BioShock 2
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Roolipelit, Seikkailupelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | 2K Marin |
Julkaisija: | 2K Games |
Julkaisupäivä: | 09.02.2010 |
Pelin kotisivut |
Vedenalaista perhe-elämää
Kevyillä roolipelielementeillä maustettu vetinen räiskintäpeli BioShock oli vuoden 2007 merkittävimpiä pelijulkaisuja. Vaikka moni varmasti pettyikin, kun kyseessä ei ollutkaan suoraa jatkoa System Shockille, oli tulokas yhtä kaikki erittäin laadukas ja harvinaisen omalaatuinen räiskintäpeli. Pelin audiovisuaalinen design oli täysin omaa luokkaansa, uskomattoman hienosta tunnelmasta nyt puhumattakaan. Vaikka kirjoissani ensimmäinen BioShock on genressään yksi parhaista peleistä, en odottanut pelin jatko-osaa järin suurella tunteella. Ykkösosa oli niin loistavasti tiivistetty mestariteos, että en jäänyt kaipaamaan siihen mitään lisättävää. Kuka nyt haluaisi nähdä vaikkapa Avaruusseikkailu 2001:n jatko-osan?
Pelin tapahtumat sijoittuvat kahdeksan vuotta ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Kaupungin entinen päämies Andrew Ryan on poissa. Pelaaja istutetaan Big Daddyn sukelluspukuun taistelemaan tiensä vuosia sitten kadonneen Pikkusiskonsa luokse. Big Daddyjä pidetään yleensä ottaen tunteettomina hirviöinä, mutta pelaajan ohjastama ammoinen prototyyppi Subject Delta on toista maata. Hän kykenee tekemään omia päätöksiään, mikä ei ole lainkaan vedenalaisen Rapturen uuden naisjohtajan, Sofia Lambin mieleen.
Odotuksiani BioShock 2:n suhteen ei juurikaan nostanut se tieto, että peli nojaa varsin pitkälti ykkösestä tuttuun moottoriin, eikä tarjolla ole muutenkaan mitään järisyttävää uutta nähtävää. Grafiikka onkin täysin samaa, kuin mitä nähtiin ykkösessä jo pari vuotta sitten. Se, mikä loksautti leuan lattiaan silloin, ei tee vaikuta enää niin voimallisesti. Pikemminkin ulkoasuun tottunut silmä tarttuu herkemmin graafisiin epäkohtiin, kuten siihen, että pelin resoluutio vaikuttaa palikkaisuutensa perusteella perin alhaiselta. Eipä visuaaleja voi silti kovasti moittia, sillä onhan tässä mielikuvitusta käytetty taas enemmän kuin monessa riviräiskintäpelissä yhteensä. Tekninen toteutus kulmikkaine objekteineen on kuitenkin vähäsen vanhanaikaista. Ruudunpäivityskään ei ole alati täysin tasaista.
Pelin äänimaailma on sentään ykkösosaakin parempi, jos mahdollista. 50-luvun viihdemusiikin ja klassisen sekoitus yhdistettynä vinoutuneen vedenalaisen maailman mystiseen äänimaailmaan luovat mojovaa tunnelmaa, jollaista harvoin peleissä saa kokea. Harmi vain, että Rapture on edelleen niin epäinhimillinen ja kylmä paikka, ettei pelaaja voi kokea juuri muuta kuin inhoa kanssaihmisiään kohtaan. Kaupungin ihan jokainen asukki tahtoo ottaa sinut hengiltä, ryövätä omaisuutesi ja ottaa sinut sitten hengiltä uudelleen.
Vaikka pelin kentät ovat perustellusti melko putkimaisia, ne ovat kuitenkin varsin laajoja ja niissä voi liikkua varsin vapaasti. Kunkin tason alussa latausaika on melko pitkä, mutta eipä pelissä seuraavaan pariin tuntiin tarvitse latailua odotellakaan. Kannattaa muuten ottaa huomioon, että vaikka pelissä on automaattitallennus, peli seivaa itsestään vain kentän alussa. Totesin tämän itse kantapään kautta, kun peli otti ja kaatui viimeisen kentän latausruutuun, eikä siis näin ollen tallentanut mitään sitten juuri läpäisemäni kentän alun jälkeen. Kolmisen tuntia elämästäni valahti viemäriin turhuuden nimissä. Käsipelillä pelin pystyy kyllä tallentamaan milloin vain.
