Robin Hood on monelle tuttu tyyppi. Sherwoodin metsissä Nottinghamin läheisyydessä asunut lajinsuojaton heppu, joka varasti rikkailta ja antoi köyhille. Nyt tämä populaarikulttuurin vakiohahmo on hypännyt hieman erilaiseen maailmaan, josta löytyy tuttuja elementtejä, mutta myös paljon uutta.


Sherwoodin metsissä seikkailevat tutut Robin Hood, Marian, Veli Tuck ja Pikku-Jon. Tavanomaisesta poiketen Appeal Studio on muokannut metsikköä enemmän steampunk-henkiseen suuntaan, jossa on myös elementtejä futuristisesta maailmasta. Robin Hood ampuu edelleen vihollisia jousipyssyllä ja Pikku-John hakkaa isolla nuijalla, mutta vastustajat liitävät paikalle ilma-aluksilla ja pahiksien panssareita vahvistavat robotiikan antimet. Appeal Studion näkemys nykyajan Robin Hoodista on erilainen, mutta hauska.



Tuttuun tapaan Robin Hoodia ja hänen ystäviään vastassa on Sherwoodin seriffi ja tämän apujoukot. Pelata voi kaikilla neljällä hahmolla, minkä lisäksi metsikköön voi lähteä yhdessä kolmen ystävän kanssa. Valitettavasti peli tukee co-op-ominaisuutta ainoastaan saman pelialustan sisällä, mikä rajoittaa pelikavereiden määrää. Kaverilistalta ei peliseuraa löytynyt, joten yritin laittaa pelini avoimeksi, mutta tuloksetta. En tiedä eikö servereillä ollut ketään vai enkö vain yhdistynyt kenenkään tuntemattoman kanssa samaan peliin. Testijakson aikana tarjolla ei ollut kavereita, vaikka arvostelijoille tarjottiin jopa seuranhakumahdollisuus pelinkehittäjien Discordin kautta, joten yhdessä seikkaileminen jäi kokonaan välistä. Gangs of Sherwood olisi varmasti hauskempi yhdessä, sillä vasta ryhmässä jokainen taistelija pääsisi oikeuksiinsa. Yksinpelissä esimerkiksi Marian tuntui haastavalta pelata, mutta Robin Hood taas tuntui jopa ylivoimaisen hyvältä.


Joukkojen tehtävänä on käytännössä taltuttaa eri alueilla vastaan tulevat viholliset. Kentissä eteneminen tapahtuu putkijuoksuna, eikä valinnanvaraa etenemisen suhteen ole. Välillä alueilta löytyy aarrearkkuja, mutta mitään ihmeellistä ei ole luvassa. Pelimekaniikka on hyvin yksinkertaista, varsinkin aluksi, kun taistelija on varusteltu perinteisillä liikkeillä. Taistelut ovat hyvin toimintapainotteisia, mikä yllätti, sillä olin ennakkoon ajatellut Robin Hoodilla olevan tarve hiippailuun ja puskassa väijymiseen. Vihollisten taltuttaminen on hyvin yksinkertaista, jopa vaikeimmalla vaikeustasolla. Pahisten nujerrus ei tuota nautintoa ja homma puuduttaa jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Matkan varrella ja usein myös lopuksi pelaajan eteen heitetään päävastus. Nämäkin isottelijat kukistaa helposti, sillä niiden liikkeet ovat ennalta-arvattavia. Lisäksi pelaajan kyvyt kasvavat hyvin nopeasti ylivoimaiseksi, mikä tekee taisteluista hyvin yksinkertaisia.

Gangs of Sherwood on suunniteltu pelattavaksi useita kertoja, sillä kaikkia kykyjä ja ominaisuuksia on mahdotonta avata ensimmäisellä pelikerralla. On kuitenkin hyvin optimistista ajatella, että pelaaja lähtisi uudelleen samalla tai uudella hahmolla vetämään samoja kenttiä ja vihollisia, varsinkin kun pelaaminen on pidemmän päälle tylsää. Mukana ei ole minkäänlaisia sivutehtäviä ja ensimmäisellä kerralla alueet on koluttu tyhjiin.


Graafisesti kokonaisuus on yllättävän kaunis ja peli toimii teknisesti moitteetta, vaikka ruudulla tapahtuu runsaasti asioita yhtä aikaa. Taustalla kulkeva tarina kerrotaan hauskasti, eikä ääninäyttelyssäkään ole haukkumisen varaa. Valitettavasti kaikki onnistuminen valuu hukkaan, kun itse pelin ydin, eli taistelut epäonnistuvat täysin.


Gangs of Sherwood on taas yksi esimerkki epäonnistuneista populaarikulttuurin klassikosta, josta väännetään videopeli. Ainoa yllättävä osuus löytyi hyvästä graafisesta ulkoasusta ja tarinankerronnasta sekä steampunkin ja perinteisen Robin Hoodin yhdistämisestä. Valitettavasti kokonaisuus on niin tylsä, että Robin Hood ystävineen vaipuu unholaan hyvin nopeasti. Ehkä jos joskus löydän peliseuraa Sherwoodin metsään, saatan tehdä paluun sankarin pöksyihin.