Eipä tule helposti mieleen monta yhtä karvasta pettymystä kuin muutaman vuoden takainen Warcraft III:n remasterointi. Kiistatta RTS-pelien parhaimmistoon kuuluvan teoksen uusintaversio julkistettiin hirveän hypen ja komeiden mainospuheiden kera, mutta lopullinen julkaisuversio ei muistuttanut lupauksia pätkääkään. Sen sijaan tarjolla oli karun näköinen tekele, joka oli monilla tavoin jopa kehnompi kuin alkuperäinen julkaisu, koska remasteroinnista puuttui paljon alkuperäisen ominaisuuksia.

Tämä mielessä onkin vaikea hypettyä, kun Blizzard palaa saman astian ääreen uudelleen, mutta tällä kertaa vielä entistä kovempien tavoitteiden kera. Nyt ei remasteroida vain yhtä peliä, vaan kaksi! Ja mukana saa vielä myös sen edellisen remasteroidun Warcraftin, Warcraft III: Reforgedin
.
Warcraft Remastered Battle Chest todellakin lupaa taas paljon, mutta nyt ne lupaukset pitäisi myös lunastaa.



40 euron hintainen taistelulaatikko on ominaisuuksiltaan kova, ainakin paperilla. Se sisältää remasteroidut versiot Warcraft: Orcs and Humansista, Warcraft II: Tides of Darknessista ja Warcraft III: Reign of Chaoksesta kaikkien mahdollisten lisäsisältöjen kera. Mukana tulee myös pino digitaalisia bonusesineitä muihin Blizzardin peleihin. Todellakin paperilla hyvä ja kattava pakkaus, vaikka tällaisissa digitaalisissa museoissa olisi aina kiva nähdä vähän jotain muutakin bonusmateriaalia, kuten vaikka alkuperäisten kehittäjien haastatteluja, tuotantomateriaaleja ja muuta mukavaa. Mutta ehkä vuonna 2024 sellaiset julkaistaan mielummin koko kansalle netin välityksellä, jos niitä julkaistaan ollenkaan?


Kokoelmaa ympäröi pari suurta kysymystä. Näistä ensimmäinen on pelien toimivuus vuonna 2024. Sekä Warcraft että Warcraft II ovat kaikilla mittapuilla antiikkisia RTS-pelejä, ja molempia äskettäin testanneena voin kertoa, että ajan hammas on puraissut originaaleja tylysti. Graafisesti ne näyttävät yhä ihan kivoilta, mutta pelaaminen on niin kankeaa että oksat pois. Pystyykö remasterointi modernisoimaan niitä tarpeeksi, jotta ne tuntuvat nykyperspektiivistäkin pelikelpoisilta teoksilta? Toinen kysymys koskee tietenkin remasterointien laatua.

Ensimmäiseen kysymykseen vastaisin ympäripyöreästi “tavallaan”. Nostan siitä Blizzardille hattua, että peleihin on tehty ihan perustason tuunauksia ja niihin on lisätty sellaisia ominaisuuksia, joita ei aikanaan oltu välttämättä edes keksitty, mutta jotka ovat nykyään ihan opiskelijatason peleissäkin perusvaatimuksia, kuten vaikka mahdollisuus tallentaa useita valittuja yksiköitä pikavalinnoiksi.


Tämän jälkeen homma meneekin vähän hankalammaksi. Olisin mielelläni nähnyt parannuksia vaikka suorastaan karmeaan tekoälyyn, jolle reitinhakukin on usein turhan haastavaa. Samaten on myös todettava, että varsinkin ensimmäisen Warcraftin kampanja on sisällöltään älyttömän yksinkertainen, vaikka siinäkin on jo pieniä viitteitä siitä, miten hyviä alkuaikojen Blizzardin pelisuunnittelijat olivat. Mutta ymmärrän hyvin, että kun kerran tehdään remasteroitua versiota alkuperäisistä peleistä, niin kampanjoiden pistäminen uusiksi olisi paitsi epärealistinen odotus, myös operaation hengen vastaista.

Mutta sanotaan vaikka näin: kukaan ei todellakaan erehdy luulemaan kumpaakaan peliä uusiksi teoksiksi, vaan niitä pelatessaan kyllä huomaa jatkuvasti pelaavansa todellisia museokaluja. Jos siis tulee pelien pariin täysin tuorein silmin, edessä voi olla karu pettymys. Mutta jos haluaa verestää muistojaan ja fiilistellä alkuperäisten pelien parissa, homma toimii paljon paremmin. Vaikka uudistukset eivät olekaan niin kattavia kuin olisin toivonut, ne tekevät peleistä kuitenkin paljon pelikelpoisempia kuin vaikka GoG.comissa myynnissä olevista remasteroimattomista alkuperäisteoksista. (Toim.huom. Pelit vedettiin pois myynnistä pari päivää arvostelun kirjoittamisen jälkeen, kiitos kommentoijille).

