Toimitukseen saapui arvioitavaksi lähes samaan aikaan sekä NBA 10 -koripallopeli että FIFA 10 -jalkapalloilu, eikä kummankaan lajin fanaattisia harrastajia löytynyt postijonossa uutuuksia vastaanottamaan. Arpa ratkaisi arvostelijat ja Jarkko saa viettää mukavia hetkiä koripallon sääntökirjaa kertaillen. Näin auto- ja toimintapelien harrastajana ainoa lähestymistapa FIFA 10:een on amatöörin näkökulma. Toki olen pelannut jalkapallopelejä Microprose Soccerista Sensible Socceriin ja FIFA-sarjakin on tuttu tuonne 90-luvun loppupuolen näkemyksiin asti. Miltä digitaalinen jalkapallo sitten maistuu käytännössä kymmenen vuoden tauon jälkeen, se selviää alta.



Erilaisia lähestymistapoja pallonpyöritykseen pelistä löytyy useampiakin suoraviivaisen maaliinpotkinnan lisäksi. Peliin voi luoda oman jalkapalloilijansa, jota voi taluttaa eteenpäin urallaan ja kehittää kohti maailmanmestaruustasoa, tai haltuunsa voi ottaa kokonaisen joukkueen, jota ohjaillaan managerina pelaajasiirroista, taktiikoista ja seuran budjetista huolehtien. Lisäksi löytyy sitten perinteisempää joukkuepelaamista eri liigoissa sekä kattavat verkkopelioptiot turnauksineen ja verkkoliigoineen kaikkineen. Kaveriporukan kesken vietettäviin rennompiin illanistujaisiin sopii puolestaan lounge-pelitila, jossa yhdestä neljään pelaajaa voi nautiskella jalkapallosta hieman pääpeliä kevyemmin säädöin.

FIFA 10 tarjoaa useita vaikeustasovaihtoehtoja, jotta pelistä saavat hupia sekä aktiiviset virtuaalipalloilijat että kaltaiseni keltanokat amatöörit. Vaikeustasoa sopivasti lisäämällä pelistä saa haastavan ja varsinaisen pelin hitaasta ja taktisesta luonteesta johtuen erittäin palkitsevan, kun pitkän keskikenttäväännön päätteeksi vihdoin saa vastapuolen verkon heilumaan. Peliin on helppo päästä nopeasti sisään, sillä maaleista pääsee nauttimaan käytännössä kahta painiketta rämpyttämällä - syöttelemällä ja laukaisemalla. Taitavammat pelaajat toki pystyvät pyörittämään palloa monimutkaisemminkin ja verkkopelissä näiltä kikkailijoilta saakin äkkiä selkäänsä.



Uusinta uutta FIFA 10:ssä on pelin sisäinen kauppapaikka, josta voi ostaa mm. uusia stadioneita ja erikielisiä selostuksia MS-pisteitä käyttäen. Suomenkielistä selostusta ei 80 pisteen hintaisten vaihtoehtojen joukosta löytynyt, mutta otteluselostajat saa tilattua vaikka venäjän-, puolan- tai unkarinkielisinä, mikäli näin haluaa pelikokemustaan piristää.

FIFA 10:n hienoin verkkopeliosuus, Live Season 2.0, löytyy myös yllättäen kauppapaikan listalta. Jotta verkossa voisi pelata oikealla ajantasaisella joukkueella, tehdä pelaajasiirtoja ja muutenkin nauttia kunnollisesta vuoden mittaisesta liigapelistä, pitää tästä huvista maksaa EA:lle 400 MS-pistettä per liiga. Toki hinta on suhteellisen pieni ja verkkopeli lupaa huikeaa statistiikkaa ynnä jännitystä peleihin, mutta täysihintaisen pelin ostajaa tässä nyt kyllä pissitään surutta silmään. Etenkin Xbox 360:llä, jolla pelaaja maksaa jo Xbox Liven kultajäsenyydestään, ei pelin ostaneita pitäisi rasittaa lisämaksulla sisäisten verkkopelioptioiden avaamisesta. Ei näin, Electronic Arts!

