Shakki, othello, mancala ja tammi. Neljä todellista kestohittiä samassa paketissa tarjoiltuna. Esimerkiksi modernin shakin säännöt ovat peräisin 1500-luvulta, joten sopii miettiä, moniko moderni peli viihdyttää ihmisiä vielä puolen vuosituhannen kuluttua? Sellaista elektronista pelilaitetta ei taida maa päällään kantaa, jolle ei oltaisi tehty suurinta osaa tämän paketin peleistä. Spyglass Board Games onkin pakollinen lisä Xbox 360:n pelitarjontaan.



Lautapelien pelattavuutta on sinänsä turha arvostella, sillä tämän pelityypin kontrollit on hiottu nykyaikaiseen muotoonsa jo 80-luvun kotimikroilla. Pelinappuloiden siirtely siis sujuu varsin luontevasti, koneen kertoessa nappien mahdolliset siirrot ja sijoituspaikat. Tämän ansiosta pelien sääntöihin ei tarvitse välttämättä turvautua kuin mystisen mancalan kohdalla. Pelistä toiseen vaihtaminen tapahtuu yhden napin painalluksella täysin viiveettä, joten yhteen lajiin hermot menetettyään voi helposti vaihtaa välillä toiseen ja palata hetken kuluttua takaisin kiperään tilanteeseen.

Tärkeintä lautapelien sähköversioissa on aina ollut tekoälyn taso. SBG:ssä tekoäly on lähinnä tylsä. Välillä vaikuttaa siltä, että vastassa on vain puoliäly, joka toistaa samaa kaavaa samoissa tilanteissa. Juuri kun tähän helppouteen kunnolla tuudittautuu, tekoäly yllättää kurittamalla pelaajaa hetken oikein huolellisesti. Tokihan tekoälyn mielestä myös allekirjoittaneen pelityyli on varmasti vähintäänkin yllättävä, mikään pelilautojen partaveitsi kun en ole. Kovemman luokan lautapelureille SBG ei tarjoa vastusta yksinpelinä.

Moninpeliä tarjotaan vain Livessä, mikä on melkoinen pettymys. Paketin pelejä olettaisi voivan pelata myös saman koneen ääressä kaksinpelinä. Peli tarjoaa tosin mahdollisuuden käyttää web-kameraa moninpelissä, jotta kaikki otsaa rypistävät pohdintahetket välittyvät pelikaverin ruudulle. Lautapelit toimivat yllättäen aina parhaiten oikeaa ihmisvastustajaa vastaan. Tämä korostuu SBG:ssä kehnon tekoälyn myötä, jonka temput oppii lukemaan varsin nopeasti.



Voisi olettaa raskaan ja vaikean tekoälyn olevan syy tämänkaltaisen pelin ankeaan graafiseen ulkoasuun. Tässä tapauksessa näin kun ei ole, ihmettelen miten lautapeleistä onkin saatu näin karun näköisiä Xbox 360:n tasoisella pelikoneella. Nappuloiden muoto on mahdollisimman yksinkertainen ja oletusnappuloiden pintakuviointi on suorastaan hämmentävän ruma.

Asetuksista saa valittua erilaisia ulkoasuja niin nappuloille, laudalle kuin taustallekin. Mikäli pelissä pärjää erityisen hyvin ja suorittaa annettuja haasteita, voi saada käyttöönsä aivan uusia nappuloiden ulkoasuja. Voi riemua. Pelissä on myös yksi erikoisefekti; valkoinen partikkelisuihku shakki- tai tamminappulan syömisen yhteydessä. Äänimaailma koostuu leppoisasta taustamusiikista, linnunlaulusta ja muutamasta vaisusta äänitehosteesta. Ulkoasu on lähestulkoon ainoa asia, jonka uuden sukupolven lautapeliversioissa voi tehdä paremmin kuin aiemmin, mutta SBG:ssä ei ole tähän panostettu yhtään enempää kuin on ollut pakko.

Pakettina Spyglass Board Games on hintaansa nähden kohtuullinen kokoelma lautapelejä. Pelattavuus on hyvä, mutta tekoälystä ei ole vastusta pitkäksi aikaa. Mikäli Livessä riittää peliseuraa ja karu ulkoasu ei haittaa, voi näiden pelien seurassa hurahtaa aikaa tunti jos toinenkin. Periaatteessa samat pelit on nähty yhtä toimivina ja suhteellisesti ajatellen kauniimpinakin jo monia kymmeniä kertoja viimeisten 20 vuoden aikana.