Modern Warfare 2
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Sotapelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, verkkopeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Infinity Ward |
Julkaisija: | Activision |
Julkaisupäivä: | 10.11.2009 |
Pelin kotisivut |
Konsoleiden sotakerma
Infinity Wardin Modern Warfare 2:n pitkin syksyä pyörineelle hypekampanjalle vetää vertoja ainoastaan pelin PC-version niskaansa saamansa loskamyrsky. Vaikka lopulta ilmeisen pieni, joskin kovaääninen joukko PC-pelaajia jättikin tuoreimman sotapelin kaupan hyllylle, rikkoi Modern Warfare 2:n julkaisu kaikki mediajulkaisujen ennätykset. Taakse jäivät huippuelokuvien ensi-iltaviikonloput ja Grand Theft Auto IV:n kaltaiset spektaakkelipelit. Lopulta kyse on kuitenkin jälleen yhdestä sotapelistä, joka voittaa sydämiä jo pelkästään sillä, ettei vastassa ole iänikuisia natseja eivätkä tapahtumat sijoitu aikaan, jolloin isoisämmekin olivat vasta poikasia. Jotain Modern Warfare 2:ssa kuitenkin on tehty oikein, sillä peli onnistuu myymään aseisiin perustuvan viihdepläjäyksen vannoutuneelle pasifistillekin.
Modern Warfare 2:n epäsuorasta edeltäjästä, Treyarchin kehittämästä Call of Duty: World at Warista poiketen nyt liikutaan jälleen pelin nimen mukaisesti nykyajan tuntumassa. Taustatarina vääntää puoliväkisin kiertelemällä kylmän sodan takaisin vallitsevaksi maailmanpolitiikan tilanteeksi ja vastakkain asettuvat viimeisimmät nykyaikaiset aseilla kilpailevat suurvallat, Venäjän ja Yhdysvallat. Jos on natseja vastaan toisessa maailmansodassa räiskiminen käynyt tylsäksi, ei Modern Warfarea voi sitäkään varsinaisesti kehua taustatarinan omaperäisyydestä. Pääasia on kuitenkin se, että kaksi suurvaltaa rajattomine asevoimineen on saatu vastakkain.
Yksinpelikampanja on pitkällä tähtäimellä selvästi sivuroolissa Modern Warfare 2:n kaltaisessa verkkopelihitissä, mutta sen sijaan, että yksinpeliosuus olisi lisätty verkkopelin oheen hutiloiden ja vasemmalla kädellä, paketista aukeaa yksi vuoden tiiviimpiä toimintaseikkailuja. Yksinpelikampanja ei ole kovin pitkä ja tarina on käyty läpi noin kuudessa tunnissa. Nämä tunnit onkin sitten pakattu täyteen taukoamatonta toimintaa, jota pienet jännitystä nostattavat hiljaiset hetket tehostavat entisestään. Pelaajaa heitellään juonen mukana maailman ääreltä toiselle ja sotilaasta toiseen. Välillä kieputuksessa menee jopa hieman hämilleen, mutta toisaalta se sopii hektisen sodan ja sekavan maailmantilanteen luonteeseen.
Siperian jääkentiltä saatetaan lennähtää hetkessä suoraan Afganistanin aavikolle, Rio de Janeiron slummiin tai Valkoisen talon etupihalle. Maisemia siis riittää, enkä voi kuvitella ADHD-sotijankaan ehtivän kyllästyä pelin kulkuun. Tarinasta ja juonesta sen sijaan ei voi juuri ylisanoja käyttää, sellaista tusinatuubaa sekä tähtien ja raitojen ylistystä arjalaisen amerikankansan maailmanläpimarssi on. Olisihan varmasti liikaa vaadittu, että sodan keskellä pohdittaisiin asioita useammasta kuin yhdestä näkökulmasta, joten on parempi antaa pelaajien tuudittautua oikeutetun taistelun illuusioon ja keskittyä lähinnä ryssien niittäämiseen mitä erilaisemmilla aseilla.