Remasterointien laatu taas on vähintään kyseenalainen. Kun ensimmäiset kuvat uusintaversioista julkaistiin, pelaajat epäilivät saman tien, että joku on teettänyt uusitut grafiikat tekoäly avulla. Blizzard kiirehti korjaamaan, että näin ei todellakaan ole tehty, vaan kaikki on piirretty uusiksi käsin. Jokainen saa itse päättää, onko tämä totta vai ei, mutta se ei muuta lopputulosta: remasteroidut versiot todellakin näyttävät sieluttomalta AI-moskalta.

Välianimaatiot ovat suorastaan karmeaa katsottavaa, koska ne on selkeästi ajettu skaalaimen läpi hyvin heikoin tuloksin. Ymmärrän toki, että aikanaan 320x200-resoluution ja hyvin rankasti kompressoitujen videoiden skaalaus on hankalaa puuhaa, mutta kun kyse on 30. juhlavuotta varten tehdystä uusintaversiosta, ongelmaan olisi pitänyt löytää lopputulos joka ei näytä siltä, kuin sen olisi paskantanut ulos joku ilmainen videoskaalaussivusto.


Warcraft III: Reforgedin hengessä uusintaversioissa on myös ongelmia ja puutteita. Alkuperäisen Warcraftin moninpelituki puuttuu kokonaan, ja vaikka pelaajat voivatkin vaihdella lennosta alkuperäisten grafiikoiden ja uusittujen versioiden välillä, alkuperäiset grafiikat näyttävät hyvin vääriltä, koska kukaan ei ole ottanut huomioon sitä, että pikselien kuvasuhde ei nykyään ole sama kuin aikanaan. Mukana on paljon muitakin bugeja ja puutteita, mutta niistä monet ovat “tätä ei huomaa, ellei ole rankka fani”-osastoa. Toisaalta, koska uusintaversiot on tehty juuri niitä rankkoja faneja varten...



Warcraft Remastered Battle Chest ei ole mikään totaalinen floppi, kuten ei ollut myöskään Warcraft III: Reforged. Mutta Reforged oli kyllä kolossaalinen pettymys — ja niin on myös Battle Chest. Sitä ei varsinaisesti voi haukkua täydeksi pannukakiksi, mutta olosuhteet huomioiden ei siihen voi olla myöskään kuin karvaan pettynyt.


Kyseessä ovat kuitenkin Blizzardin historian tärkeimmät (tai ainakin top 3:sta löytyvät) pelit, jotka julkaistiin kovan hypen ja fanfaarien saattelemana Warcraftin 30. synttäreiden kunniaksi. Päälle vielä 40 euron hintalappu ja tuotteelta voi perustellusti odottaa aika paljon. Nämä korkeat odotukset eivät missään nimessä täyty, ja valitettavasti eivät myöskään matalammalle kalibroidut odotukset.

Näistä olosuhteista on hyvin vaikea nielaista lopputulosta, joka tuntuu miltei joka välissä AI:n avulla generoidulta — riippumatta siitä, tekikö remasteroinnin lopulta AI vai joku Blizzardin pikkurahalla palkkaama duunari. Pelit näyttävät jatkuvasti suorastaan rumilta, välillä jopa koomisen huonoilta. Moottorin pienet parannukset ovat toki kivoja, mutta eivät ne paranna kokemusta niin paljon, että pelkästään niistä kannattaisi maksaa, kun fanien modaamat GoG-versiot saa paljon halvemmalla. (Toim.huom. Pelit vedettiin pois myynnistä pari päivää arvostelun kirjoittamisen jälkeen, kiitos kommentoijille).

Joten tässä sitä taas ollaan. Warcraft Remastered Battle Chestin olisi pitänyt olla riemuisa julkaisu, jonka avulla niin uudet kuin vanhatkin Warcraftin fanit olisivat voineet fiilistellä pelihistorian tärkeimpiin kuuluvien pelien parissa. Kun tuloksena on taas kerran vasurilla ja mahdollisimman halvalla tehty räpellys, lopputuloksen laatu pikemminkin alleviivaa sitä, miten kauas vuoden 2024 Blizzard on pudonnut menneiden aikojen tasoltaan.