Dragon Age: Origins
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Roolipelit |
Pelaajia: | Yksinpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | BioWare |
Julkaisija: | Electronic Arts |
Julkaisupäivä: | 06.11.2009 |
Pelin kotisivut |
Roolipelaamisen paluu
Perinteinen jako roolipeleissä on ollut se, että konsoleilla pelataan japanilaisia mahtipontisia kertomuksia, joissa tärkeintä ovat isot miekat ja isot tissit, kun taas PC-miehet naksuttavat länsimaisia tosiropeja, joissa eri numeroarvoja ominaisuuksille piisaa keskimääräisen tasekirjan verran. Viime vuosina tätä hegemoniaa ovat pyrkineet heiluttamaan etenkin Bethesda, jonka Fallout 3 on ollut menestyksekäs kaikilla alustoilla, sekä Knights of the Old Republicista ja Mass Effectistä tuttu Bioware. Mutta siinä missä Bethesdan viime aikojen tuotokset ovat saaneet muutamat vanhan koulun ropettajat vinkumaan konsolityhmennyksestä, tätä Biowaren uutukaista hakkaavat silmät kiiluen sekä xbotit, Sony Defence Force että ihmiset, joiden mielestä näppäimistö on peliohjain.
Dragon Agen taustatarina ei sinällään kerää kirjallisuuden Nobelia. Varsin vahvasti fantasiagenren peruskamaa kierrättävä kehyskertomus esittelee pahuuden ruumiillistumat darkspawnit, joiden yhdennäköisyys Sormusten Herran örkkeihin ei ole vähäinen, ja muinaiset ylväät taistelijat Grey Wardenit, joihin pelaaja luonnollisesti pääsee liittymään esinäytöksen jälkeen. Mukana on normaali annos juonittelua, politiikkaa, epäluuloa ja mystiikkaa, sekä tietenkin taustalla häilyvä uhka siitä, että vallitsevan maailmanjärjestyksen päivät ovat luetut.
Normaaliin Bioware-tyyliin pelin alku ja loppu ovat enemmän tai vähemmän lineaarisia jo juonen yhtenäisyyden nimissä. Hahmoluokasta riippuvan esinäytöksen aikana tehdyt valinnat muokkaavat hahmon persoonaa ja taustoja, mutta mitään liian lopullista ei tarvitse tässäkään vaiheessa päättää. Se, mitä tapahtuu tarinan kiintopisteiden välissä, onkin sitten paljon laajemmin pelaajan päätettävissä. Moni roolipeliuransa Final Fantasyiden parissa viettänyt yllättyy aidosti, kun tapahtumat voivat oikeasti saada erilaisia käänteitä valintojen perusteella ja NPC-hahmojen suhtautuminen vaihtelee sen mukaan, millaisen hahmostaan on tehnyt.
Varsinainen ansio pelille on kuitenkin se, miten se välttää paperinmakuisuuden, joka niin monesti seuraa tämän valinnanvapauden mukana. Pelaaja kyllä saa valita hahmonsa useasta luokasta, ja jopa ominaisuuksien kehitykselle joutuu uhraamaan ajatusta, mutta kaikki käy kuitenkin niin vaivattomasti, ettei numeroallergia pääse juuri oireilemaan.
Pelin perusresepti on, että pelaaja seikkailee pitkin valtakuntaa seurueineen, jonka koostumuksen saa valita useammasta vaihtoehdosta. Taistelut käydään lähes reaaliajassa - iskeminen sujuu suoraan, mutta pelaajalla on etunaan mahdollisuus pysäyttää peli hetkeksi sekä asettaa AI-hahmoille hyökkäyksiä jonoon. Vielä sitäkin tärkeämpää on kuitenkin määritellä hahmoille taktiikat, joiden perusteella ne osaavat toimia itsenäisesti. Kuten niin monesti ennenkin, paras yhdistelmä on, kun porukassa on tehokas parantaja, voimakas iskijä, ansojen purkaja ja tiirikoija sekä kunnollinen maagi - eikä ole mahdotonta, että näistä ominaisuuksista useampi kuin yksi yhdistyy samassa hahmossa.
Pelaaminen sujuu ottamalla vastaan tehtäviä, joita jokaisessa juonen pysähdyspaikassa tarjoaa useampikin taho. Periaatteessa on toki mahdollista juosta pelkkää pääjuonta eteenpäin, mutta silloin saa varautua melko kiperiin taisteluihin, Dragon Age kun ei skaalaa vihollisiaan. Vaihtoehtoja hommiksi riittää, tarjolla on niin perinteistä susien metsästystä kuin Amorina toimimista erilleen kasvaneelle haltiapariskunnalle - laidasta laitaan siis. MMORPG-tyyliset "kerää 50 turkkia" -grindaukset ovat kiitettävän vähissä. Ärsyttäväksi voi sen sijaan kokea sen, että osa pelihahmoista aloittaa hurjan myyntipuheensa tehtävästä ensin ja paljastaa vasta sitten, että kyseessä on maksullinen lisäsisältö.