Vaan onhan Infinity Ward ollut kerrassaan rohkea ja lisännyt peliinsä nyt jo kuuluisan kohtauksen, jossa pelaaja osallistuu siviilimassojen lahtaukseen venäläisellä lentokentällä. Tahdon tässä yhteydessä oikaista sen harhakäsityksen, että pelaaja asettuisi oikeasti pahan jätkän rooliin tai osallistuisi toimillaan edes mitenkään pakotetusti moiseen hirmutekoon. Käytännössä pelaaja voi ihastella vaikka tax free -kauppojen lehtihyllyjä samalla kun muu tiimi pistää matkustajat kylmäksi. Kohtaus on ehkä pelin surkein monellakin tapaa. Ensinnäkin siviilien tappaminen maistuu pelkältä markkinointitempaukselta, toisekseen sama asia on tehty hätkähdyttävämmin jo kaksikymmentä vuotta sitten Commodore 64:n Commando Libyassa, jossa pelaajan eteen laitettiin seinällinen sotavankeja, jotka oli ammuttava viimeiseen mieheen ennen kuin peliä pääsi jatkamaan eteenpäin.
Kohukohtausta on ylistetty sen tavalla nostaa sodan kauheudet esille myös videopeleissä. Väärin. Kohtauksessa ammutaan aseettomia virtuaalihahmoja, jotka kuoltuaan muuttuvat täysin olemattomiksi objekteiksi. Massamurhaajat eivät joudu edes jalkojaan nostelemaan ruumiskasojen keskellä, sillä maassa makaavista voi kävellä tyynesti läpi. Näinköhän tosielämässä? Ajatusten herättäminen jää puolitiehen kun siviilien teloituksen seuraukset eivät ole mitenkään konkreettisia, eikä kohtauksesta jää pelaajalle oikeastaan edes paha mieli. Toivottavasti sodan jalkoihin jäävistä siviileistä saadaan tulevaisuuden sotapeleissä aikaan muutakin kuin halpaa sirkushuvia.
Verkkopelissä, joka siis on Modern Warfare 2:n tärkein ominaisuus, on mahdollista sotia suurimmillaan seitsemäätoista kilpailevaa kotikommandoa vastaan. Pelitiloja löytyy vaikka millä mitalla, mutta aivan noviisit aloittavat perinteisestä yksilö- tai tiimipohjaisesta deathmatch-sodasta. Monimutkaisemmat lipunvaltaukset ynnä muut oikeasti mielenkiintoiset pelitilat aukeavat vasta verkossa statustaan nostamalla. Pelaaja saa uusia arvonimiä, aseita ja muita optioita otteluissa tappoja ja näistä pisteitä keräten. Useampi perättäinen tappo palkitaan erilaisilla avuilla kuten kentän yli lentävällä tiedustelukoneella, joka piirtää vihollisten sijainnit kartalle, kentän yllä pyörivällä vahvasti aseistetulla helikopterilla tai pahimmillaan koko kentän tyhjäksi pyyhkäisevällä ydinohjuksella. Käytännössä ottelut päättyvät onneksi aniharvoin atomipommi-iskuun.
Moninpelikentät on suunniteltu hyvin ja kartat tarjoavat eri pelityylien edustajille jokaiselle jotakin. Lähes jokaisesta kentästä löytyy hyviä paikkoja kiikarikiväärin kanssa kykkimiselle, mutta toisaalta varmat piilot, joiden selustaan ei olisi jotenkin mahdollista kiertää, ovat todella harvassa. Moninpelikentät ovat yksinpelin tapaan monipuolisia ja radikaalisti toisistaan eroavat ympäristöt pitävät yllä mielenkiintoa. Valitettavasti moninpelissä ei päästä ajelemaan moottorikelkoilla, veneillä tai muilla yksinpelikampanjan kulkuneuvoilla. Kartat ovat kooltaan melko pieniä, mutta toiminta pysyy tiiviinä, eikä pelaajien tarvitse hortoilla pitkin autioita kenttiä vain odottaen tarkk'ampujan luotia kalloonsa.
Siinä missä PC-puolen HC-pelaajat ovat löytäneet reilusti kritisoitavaa uuden Modern Warfaren verkkopelistä, on konsolipuolella tapahtunut edistystä oikeaan suuntaan. Paras uudistus on pelinjohtojärjestelmä, jossa pelin hostaajan tippuessa linjoilta peli pitää vain muutaman sekunnin tauon siirtäessään pyöritysvastuun seuraavaksi parhaan nettiyhteyden omaavan pelaajan konsolille.
