[Peli testattiin PlayStation 5 Pro -konsolilla]


Uusintaversioiden vuosi, tai oikeammin vuosikymmen, jatkaa rullaamistaan. Tällä kertaa kohtalon sormi osoittaa kohti Horizon: Zero Dawnia, joka seitsemän vuoden ikäisenä pelinä ei tunnu ehkä kaikkein loogisimmalta kandidaatilta uusittavaksi. PlayStation 4:lle julkaistu peli sai jo PlayStation 5:n ilmestymisen jälkeen ilmaisen päivityksen, jonka avulla se pyöri Sonyn uudella konsolilla 60 FPS:n nopeudella.

Jotta tämä ei olisi vielä tarpeeksi sekavaa ja hämmentävää, heitetään mukaan vielä tämä: on tavallaan väärin puhua edes mistään remasteroinnista, sillä oikeampi termi taitaisi olla “backport”. Tällä ei tarkoiteta takapihan kuistia, vaan sitä, että Zero Dawn on tuunattu pyörimään Horizon: Forbidden Westin pelimoottorilla.


Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa?



Siinä missä Zero Dawn oli puhdas PlayStation 4 –peli, Horizon: Forbidden West julkaistiin myös PlayStation 5:lle ja täten sen pelimoottori on hieman edeltäjäänsä kehittyneempi ja sisältää myös tuen PlayStation 5:n uusille ominaisuuksille, kuten 3D-äänelle, sekä HD-tärinöille ja adaptiivisille liipaisimille. Koska Horizon: Zero Dawn Remastered pyörii nyt tämän moottorin varassa, sekin sisältää nyt myös kaiken tämän kivan.

Ei kannata kuitenkaan innostua liikaa, sillä moottorin vaihto ei toki tuo mukanaan Forbidden Westin uusia pelillisiä ominaisuuksia, vaan se on pelinä prikulleen sama kuin alkuperäinen Zero Dawn, jopa siinä määrin, että alkuperäisen pelin tallennuksensa voi siirtää suoraan remasteroituun versioon ja jatkaa pelaamistaan siitä, mihin aikanaan lopetti.

Siinä sivussa kehitystiimi on myös nauhoittanut uudelleen useiden tuntien edestä dialogia, tuunannut animaatioita ja valaistusta, pistänyt hahmomalleja uusiksi ja parannellut pelin ilmettä monilla muillakin tavoilla. Tuloksena on kokemus, joka näytää selvästi paremmalta kuin Zero Dawn PlayStation 5:llä. Jos sattuu omistamaan PlayStation 5 Pron, kokemus on vielä huisimpi, sillä Zero Dawn Remastered sisältää kolme PS5 Pro –grafiikkatilaa. Pelasin itse ruudunpäivitysnopeutta painottavalla asetuksella, joka näyttää silti paremmalta kuin alkuperäisen pelin graafista tarkkuutta painottava tila, sekä pyörii vakaasti 60 FPS:n nopeudella — tai vielä nopeammin. Zero Dawn Remastered sisältää tuen Variable Refresh Rate –näytöille ja 120Hz näytöille ja voin kertoa, että 120 FPS:llä pelattuna Horizon näyttää ja tuntuu aivan uskomattoman hyvältä.


PC-puolella uusittu pelimoottori tuo mukanaan tuen DLSS 3:lle ja AMD:n FSR 3.1:lle, sekä muille moderneille näytönohjainten ominaisuuksille, mutta koska pelasin arvostelua varten vain PS5-versiota, en lähde kommentoimaan sen toimivuutta sen enempää.

Kaiken kaikkiaan peli saa teknisellä puolella puhtaat paperit ja on todella vaikuttava teos. Mutta entä pelillinen sisältö?



Zero Dawn Remastered on pelinä prikulleen sama kokemus kuin seitsemän vuotta sitten, mitä nyt myöhemmin julkaistu maksullinen lisäsisältö löytyy nyt suoraan paketista. Vaikka itse pidinkin Forbidden Westistä hieman enemmän, Zero Dawn on silti edelleen todella viihdyttävä ja toimiva avoimen maailman seikkailu.


Mutta onko remasteroitu versio ostamisen arvoinen? Toki, mutta pienin varauksin. Alkuperäisen pelin omistajat voivat päivittää remasteroituun versioon kympin lisäpanostuksella, mistä Sonylle peukkua. Jos ei omista vielä lainkaan Horizon: Zero Dawnia, remasteroitu versio kustantaa 50 euroa, ja sitten homma meneekin monimutkaisemmaksi. Mikäli ei ole koskaan pelannutkaan koko peliä, hintalappu ei ole mitenkään mahdoton, sillä kokemus toimii yhä mainiosti. Mutta jos on ostanut alkuperäisen pelin levyversion ja nykyään omistaa levyasemattoman PlayStation 5:n, en ainakaan itse maksaisi uudistuksista täyttä hintaa.

Vaikka Zero Dawn olisi jo pelattu, New Game+ –uusintakierros on mainio tilaisuus ihastella entistä kauniimpaa ja sujuvampaa kokemusta. Ja toki jos peli jäi aikanaan pelaamatta esimerkiksi fyysisten rajoitusten johdosta, on ehkä kiinnostavaa kuulla, että remasterointi sisältää myös kaikki Forbidden Westin saavutettavuusominaisuudet, jotka ovat hyvin kattavat.


Olisi toki ollut kiva nähdä remasteroinniksi itseään kutsuvassa teoksessa pelillisiä parannuksia, mutta toisaalta Sony ei ole missään vaiheessa väittänytkään, että sellaisia olisi tarjolla. Uuden sukupolven päivityksenä lopputuloksesta on vaikea löytää hirveästi naputtamista, sillä Nixxes on taas kerran tehnyt todella vaikuttavaa jälkeä. Hyvä peli, erinomainen tekniikkademo.