Keskustelu muiden kanssa on Dragon Agen suola. Melkein joka tilanteessa on mahdollista vaikuttaa seuraavaan tapahtumaan pelaamalla roolinsa oikein, parhaimmillaan luvassa on maittavasti kirjoitettua huumoria, ja muutakin dialogia sisältyy peliin riittoisasti. Pelaajan seurueen kokoonpano vaikuttaa siihen, mitä mieltä hahmot ovat toisistaan - ja se puolestaan kirvoittaa heistä mielipiteenvaihtoa. Mikäli vielä tämän jälkeenkin jää nälkä, tarjoaa pelin aikana kertyvä Codex-kirjasto taustatietoa ja anekdootteja pelimaailmasta enemmän kuin tarpeeksi.
Kuten kunnon roolipeli yleensä, Dragon Age vaatii aikaa ja paneutumista. Normaali läpipeluu kestää ensimmäisellä kerralla helposti yli 50 tuntia, ja jos vähänkin enemmän paneutuu maailman tutkimiseen, ei satakaan tuntia ole mikään ihme. Kuvaavaa on kuitenkin, että kun oma pelikelloni näytti 20 tuntia, tunsin hädintuskin aloittaneeni ja himoitsin lisää. Vastaavassa ajassa muut syksyn uutuuspelit loppupään fillerikenttineen olisi kahlattu läpi pariinkin kertaan. Tässä pelissä illat eivät kulu yksitoikkoisessa tason nostamisessa, vaan kaikki kiintopisteet on ladattu niin täyteen mielenkiintoista tekemistä, että ajantaju hämärtyy. Vanha kunnon "pelaan vielä tämän yhden" päättyi pikkutunneille useammankin kerran.
Samoin peli tarjoaa genrensä perinteiden mukaan kosolti haastetta. Etenkin pelaaja, joka ei käytä hyväkseen kaikkia mahdollisuuksia kehittää hahmojaan, saattaa joutua katselemaan pelin päättymisestä kertovaa viestiä useammin kuin haluaisi. Konsoliversiot ovat tässä suhteessa ilmeisesti hieman armollisempia, mutta ihan tarpeeksi pahaa vastusta sain itsekin silmilleni monta kertaa illassa. Etenemisesteen ilmetessä on ystävällistä, että vaikeustasoa voi pudottaa lennosta.
Jos ja kun turpaan sitten tulee ja koko seurue kuolee, ilmenee konsoliropettajalle yksi pelin huonoista puolista. Kun meitä on vuositolkulla ehdollistettu siihen, ettei peliä tarvitse tallentaa, tulee monelle varmasti järkytyksenä, että Dragon Agessa on käytännössä pakko tallentaa myös käsin. Automaattisia checkpointeja on, mutta ne perustuvat jonkin paikan ohittamiseen kartalla, eivät juonen etenemiseen tai taisteluiden voittamiseen. Kun jälleen kerran kohtaat demonin ja 20 luurankosoturia vain siksi, että hetkeä aiemmin saman taistelun jälkeen menetit viimeiset hitpointtisi ykköstason rotan puremaan, homma alkaa syödä miestä.
On muodikasta itkeä siitä, että pelit tyhmenevät. Voi olla, että puristisin AD&D-sääntöjä kynällä ja paperilla pelaava tason 80 arkkimaagi löytää Dragon Agestakin konsolitaudin oireita, mutta minun makuuni kyseessä on ainakin vuoden 2009 syvällisin roolipelikokemus - eikä siinä kaikki, sillä Biowaren uutukainen on myös vahvasti ehdolla vuoden parhaaksi peliksi ylipäätään. Pelin tolkuton syvyys, maailman juuri sopiva avoimuus, runsas uudelleenpeluuarvo ja pelaajan valta tehdä haluamiaan päätöksiä on kääritty niin houkuttelevaan pakettiin, että moni aloittelijakin toivottavasti tarttuu sen nyöreihin. Ja kun kansi on kerran auki ja esinäytöksestä kunnialla selvitty, harva haluaa takaisin.
Pimeä uhka
Normaaliin Bioware-tyyliin pelin alku ja loppu ovat enemmän tai vähemmän lineaarisia jo juonen yhtenäisyyden nimissä. Hahmoluokasta riippuvan esinäytöksen aikana tehdyt valinnat muokkaavat hahmon persoonaa ja taustoja, mutta mitään liian lopullista ei tarvitse tässäkään vaiheessa päättää. Se, mitä tapahtuu tarinan kiintopisteiden välissä, onkin sitten paljon laajemmin pelaajan päätettävissä. Moni roolipeliuransa Final Fantasyiden parissa viettänyt yllättyy aidosti, kun tapahtumat voivat oikeasti saada erilaisia käänteitä valintojen perusteella ja NPC-hahmojen suhtautuminen vaihtelee sen mukaan, millaisen hahmostaan on tehnyt.