Special Ops -pelitila tarjoaa oivaa yhteistyöharjoittelua kaveriporukoille. Mukana on jälleen niin muodikasta aalto aallolta vaikeutuvaa vihollisvyöryä, joiden hyökkäysten keskellä pelaajien pitäisi pitää itsensä ja kaverinsa hengissä. Special Ops on mukavaa vastapainoa kilpaileville pelitiloille, joissa amatööri jää lähinnä miinanpolkijan rooliin ja kimittävien, taatusti alle pelin suositusikärajan alle jäävien nuorten miesten lahdattavaksi.
Paneutumatta sen enempää siihen ajatusmaailmaan, jonka mukaan sotiminen ylipäätään voidaan kokea viihteenä, pidän Modern Warfare 2:ta tämän lajityypin vuoden 2009 ehdottomana kärkiteoksena, jolle kampoihin voi pistää ainoastaan naapurimaan Digital Illusionsin odotettu Battlefield: Bad Company 2. Modern Warfare 2:sta paistavat korkeat tuotantoarvot ja vahva paneutuminen tiiviin pelikokemuksen ylläpitämiseksi niin yksin- kuin moninpelissäkin. Mikäli juonta saataisiin vielä kirjoittamaan joku Jesse Sterniä vahvempaa visiota omaava kaveri ja sodan nurjaa puolta kuvaavat aspektit pois pelkästä hypekoneiston voiteluaineen roolista, alkaisi Infinity Wardin COD-sarja muuttua yksinpelin osalta oikeasti kantaaottavaksi laatuviihteeksi.
Halki maailman ja maailma halki
Yksinpelikampanja on pitkällä tähtäimellä selvästi sivuroolissa Modern Warfare 2:n kaltaisessa verkkopelihitissä, mutta sen sijaan, että yksinpeliosuus olisi lisätty verkkopelin oheen hutiloiden ja vasemmalla kädellä, paketista aukeaa yksi vuoden tiiviimpiä toimintaseikkailuja. Yksinpelikampanja ei ole kovin pitkä ja tarina on käyty läpi noin kuudessa tunnissa. Nämä tunnit onkin sitten pakattu täyteen taukoamatonta toimintaa, jota pienet jännitystä nostattavat hiljaiset hetket tehostavat entisestään. Pelaajaa heitellään juonen mukana maailman ääreltä toiselle ja sotilaasta toiseen. Välillä kieputuksessa menee jopa hieman hämilleen, mutta toisaalta se sopii hektisen sodan ja sekavan maailmantilanteen luonteeseen.
Siperian jääkentiltä saatetaan lennähtää hetkessä suoraan Afganistanin aavikolle, Rio de Janeiron slummiin tai Valkoisen talon etupihalle. Maisemia siis riittää, enkä voi kuvitella ADHD-sotijankaan ehtivän kyllästyä pelin kulkuun. Tarinasta ja juonesta sen sijaan ei voi juuri ylisanoja käyttää, sellaista tusinatuubaa sekä tähtien ja raitojen ylistystä arjalaisen amerikankansan maailmanläpimarssi on. Olisihan varmasti liikaa vaadittu, että sodan keskellä pohdittaisiin asioita useammasta kuin yhdestä näkökulmasta, joten on parempi antaa pelaajien tuudittautua oikeutetun taistelun illuusioon ja keskittyä lähinnä ryssien niittäämiseen mitä erilaisemmilla aseilla.
Kauheaa, hirveää, pyörryn
Kohukohtausta on ylistetty sen tavalla nostaa sodan kauheudet esille myös videopeleissä. Väärin. Kohtauksessa ammutaan aseettomia virtuaalihahmoja, jotka kuoltuaan muuttuvat täysin olemattomiksi objekteiksi. Massamurhaajat eivät joudu edes jalkojaan nostelemaan ruumiskasojen keskellä, sillä maassa makaavista voi kävellä tyynesti läpi. Näinköhän tosielämässä? Ajatusten herättäminen jää puolitiehen kun siviilien teloituksen seuraukset eivät ole mitenkään konkreettisia, eikä kohtauksesta jää pelaajalle oikeastaan edes paha mieli. Toivottavasti sodan jalkoihin jäävistä siviileistä saadaan tulevaisuuden sotapeleissä aikaan muutakin kuin halpaa sirkushuvia.