Sarjan uusia ominaisuuksia edustaa uudistettu hakkerointityökalu. Ykkösosan pipemania-klooni olikin konsolipädillä turhan vaikea hallita ja hiirellä vuorostaan liiankin helppo. Tällä kertaa liikkuva kursori pitää saada osumaan oikean väriselle alueelle. Ratkaisu toimii huomattavasti ykkösosaa miellyttävämmin.
Uutta on tietysti myös Big Daddynä toimiminen. Toimenkuvaan kuuluu suojella siskoja näiden pumpatessa ADAM:it talteen kuolleilta, joita pikkutylleröt kutsuvat söpösti Enkeleiksi. ADAM houkuttaa paikalle kaikki lähimaaston onnenonkijat, joten panosvyö on syytä täyttää, ennen kuin siskon laskee puuhastelemaan. Liikkuminen veden alla vaikuttaa ominaisuutena aivan viime metreillä väkisin mukaan tuupatulta, sillä kyse on ainoastaan liikkumisesta paikasta A paikkaan B hiukan hitaammin kuin kuivalla maalla kävellen. Vihollisiakaan ei veden alla ole. Plasmidit ja aseet eivät toimi veden alla. Melko turhaa.
Ehkä hieman ennalta-arvattavana uudistuksena on mukana myös moninpeli. Sen verran, mitä ensimmäisen osan arvioita lueskelin, aika harva jäi moista oikeasti kaipaamaan. Samoin en usko, että BioShock 2:n nettipeli tulee saavuttamaan järin suurta suosiota, vaikka ihan suhteellisen asiallisesti toteutettu onkin. Erilaisia pelimuotoja on kaikkiaan seitsemän erilaista. Tarjolla on perinteistä ja tiimi-deathmatchia, siskonryöstöä sun muuta perinteistä kimppakivaa. Useimmat verkkopelimuodot tahtovat äityä usein turhan kaoottisiksi omaan makuuni. BioShock 2 on edelleen pääasiassa yksinpeli, mutta eipä lisäsisältö moninpelin muodossa koskaan väärin ole.
Vanhoista tutuista ominaisuuksista mukana ovat edelleen kiistellyt vita-chamberit, jotka toimivat eräänlaisina checkpointteina siltä varalta, että pelaajalta irtoaa nirri kesken seikkailun. Panoksia ja lääkitystä saa automaateista. Ronkkimalla jokaista mahdollista laatikkoa, kaappia ynnä muuta sopukkaa, löytää vaikka mitä kaikkea kivaa ilmaiseksikin. Mitään erityistä inventaariota pelissä ei edelleenkään ole, eikä sellaista tarvita.
Mukavan värikkään asevalikoiman lisäksi mukana ovat tutut plasmidit, joiden avulla pelaaja voi syöstä kädestään tulta ja sähköä, tai vaikkapa hyödyntää telekinesiaa heittelemällä kaikkea mitä käteen sattuu vihollisten niskaan. Plasmidit ovat parhaimmillaan, kun niitä käytetään luovasti. Jos pahislauma sattuu seisoskelemaan vaikkapa vesilammikossa, mikäpä piristäisi porukan päivää paremmin, kuin 50 000 voltin sähköisku. Aseista ehdottomasti piristävin on tietysti Big Daddyn oma iskupora, jolla voi hoitaa hammassäryn kuin hammassäryn todella lopullisesti. Narkkareiden naulaaminen seinään kiinni harppuunapyssyllä nostaa myös meiningin härskiysastetta piirun verran ylöspäin.
Pelaaja voi ykkösosan tapaan päättää, samaistuako kaupungin ilkeään ilmapiiriin päästämällä Pikkusiskot päiviltä ja ansaitsemalla sitä myötä itselleen enemmän ADAM:ia, vai pyrkiäkkö sittenkin kaiken kurjuuden keskellä tuomaan hyvyyttä lähimmäisilleen. Käytännössä pelillisesti valinnalla on varsin vähän käytännön vaikutusta. Vaikka siskot säästäisikin, löytyy pelistä aivan riittävästi aatamilitkua liki kaikkien plasmidipäivitysten hankkimiseen. Erilaisia lopetusvariaatioita pelillä on toki muutamia erilaisia.