Varsinainen ansio pelille on kuitenkin se, miten se välttää paperinmakuisuuden, joka niin monesti seuraa tämän valinnanvapauden mukana. Pelaaja kyllä saa valita hahmonsa useasta luokasta, ja jopa ominaisuuksien kehitykselle joutuu uhraamaan ajatusta, mutta kaikki käy kuitenkin niin vaivattomasti, ettei numeroallergia pääse juuri oireilemaan.
Maailma paranee tehtävä kerrallaan
Pelaaminen sujuu ottamalla vastaan tehtäviä, joita jokaisessa juonen pysähdyspaikassa tarjoaa useampikin taho. Periaatteessa on toki mahdollista juosta pelkkää pääjuonta eteenpäin, mutta silloin saa varautua melko kiperiin taisteluihin, Dragon Age kun ei skaalaa vihollisiaan. Vaihtoehtoja hommiksi riittää, tarjolla on niin perinteistä susien metsästystä kuin Amorina toimimista erilleen kasvaneelle haltiapariskunnalle - laidasta laitaan siis. MMORPG-tyyliset "kerää 50 turkkia" -grindaukset ovat kiitettävän vähissä. Ärsyttäväksi voi sen sijaan kokea sen, että osa pelihahmoista aloittaa hurjan myyntipuheensa tehtävästä ensin ja paljastaa vasta sitten, että kyseessä on maksullinen lisäsisältö.
Keskustelu muiden kanssa on Dragon Agen suola. Melkein joka tilanteessa on mahdollista vaikuttaa seuraavaan tapahtumaan pelaamalla roolinsa oikein, parhaimmillaan luvassa on maittavasti kirjoitettua huumoria, ja muutakin dialogia sisältyy peliin riittoisasti. Pelaajan seurueen kokoonpano vaikuttaa siihen, mitä mieltä hahmot ovat toisistaan - ja se puolestaan kirvoittaa heistä mielipiteenvaihtoa. Mikäli vielä tämän jälkeenkin jää nälkä, tarjoaa pelin aikana kertyvä Codex-kirjasto taustatietoa ja anekdootteja pelimaailmasta enemmän kuin tarpeeksi.
Koukkua ja vähän keppiäkin
Samoin peli tarjoaa genrensä perinteiden mukaan kosolti haastetta. Etenkin pelaaja, joka ei käytä hyväkseen kaikkia mahdollisuuksia kehittää hahmojaan, saattaa joutua katselemaan pelin päättymisestä kertovaa viestiä useammin kuin haluaisi. Konsoliversiot ovat tässä suhteessa ilmeisesti hieman armollisempia, mutta ihan tarpeeksi pahaa vastusta sain itsekin silmilleni monta kertaa illassa. Etenemisesteen ilmetessä on ystävällistä, että vaikeustasoa voi pudottaa lennosta.
Jos ja kun turpaan sitten tulee ja koko seurue kuolee, ilmenee konsoliropettajalle yksi pelin huonoista puolista. Kun meitä on vuositolkulla ehdollistettu siihen, ettei peliä tarvitse tallentaa, tulee monelle varmasti järkytyksenä, että Dragon Agessa on käytännössä pakko tallentaa myös käsin. Automaattisia checkpointeja on, mutta ne perustuvat jonkin paikan ohittamiseen kartalla, eivät juonen etenemiseen tai taisteluiden voittamiseen. Kun jälleen kerran kohtaat demonin ja 20 luurankosoturia vain siksi, että hetkeä aiemmin saman taistelun jälkeen menetit viimeiset hitpointtisi ykköstason rotan puremaan, homma alkaa syödä miestä.
Miekkaa ja makiaa
On muodikasta itkeä siitä, että pelit tyhmenevät. Voi olla, että puristisin AD&D-sääntöjä kynällä ja paperilla pelaava tason 80 arkkimaagi löytää Dragon Agestakin konsolitaudin oireita, mutta minun makuuni kyseessä on ainakin vuoden 2009 syvällisin roolipelikokemus - eikä siinä kaikki, sillä Biowaren uutukainen on myös vahvasti ehdolla vuoden parhaaksi peliksi ylipäätään. Pelin tolkuton syvyys, maailman juuri sopiva avoimuus, runsas uudelleenpeluuarvo ja pelaajan valta tehdä haluamiaan päätöksiä on kääritty niin houkuttelevaan pakettiin, että moni aloittelijakin toivottavasti tarttuu sen nyöreihin. Ja kun kansi on kerran auki ja esinäytöksestä kunnialla selvitty, harva haluaa takaisin.
Dragon Age: Origins (Xbox 360)
Biowaren lohikäärme-eepos on paitsi vuoden paras roolipeli, myös vaarallinen porttihuume roolipelaamattomille.