Kauppapaikalta löytyy myös kyseenalaisia Virtual Pro -pelitilaa helpottavia tuotteita. Pelaajan luomaa omaa jalkapalloilijaa voi pumpata paremmaksi keskikentällä, hyökkäys- tai puolustuspäässä ostamalla digitaalisiksi steroideiksi luokiteltavia pisteboostereita FIFA 10 -kaupasta. Esimerkiksi 20 otteluksi laukaisutarkkuuden huippuluokkaan nostava Goal Machine -paketti maksaa kauppapaikassa 160 MS-pistettä. Verkkopelissä näitä digisteroideja ei onneksi pääse hyödyntämään.



Ulkoasu FIFA 10:ssä on kunnossa. Pelaajat näyttävät oikeasti esikuviltaan ja jalkapalloa seuraamatonkin tunnistaa kuuluisimmat urheilijat ensi silmäyksellä lähikuvista ja uusinnoista. Pelaajien animaatio on myös varsin aidon oloista, jos nyt etenkin maalin jälkeen nämä virtuaali-Maradonat saattavat juosta maaliverkkoon paikalleen tärisemään. Erilaisia stadioneita pelistä löytyy yli 50 ja eri sääolosuhteet tuovat vielä lisää vaihtelua otteluympäristöihin. Luminen kenttä tuntuu tossujen alla varsin liukkaalta ja vaikuttaa pelin kulkuun kuten odottaa saattaa.

Luontevan kuuloiset selostajat reagoivat pelitilanteisiin pääasiassa hyvin. Pelimusiikki kuvastaa koko pelin tasapainoisuutta, eikä ääniraidasta kuten itse pelistäkään löydy juuri mitään yllättävää silmiin tai korviin särähtävää. Tässä onkin FIFA 10:n suurin vahvuus ja ainoa heikkous; pelattavuus on hiottu viimeisen päälle hyväksi ja pelitiloja löytyy joka lähtöön, mutta toisaalta yllätykset puuttuvat. Etenkin italialaiseen jalkapalloon yhdistetty fanaattisuus ja paikoin silkaksi rähinäksi yltyvät ottelut loistavat poissaolollaan. FIFA 10 tukeekin reilun pelin teemaa alusta loppuun, eikä viheriöllä nähdä edes Zidanen kuuluisan pääpuskun kaltaisia konflikteja.

Yllätyksettömyyden lisäksi pelille on pakko antaa sapiskaa bugeista. Harmittomimmat bugit ovat visuaalisia kömmähdyksiä, joista oivana esimerkkinä kaksi pelaajaa saattaa hetkellisesti olla pelitilanteessa lomittain, jolloin pelaajien asuissa olevat tekstuurit vaihtavat osittain paikkaansa. Etenkin selän numerot saattavat sekoilla ja pelaajan selässä oleva nimi saattaa ilmestyä toisen pelaajan housunlahkeeseen.

Vakavammat bugit koskevat tuomarityöskentelyä ja aiheuttavat pelaajalle oikeata päänvaivaa. Selkein esimerkki tästä oli yli metrin ohi mennyt liukutaklaus, jolla vastapuolen pelaajalta ei saatu palloa, eivätkä pelaajat olleet kontaktissa keskenään, mutta tuomarin mielestä tempaus oli punaisen kortin arvoinen. Etenkin liigapelissä tällaiset tuomarin puusilmäilyt aiheuttavat varmasti mielipahaa.

Kokonaisuutena FIFA 10 on kuitenkin hiottu bugeja lukuun ottamatta miellyttäväksi jalkapallopeliksi, josta amatöörikin voi nauttia täysin rinnoin. Valitettavasti suomenkielinen otteluselostus puuttuu jopa ostettavien selostusten listalta, eikä kotimaista Veikkausliigaa ole otettu osaksi muuten kattavaa liigavalikoimaa. Suomen maajoukkue kuitenkin löytyy ja mikäs sen mukavampaa kuin rehdit Suomen ja Ruotsin väliset potkupallon maaottelut kaverin kanssa pelattuna.