Jokaisen, joka ei ole pelannut Super Nintendon alkuperäistä Super Mario Kartia, on syytä korjata tämä puute sivistyksessään nopeasti. Vaikka itsekin aikanaan vuokrasin SNESiä useammaksi illaksi ja velipojan kanssa jauhoimme suurimman osan peliä läpi, en olisi itsekään osannut aavistaa, miten äärimmäinen genrensä perusteos on todella kyseessä. Kohta 20 vuotta kaikki muut ovat yrittäneet saada aikaiseksi jotain, mikä olisi edes likipitäen yhtä hyvää. Power-upit, kiusanteko muille, radoilla vaanivat ansat, viihdyttävä pelattavuus – ne olivat kaikki tässä pelissä niin äärimmäisen hyvin tasapainossa, että kyseessä oli pakko olla ainakin osittain vahinkokin.

Samalla SMK:n pelaaminen on tavallaan masentavaa. Voiko olla totta, että söpökilpa-ajelusta ei saa irti mitään enempää kuin liki kaksi vuosikymmentä sitten? Edes Nintendon omat, sinällään ansiokkaat sukupolvipäivitykset eivät ole käytännössä sisältäneet kuin sitä samaa vanhaa ja tuttua. Verkkopeli sentään saatiin jo muutamia vuosia sitten.



Sonyn uutukaista ModNation Racersia ei voi syyttää yrittämisen puutteesta. Vaikka itse peruspeli onkin juuri sitä mitä voisi odottaa, eli hassuja pikkutyyppejä pikkuautoissa hullunkurisilla radoilla keräämässä bonuksia, joilla härnätä muita, on se kuorrutettu melkoisella kasalla ekstroja. Pelihahmo on aluksi vain kokovalkoinen pallopää ja autokin pelkkä putkirunko. Tarkoitus on väsätä omasta hahmostaan juuri sellainen kuin haluaa ja tuunata myös autosta ainutlaatuinen menopeli. Tyypilliseen tapaan osavalikoima on aluksi varsin rajoitettu, mutta jos jaksaa hieroa yksinpeliä läpi, saa kerättyä palkintoina lisäosia sekä poletteja, joilla osallistua osa-arvontaan. Rahamiehet voivat ostaa lisäksi palikkapaketteja PlayStation Storesta.

Välttämätön minimivaatimus on tietenkin, että tuunailusysteemi on tarpeeksi helppo, jotta sillä saa jotain aikaan parissa minuutissa, mutta samalla riittävän laaja, jottei tekeminen lopu kesken. MNR:n editori täyttää nämä vaatimukset kohtuullisesti, pienen omaksumisen jälkeen pääsee alkuun varsin mukavasti ja erittäin laiska voi vain naputella Arvo-painiketta, kunnes ruudussa näkyy jotain mieleistä. Sinällään on sama, ajaako tonttiin tuunatulla Lamborghini-kloonilla vai pahvilaatikolla, sillä suorituskykyeroja autoissa ei ole. Vaikka tämä tuntuukin hieman omituiselta ratkaisulta autopeliin, se on helppo selittää pelin luonteella. Jos tietyt osat olisivat toisia nopeampia, ei kisoissa nähtäisi kohta mitään muuta. Kaikkien ollessa samalla viivalla on luvassa sopivan hervottomia virityksiä.

Omaa virtuaaliegoaan voi kasvattaa laittamalla luomuksensa jakoon pelin latauspalveluun. Jo parin illan kuluttua julkaisusta erilaisia kulkupelejä olikin saatavilla satamäärin, kuskejakin aimo kasa. Mielenkiintoinen ominaisuus on, että pelaaja voi sallia oman modauksensa jatkomuokkauksen, jolloin peli antaa lopputuloksesta kunniaa myös alkuperäiselle tekijälle. Muiden tekemien autojen lataaminen onkin mukava keino saada käyttöönsä lisää koreja ja osia, mutta harmittavan moni kuitenkin katsoo tarpeekseen rajoittaa omien teostensa muokkaamista.