- Syvällinen, muttei kuivakka
- Mainio hahmovalikoima
- Paljon, paljon kiinnostavaa tekemistä
- DLC:n tuputtaminen joka käänteessä
- Tallennusfailaus konsolilla
- Unettomat yöt
Keskustelut (40 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 18.05.2007
10.12.2009 klo 12.39
Mass Effect oli lyhyydestä huolimatta ton pistemäärän peli ja siinä oli sentään mielenkiintoisia hahmoja, mutta tässä setissä on kyllä noi meriitit vielä näkemättä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.12.2009 klo 12.41
10.12.2009 klo 12.47
Ainakin oman ymmärryksen mukaan peli kyllä skaalaa vihulaisia, muttei yhtä pahasti kuin oblivionissa. Ainakin eri pelikerroilla en ole huomannut eri tasoisena samoissa paikoissa kahlatessani että viholliset olisvat joko helpompia tai vaikeampia. Vai onko pääjuoni sitten ihan eri juttu erikseen?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.12.2009 klo 13.05
Mass Effect meni itseltäni ohisektoriin jo pelkän aiheensa perusteella, mutta tämän innoittamana voisi ehkä antaa sille uuden mahdollisuuden.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.12.2009 klo 13.19
Toisella yrityksellä sain kuitenkin jyystettyäni itseni lineaarisen alun ohitse ja nyt, pelin ilmeisesti jo lähetessä loppuaan, pidän DA:ta yhtenä pelivuoden merkkitapauksista. Peli on ensimmäinen, joka on saanut allekirjoittaneen pysähtymään useammaksi minuutiksi miettimään, mikä olisi "oikea asia tehdä". Aikaisemmissa peleissä valinnat ovat tuntuneet lähinnä "hyvä/neutraali/paha-switcheiltä" ilman sen kummempaa pohdittavaa. Combat lähtee toimimaan huomattavasti sujuvammin kunhan systeemin saa selkärankaan asti ja hahmot saavat kohtuullisen määrän kykyjä sekä tactic slotteja.
Hahmojen osalta taas en allekirjoita Noten valituksia lainkaan. ME oli loistava peli, mutta mieleen jäi lähinnä juoni, ei niinkään hahmot. DA:ssa on tullut jopa ihan juteltua ajan kuluksi "kavereilleen", jotain mikä ME:ssa ei olisi tullut edes mieleeni. Subjektiivisia juttujahan nämä, tietysti.
Ei tämä kokonaisuutena aivan ME:n veroinen peli ole, mutta siltikin yksi parhaista roolipeleistä ikinä - montaa en ole jaksanut lävitse asti pelata, ja DA tulee menemään läpi.
10.12.2009 klo 13.33
Suosittelen kaikille, niillekin joita yleensä genren pelit eivät ole kiinnostaneet.
Rekisteröitynyt 04.10.2008
10.12.2009 klo 13.58
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.12.2009 klo 14.22
Ainakin neljässä paikassa maailmankartalla olen putsannut muut viholliset, mutta lopussa eli todennäköisesti juonen etenemispaikassa odottaa joku helvetin superperkele, joka ei kaadu millään aivotyöskentelyllä. En suostu vaihtamaan normal-tasoa casualiin ja oma hahmoni on perseestä, koska tahdon pelata roolia.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.12.2009 klo 14.37
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.12.2009 klo 14.49
Useampikin noista kohdista, joissa olisi voinut vaikuttaa, käyvät ilmi uudelleenpeluussa, kun huomaa, että saman tapahtuman olisi voinut kokea aivan toisesta näkökulmasta, tai että tämä ja tämä hahmo olisi voinut suhtautua näinkin.
Asia varmasti näin on, koska tarina on tylsinäkin hetkinä kuin tehty hahmolle jota haluan pelata. Ainoa ongelmani lienee jumiutuminen samperin dungeoneihin. Samperin superkääpiö, samperin ihmissusi, samperin supervelho ja samperin samperi jota vetäisin leukaan jos löytäisin jostain parannusjuomia odottavat vuoroaan. Viimeksi kun lähdin etsimään sellaisia, menetin loputkin ja sain vammoja päähän samperin satunnaistaisteluissa.
10.12.2009 klo 14.56
Uusiksi maagilla, se kun ei ole riippuvainen aseistuksesta (paljoa.) ->
10.12.2009 klo 15.40
Rekisteröitynyt 29.10.2007
10.12.2009 klo 15.50
Jäin jumiin pelissä. Älyttömän tuskaiset dungeon-jyystöt (Orzammar, Urn of the Sacred Ashes) veivät miestä ja varsinkin kun Roguelle ei saanut uusia aseita (STR ei ole rogueille!) niin tappaminen oli jopa vaikeaa.. Ja sitten en tehnyt muutamaa sivu-questia jonka jälkeen päädyin mahdottomaan taisteluun jota en voi voittaa eikä auto-savet vie tarpeeksi kauas menneisyyteen jotta voisin tehdä nuo sivu-questit.
Uusiksi maagilla, se kun ei ole riippuvainen aseistuksesta (paljoa.) ->
Onneksi Dragon Age Nexuksesta pystyy lataamaan fanien tekeän "fixauksen," jolla roguet käyttävät DEXiä STRn sijaan damagen tekoon.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 04.04.2007
10.12.2009 klo 17.26
Itse olen nyt kolmatta kertaa pelaamassa läpi (eka maagilla, sitten warrior ja nyt rogue) ja täytyy sanoa, että maagilla pelaaminen oli varmaan helpointa, mutta roguella on kyllä ollut ehdottomasti hauskinta tähän mennessä.