Sota kaipaa kahdeksaatoista miestä
Verkkopelissä, joka siis on Modern Warfare 2:n tärkein ominaisuus, on mahdollista sotia suurimmillaan seitsemäätoista kilpailevaa kotikommandoa vastaan. Pelitiloja löytyy vaikka millä mitalla, mutta aivan noviisit aloittavat perinteisestä yksilö- tai tiimipohjaisesta deathmatch-sodasta. Monimutkaisemmat lipunvaltaukset ynnä muut oikeasti mielenkiintoiset pelitilat aukeavat vasta verkossa statustaan nostamalla. Pelaaja saa uusia arvonimiä, aseita ja muita optioita otteluissa tappoja ja näistä pisteitä keräten. Useampi perättäinen tappo palkitaan erilaisilla avuilla kuten kentän yli lentävällä tiedustelukoneella, joka piirtää vihollisten sijainnit kartalle, kentän yllä pyörivällä vahvasti aseistetulla helikopterilla tai pahimmillaan koko kentän tyhjäksi pyyhkäisevällä ydinohjuksella. Käytännössä ottelut päättyvät onneksi aniharvoin atomipommi-iskuun.
Siinä missä PC-puolen HC-pelaajat ovat löytäneet reilusti kritisoitavaa uuden Modern Warfaren verkkopelistä, on konsolipuolella tapahtunut edistystä oikeaan suuntaan. Paras uudistus on pelinjohtojärjestelmä, jossa pelin hostaajan tippuessa linjoilta peli pitää vain muutaman sekunnin tauon siirtäessään pyöritysvastuun seuraavaksi parhaan nettiyhteyden omaavan pelaajan konsolille.
Special Ops -pelitila tarjoaa oivaa yhteistyöharjoittelua kaveriporukoille. Mukana on jälleen niin muodikasta aalto aallolta vaikeutuvaa vihollisvyöryä, joiden hyökkäysten keskellä pelaajien pitäisi pitää itsensä ja kaverinsa hengissä. Special Ops on mukavaa vastapainoa kilpaileville pelitiloille, joissa amatööri jää lähinnä miinanpolkijan rooliin ja kimittävien, taatusti alle pelin suositusikärajan alle jäävien nuorten miesten lahdattavaksi.
Nykysota viihdyttää
Paneutumatta sen enempää siihen ajatusmaailmaan, jonka mukaan sotiminen ylipäätään voidaan kokea viihteenä, pidän Modern Warfare 2:ta tämän lajityypin vuoden 2009 ehdottomana kärkiteoksena, jolle kampoihin voi pistää ainoastaan naapurimaan Digital Illusionsin odotettu Battlefield: Bad Company 2. Modern Warfare 2:sta paistavat korkeat tuotantoarvot ja vahva paneutuminen tiiviin pelikokemuksen ylläpitämiseksi niin yksin- kuin moninpelissäkin. Mikäli juonta saataisiin vielä kirjoittamaan joku Jesse Sterniä vahvempaa visiota omaava kaveri ja sodan nurjaa puolta kuvaavat aspektit pois pelkästä hypekoneiston voiteluaineen roolista, alkaisi Infinity Wardin COD-sarja muuttua yksinpelin osalta oikeasti kantaaottavaksi laatuviihteeksi.
Modern Warfare 2 (Xbox 360)
Yksinpelin hölmöstä juonesta huolimatta erittäin nautittava toimintapeli, jonka painopiste on loistavassa verkkomoninpelissä.
