Local News With Cliff Rockslide
Arvioitu: | Nintendo Switch |
Genre: | Seikkailupelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 1 |
Kehittäjä: | Horsefly Games |
Julkaisija: | Bonus Stage Publishing |
Julkaisupäivä: | 11.05.2023 |
Pelin kotisivut |
Mukavaa ja veikeää suomalaista seikkailua
Suomesta on nopeasti tullut väkilukuun suhteutettuna yksi pelinkehityksen suurista maista. Muutamat suuret ja kansainväliset studiot takovat hittejään, mutta niiden taustalla kasvaa ja kehittyy myös todella tuottoisa indie-skene, jossa pienemmät studiot ja jopa yksittäiset kehittäjät tekevät omia juttujaan.
Vaikka toki arvostankin suuresti näitä suuria studioita, sydämeni sykkii erityisesti pienemmille tiimeille, jotka pystyvät tekemään ennakkoluulottomasti itsensä näköisiä pelejä. Tähän kategoriaan kuuluu ehdottomasti myös Horsefly Gamesin esikoispeli, Local News With Cliff Rockslide. Harva suurempi julkaisija olisi ehkä lähtenyt tekemään peliä, joka kuvailee itseään “kameralla pelattavaksi FPS:ksi”.
Local News With Cliff Rockslide on koominen ja hyvin kepeä seikkailupeli, jossa pelaaja nakitetaan työskentelemään pakallisuutisia streamaavan Cliff Rocksliden kamerahenkilöksi. Cliffin yleisö on onnettoman pieni, mutta jos kameraa käytellään taitavasti ja uutisille löytyy hyviä aiheita, kenties kanava voi saavuttaa huikean 100 seuraajan rajapyykin ja päästä käsiksi hillittömän tuottoisiin mainosrahoihin.
Cliffin onneksi kanava ei joudu kovin kauaa tekemään uutisia tavallista komeammista kurpitsoista tai kadulta löytyneistä irtokoirista, sillä pieni ja idyylinen maaseutu joutuu keskelle outoja tapahtumia. Räjähteleviä autoja, kadonneita ihmisiä, outoja kultteja ja vihjeitä salaliitoista… jos näillä ei lähde kanava kasvuun, niin millä sitten?
Pelinä Cliff Rockslide on ehkä lähimpänä visual novelia tai perinteistä seikkailupeliä, vaikka pelimekaniikat ovatkin aika erilaiset. Valtaosan ajasta pelaaja kulkee Cliffin perässä kiintopisteestä toiseen ja sitten kuvaa tilanteita uutisraporttien aikana. Pelimaailmassa olevia esineitä reunustetaan joko vihreillä tai purppuroilla ääriviivoilla, minkä jälkeen pelaajalla on hetki aikaa kääntää kameransa kohteen suuntaan ja valita värin mukaan toinen tarjolla olevista tarkennuksista.
Paljon tämän enempää ei sitten ehtisikään tehdä, sillä huomio on selvästi tarkoitus kiinnittää dialogin lukemiseen. Täten suuri vastuu jää pelin käsikirjoituksen vastuulle. Kirjoituksesta vastasi suurelta osin pelin pääkehittäjänä muutenkin toiminut Juho Kuorikoski, jonka meriittilistalta löytyy muutaman mainion kirjan ohella myös palkintoja voittanut Lydia-peli. Projektin loppupuolella mukaan palkattiin myös koomikko Iikka Kivi hiomaan vitsejä ja tuunaamaan dialogin rytmitystä.
Makuasioista on tietenkin paha kiistellä, sillä se, mikä naurattaa yhtä meistä, ei saa toisen suupieliä edes värähtämään. Itse sain pelistä muutamat kunnon naurut ja kourallisen pienempiä, mutta valtaosan ajasta dialogi oli enemmänkin kepeän viihdyttävää. Tarkoituksena on selvästi ollut tavoitella LucasFilmin klassisten seikkailupelien tyyliä ja tunnelmaa, ja tässä on onnistuttu hyvin. Mukana on pakollisia sivalluksia nykyelämän epäkohtien ja ärsyttävien ilmiöiden suuntaan, mutta suuri osa huumorista on yleisempää ja ajattomampaa. Jälleen hyvä ratkaisu.