Ranged roguelle kannattaa mahdollisimman pian hommata Arrow of Slaying, joka on automaattinen critical hit ja tekee aivan hullua lämää (lvl 14 hahmo tekee yli 400 critteja lvl 1 monsuihin)
Melee roguella dual wielding tikarit on ainakin konsoleilla se ainoa järkevä vaihtoehto. Jotain lower tier long-swordeja voi periaatteessa käyttää, mutta ellei uhraa esim. willpoweria strengthiin niiden hyöty on vähän niin ja näin.
Pelissä on on muutamia omastakin mielestäni ehkä turhaan pitkitettyjä luolia/questejä (Deep Roads/Anvil of the Void ja Urn of Sacred Ashes) mutta jotain pelistä kertoo se, että vielä kolmannellakin pelikerralla ja yhteensä 150 tunnin jälkeen, erilaisella hahmolla/roolilla pelaamalla tulee eteen "wtf? oliko tuokin mahdollista" tilanteita.
Mass Effectiin peliä on vaikea verrata, sillä tässä on imo huomattavasti enemmän roolipelaamista kuin mass effectissä, jossa pelaajan valinnat eivät oikeasti vaikuttaneet juurikaan mihinkään. Molemmat pelit kyllä itselläni menevät yli 90 pisteen kategoriaan, mutta ME saa itseltäni paljon anteeksi (Uncharted planets, I'm looking at you) aihepiirinsä ansiosta, joka on hitusen lähempänä omaa sydäntäni kuin fantasia.
10.12.2009 klo 17.30
Asia varmasti näin on, koska tarina on tylsinäkin hetkinä kuin tehty hahmolle jota haluan pelata. Ainoa ongelmani lienee jumiutuminen samperin dungeoneihin. Samperin superkääpiö, samperin ihmissusi, samperin supervelho ja samperin samperi jota vetäisin leukaan jos löytäisin jostain parannusjuomia odottavat vuoroaan. Viimeksi kun lähdin etsimään sellaisia, menetin loputkin ja sain vammoja päähän samperin satunnaistaisteluissa.
Tai laita se porukan taikuri vääntämään sulle parannuspulloja ja et edes missaa roolipelikokemustasi.
Onneksi Dragon Age Nexuksesta pystyy lataamaan fanien tekeän "fixauksen," jolla roguet käyttävät DEXiä STRn sijaan damagen tekoon.
Tai laita niitä pinnoja kiinni siihen että saat CUNNING (rogue statti) damageen ja ei tarvi huijata "fixeillä"?
10.12.2009 klo 17.32
Rogueta pelatessa kannattaa ehdottomasti käyttää jousia, toinen vaihtoehto on abuseta stealthia ja backstabbia.
Backstabbi on roguen leipä ja juusto, ei siinä pahemmin abusea tarvi. Ei pärjää jousi mitenkään vauriossa moiselle.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 04.04.2007
10.12.2009 klo 18.11
Rekisteröitynyt 27.05.2007
10.12.2009 klo 21.04
11.12.2009 klo 09.18
Kevyesti omasta mielestäni pisin miinus mihin olen pelin arvosteluissa törmännyt.
Rekisteröitynyt 30.07.2007
11.12.2009 klo 10.41
Melkoisen tökeröltä kuulostaa tuo, että NPC:t ensin aloittavat juttunsa ja sitten juttu heilahtaa OOC/DLC:n puolelle. Hieno keino tappaa immersio ja muutenkin suututtaa pelaaja...
Ei tuota tosiaan kauheasti puolustella voi, mutta silti asiaa on arvostelussa hieman liioiteltu:
"DLC:n tuputtaminen joka käänteessä"
Pelin uutena ostaessa peliin jää yksi tehtävä ja yksi NPC, joka "tuputtaa" DLC:tä. Sen 50-70h pelin aikana tapahtuva yksi törmääminen DLC:hen ei ole joka käänteessä tuputtamista. Arvosteluversiosta saattoi puuttua koodi, jolla saa Stone Prisoner DLC:n ilmaiseksi ja se nostaisi tuputuksen määrän kahteen kertaan.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
11.12.2009 klo 11.37
Mutta tämä on nykyaikaa, samapa tuo. Laskee pelin arvoa silmissäni varsin vähän. Siirryin tästä The Saboteuriin, jossa sama homma jatkuu :)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
11.12.2009 klo 14.02
11.12.2009 klo 14.43
11.12.2009 klo 19.02
Jaksoin tätä ehkä 6h ja sitten meni poistoon. Mitä järkeä kun yli puolet pelistä on keskusteluja (jotka eivät vaikuta juuri mihinkään) ja välivideoita. Niin ja pitää edetä putkijuoksemalla... (ANEEMISTA). Total schaissea, mutta niin oli samoista syistä Mass Effectkin, sen sentään juuri ja juuri jaksoi paukuttaa läpi.