BioShock 2:lle on tavallaan vaikeaa antaa arvosanaa. Toisaalta peli on melkein yhtä hyvä, tietyiltä osin jopa parempi kuin ykkönen, jolle annoin varsin avokätisen arvosanan 97. Ei kuitenkaan tulisi mieleenikään antaa tälle jatko-osalle lähimainkaan tuollaista pistemäärää. Otetaanpa taas vertaus - jos joku piirtäisi Mona Lisan uudestaan, sitä tuskin arvostettaisiin yhtä paljon kuin alkuperäistä, eikö vain? BioShock 2 on aivan liian sama peli kuin ykkönen ansaitakseen sellaista varauksetonta suitsutusta, jonka sarjan ensimmäinen osa edelleen ansaitsee. Jatko-osan uudistukset ovat kyllä liki poikkeuksetta positiivisia ja mietittyjä, mutta niitä tarjoillaan perin varovaisella kädellä. Jatko-osan juoni sai minut pauloihinsa toden teolla vasta viime metreillä, joten siltäkin osin pelin pistesaldo jää mihin jää.
Vaikka tässä touhussa rahastuksen katku hieman haiskahtaakin, ei silti voi sanoa, että kyseessä olisi huono peli. Ehei. Kyseessä on erinomaisen pelin päälle rakennettu ihan mainio jatko-osa. Toimivaksi todettua kaavaa ei ole vain uskallettu lähteä liiaksi sorkkimaan, joten liialliselta tuttuuden tunteelta ei vain voi välttyä. Pelisarjan uusia osia enemmän odotan pelonsekaisella mielenkiinnolla tänä vuonna mahdollisesti julkaistavaa BioShock-elokuvaa.
Isä meidän
Odotuksiani BioShock 2:n suhteen ei juurikaan nostanut se tieto, että peli nojaa varsin pitkälti ykkösestä tuttuun moottoriin, eikä tarjolla ole muutenkaan mitään järisyttävää uutta nähtävää. Grafiikka onkin täysin samaa, kuin mitä nähtiin ykkösessä jo pari vuotta sitten. Se, mikä loksautti leuan lattiaan silloin, ei tee vaikuta enää niin voimallisesti. Pikemminkin ulkoasuun tottunut silmä tarttuu herkemmin graafisiin epäkohtiin, kuten siihen, että pelin resoluutio vaikuttaa palikkaisuutensa perusteella perin alhaiselta. Eipä visuaaleja voi silti kovasti moittia, sillä onhan tässä mielikuvitusta käytetty taas enemmän kuin monessa riviräiskintäpelissä yhteensä. Tekninen toteutus kulmikkaine objekteineen on kuitenkin vähäsen vanhanaikaista. Ruudunpäivityskään ei ole alati täysin tasaista.
Pelin äänimaailma on sentään ykkösosaakin parempi, jos mahdollista. 50-luvun viihdemusiikin ja klassisen sekoitus yhdistettynä vinoutuneen vedenalaisen maailman mystiseen äänimaailmaan luovat mojovaa tunnelmaa, jollaista harvoin peleissä saa kokea. Harmi vain, että Rapture on edelleen niin epäinhimillinen ja kylmä paikka, ettei pelaaja voi kokea juuri muuta kuin inhoa kanssaihmisiään kohtaan. Kaupungin ihan jokainen asukki tahtoo ottaa sinut hengiltä, ryövätä omaisuutesi ja ottaa sinut sitten hengiltä uudelleen.
Sisko, tahtoisin jäädä
Sarjan uusia ominaisuuksia edustaa uudistettu hakkerointityökalu. Ykkösosan pipemania-klooni olikin konsolipädillä turhan vaikea hallita ja hiirellä vuorostaan liiankin helppo. Tällä kertaa liikkuva kursori pitää saada osumaan oikean väriselle alueelle. Ratkaisu toimii huomattavasti ykkösosaa miellyttävämmin.
