Vanhojen hittipelien remasterointi saa pelaajissa aikaiseksi vaihtelevasti joko innostusta tai pettymystä. The Last of Us Part II julkaistiin vuonna 2020, joten tähän nähden remasteroinnin saapuminen tuntuu liian varhaiselta. Varsinkin, kun TLOU Part II sai jo aiemmin maksuttoman ehostuksen PlayStation 5:lle. Mukana on toki uudistuksia, joista esimerkkeinä 4K-resoluutio ja VRR-ominaisuus sitä tukeville televisioille. Muistini mukaan peli näytti graafisesti hienolta jo ensimmäisen kerran saapuessaan, joten hieman parannusta saanut grafiikka ei ensiajatuksena saa minua vakuuttuneeksi remasteroinnin tarpeellisuudesta.



[Huom. arvio sisältää lieviä spoilereita niile, jotka eivät ole peliä pelanneet]



Kun The Last of Us Part II saapui kesällä 2020, se herätti pelaajissa tunteita laidasta laitaan jo ennen ilmestymistään. Osa rakastui tarinaan ja peliin, kuten minä, mutta toiset taas olivat valmiita katkaisemaan pelilevynsä ja boikotoimaan kehittäjää. Tavallaan ymmärrän, että pelaajien suosikiksi nousseen hahmon kohtalo ei välttämättä tunnu hyvältä, eikä pidäkään. Näin vuosia myöhemmin kohu tuntuu hieman höpsöltä, vaikka jokaiselle sallittakoon oma mielipiteensä. Ellien jatkotarina on edelleen mielestäni yksi pelimaailman parhaimmista, mutta samalla myös synkimmistä tarinoista. Voi olla, että en ole vieläkään toipunut kaikesta kokemastani niin hyvässä kuin pahassakin. Alkuperäisen TLOU Part II -arvostelun voit lukea tästä.


Merkittävämpi uudistus remasteroinnissa on uusi Ei paluuta -pelitila, jossa roguelike-henkisesti taistellaan mm. vihollisaaltoja vastaan. Taistelut tapahtuvat tarinasta tutuissa kohteissa, joten temmeltämään ei välttämättä kannata lähteä, ennen kun kampanja on läpäisty. Pelata voi usealla eri hahmolla kuten Elliellä, Jessellä ja Dinalla. Jokaiselle hahmolle on myös erilaisia tehtäviä, joita tekemällä saa palkintoja, kuten ulkoasuja. Mikäli kuitenkin kuolema yllättää kesken kierroksen, päättyy peli välittömästi. Ei paluuta ei onnistunut valloittamaan sydäntäni, enkä usko palaavani pelitilan pariin myöhemmin. Se ei ole missään nimessä huono, mutta se ei ole minua varten, sillä se ei ole sellaista TLOU-pelaamista, mistä minä innostuisin. Mieluummin menen esimerkiksi soittelemaan kitaraa tai palaan NG+:n pariin.

Hauskin lisäys onkin kitaran ja muiden kielisoittimien vapaa soittaminen. Voit istahtaa alas ja käyttää DualSense-ohjaimen kosketuslevyä hyväksesi soittamisessa. Soittimia on muutamia erilaisia aina banjosta akustiseen kitaraan. Soittimia saa avattua pisteillä, jotka vaativat pelissä edistymistä. Vietin kitaratilassa runsaasti aikaa soitellen suosikkibiisejäni. Jään odottelemaan videoita, joissa pelaajat päästävät soittotaitonsa valloilleen.


Syvempää pelikokemusta ja kehittäjien kommentteja arvostaville pelaajille on tarjolla kolme aiemmin näkemätöntä kenttää, jotka eivät ole päätyneet lopulliseen peliin. Kyseessä on enemmän tai vähemmän kehitysvaiheessa olevia kohtia, jotka ovat jääneet siihen tilaan, millaisena ne on vedetty kehityksestä pois. Kehitysversioissa on mukana alkujohdanto sekä kommenttiraidat, minkä lisäksi kenttiä voi tutkia vapaasti. Kommenteissa kerrotaan esimerkiksi pelimekaanikoista, jotka eivät koskaan päätyneet mukaan, mutta myös siitä, miksi jokin kohtaus ei sopinutkaan joukkoon. Henkilökohtaisesti olisin nauttinut useammastakin kentästä kommenttien kera, sillä on pelinkehitysprosessit kiinnostavat minua.

Kun kyse on PS5:sta, on mukana DualSense-ohjaimen tuki, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa haptista palautetta sekä mukautuvia liipaisimia. Täytyy hieman nolosti myöntää, että en ole DualSensen ominaisuuksien ystävä minkään pelin kohdalla. Minua suoraan sanottuna raivostuttaa esimerkiksi puoliväliin jäävä tai painallusta vastustava liipaisin. Näin ollen omalta kohdalta DualSense-tuki menee hukkaan, mutta ominaisuuksista pitävälle lisäys on varmasti herkkua.



The Last of Us Part II Remasteredin kauppahinta on noin 50 euroa ja jo pelin omistavalle päivitys maksaa noin 10 euroa. Päivitys ei ole mahdollista, mikäli pelin omistaa fyysisenä PS4:lle ja PS5-konsoli on digitaalinen. PS4:lla olevan tallennustiedon siirtäminen PS5:lle onnistuu melko hyvin, tosin ilman ohjeita tiedoston siirtäminen ei olisi minulta onnistunut. Tallennuksen siirto ei ole välttämätöntä, mutta mikäli haluaa aloittaa esimerkiksi New Game Plus -tilan, kannattaa siirto tehdä.


Remasterointi palvelee käytännössä kahta eri pelaajaa: häntä, joka ei ole koskaan pelannut sarjan osia ja pelaajaa, joka haluaa syvällisemmän pelikokemuksen päivittämällä jo omistamansa version 10 eurolla paremmaksi. Pelin tarinassa ei itsessään ole mitään vikaa, sillä se on mielestäni edelleen pelihistorian yksi parhaista teoksista, mutta remasteroinnin hetki on aivan liian varhain ja pakettiin lisätty sisältö on hyvin vähäistä. Kokonaisuus on yllätyksetön, vaikka mukana onkin Ei paluuta -pelitila.