Minulle suuri osa Cliff Rocksliden vetovoimasta tulee siitä, että peli on niin selkeän ja häpeilemättömän indie. Kehitystiimillä on selvästi ollut hauskaa peliä tehdessään ja kaikesta tihkuu sellaista viatonta ja sympaattisen ennakkoluulotonta tekemisen meininkiä. En suinkaan tarkoita, että peli olisi kehnosti tai amatöörimäisesti tehty, vaan että lopputulos ei tunnu sellaiselta miljoonaan kertaan kohdeyleisötestien hiomalta särmättömältä möntiltä, jollaisia monet suuremmat pelit nykyään ovat. Peli jaksaa yllättää ja kokeilla, vaikka ne kokeilut eivät aina menekään aivan nappiin.
Onnistuneiden kokeilujen piikkiin menee ainakin pelin graafinen tyyli – ainakin enimmäkseen. Grafiikka on yksinkertaista 3D-taidetta, jonka päälle on heitetty sen vielä rosoisemmaksi tekevä varjostin. Efekti näyttää muuten mukavan retrolta, mutta 2D-tekstuurit vaikkapa mainoskylteissä näyttävät vähänkään kauempaa tai vinosta katsottuna sangen suttuisilta.
Kyseenalaisimmat kokeilut löytyvät minipelien joukosta. Niitä mahtuu seikkailun varrelle muutama, kaikki omanlaisine mekaniikkoineen. Näitä mekaniikkoja ei aina selitetä kovinkaan hyvin (tai ollenkaan), joten useimmissa vaadittiin muutamia yrityksiä, ennen kuin jutun juju aukesi. Toisaalta uusintayrityksistä ei sakoteta, joten ongelma ei ole suunnaton.
Mukana on myös muutamia bugeja, joista monet pelin aikana löytämistäni ovat jo kehitystiimin tiedossa ja kuulemma ne ollaan korjaamassa pikavauhtia, joten on mahdollista, että julkaisuversio on jo vapaampi bugeista ja ötököistä. Tuskin silti täysin bugiton, sillä en usko, että satuin törmäämään niihin kaikkiin, mutta ainakin kehitystiimi on sitoutunut korjaamaan ongelmia.
Nämä ovat niitä indie-kehityksen ja pienten tiimien varjopuolia, sillä vaikka peliä on varmasti testattu kyllästymiseen asti tiimin ja julkaisijan toimesta, lopulta tarvittavia resursseja ei vain todennäköisesti ole saatavilla yhtä suuressa määrin kuin suuremmilla tiimeillä. Eivätkä resurssitkaan poista ongelmaa täysin, sillä jokainen AAA-pelejä pelannut tietää, että täysin bugitonta peliä ei ole koskaan tehtykään. Niinpä ongelman kanssa on vain elettävä. Niin ikäviä kuin bugit vastaan tullessaan ovatkin, itse kyllä kestän ne rempseän indie-menon hyvät puolet niidenkin hinnalla.
Cliff Rockslide ei ole suunnattoman pitkä peli. Minulta meni sen läpäisyyn ehkä kuutisen tuntia, eikä tämän jälkeen hirveästi uusintapelattavaa ole, onhan kyseessä kuitenkin enimmäkseen tarinavetoinen teos. Tämä ei ole kuitenkaan maailmanloppu, sillä peli on myös hinnoiteltu keston mukaisesti, eikä 9,99 euron hintalappu ole tarjolla olevasta kokemuksesta mitenkään turhan suuri.
On täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että peli tulee jossain määrin jakamaan mielipiteitä. Suuri osa viehätyksestä todellakin lepää tarinan ja huumorin varassa, joten jos ne eivät iske, pelistäkään ei saa hirveästi irti. Jos hyväntuulinen, rento ja mukava retroseikkailu kuitenkin kuulostavat hyvältä yhdistelmältä, uskon, että Cliff Rockslide ei etenkään hintalappunsa kera aiheuta kauhean suuria pettymyksiä.