Uutta on tietysti myös Big Daddynä toimiminen. Toimenkuvaan kuuluu suojella siskoja näiden pumpatessa ADAM:it talteen kuolleilta, joita pikkutylleröt kutsuvat söpösti Enkeleiksi. ADAM houkuttaa paikalle kaikki lähimaaston onnenonkijat, joten panosvyö on syytä täyttää, ennen kuin siskon laskee puuhastelemaan. Liikkuminen veden alla vaikuttaa ominaisuutena aivan viime metreillä väkisin mukaan tuupatulta, sillä kyse on ainoastaan liikkumisesta paikasta A paikkaan B hiukan hitaammin kuin kuivalla maalla kävellen. Vihollisiakaan ei veden alla ole. Plasmidit ja aseet eivät toimi veden alla. Melko turhaa.
Perhe on pahin
Vanhoista tutuista ominaisuuksista mukana ovat edelleen kiistellyt vita-chamberit, jotka toimivat eräänlaisina checkpointteina siltä varalta, että pelaajalta irtoaa nirri kesken seikkailun. Panoksia ja lääkitystä saa automaateista. Ronkkimalla jokaista mahdollista laatikkoa, kaappia ynnä muuta sopukkaa, löytää vaikka mitä kaikkea kivaa ilmaiseksikin. Mitään erityistä inventaariota pelissä ei edelleenkään ole, eikä sellaista tarvita.
Pelaaja voi ykkösosan tapaan päättää, samaistuako kaupungin ilkeään ilmapiiriin päästämällä Pikkusiskot päiviltä ja ansaitsemalla sitä myötä itselleen enemmän ADAM:ia, vai pyrkiäkkö sittenkin kaiken kurjuuden keskellä tuomaan hyvyyttä lähimmäisilleen. Käytännössä pelillisesti valinnalla on varsin vähän käytännön vaikutusta. Vaikka siskot säästäisikin, löytyy pelistä aivan riittävästi aatamilitkua liki kaikkien plasmidipäivitysten hankkimiseen. Erilaisia lopetusvariaatioita pelillä on toki muutamia erilaisia.
Kakkonen on melkein ykkönen
Vaikka tässä touhussa rahastuksen katku hieman haiskahtaakin, ei silti voi sanoa, että kyseessä olisi huono peli. Ehei. Kyseessä on erinomaisen pelin päälle rakennettu ihan mainio jatko-osa. Toimivaksi todettua kaavaa ei ole vain uskallettu lähteä liiaksi sorkkimaan, joten liialliselta tuttuuden tunteelta ei vain voi välttyä. Pelisarjan uusia osia enemmän odotan pelonsekaisella mielenkiinnolla tänä vuonna mahdollisesti julkaistavaa BioShock-elokuvaa.
BioShock 2 (Playstation 3)
Parin vuoden takaisen superhitin jatko-osa ei yllätä, hätkähdytä tai häikäise kuten ensimmäinen osa, mutta on perin tutun tuntuinen.
- Uudistunut hakkerointi
- Big Daddyssä on MUNAA
- Tunnelma on edelleen loistava
- Visuaalinen design omaa luokkaansa
- Grafiikassa ei kehitystä
- Juoni ei vie mukanaan
- Uudistukset liian varovaisia
Keskustelut (25 viestiä)
22.02.2010 klo 13.28
eikös se oo niin että yleensä xbox versio on grafiikkaisesti parempi? ehkä 360 versiossa ei ole suuria grafiikka ongelmia..
hyvä arvostelu kuitenkin!
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.02.2010 klo 13.41
eikös se oo niin että yleensä xbox versio on grafiikkaisesti parempi? ehkä 360 versiossa ei ole suuria grafiikka ongelmia..
Sanottakoon, että pelasin ensimmäistä osaa Boxilla, eikä grafiikka muistaakseni näyttänyt näin palikkaiselta. Jos todella näin on, ihmetyttää, etteivät viitsineet sitä vertaa parantaa pleikkariversion graffamoottoria tähän jatko-osaan.
22.02.2010 klo 14.05
22.02.2010 klo 14.10
22.02.2010 klo 15.00
Ei se plasmideilla sekoilu ole kovin hääppöstä puuhaa ja juoneakaan ei ymmärrä pätkääkään.Eikä kummassakaan ollut kovin järeää tunnelmaa.
Naamanapalmia sinulle poika, palaappas hakkaamaan vaikka sitä ceeässää.
Eniten itseäni vitutti se ettei Subject Deltasta saatu enempää irti, taikka Big Daddynä olemisesta noin muutenkaan. Hieman erilaiset aseet ja popoista lähtevä kolina eivät oikein riitä erottamaan päähenkilöä ykkösosan sankarista.