Kuskin ja auton tuunaamisen lisäksi MNR tarjoaa rataeditorin, jota mainostettiin alusta asti hyvin helppokäyttöiseksi. Sellaiselle olikin kyllä tilausta, sillä yleensä pelien rataeditorit ovat olleet joko liian sekavaa näpräystä, joilla normaalilla kärsivällisyydellä varustettu ei saa mitään järkevää aikaan, tai sitten hyvin rajoitettuja säätöjä sallivia algoritmejä, jotka tekevät käytännössä saman radan kerta toisensa jälkeen. ModNation Racersin radanluontitila on paras tähän mennessä näkemäni kompromissi näiden väliltä. Pelaaja voi säätää maaston muodot haluamakseen, jonka jälkeen rata tehdään ajamalla sitä pitkin tiekoneella. Vempele tasoittaa mennessään suurimmat nyppylät, mutta rataan saa silti kiitettävästi jyrkkiäkin korkeusvaihteluita. Jos pelaaja kyllästyy, nappia painamalla peli tekee radan valmiiksi. Sen jälkeen voi sitten sijoittaa tienvarren talot, vauhtialustat, murskaajat sun muut radalle - tai antaa pelin tehdä sen automaattisesti ja muokkailla sitten lopputulosta haluamakseen. Joka välissä voi käydä kokeilemassa rataa joko yhdellä autolla tai kilpailulla. Myös henkilö, jolla ei ole taipumusta nysväämiseen, löytää pian itsensä nysväämästä ratansa parissa: vielä kallistan tuota kurvia että saa paremman ajolinjan, tuohon voisi laittaa hypyn palavan renkaan läpi ja tuossa kohtaa pitää olla nuoliopasteet. Rataeditori on kevyesti MNR:n onnistuneinta antia.



Siinä, missä ratojen väsäily ja muu tuunailu erottuvat edukseen, loppuosa pelistä on sitten juurikin se Sinällään Pätevästi Toteutettu Mariokart-klooni XXVIII. Nitrot, hakeutuvat aseet, nopeusboostit, taivaalta putoilevat kivet - tässä on ne kaikki. Ei räikeitä virheitä, mutta myös isot yllätykset puuttuvat täysin. Yksinpeli on jaettu sarjoihin, jokainen kisa taas osatavoitteisiin. Ne ovat alusta asti melkoisen haastavia, samoin kuin "Kaunakisat", joissa tavoitteena on voittaa tietty AI-kuski tietyllä tavalla. Tuntui jopa siltä, että muutamat pisterajat on asetettu niin, että ne voi saavuttaa lähinnä vahingossa. Näiden ekstrojen availusta palkitaan luonnollisesti lisäosilla, joten rakentelemaan halajavien kannattaa hieroa niitäkin. Melkein jo muinaisuuden reliikkinä pelissä on myös jaetun ruudun moninpeli.

Kunnollinen verkkopeli on luonnollisesti vaatimus nykypelin viikkoa pidemmälle kiinnostuskäyrälle, ja MNR tarjoaa siinä sekä hyvää että huonoa. Hyvää on, että kun kalusto on tasapäistä, on menestys tai sen puute yksinomaan kuskista kiinni. Kuljettajiakin löytyi kisaseuraksi, sen jälkeen kun palvelimet lopulta saatiin auki, ainakin hetken odottelulla. Muiden modien tarkastelu oli ajoittain ainakin yhtä hauskaa kuin itse kisan pelaaminen.

Valitettavasti vain peliä vaivasi ainakin julkaisun jälkeen erittäin paha yhteyksien katkokävely. Palvelimilta lensi ulos kesken kaiken ja mikä pahinta, myös kesken kisan, ja tästä sai pelitiliinsä merkinnän keskeytyksestä. Päävalikon virkaa toimittavassa Modspot-näkymässä muiden kuskien kartteja pompahteli näkyviin ja hävisi miten sattui. Kisa oli jo alkamassa, kun kaikki kilpakumppanit katosivat kuin taikaiskusta. Tätä ei tarvitse tapahtua kovin monta kertaa, kun se alkaa jo olla raivostuttavaa – ja omien testipelieni aikana diskoa sateli vähintään kahdesti tunnissa, samalla kun muut kotikoneet pysyivät somasti verkossa. Uskon ja toivon, että palvelinresursseja ollaan lisäämässä, sillä tällaisenaan toiminta muistuttaa lähinnä jonkun open source –pelin nettikoodin ykkösversion alpha buildia.



Äärimmäinen Mario Kart pysyy edelleen tavoittamattomana unelmana. ModNation Racers tarjoaa hienon rataeditorin, pätevän hahmoeditorin ja paljon muita herkkuja, mutta sen sinällään huolellisesti tehty pelituntuma on jotenkin niin varmisteleva ja varovainen, ettei se erotu muista vastaavista. Kun kartinnälkä iskee, ei tee erikseen mieli pelata MNR:ää, mikä tahansa söpöautoilu kelpaa. Rakentelu on hauskaa aikansa, joidenkin mielestä pitkäänkin, ja jos netin pellepelottomat löytävät rataeditorista sopivia koukkuja, voi tästä tulla kohtuullisen suosittukin, mutta mihinkään LittleBigPlanet-tason virittelyyn MNR ei taivu.