- Tiivis tunnelma
- Monipuolinen verkkopeli
- Väsähtänyt juoni
- Huomionkipeä lentokenttätehtävä
Keskustelut (30 viestiä)
Rekisteröitynyt 09.01.2008
24.12.2009 klo 11.50
24.12.2009 klo 12.21 1
Sinänsä kyllä hieno homma että MW2 myy hillittömiä määriä, ei ainakaan tarvitse odottaa että tulis jotain uutta ;)
24.12.2009 klo 12.47 2
Rekisteröitynyt 01.07.2009
24.12.2009 klo 13.22
Rekisteröitynyt 04.10.2008
24.12.2009 klo 13.39 1
Rekisteröitynyt 20.11.2008
24.12.2009 klo 15.09
En väitä realismiksi, en moraalisaarnaksi enkä edes juonen kannalta tärkeäksi. Mutta jos siviilien, edes virtuaalisten, lahtaamisen kylmiltään voi kuitata "välinpitämättömäksi" niin kannattaa katsoa sinne sydämeen ja kysäistä, että kannattaisiko sitä seeässää rajoittaa vähän edes näin joulun kunniaksi.
Rekisteröitynyt 09.01.2008
24.12.2009 klo 15.34
En väitä realismiksi, en moraalisaarnaksi enkä edes juonen kannalta tärkeäksi. Mutta jos siviilien, edes virtuaalisten, lahtaamisen kylmiltään voi kuitata "välinpitämättömäksi" niin kannattaa katsoa sinne sydämeen ja kysäistä, että kannattaisiko sitä seeässää rajoittaa vähän edes näin joulun kunniaksi.
Se, että pelissä voin ampua siviileitä, ja teenkin sen, ei meinaa välttämättä että näin suoralta kädeltä oikeasti tulisin tekemään/tekisin.
24.12.2009 klo 15.48
90 pistettä? Mitä helvettiä...
24.12.2009 klo 15.55
3-4 tunnin pituinen singleplayer, multiplayer aivotonta UT räiskintää moderneilla aseilla?
90 pistettä? Mitä helvettiä...
Toiset tykkää, toiset ei.
Käytännössä sama peli kuin cod 4, mutta enemmän sisältöä (ehkä jopa liikaakin), uudet aseet ja kartat. EIKÄ DEDICATED SERVUJA :(
24.12.2009 klo 17.46
/HUOM. IMO!/
Mielestäni tuo yksinpeli oli aivan liian täyteen ahdettu eikä siitä saanut oikein paljon sen takia irti. /HUOM. IMO!/
Moninpelistä en edes suuremmin ala sanomaan miten se on raiskattu kaikenmaailman harriereilla ym.
24.12.2009 klo 20.08
24.12.2009 klo 20.10
Ei todellakaan huono mutta ei lähellekään erinomainen.
Rekisteröitynyt 05.11.2009
24.12.2009 klo 21.13
Hyvät grafiikat, hauska räiskintä, monipulinen asevalikoima, 1 "erikoiskenttä", hyvä nettipeli ja ympäri maailmaa vievä tarina =
90pisteen peli.
Nyt vain 1 kysymys... 360 vai PS3 nyt konsolihengessä.
Rekisteröitynyt 17.04.2007
24.12.2009 klo 22.57 1
25.12.2009 klo 12.01 1
Toi ekan kuvan jätkä näyttää ihan Killzone kakkosen Seviltä... Mut joo, oli kyllä kaikkien aikojen täydellisin pettymys. Helposti. Oli kyllä isompi pettymys kun Kane & Lynch. Ja on se kumma kun muita pelejä haukutaan kun on tusina juoni ja lyhyt peli, mutta eipä se tän pelin pisteisiin vaikuta missään arvostelussa.
joo. tuo jätkä sattuu olemaan soap cod nelosesta, joka luultavasti on sun mielestä yks niistä paras pc-peli ikinä, ja sit tuut tänne kitisemään että mw 2:ssa se näyttää ihan killzone 2 tyypiltä. no mw2:han sen kopioi killzonesta kun mw2 on niin paska peli. TAI sit näin EI käynyt.
vittu joo.
Rekisteröitynyt 28.07.2009
25.12.2009 klo 18.29 1
.., pidän Modern Warfare 2:ta tämän lajityypin vuoden 2009 ehdottomana kärkiteoksena, jolle kampoihin voi pistää ainoastaan naapurimaan Digital Illusionsin odotettu Battlefield: Bad Company 2.