Gentlemen, look and behold! Tämän sukupolven syöpää. Takaisin MW2:ta pelaamaan siitä!..
Ja arvosteluun, Dragon Age on kyllä henkilökohtainen GotY
Rekisteröitynyt 03.07.2008
11.12.2009 klo 19.58
Jaksoin tätä ehkä 6h ja sitten meni poistoon. Mitä järkeä kun yli puolet pelistä on keskusteluja (jotka eivät vaikuta juuri mihinkään) ja välivideoita. Niin ja pitää edetä putkijuoksemalla... (ANEEMISTA). Total schaissea, mutta niin oli samoista syistä Mass Effectkin, sen sentään juuri ja juuri jaksoi paukuttaa läpi.
Gentlemen, look and behold! Tämän sukupolven syöpää. Takaisin MW2:ta pelaamaan siitä!.
Ja arvosteluun, Dragon Age on kyllä henkilökohtainen GotY
RPG-elitisit on se syöpäpaise jos jokin. Mikään ei ole naurettavampaa kuin pitää omaa pelimakua yli muiden vain, koska siinä on enemmän tekstiä ja turhaa pilipalisäätöä. Kaikkiin ei tämmöinen tylsä fantasiatilutus tylsällä taistelujärjestelmällä iske.
Itse en ole ikinä tykännyt RPG:istä joissa pitää hoitaa kokonaista partyä. Mukavampi se on yrittää samaistua yhteen hahmoon ja ohjata sitä. Dragon age tosiaan tuntui melkoselta putkijuoksulta verrattuna vaikka just Mass Effectiin. Tämän lisäksi dialogivalinnat olivat omasta mielestä surkeammat kuin Mass Effectissä ja hahmot oli, kuten aiemminkin joku mainitsi, tylsiä, sieluttomia, suorastaan kliseisiä ja yhden tekeviä. Mass effect on melkeinpä kaikilla osa-alueilla parempi. Toiminta Mass effectissä pesee Dragon agen puuduttavan klikkailun ihan totaalisesti.
Itse odotin, että tämän kanssa olisi voinut tehdä niin kuin Mass effectinki. Unohtaa muiden hahmojen kontrolloinnin ihan täysin ja keskittyä vaan siihen omaan hahmoon niin toiminnassa kuin keskusteluissa..
Noh, Dragon age kusi, mutta onneksi on Divinity II
Rekisteröitynyt 05.11.2009
11.12.2009 klo 22.00
Varmaan kiva peli, mutta wow vie vapaa-ajasta noin 110%. Ei ehdi paneutua mihkään :/
Rekisteröitynyt 30.07.2007
11.12.2009 klo 23.20
...ja sen lisäksi pelin ennakkovaraamalla sai kaksi DLC-kamaa, ja jokaisen päivityksen yhteydessä peli vilkuttaa, että uutta olisi tarjolla
No juu, tottahan tuo. Itselläkin meni ekaa kertaa peliä käynnistäessä ~15 minuuttia kun näppäilin ennakkotilaus- ja uutena ostamisen bonuskoodeja järjestelmään. Ei tuo itseäni haitannut, mutta ymmärrän kyllä jos jotakuta haittaa.
12.12.2009 klo 01.00
Jaksoin tätä ehkä 6h ja sitten meni poistoon. Mitä järkeä kun yli puolet pelistä on keskusteluja (jotka eivät vaikuta juuri mihinkään) ja välivideoita. Niin ja pitää edetä putkijuoksemalla... (ANEEMISTA). Total schaissea, mutta niin oli samoista syistä Mass Effectkin, sen sentään juuri ja juuri jaksoi paukuttaa läpi.
Gentlemen, look and behold! Tämän sukupolven syöpää. Takaisin MW2:ta pelaamaan siitä!.
Ja arvosteluun, Dragon Age on kyllä henkilökohtainen GotY
WORDS WORDS WORDS
Thou mad, AD/HD? Syöpähän tässä asiassa oli se, että mies kehtasi valittaa liiallisesta dialogista RPG:ssä.. ei näin. Ja täytyy kyllä nyt kysyä että wot da fork, jos meinaat että DA oli putkijuoksua ME verrattuna. ME, vaikka loistava peli olikin, jurppi juuri siinä että päätehtävät ravattiin läpi peräjälkeen ja sivutehtävistä 95% olivat umpitylsiä ja harvinaisen sieluttomia tekeleitä, ja joista vain osiin oli pistetty edes dialogia. Tosin silloinkin se oli muutama lause ja pelaajan vastaukset olivat "Menkää älkääkä antako minun nähdä teitä enää, ihan sama, [tapa kaikki]". DA:n tehtäviä sentään viitsi tehdä juonen ohella.
