ja Starcraft 2 on Starcraft steroideilla. Tarvitseeko jotain pyörää keksiä uudelleen jos voi sitä parantaa hieman sieltä täältä ja lisätä kultaisen kuorrutuksen päälle? Ostakaa. Tämän paremmaksi ei old school rts enään mene. Westwood sen keksi, mutta Blizzard hioi täydelliseksi.
06.08.2010 klo 21.27
Ei LANia
Voi pelata vain eurooppalaisten kanssa
Ei chat kanavia
Ei voi katsoa uusintoja kavereiden kanssa yhdessä
Custom map tuki on pelkkä vitsi
Lisää voi lukea: http://eu.battle.net/sc2/en/forum/topic/169349626?page=1
On siinä meillä 96 pisteen arvoinen peli verrattuna (metacriticin) 88 pisteen arvoiseen edeltäjäänsä
Millä perusteella custum-map tuki on vitsi? Mun mielestä noin tower defenset on melkein hauskempia kuin varsinaiset nettipelit. Kyllä mukavaa vaihtelua noi modit tuo. Ja lisää modeja tulee varmasti ajan myötä.
Ja ei väliä jos on huono rts-pelaaja kuten minäkin, kun häviää ne 5 peliä pääsee pronssisarjaan ja pienen opettelun jälkeen kyllä pärjää siellä huonompikin.
07.08.2010 klo 00.33
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
07.08.2010 klo 14.16
Jonkun verran on tullut pelattua rts:ssiä ja jopa starcraft 1 yksinpelinä mutta en koskaan jaksanut pelata läpi asti kun oli jo niin saatanan ruman näköistä graffaa ja hirveän kankea ohjata joukkoja(eli vaikea). No nyt sitten ostin starcraft 2 ja petyin siihen että joukkojen ohjaaminen tuntuu vieläkin aivan älyttömän kankealta minulle. Ja se oppimis kynnys on aivan törkeän korkea! Jos haluaa netissä pelata ja pärjätä pitää opetella kaikki miljoona pika näppäintä ja microaminen ja se vie ainakin 1-2viikkoa ennen kuin oppii hyvin pelaamaan. Ok yksinpeli 90 luvun rts ohjailulla mutta netti pelit on yhtä helvettiä!
07.08.2010 klo 15.56
07.08.2010 klo 21.43
08.08.2010 klo 00.45
08.08.2010 klo 17.35
Rekisteröitynyt 24.06.2008
10.08.2010 klo 20.26
onneksi esimes jääkiekko ja jalkapallo on niin hienoja lajeja et pärjää ketä vastaan tahansa ilman et harjottelee 1-2 viikkoo
Mutta jos jokainen vasta-alkaja joutuisi heti parin viikon ajaksi Saksan maajoukkuen pyöriteltäväksi, kyllä siinä into äkkiä loppuisikin.
11.08.2010 klo 12.54
En voi muuta sanoo, jos porukka itkee sen vaikeudesta, että L2P
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
13.08.2010 klo 16.48
onneksi esimes jääkiekko ja jalkapallo on niin hienoja lajeja et pärjää ketä vastaan tahansa ilman et harjottelee 1-2 viikkoo
Mutta jos jokainen vasta-alkaja joutuisi heti parin viikon ajaksi Saksan maajoukkuen pyöriteltäväksi, kyllä siinä into äkkiä loppuisikin.
"Saksan maajoukkuetta" vastaan StarCraft II:n aloittelijalla ei ole mitään asiaa. Juuri siitä on kyse, että punkerot itkevät aluksi, kun ei ole tullut edes lenkillä käytyä ja yhtäkkiä pitäisi tehdä maaleja ja kaikkee ja isot pojat kiusaa.
14.08.2010 klo 00.47
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
14.08.2010 klo 23.42
En mä tiedä. Jotenkin 13 -vuotiaille häviäminen ei ole kivaa. Yksinpeli sentään on tosi hyvä. Sen jos jaksais mätkiä lävitte ja kattoo hienoja videoita ni kai se olisi sitten siinä se peli.
15.08.2010 klo 14.18
26.08.2010 klo 15.31
Rekisteröitynyt 14.04.2007
12.09.2010 klo 14.49
Pelkällä massalla jyräämistä on tehty hankalammaksi ykköseen verrattuna. Eli tässä on hieman enemmän kivi, paperi ja sakset -meininki ku ykkösessä. Kun taktiikka menee tottumuksesta välillä ykkösen puolelle, niin saakin yhtäkkiä huomata kun zergin muutamat banelingit tai protossin colossukset syö koko kasan pelkkiä marineita kerralla. Sekin meinasi unohtua aluksi monta kertaa, että protossilla on nyt hyviä lentäviä uniteja jo pelin alkupuolella.
Vieläkään ei ole oikein hyvin hallinnassa nuo uudet/uudentyyppiset tärkeässä osassa olevat unitit ja niitä tuli, varsinkin alussa, vieroksuttua huonolla menestyksellä. Eli roachit, banelingit, marauderit ja void rayt.
HUOM: Brood War ei ole minulle tuttu.
03.10.2010 klo 19.36
Kirjoita kommentti