Tekken on kuulunut mielessäni aina samaan sarjaan Virtua Fighterin kanssa 3D-tappelupelien edelläkävijänä, mutta siinä missä Virtua Fighter -sarjaa on julkaistu pelihallien ohella useammallekin kotikonsolille, on Tekken-sarja pysynyt aina vain pelihalli- ja PlayStation-pelaajien huvina. Tekken 6 onkin ensimmäinen sarjan peli, joka ilmestyy PlayStationien lisäksi myös Xbox 360:lle - historiaa kunnioittaen arvostelussa on kuitenkin uunituore PS3-versio. Levy sisään, hanskat maihin ja Heihachille turpiin.



Tekken 6:n kotikonsoliversiot erottaa peliautomaateista yksinpelikampanja, joka tarjoaa mainosten mukaan vapaan maailman pelaajan seikkailtavaksi. Vapaa maailma tarkoittaa Tekkenin tapauksessa juoksemista putkessa, johon putoilee välillä taivaalta lisää vihollisia ketoon mätettäväksi. Heti ensimmäisessä kentässä ikuisuuden kestävien alkuanimaatioiden, välianimaatioiden ja näiden aiheuttamien lataustaukojen jälkeen päästään juoksemaan kahden aidan välisessä kapeassa kuilussa. Omituista on se, etteivät polkua reunustavat aidat edes ole varsinainen putken reunus vaan päähenkilö törmää näkymättömään seinään jo hetkeä ennen kuin törmäisi aitaan. Näkymättömään seinään törmääminen aiheuttaa vielä visuaalista ilman väreilyä, joka alleviivaa paikoin Snörenin lakunauhaakin kapeamman putken olemassaoloa.

Yksinpelikampanja tuntuu todella turhalta ja päälleliimatulta osiolta Tekkenissä. Putkessa edetään putken jälkeen ja välillä valitaan kartalta mihin putkeen seuraavaksi sukelletaan. Identtiset viholliset tippuvat taivaasta yksi toisensa jälkeen pelaajan polulle ja viiden minuutin mätkimisen jälkeen kentän lopussa vastaan asettuu loppupomo. Tätä vähintään kymmenen vuotta vanhan näköistä putkijuoksua jatketaan ja toistetaan kunnes pelaaja kuolee tylsyyteen. Mikäli Tekken 6 olisi ainoastaan yksinpeli, sen arvosana keikkuisi jossain hädin tuskin kaksinumeroisissa luvuissa.



Pelin ulkoiset puitteet hämmentävät. Animointi on pääasiassa toimivaa ja jouheaa, mutta muuten grafiikka on jäänyt jostain syystä edellisen konsolisukupolven tasolle. Tekstuurit ovat PS3-pelien surkeinta antia tai ainakin aivan alimmassa kastissa. Välianimaatioissa graafinen kömpelyys loikkaa silmille mm. hahmon pään kokoisina sumeina pikseleinä seinätekstuureissa. Pelin visuaalinen efektikirjasto onkin sitten vedetty paikoin vahvasti yli. Ison tappelijan rojahtaminen heitosta katuun on uskottava syy kuopan syntymiselle maahan, mutta kun 40-kiloisen kuikelo naistaistelija synnyttää vastaavan kraaterin pienen pompun seurauksena, menettää tehoste äkkiä viehätyksensä.

Grafiikan laadusta on sinänsä turha tämän genren pelissä kuitenkaan nostaa kyyneltä silmäkulmaan, sillä kaunista kuorta tärkeämpää hyvässä tappelupelissä on ruudunpäivitys. Ruudunpäivitys Tekkenissä onkin kohdallaan. Tappelijat reagoivat pelaajan komentoihin viiveettä ja liikkeet napsahtavat tarkasti perille.

Moninpeliareenat ansaitsevat kiitosta kohtalaisella visuaalisella monipuolisuudellaan ja paikoin kentät onnistuvat jopa aiheuttamaan vahvaa hämmennystä. Eräälläkin areenalla ottelun aluksi taustalta sinkoutuu kentälle lastillinen sikoja, jotka pyörivät kamppailijoiden jaloissa. Eläinsuojelujärjestöjen mieliä ei varmasti lämmitä se, että pelaaja voi tappelun tuoksinassa tempaista myös sympaattisia töpselikärsiä päin näköä. Kenttien toiminnassa ei ole erityisen paljon keskinäistä eroa vaikka maisemallista vaihtelevuutta löytyykin. Satunnaiselementtien puuttuminen nostaa pääosaan tuurin sijaan ottelijoiden taidot, kuten tietenkin hyvässä kamppailupelissä kuuluukin olla.



Tekken 6:ssa ihmispelaajien väliset kamppailut onnistuvat joko perinteisesti samalla konsolilla pelaten tai verkossa. Kiitos pelin julkaisun jälkeen ilmestyneen verkkopäivityksen, Tekken 6 on yksi parhaista verkossa pelattavista pelityyppinsä edustajista. Viive on tarkkuutta ja reaktionopeutta vaativien tappelupelien ikuinen kompastuskivi verkossa, mutta uudessa Tekkenissä verkkoviiveet on saatu hämmästyttävän pieniksi ja taistelu on verkossakin tarkkaa iskujen ja vastaiskujen vuorottelua.

Hauskinta tappelupelit ovat silti saman ruudun ääressä pelattuina ja tämä pätee myös Tekken 6:een. Moninpeli on hauskaa ajanvietettä kiitos monipuolisen hahmovalikoiman, loistavan pelimekaniikan ja nopean ruudunpäivityksen. Ainoa suurempi miinus paikallisen moninpelin osalta tulee pitkistä lataustauoista mikäli kilpailijat tahtovat vaihdella tiuhaan hahmojaan ja otteluareenaa. Lataustaukoja olisi voinut piristää edes jonkinlaisella järkevällä sisällöllä, mutta pelkän palavan tantereen tuijottelu saa odottelun tuntumaan todellistakin pidemmältä.

Tekken 6 on miellyttävä kamppailupeli samalla koneella ja verkossa pelattuna. Yksinpelikampanjan olisi kuitenkin voinut tehdä monella tapaa paremmin tai halvempana vaihtoehtona jättää koko tekeleen vaikka vallan pois kokonaisuutta heikentämästä. Pelin saama pistesaldo onkin vahvasti alapainotteinen juuri yksinpelin vuoksi, mutta pelkkään moninpeliin keskittyville ja Tekken-sarjan ystäville teoksessa on helposti lähes yhdeksänkymmenen pisteen edestä huvia.