...nyt arvostelijan oma mielipide onkin niin voisi hän silti vähän lukea omien kollegojensa tekstejä enemmän. ;)
http://www.v2.fi/arvostelut/pelit/278/Killzone-2/
Killzone 2 pistää helposti kampoihin vähän paikalleen jämähtäneelle Call of Duty sarjan uusimmalle edustajalle ainakin yksinpelinsä puolesta. Ja moninpelihän on aina sitä samaa pelistä riippumatta, mutta Call of Dutyssa se toimii puhtaasti teknisesti jonkin verran paremmin kuin kilpailijoillaan (Killzone ja Halo)... mutta kokonaisuus on siitä huolimatta aina sama. Mutta kyseessä nyt oli kuitenkin arvostelijan oma mielipide. Ja jos hän ei nyt ole syystä tai toisesta pelannut Killzone 2:sta (, mitä en kyllä ihmettele kun se on edelleen useimmille "siis mikä peli?", ) niin suosittelen. ;)
25.12.2009 klo 23.18
Eiks jossain ollu juttua että n 3% ostetuista peleistä oli pclle että ei se nyt kauheen pieni osa jättäny...
26.12.2009 klo 13.20
26.12.2009 klo 16.25
Mut mä en pysty emmärtämään kuinka hyvin codin nettipeli voidaan raiskata. Siis IWNet on niin käsittämättömän paska, oikeesti mä voiunu kuvitella kuinka paska se voi olla ennen ku kokeilin. Oikeesti konsolipelaajat kuinka te kestätte tollasta kaameeta paskaa muissaki peleissä??! Mä oo keposesti valmis maksaa sen tonnin lisää et saan pelikoneen kuhan ei tarvii IWNettii kestää jatkossa! BF: BC2 FTW!
26.12.2009 klo 16.31
Mut en enää ikinä osta pelii jos on IWNet... Pelin olis pitäny saada toi 90 konsoleilla ja PC:llä 60; keskiarvo 75--
Rekisteröitynyt 28.07.2009
26.12.2009 klo 20.08
...ja Resistance 2 menettivät pisteitä yksinpelin takia,..
Resistance 2 nyt ei ollut muuta kuin keskinkertaisuuden ylistyslaulu. 75 pistettä sille antaisin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
27.12.2009 klo 11.21
Mutta kyseessä nyt oli kuitenkin arvostelijan oma mielipide. Ja jos hän ei nyt ole syystä tai toisesta pelannut Killzone 2:sta (, mitä en kyllä ihmettele kun se on edelleen useimmille "siis mikä peli?", ) niin suosittelen. ;)
Sen mitä KZ2:ta olen pelannut verkossa tai yksinpelinä, niin en jotenkin syttynyt aiheelle, vaikka scifi yleensä viekin omissa kirjoissani voiton tällaisesta pseudo-realistisesta ympäristöstä. Nämä ovat niitä kuuluisia mielipide-eroja. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Sen verran pakko kyllä korjata tämän arvostelun verkkopelien kärkikasti -hehkutusta, että Shattered Horizon vei sittenkin sen terävimmän piikkipaikan tämän vuoden julkaisuista.
27.12.2009 klo 13.39
27.12.2009 klo 14.03
Jotenkin Killzonen on vaikeampi samastua mutta hyvä peli silti on.
Rekisteröitynyt 18.06.2009
27.12.2009 klo 15.10
27.12.2009 klo 18.26
Jos ei jäänyt paha mieli, niin ei mitään sitten. Oli tuo silti varsin uskalias kohtaus näinä aikoina, kun videopelit saavat jatkuvasti syytteitä ja lokaa niskaansa huomattavasti pienemmistäkin asioista.
Rekisteröitynyt 05.11.2009
28.12.2009 klo 23.25
Artikkelissa lukee "Pelaajia: 1, verkkopeli", mutta ainakin Xbox 360:lla voi jaetulla ruudulla pelata kaksi pelaajaa samalla koneella.
toimii myös PS3
Rekisteröitynyt 15.01.2010
29.01.2010 klo 18.01 1
Ramirez, do everything!
20.02.2010 klo 02.39 1
25.02.2010 klo 19.48 1
Kirjoita kommentti