Demoscenetaustastaan ja 3D-korttien nopeusmittausohjelmistaan tunnettu espoolainen Futuremark otti pari vuotta sitten rohkean askeleen lähtiessään kehittämään ensimmäistä peliprojektiaan. Pelibisnes on pienille kova, eikä tie PC-pelaajien sydämiin saati myyntilistojen kärkeen ole helppo. Kehitystyön tuloksena syntyi enemmän kuin vähän James Bondin Moonraker-seikkailun mieleen tuova Shattered Horizon, joka iskee terävänä kuin laserkeihäs suoraan FPS-moninpelien kärkikastiin.



Pelkästään moninpeliksi tarkoitetussa Shattered Horizonissa ei ole lainkaan yksinpelikampanjaa, mutta rohkeasti perinteisestä terroristien ja antiterroristien välisestä konfliktista irtaantuva peli tarvitsee toki uuden, helposti ymmärrettävän ja selkeän taustatarinan sodalleen. Tarina onkin räiskintäpelin taustalle harvinaisen hyvä. Neljänkymmenen vuoden päästä ihmiset lopullisesti kuuhun vieneet kaivosyhtiöt onnistuvat tunaroimaan ja räjäyttämään melkoisen osan kuusta pelkäksi avaruustomuksi. Syntyvä kivipöly kiertää pian maata ja tekee avaruusalusten kiertoradalle lähettämisen mahdottomaksi. Kansainväliselle avaruusasemalle jääneiden astronauttien ja kuun pinnalta selvinneen kaivosyhtiön väen välille syttyy pian kahakkaa jäljellä olevien resurssien hallinnasta. Maastakin saadaan harvakseltaan lähetettyä tarvikkeita avaruuteen vangiksi jääneiden avuksi ja nämä lähetykset jäävät vain nopeamman hiirikäden omaavan osapuolen haltuun.

Pelin taustatarina ja maailma ovat niin kutsuttua kovaa scifiä eli tapahtumat, sotatantereet ja aseet ovat ainakin teoriassa mahdollisia ja näin ollen peli pysyy uskottavana hieman suosittujen maankamaralla käytyjen terroristisotapelien tapaan. Avaruusteema mullistaa kuitenkin jämähtänyttä verkkopeligenreä mukavasti. Aiemmin pelaajille riitti lähinnä 360 ympäröivän asteen hallitseminen, kulmien taakse kurkistelu ja pahimmillaankin katoille tähyily tarkk'ampujien varalta. Shattered Horizon pistää paletin kerralla uusiksi antamalla pelaajien ympärille vapaasti liikuttavan avaruuden, jossa kohtalokas luotisuihku saattaa tulla sivuilta, ylhäältä tai alhaalta - mistä suunnasta tahansa. Toki niin sanottua kuuden asteen vapaaseen liikkumiseen on verkkoräiskinnöissä tutustuttu jo 90-luvulla Descentiä ja jälkeläisiä tahkotessa, mutta lasken Shattered Horizonin silti oman alagenrensä läpimurtoteokseksi. Tämä peli pistää suuntavaiston koetukselle.



Suuntavaiston lisäksi koetukselle joutuu myös pelikentän taktinen hahmottaminen. Oman tiimin kanssa keskustelu etenemisreiteistä ei olekaan niin helppoa kun yksi porukasta killuu pää alaspäin muihin nähden ja voitte kuvitella mitä tapahtuu kun kelluvalle sakille sanotaan: "Edetkää 100 metriä ja kääntykää oikealle". Rakettirepun hallinta on toteutettu esimerkillisesti. Tavallisen WASD-etenemisen lisäksi pystysuuntaista liikettä hallitaan ainoastaan kahta lisänäppäintä käyttäen. Pian liikkuminen avaruudessa onkin luonnollista ja kitkattomassa tilassa suhaaminen muistuttaa hieman kosmista surffailua.

Pelistä on karsittu kaikki ylimääräinen pois ja keskitytty esittelemään pelaajille vapaata avaruutta. Aseita on ainoastaan yksi, joka taipuu kiikarikivääriksi, konekiväärin korvikkeeksi ja pistimen avulla myös tappavaksi lähitaisteluaseeksi. Kranaatteja on kolme- ensimmäinen pölläyttää avaruuteen jäähilettä, joka toimii näkösuojana, toinen synnyttää sähkömagneettisen pulssin vihollisten aseiden sekä tutkien sammuttamiseksi ja kolmas täräyttää paineaallolla asteroidien tai avaruuaseman uumenissa piilottelevat vastustajat nopeasti näkösälle. Taktikot voivat vielä vapaaehtoisestikin sammuttaa avaruuspukunsa ja ajelehtia tutkassa näkymättömänä hiljaisena tappajana pelikentällä. Eri tasoihin, kuten asteroidien ja avaruusaseman pintoihin voi myös tarttua magneettisaappain, joka antaa ainakin hetkellisesti mahdollisuuden selvittää sekaisin mennyttä suuntavaistoa.



Shattered Horizon on nopeatempoinen ja silti kaunis peli. Tämä väite toteutuu, mikäli pelikoneesta löytyy reilusti potkua. Toimiston AMD Phenom II -neliydinsuorittimella ja ATI Radeon HD 4850 -näytönohjaimella peli pyöri moitteetta lähes täysillä herkuilla resoluutiolla 1280*1024. Korkeammalla näyttötarkkuudella ja etenkin parhaalla reunanpehmennyksellä testikonekin alkoi yskiä vakavasti. Peli kuitenkin kannattaa ostaa, mikäli on pienikin mahdollisuus sille, että se omalla pelikoneella pyörisi, hintaa Shattered Horizonilla kun on vain 20 euroa. Rahalleen saa helposti vastinetta, vaikkei edes pelaisi räiskintäpelejä elääkseen.

Shattered Horizon voi uskoakseni läpimurron tehdessään muodostua ammattipelaajienkin turnauspeliksi. Omien palvelinten pystytys on mahdollista, peliasetuksia voi säätää varsin hyvin ja ennen kaikkea avaruussotiminen on puhdas taitolaji. Testijakson aikana julkisilla palvelimilla oli päiväsaikaan välillä kovin hiljaista, eikä tarjolla ollut välttämättä kuin yksi yli 15 pelaajan ottelu. Vajaalla 20 pelaajallakin aluevaltaustaistelut ovat erittäin nopeatempoisia ja jännittäviä, eikä vihollisiaan tarvitse kauaa avaruusromun seasta etsiä.

Shattered Horizon on ehdottomasti vuoden 2009 FPS-moninpelitapaus, jota PC-pelaajien ei kannata jättää väliin. Peli on uutuudenhohtoisuudessaan verrattavissa lähes Counter-Striken tai strategiapuolella StarCraftin julkaisuihin. Vielä kun massat ja etenkin ammattipeliturnausten järjestäjät syttyvät Shattered Horizonille, voidaan Futuremarkista sanoa syntyneen uuden kirkkaan tähden Suomen harvalukuisten pelistudioiden kärkijoukkoon.