Vaikka toki arvostankin suuresti näitä suuria studioita, sydämeni sykkii erityisesti pienemmille tiimeille, jotka pystyvät tekemään ennakkoluulottomasti itsensä näköisiä pelejä. Tähän kategoriaan kuuluu ehdottomasti myös Horsefly Gamesin esikoispeli, Local News With Cliff Rockslide. Harva suurempi julkaisija olisi ehkä lähtenyt tekemään peliä, joka kuvailee itseään “kameralla pelattavaksi FPS:ksi”.
Paikallisuutisista päivää
Local News With Cliff Rockslide on koominen ja hyvin kepeä seikkailupeli, jossa pelaaja nakitetaan työskentelemään pakallisuutisia streamaavan Cliff Rocksliden kamerahenkilöksi. Cliffin yleisö on onnettoman pieni, mutta jos kameraa käytellään taitavasti ja uutisille löytyy hyviä aiheita, kenties kanava voi saavuttaa huikean 100 seuraajan rajapyykin ja päästä käsiksi hillittömän tuottoisiin mainosrahoihin.
Cliffin onneksi kanava ei joudu kovin kauaa tekemään uutisia tavallista komeammista kurpitsoista tai kadulta löytyneistä irtokoirista, sillä pieni ja idyylinen maaseutu joutuu keskelle outoja tapahtumia. Räjähteleviä autoja, kadonneita ihmisiä, outoja kultteja ja vihjeitä salaliitoista… jos näillä ei lähde kanava kasvuun, niin millä sitten?
Pelinä Cliff Rockslide on ehkä lähimpänä visual novelia tai perinteistä seikkailupeliä, vaikka pelimekaniikat ovatkin aika erilaiset. Valtaosan ajasta pelaaja kulkee Cliffin perässä kiintopisteestä toiseen ja sitten kuvaa tilanteita uutisraporttien aikana. Pelimaailmassa olevia esineitä reunustetaan joko vihreillä tai purppuroilla ääriviivoilla, minkä jälkeen pelaajalla on hetki aikaa kääntää kameransa kohteen suuntaan ja valita värin mukaan toinen tarjolla olevista tarkennuksista.
Paljon tämän enempää ei sitten ehtisikään tehdä, sillä huomio on selvästi tarkoitus kiinnittää dialogin lukemiseen. Täten suuri vastuu jää pelin käsikirjoituksen vastuulle. Kirjoituksesta vastasi suurelta osin pelin pääkehittäjänä muutenkin toiminut Juho Kuorikoski, jonka meriittilistalta löytyy muutaman mainion kirjan ohella myös palkintoja voittanut Lydia-peli. Projektin loppupuolella mukaan palkattiin myös koomikko Iikka Kivi hiomaan vitsejä ja tuunaamaan dialogin rytmitystä.
Makuasioista on tietenkin paha kiistellä, sillä se, mikä naurattaa yhtä meistä, ei saa toisen suupieliä edes värähtämään. Itse sain pelistä muutamat kunnon naurut ja kourallisen pienempiä, mutta valtaosan ajasta dialogi oli enemmänkin kepeän viihdyttävää. Tarkoituksena on selvästi ollut tavoitella LucasFilmin klassisten seikkailupelien tyyliä ja tunnelmaa, ja tässä on onnistuttu hyvin. Mukana on pakollisia sivalluksia nykyelämän epäkohtien ja ärsyttävien ilmiöiden suuntaan, mutta suuri osa huumorista on yleisempää ja ajattomampaa. Jälleen hyvä ratkaisu.
Pieni tiimi – uhka vai mahdollisuus?
Minulle suuri osa Cliff Rocksliden vetovoimasta tulee siitä, että peli on niin selkeän ja häpeilemättömän indie. Kehitystiimillä on selvästi ollut hauskaa peliä tehdessään ja kaikesta tihkuu sellaista viatonta ja sympaattisen ennakkoluulotonta tekemisen meininkiä. En suinkaan tarkoita, että peli olisi kehnosti tai amatöörimäisesti tehty, vaan että lopputulos ei tunnu sellaiselta miljoonaan kertaan kohdeyleisötestien hiomalta särmättömältä möntiltä, jollaisia monet suuremmat pelit nykyään ovat. Peli jaksaa yllättää ja kokeilla, vaikka ne kokeilut eivät aina menekään aivan nappiin.