Ja kyllä tällaisessa perinteisessä miekka&magia RPG:ssä pitää pystyä hallitsemaan koko poppoota ja olla vähän enemmän taktisuutta. Mass Effectin kumppanit olivat lähinnä vain mukana hengailemassa, taisi Wrex kerran yhden lamppupään ampua mutta siinä se. Omasta mielestäni "Diablomaisempi" pelityyli olisi vienyt DA:lta paljon vetovoimaa.
Tietenkin jos ajan pysäytys ja suunnittelu vain on liian vaikeaa eikä istu nykivälle FPS-hermolle, niin sitten vaikeustaso vain namikasta helpoimmalle ja ohjastaa vain ja ainoastaan sitä omaa sankariaan.
12.12.2009 klo 08.12
Rekisteröitynyt 30.07.2007
12.12.2009 klo 10.46
12.12.2009 klo 18.33
Rekisteröitynyt 10.04.2007
12.12.2009 klo 21.38
Jäin jumiin pelissä. Älyttömän tuskaiset dungeon-jyystöt (Orzammar, Urn of the Sacred Ashes) veivät miestä ja varsinkin kun Roguelle ei saanut uusia aseita (STR ei ole rogueille!) niin tappaminen oli jopa vaikeaa..
Itse olen edelleen Orzammarissa ja paussia pitänyt jo useamman viikon. Ongelma ei ole pelin vaikeus vaan sen puuduttava toisto. Tuolla Orzammarissa siitä sai tarpeeksi eikä pelaaminen ollut todellakaan hauskaa enää.
13.12.2009 klo 15.08
Jos Oblivioniin vertaan on Dragon age ainakin 10 kertaa parempi. Siinä on puuduttava roolipeli jos, missä, vaikka tekemistä riittää. Dragonage on oikeasti kiinnostata ja ne dialogithat on osa pelaamista. Dragonagessa niitä on juuri sopivasti. 95 on varmasti lähellä totuutta. Lisäpisteitä olisi kyllä ropissut vielä pari jos tämä olisi tehty D&D säännöillä, sekä pari lisää jos olisi sijoittunut Forgotten Realms maailmaan. Mutta hyvä näinkin.
Itse olen pelannut roguella(assassin/dualist) ja magella. Sinänsä melee roguella palaaminen oli kyllä hauskempaa ja olihan silloinkin ne 2 maagia mukana, joten sai niilläkin leikkiä tarpeeksi.
Tosiaan toi arvostelu sisältää virheellistä tietoa, sillä peli skaalaa paljon. Orzammar tuntuu yhtävaikelta meetko sinne heti kun pääset(level 6), vai vasta lopuksi(level 16). Näistä paikoissa ainut oikesti vaikae vastustaja on se summottava High Dragon, joka on tarkoituskin palata tappamaan myöhemmin. Se ei lienee ole skaalautuva. Jos tuntuu liianvaikelta normaalivaikuistasolla, kannattaa miettiä onko ryhmäkokoonpano tasainen. Tarvitset ainakin hyvän tankin, kovan ranged dps:n ja osaavan hiilerin.(Wynne ainut vaihto-ehto, jos et tee ite.) Lisäksi kannattaa varata reilusti potioneja niitä saa tehtyä lähes rajattomasti, ainekset ovat halpoja.
Kyllä Dragon Age on papereissani vuoden peli.
14.12.2009 klo 14.41
- Liian vaikeat taistelut jopa Easy-tasolla.
- Juoni täysin kliseinen
- Ainakin alku on umpiputkessa juoksemista ilman minkäänlaista valinnanvapautta.
- Sinulla on edessäsi pitkä taival ennen kuin saat porukkaasi edes hieman diversiteettiä. Ensimmäiset tunnit joukkueesi koostuu vain taistelijoista.
- Jos et tee hahmostasi rogueta tai magea, alkuvaiheen kirstut jäävät avaamatta ja yrtitkin vain täyttävät inventoryasi. Kumpikin vaikuttaa myös siihen, että olet aluksi liian P.A. hommataksesi edes välttämättömiä varusteita. Kun on rahaa, on jo liian myöhäistä.
- Pakottaa optimoimaan partyn ja pelaamaan pelin vaatimalla tyylillä, ei omallasi. Jos sinulla ei ole yhtä tankkia joka on parempi sietämään rankaisua kun jakamaan sitä, vähintään yhtä maagia, ja vähintään yhtä rogueta, olet pulassa.
+ Maailma on hieno, näyttävä ja tuntuu elävältä.
+ On piristävä poikkeus, että elffit ovat jotain muuta kuin eteerisiä ikiaikaisia puunhalaajia, ja että örkeille on annettu uusi nimi. Sääli vaan, että muut lajit ovat jääneet ennalleen.
+ NPC:t ovat hersyvän hauskoja
+ Kaikkia ei voi miellyttää. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää - pätee myös oman tiimisi jäseniin.
+/- veriroiskeet naurattivat aluksi, nyt lähinnä ihmetyttää että kumman hurmehista porukkaa, kun puoli tuntia taistelun jälkeenkään eivät ole saaneet pyyhittyä verta kasvoiltaan.