Rekisteröitynyt 05.11.2009
22.02.2010 klo 15.28
Ei se plasmideilla sekoilu ole kovin hääppöstä puuhaa ja juoneakaan ei ymmärrä pätkääkään.Eikä kummassakaan ollut kovin järeää tunnelmaa.
Eniten itseäni vitutti se ettei Subject Deltasta saatu enempää irti, taikka Big Daddynä olemisesta noin muutenkaan. Hieman erilaiset aseet ja popoista lähtevä kolina eivät oikein riitä erottamaan päähenkilöä ykkösosan sankarista.
Ihan tarpeeksi muutoksia normi plasmidi-äijästä Big Daddyksi, kuten esim: Drill en käytä sitä paljon mutta on paljon turvallisempi olo sen kanssa kuin jonkun Wrenchin kanssa. *Mini spoiler alert*
Kaikki aseet ovat myös uusia ja et pääse Rapturen ulkopuolelle ensimmäisessä.
Myös Dual-Wield oli järkevä muutos ensimmäisestä osasta.
Ainoa mikä harmittaa on tarina, se ei minusta vedä vertoja ensimmäiselle.
22.02.2010 klo 16.18
Ihan tarpeeksi muutoksia normi plasmidi-äijästä Big Daddyksi, kuten esim: Drill en käytä sitä paljon mutta on paljon turvallisempi olo sen kanssa kuin jonkun Wrenchin kanssa. Kaikki aseet ovat myös uusia ja et pääse Rapturen ulkopuolelle ensimmäisessä.
No ei kyllä. Deltasta ei oteta mitään irti tässä pelissä. Ihan yhtä hyvin sen puvun sisällä vois olla se ykkösen kukkakeppi riehumassa. Aseista löytyy edelleen niitä samoja haulikoita ja konekiväärejä kuin ykkösosassakin vähän eri nimillä vain. Plasmidit käytännössä ihan samat kuin edellisosassa, myös suurinosa niistä pienemmistä kyvyistä. Pora jaksoi hauskuuttaa muutaman minuutin, loppupeleissä silläkään ei tehnyt mitään (kuten ei tehnyt jakoavaimella ykkösosassa).
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.02.2010 klo 16.51
Ja silti, vain sen alun takia, tämäkin himottaa. :)
Rekisteröitynyt 05.11.2009
22.02.2010 klo 21.11
Ihan tarpeeksi muutoksia normi plasmidi-äijästä Big Daddyksi, kuten esim: Drill en käytä sitä paljon mutta on paljon turvallisempi olo sen kanssa kuin jonkun Wrenchin kanssa. Kaikki aseet ovat myös uusia ja et pääse Rapturen ulkopuolelle ensimmäisessä.
No ei kyllä. Deltasta ei oteta mitään irti tässä pelissä. Ihan yhtä hyvin sen puvun sisällä vois olla se ykkösen kukkakeppi riehumassa. Aseista löytyy edelleen niitä samoja haulikoita ja konekiväärejä kuin ykkösosassakin vähän eri nimillä vain. Plasmidit käytännössä ihan samat kuin edellisosassa, myös suurinosa niistä pienemmistä kyvyistä. Pora jaksoi hauskuuttaa muutaman minuutin, loppupeleissä silläkään ei tehnyt mitään (kuten ei tehnyt jakoavaimella ykkösosassa).
Aseet eivät ole samoja, haulikkoa ollaan muuteltu paljon ensimmäisessä pelissä se on normaali-haulikko kun taas kakkosessa se on katkaistu kaksipiippuinen, sain todellakin erillaisen tuntuman uudesta.
Plasmideista olen samaa mieltä, vanhat klassikot alkavat käydä tylsäksi.
