Muutaman kuukauden kuluttua tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Sonyn ensimmäinen PlayStation-konsoli julkaistiin Japanissa. Vuosikymmenten varrella on nähty lukuisia konsoleita sekä lukematon määrä klassikkopelejä, jotka ovat vieneet koko pelialaa eteenpäin, niin viihteenä kuin taiteenakin. Team Asobin kehittämä tasohyppelypeli Astro Bot on upea kunnianosoitus ja rakkauskirje PlayStationille.




Sonyn sisäisellä pelistudio Team Asobilla on ollut aikamoinen haaste edessään: kuinka tiivistää kolme vuosikymmentä yhteen tasohyppelypeliin, jonka pitäisi olla samanaikaisesti vieläpä hyvä pelinäkin? Tähän asti Astro Bot on toiminut pitkälti Sonyn teknologiamaskottina. Reilu vuosikymmen sitten hahmon esitellyt The Playroom oli AR-teknologiaa havainnollistanut pikkupeli, sitä seurannut Astro Bot Rescue Mission taas näytti ihmisille mihin PSVR pystyi. PlayStation 5:n mukana tullut, ilmaiseksi jaettu Astro’s Playroom esitteli uuden DualSense-ohjaimen teknologiaa. Muutaman tunnin kestänyt tasohyppelypelin ja teknologiademon risteytys oli (ja on yhä) yksi PlayStation 5:n parhaita pelikokemuksia. Nyt Astro Bot lähtee ensimmäiselle täyspitkälle, "tavalliselle" videopeliseikkailulle, mutta jaksaako valkoinen pikkurobotti viihdyttää koko keston ajan? Jaksaa, ja jaksaa niinkin hyvin että Astro Bot kisaa hyvin mahdollisesti koko vuoden parhaan pelin tittelistä!


Ensimmäisestä hetkestä lähtien on selvää, että Astro Bot hyödyntää Sonyn teknologiaa. Astro Bot lentelee avaruudessa PlayStation 5 -konsolin näköisellä avaruusaluksella, kun intergalaktinen ilkimys pirstaloi aluksen (ja sen matkustajat) pitkin galaksia. Astro Bot itse tekee syöksylaskun lähiplaneetan hiekkadyynille. Puoliksi hiekkaan hautautunut robotti pyristellään irti – miten muutenkaan – kuin heiluttelemalla ohjainta edestakaisin. Vaikka seikkailun aikana ohjainta vuoronperään hytkytetään, nytkytetään, käännellään ja väännellään (ja sitä päin puhkutaan posket punaisina), DualSensen teknologia ei ole yhtä suuressa osassa kuin Astro’s Playroomissa. Olin aluksi hieman pettynyt DualSensen pienemmästä roolista, mutta unohdin pettymykseni noin kolmessa nanosekunnissa. Tavanomaisimmiltakin osiltaan Astro Bot on nimittäin kaikkea muuta kuin tavanomainen.

Se että Astro Bot on erinomaisesti tehty koko perheen tasohyppelypeli on yksi asia, mutta myös se, että Astro Bot on samanaikaisesti koko historian nerokkain (sekä mahdollisesti myös hintavin) markkinointitempaus, on asia erikseen: Astro Bot tarjoaa laajan sekä interaktiivisen historiikin PlayStationin kolmekymmenvuotiseen pelikatalogiin. Ensimmäisestä konsolista asti mukana olleet vanhukset pääsevät fiilistelemään menneiden vuosikymmenten suosikkeja kyynel silmäkulmassa, nuorempi pelaajasukupolvi taas saa erinomaisen johdatuksen klassikoiden maailmaan. Pelin päätteeksi he voivat kysyä vanhemmiltaan, että "mikä toi PaRappa the Rapper oikein on?" Yleinen sonyily on muutenkin anteeksipyytelemätöntä: Astro Botin lentokone on esimerkiksi DualSense-ohjain, pelin aikana rakennetaan uutta Playstation 5 -konsolia ja maailma on kauttaaltaan täynnä kolmioita, neliöitä, ympyröitä ja rukseja.




Vuoden 2018 PSVR-peli Astro Bot Rescue Missionia pelanneille on tiedossa entistäkin enemmän nostalgisointia, sillä uusi Astro Bot tuntuu laajennetulta versiolta Rescue Missionista. Peleissä on samankaltainen premissi, samoja vihollisia sekä pomotappeluita sekä hyvin samanlaisia kenttiä. Kaikkea on tietysti tarjolla enemmän, hienompana ja suurempana.

Astro Botin tasohyppely on kertakaikkisen upeasti toteutettua. Ympäristöt tarjoavat genren klassisempia näkymiä, kuten aurinkoisia rantoja, lumisia vuoria, tulikivenkatkuisia laavakenttiä sekä vedenalaisia valtakuntia. Pelattavuus niin hiottua, että pelatessa pääsee heti miellyttävään zen-tilaan. Haastetta ei hirveästi ole, mutta huolimattomuudesta rangaistaan, jolloin pelaamisessa pysyy tolkku. Perusliikkeiden (hypyt ja lyömiset) lisäksi jokaisesta kentästä löytyy jokin jippo: yhdessä kentässä Astro Bot esimerkiksi liitää rakettirepulla, toisessa kiipeillään marakattikäsillä. Mekaniikkoja kierrätetään hyvällä tahdilla, jolloin pelaaja ei ehdi ikinä kyllästyä. Vanhoihin kenttiin voi toki palata myöhemmin, jos haluaa haalia kaikki nokkelasti piilotetut salaisuudet.