14.12.2009 klo 18.01
Kyllä tämä on kovin yksipelattava rollipeli sitten legendaarisen Baldur's Gate sarjan. Joillekkin tuntuu olevan mahdotonta käsittää, että jotkut tykkäävät pelata muitakin kun fps-pelejä. Mass-efjectejä en ole kokeillut, enkä kokeile, koska ne on scifiä, eikä fasntasiaa. Sma fallouttejen kanssa.
Jos Oblivioniin vertaan on Dragon age ainakin 10 kertaa parempi. Siinä on puuduttava roolipeli jos, missä, vaikka tekemistä riittää. Dragonage on oikeasti kiinnostata ja ne dialogithat on osa pelaamista. Dragonagessa niitä on juuri sopivasti. 95 on varmasti lähellä totuutta. Lisäpisteitä olisi kyllä ropissut vielä pari jos tämä olisi tehty D&D säännöillä, sekä pari lisää jos olisi sijoittunut Forgotten Realms maailmaan. Mutta hyvä näinkin.
Itse olen pelannut roguella(assassin/dualist) ja magella. Sinänsä melee roguella palaaminen oli kyllä hauskempaa ja olihan silloinkin ne 2 maagia mukana, joten sai niilläkin leikkiä tarpeeksi.
Tosiaan toi arvostelu sisältää virheellistä tietoa, sillä peli skaalaa paljon. Orzammar tuntuu yhtävaikelta meetko sinne heti kun pääset(level 6), vai vasta lopuksi(level 16). Näistä paikoissa ainut oikesti vaikae vastustaja on se summottava High Dragon, joka on tarkoituskin palata tappamaan myöhemmin. Se ei lienee ole skaalautuva. Jos tuntuu liianvaikelta normaalivaikuistasolla, kannattaa miettiä onko ryhmäkokoonpano tasainen. Tarvitset ainakin hyvän tankin, kovan ranged dps:n ja osaavan hiilerin.(Wynne ainut vaihto-ehto, jos et tee ite.) Lisäksi kannattaa varata reilusti potioneja niitä saa tehtyä lähes rajattomasti, ainekset ovat halpoja.
Kyllä Dragon Age on papereissani vuoden peli.
Heh mikä sattuma ittel ihan samanlainen rogue ja mage on ny pelaukses. Rogue on kyl hauskempi ja kiinnostavampi. Rogue on vaan hauskaa vetää stealth ja sit backstab ja au. Kun taas se taikojen tekeminen käy tylsäks. Jaa tää on kyl ehdottomasti tän vuoden paras peli.
15.12.2009 klo 09.23
Ei haastavuudessa muuten mitään huonoa ole, mutta kun pelissä on paikkoja, jossa suurinpiirtein joka huoneessa tai ainakin joka toisessa pitää matsata vihollisia vastaan, on hyvä, ettei ihan joka ikistä niistä tarvitse ottaa kolmeen-neljään kertaan ennen kuin selviää niistä voittajana.
Ja kyse oli muuten PC-versiosta.
Rekisteröitynyt 30.07.2007
15.12.2009 klo 10.31
Rekisteröitynyt 03.07.2008
16.12.2009 klo 14.45
Thou mad, AD/HD? Syöpähän tässä asiassa oli se, että mies kehtasi valittaa liiallisesta dialogista RPG:ssä..
Lopetin tämän kohdan jälkeen lukemisen, koska loppuosa tekstistä on melko varmasti vuodatusta, mutta sanotaan nyt vain, että mikään peli ei ole kritiikin yläpuolella. Jos jonku mielestä dialogia on liikaa niin ei se sen kummemmin ole paskempi mielipide kuin se, että joku haluaa lisää dialogia.
Sitä paitsi, puhe taisi olla liiallisesta, turhanpäiväsestä ja merkityksettömästä dialogista jonka läpi on aina välillä pakko seuloa, ei kaikesta dialogista yleensä.
19.12.2009 klo 17.28
Dragon Agen toinen läpipeluukerta saa odottaa mutta täytyy myöntää että peli on kyllä loistava. Tahkoin DA:ta silmät ristissä ilman ajantajua päiväkaudet mikä henk.koht on erittäin harvinaista kohdallani. Pelin juoni toki on täysin perushuttua mutta Bioware ei sitä häpeile, sillä hahmot jotka aluksi saattavat vaikuttaa kliseisiltä, tarjoavat yllättäviä puolia itsestään ja dialogi on välillä aivan silmittömän loistavasti kirjoitettua ja näyteltyä, harmi jos ihmiset eivät osaa sitä arvostaa.
Ja pelejä on turha sen kummemmin lähteä vertaileen sillä ne ovat aivan eri puusta veistettyjä aina taisteluista hahmonkehitykseen yms asti. Ainoa yhdistävä tekijä oikeastaan on Biowaren takaama järkyttävän kova laatu ja ammattitaito.
01.03.2010 klo 13.35
Kirjoita kommentti