(Käytin jakoavainta ensimmäisessä aika paljonkin, se oli hyvä Spider Splicereitä vastaan)
Rekisteröitynyt 28.07.2009
23.02.2010 klo 00.25
Muuten eikö siellä Bioshock 2:n valikoissa ole se, että haluaako 30 vaiko 60 ruutua sekunnissa ruudunpäivitykseksi visuaalisten tehosteiden kustannuksella? Vai pettääkö nyt muisti? :)
23.02.2010 klo 10.27
Rekisteröitynyt 10.04.2007
23.02.2010 klo 15.12
Kakkosen julkaisun innoittamana aloitin ykkösen peluun kolmatta tai neljättä kertaa alusta, kertaakaan en ole muutamaa tuntia pidemmälle jaksanut. Pelin alku on yksi mieleenpainuvimmista pelikokemuksistani ikinä, ja siksi onkin harmillista, ettei parin ensimmäisen tunnin tunnelma omalla kohdallani välity loppupeliin juuri lainkaan. Kun Rapturessa on hetken viettänyt, ensimmäisen möllinsä ja pikkutyttönsä niitannut ja plasmidit kokeillut, peli taantui mielestäni aika keskinkertaiseksi räiskinnäksi. Toisin sanoen toiminta ei ole niin viihdyttävää kuin ihminen toivoisi.
Ja silti, vain sen alun takia, tämäkin himottaa. :)
Täysin samat mietteet oli mullakin tossa vielä viikko sitten, kun alotin (ekaa kertaa oikeastaan) pelaamaan BioShockia läpi ja homma ei alkua lukuunottamatta tuntunut enää oikeen miltään ja meinas jo tylsistyttää. Smuggler's Hideout -chapterissa alkoi jo tarinakin vähän kiinnostamaan, mut ei silti kovinkaan. Netissä tyypit sanoivat, että "pelaa nyt vaa eteenpäin, kyllä se kohta muuttuu paljon paremmaksi", ja näin myös tapahtui... Vähän yli puolenvälin alkoi tarinan osalta sellanen juonenkäänteiden ilotulitus, että alta pois. Pelin parhaat hetket tuli siis koettua siellä jo reilusti ennen loppua. Sitten loppupuolella homma oli "ihan kivaa", mut onneksi peli ehti jo loppua ennen kuin se muuttui tylsäksi.
Kuitenkin, aivan upea pelikokemus oli toi BioShokki, ja voisin julistaa sen yhdeksi parhaimmista pelaamistani peleistä. Ei todellakaan paras, mutta yksi niistä...
Nyt BioShock 2:sta kauhon menemään ja tähän mennessä on ollut melko tylsää. Aina kun valitsee alkuvalikosta "Singleplayer", niin tuntuu et "BLÄÄH, vois vaan sittenki mennä moninpelin pariin". Mut ei se nettipelikään kovin hääppönen ole. Ihan viihdyttävä, mut ei muuta.
EDIT: Niin, ja vielä se piti mainita, että tässä kakkosessa ei pysty enää palaamaan aiemmille pelialueille. Muutenkin kaikki ovet on suunnilleen aina lukossa, joten Rapture on paljon putkimaisempi. Se on ehkä suurin miinus tällä hetkellä tarinan kiinnostamattomuuden ohella. Ja aagh, uusi haulikko on aivan persiistä. Se ykkösen haulikkokin oli paljon munakkaampi (ja tehokkaampi).
23.02.2010 klo 16.41
Niin, ja vielä se piti mainita, että tässä kakkosessa ei pysty enää palaamaan aiemmille pelialueille. Muutenkin kaikki ovet on suunnilleen aina lukossa, joten Rapture on paljon putkimaisempi.
No en välttämättä sanoisi ihan huonoksi asiaksi. Itseäni rupesi puuduttamaan tuo edestakaisin ravaaminen aina uudestaan spawnaavien vihujen ja Big Daddyjen takia. Ja kun paikat on kerran nähty niin en tajua miksi niitä pitäisi moneen kertaan kiertää vaikka Rapture noin yleensä tunnelmallinen paikka onkin?
24.02.2010 klo 02.54
[quote nick="Bruntti"]
Pora jaksoi hauskuuttaa muutaman minuutin, loppupeleissä silläkään ei tehnyt mitään (kuten ei tehnyt jakoavaimella ykkösosassa).
Äläs nyt, sopivilla toniceilla pärjäsi pelkällä jakoavaimella ihan mainiosti. Isukkeja vastaan kaivoin aina paukut esille, mutta muuten huidoin jotakuinkin kaiken maahan jakoavaimella, mukaanlukien Fontainen pelin lopussa.
24.02.2010 klo 03.07
Ihmetyttää millasia sontapelejä sitä boksilla oikein on, jos nämä ja GOWit on sillä olevien parhaimmistoa.