Onnistuneiden kokeilujen piikkiin menee ainakin pelin graafinen tyyli – ainakin enimmäkseen. Grafiikka on yksinkertaista 3D-taidetta, jonka päälle on heitetty sen vielä rosoisemmaksi tekevä varjostin. Efekti näyttää muuten mukavan retrolta, mutta 2D-tekstuurit vaikkapa mainoskylteissä näyttävät vähänkään kauempaa tai vinosta katsottuna sangen suttuisilta.
Kyseenalaisimmat kokeilut löytyvät minipelien joukosta. Niitä mahtuu seikkailun varrelle muutama, kaikki omanlaisine mekaniikkoineen. Näitä mekaniikkoja ei aina selitetä kovinkaan hyvin (tai ollenkaan), joten useimmissa vaadittiin muutamia yrityksiä, ennen kuin jutun juju aukesi. Toisaalta uusintayrityksistä ei sakoteta, joten ongelma ei ole suunnaton.
Mukana on myös muutamia bugeja, joista monet pelin aikana löytämistäni ovat jo kehitystiimin tiedossa ja kuulemma ne ollaan korjaamassa pikavauhtia, joten on mahdollista, että julkaisuversio on jo vapaampi bugeista ja ötököistä. Tuskin silti täysin bugiton, sillä en usko, että satuin törmäämään niihin kaikkiin, mutta ainakin kehitystiimi on sitoutunut korjaamaan ongelmia.
Nämä ovat niitä indie-kehityksen ja pienten tiimien varjopuolia, sillä vaikka peliä on varmasti testattu kyllästymiseen asti tiimin ja julkaisijan toimesta, lopulta tarvittavia resursseja ei vain todennäköisesti ole saatavilla yhtä suuressa määrin kuin suuremmilla tiimeillä. Eivätkä resurssitkaan poista ongelmaa täysin, sillä jokainen AAA-pelejä pelannut tietää, että täysin bugitonta peliä ei ole koskaan tehtykään. Niinpä ongelman kanssa on vain elettävä. Niin ikäviä kuin bugit vastaan tullessaan ovatkin, itse kyllä kestän ne rempseän indie-menon hyvät puolet niidenkin hinnalla.
Pieni peli pienellä summalla
Cliff Rockslide ei ole suunnattoman pitkä peli. Minulta meni sen läpäisyyn ehkä kuutisen tuntia, eikä tämän jälkeen hirveästi uusintapelattavaa ole, onhan kyseessä kuitenkin enimmäkseen tarinavetoinen teos. Tämä ei ole kuitenkaan maailmanloppu, sillä peli on myös hinnoiteltu keston mukaisesti, eikä 9,99 euron hintalappu ole tarjolla olevasta kokemuksesta mitenkään turhan suuri.
On täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että peli tulee jossain määrin jakamaan mielipiteitä. Suuri osa viehätyksestä todellakin lepää tarinan ja huumorin varassa, joten jos ne eivät iske, pelistäkään ei saa hirveästi irti. Jos hyväntuulinen, rento ja mukava retroseikkailu kuitenkin kuulostavat hyvältä yhdistelmältä, uskon, että Cliff Rockslide ei etenkään hintalappunsa kera aiheuta kauhean suuria pettymyksiä.
Local News With Cliff Rockslide (Nintendo Switch)
Hauska ja rento seikkailupeli, jossa riittää mukavaa retromeininkiä
- Hauska retroilme
- Tarina on kepeä, hyväntuulinen ja viihdyttävä
- Huumori ei aina huutonaurata, mutta useimmiten ainakin hymyilyttää
- Vitsit eivät lyö alaspäin
- Ennakkoluulotonta ja oivaltavaa sisältöä
- Mukava soundtrack
- Cliff Rockslide näyttää Saul Goodmanilta
- Minipelien mekanismit eivät aina aukea ilman muutamaa yritystä
- Satunnaiset bugit
- Retro-varjostin saa välillä tekstuurit näyttämään Nintendo 64 -tasoisilta
Keskustelut (1 viestiä)
14.05.2023 klo 00.39