Ympäri galaksia levinneen pleikkarin osasten lisäksi pelaajan pitäisi löytää myös aluksen miehistö, eli noin 150 PlayStation-teemaista pikkurobottia. Eri peleistä napatut hahmot ovat upea koukku, jonka avulla pelaaja johdatellaan muistelukimaralle konsolisukupolvesta toiseen. Astro Bot ei pelkästään pelasta botti-Kratosta tai robotti-Aloyta satunnaisista ympäristöistä, vaan kenttien teemat ovat monesti kunnianosoituksia peleille. Esimerkiksi Team Icon -ukkeleita sisältävässä teemakentässä kiipeillään jättirobottia pitkin Shadow of the Colossuksen tapaan. Mukana on myös muutamia supersuosituille pelisarjoille omistettuja teemakenttiä, joiden aikana kaikki, aina Astro Botin kyvyistä pelikameran kuvakulmiin asti mukailevat pelisarjojen tyyliä. Jälki on paitsi todella upeaa, myös mielikuvituksellista.

Kyynikko voisi kuvailla Astro Bottia pelkäksi "muistatkos tämänkin?" -hermoa rapsuttavaksi, halvalla nostalgialla rahastavaksi markkinointimateriaaliksi, mutta pelistä huokuvan rakkauden lisäksi Astro Bot on niin käsittämättömän laadukas tasohyppelypeli, ettei pessimismille jää tilaa. Suuni oli niin suuressa virneessä kaikki 15 pelituntia, että leukalihakseni tarvitsevat todennäköisesti ammattihierojan apua – ja siltikin aion käynnistää Astro Botin heti uusiksi, kunhan olen saanut näpyteltyä tämän arvostelun. Vaikka lopputekstit on nähty, maailmasta löytyy vielä yllin kyllin salaisuuksia.




Jos jotain valitettavaa pitäisi väkipakolla keksiä, niin mainitsisin että Astro’s Playroomin jälkeen Astro Botissa ei ole hirveästi mitään uutta. Astro’s Playroom oli myös niin äärettömän tiukka paketti, ettei siinä ollut sekunninkaan vertaa turhaa täytettä. Astro Bot taas sallii itselleen toistoa kenttä- ja vihollissuunnittelussa. Viholliset voi myös peitota harmillisen usein ihan vain juoksemalla päin ja lyömällä. Nipotukseni ovat kuitenkin lähinnä näennäisiä mainintoja ilman massiivista painoarvoa.

Astro Bot näyttää ja kuulostaa upealta. Tasohyppelypeleille ominainen, pelkistetty tyyli sopii realistisempien ympäristöjen kanssa yhteen. Väriloistoa sekä lapsenomaisia designeja jaksaa ihastella alusta loppuun, jonka lisäksi erilaiset efektit on toteutettu sopivan hillitysti sekä tarkasti. Pelatessa ei ikinä tipu kärryiltä liiallisten efektien takia, mutta kaikki tarpeellinen tieto saadaan viestitettyä pelaajalle.


Astro Bot voisi seistä omilla jaloillaan viiden tähden tasohyppelypelinä, mutta erinomaisuutensa lisäksi se ilmestyy juuri oikeaan aikaan ja on elintärkeä suunnannäyttäjä. Vaikka 2023 oli yksi kaikkien aikojen parhaista pelivuosista, viime ajat ovat olleet hyvin raastavia: viimeisen parin vuoden aikana yli 20 000 pelinkehittäjää on saanut potkut ja monet studiot ovat sulkeneet ovensa; lukuisat pelit ovat flopanneet ennennäkemättömän pahasti ja koko peliala tuntuu olevan jonkinlaisessa kriisissä. Konsolivalmistajan oman studion tekemä, menneisyydellä mehusteleva mainos ei ehkä ole se suunnannäyttäjä, jonka ajattelisi luovan uskoa huomiseen, mutta Astro Bot muistutti minua ankean aikakauden keskellä siitä, miksi rakastan pelejä sekä pelaamista – ja mitä pelit voivat parhaimmillaan olla.

Osittain syy on varmasti myös siinä, ettei Astro Botilla ole sen suurempaa tarinaa kerrottavana. Pelaaja voi viihdyttävän hyppelehtimisen lomassa uppoutua rauhassa omiin ajatuksiinsa sekä muistoihinsa, joita matkan varrella kohdatut botit herättelevät. Minun kohdallani heräsi muistoja esimerkiksi kuolemanjumalan kamppailuista, kolossien kaatamisesta, kähisevän supersotilaan nanoboteista, aavikolla liitelevistä hengistä sekä violetista lohikäärmeestä – enkä malta odottaa, että pääsen luomaan lisää samanlaisia muistoja.