24.02.2010 klo 09.32
Biosokit ja Mass Effektit aivan liian ylihypetettyä putkiräiskintää. ME2:sta oon nyt yli 10 tuntia pelannu ja mitään viboja en ole siitä saanut, paitsi "Boooooring taas tätä samaa!".
Menes paska adhd-trolli pelaamaan vaikka sitä "tsäkäkäkäkä bium swoosh BOom!!21 oscar mike ratatatatata" MW2:sta niin pysyy sullakin erektio päällä kun naamaa ei auota minuuttia pidempään ja vihollisia kuolee legioonittain ilman minkäänlaista yritystä...
24.02.2010 klo 09.47
Rekisteröitynyt 17.03.2009
24.02.2010 klo 10.59
Ei täydellinen, mutta hitto vie, ainakaan sen pelaaminen ei tuntunut kuivan leivän syömiseltä.
24.02.2010 klo 18.28
24.02.2010 klo 19.11
Sopivan arvostelun sai. Itsekkin hieman petyin. Single alkoi k5ymään tylsäksi 4 peluukerran jälkeen. Subject Deltasta ei saatu kaikkea irti ja plasmiditkin oli samoja (Scouttia lukuunottamatta), ja ainoat aseet joilla sai naurut oli vaan pora ja "harppuunapyssy". Sekin harmitti, että Sonic boom -plasmid oltiin otettu pois. Monipelissä riittää hauskaa, vaikka välillä tulee kohtia jossa joku vie esim. big daddy asun nenäsi edestä ja sitten vituttaa. Siinäkin tullut saavutettua lvl 40 (täydet) ja ranking listoilla 100 parhaan joukossa suurimmassa osassa. Big daddy overall:ssa tällähetkellä viidentenä vetelen. Melkein kaikki triaalit vedetty ja platina trophy tullut hankittua. Nyt vain odottamaan ensimmäistä DLC:tä, että pääsee hakkaamaan lvl 50:een. Tälle olisin antanut ehkä 86-90 pistettä. BioShock 1 ansaitsee täydet pisteet
Rekisteröitynyt 17.03.2009
26.02.2010 klo 20.32
BioShock 1 ansaitsee täydet pisteet
Eikä ansaitse.
Miten kumoat vihollisten epäuskottavan käytöksen, laimean lopun, kuivan pelimekaniikan, ja kenttien putkirakenteen?
26.02.2010 klo 22.31
BioShock 1 ansaitsee täydet pisteet
Eikä ansaitse.
Miten kumoat vihollisten epäuskottavan käytöksen, laimean lopun, kuivan pelimekaniikan, ja kenttien putkirakenteen?
Rekisteröitynyt 17.03.2009
27.02.2010 klo 22.44
Hm? Laimea loppu? Ei loppu mikään laimea ollut omasta mielestä ainakaan. Pelitekniikka oli hyvä ja ei ne vihut kauhean epäuskottavasti käyttäytyneet ja viimeisen myönnän, että kentät oli putkea, mutta silti aantaisin täydet pisteet. Samaa tunnelmaa ei kuitenkaan tullut kakkosessa mikä tuli ykkösessä =(
Loppu oli laimea: 30 sekkaa videota, missä todetaan, ettet ole lapsenraiskaaja, myöhemmin kuolet vanhuuteen. Ei nyt läheskään huonoimmasta päästä, mitä on tullut vastaan. Mutta laimea se on.
Ykkönen oli mielestäni kankeahko niin plasmidi-ase-swappauksineen, kuin aseitten käyttäytymisineen. Osa plasmideista oli tosin hauskoja.
Ja vihut tuossa nyt juuri eniten häiritsivät. Olet ulkoapäin ihan perus aseistautuneen splicerin oloinen, mutta silti minne tahansa menit Rapturessa, miten tahansa käyttäydyit, joka ikinen sielu, mihin törmäät, päättää näkökontaktista hyökätä kimppuusi rautaputkella. Vaikka olisivatkin adamista riippuvaisia, luulisi entisillä tavallisilla kansalaisilla olevan edes jonkin sortin itsesäilytysvaisto.
04.03.2010 klo 12.34
27.12.2011 klo 22.06
Kirjoita kommentti