Täytyy nostaa Sonylle hattua siitä, että firma on päättänyt puskea julkaisemiaan pelejä myös Steamiin, sillä rempseällä raudalla varustetut PC:t ovat tähän saakka olleet aika tarkkaan se paras tapa kokea näiden mainioiden pelien riemut.


Putki jatkuu tällä kertaa kotimaisen Returnalin muodossa. Housemarquen kehittämä roguelite-räiskintä keräsi ylistystä PlayStation 5:n ensimmäisten yksinoikeuspelien joukossa, joten pelin puolesta ei pitäisi olla huolta nytkään. Runsaasti silmäkarkkia sisältänyt peli ei kuitenkaan ehkä ole se kaikkein helpoin teos kääntää PC-puolelle, joten aina on mahdollista, että rautapuoli tökkii liikaa.

Joten miten on, onko Returnal rautaa myös PC:llä?



Returnal on todellakin roguelite-henkinen räiskintäpeli, jonka kehystarina kertoo futuristisesta pilotista, jonka pieni tutkimusalus syöksyy syrjäiselle planeetalle. Muuten kuolleelta vaikuttavan planeetan syvyyksistä kaikuu kuitenkin hiljainen ja mystinen signaali. Kuka sitä lähettää? Mikä on sen sisältö? Tarjoaisiko se pakomahdollisuuden planeetalta? Tätä tullaan selvittämään useiden yritysten kautta.


Roguelite tarkoittaa käsitteenä nykyään uudelleen ja uudelleen pelattavia pelejä. Ideana ei ole läpäistä peliä yhdessä putkessa, vaan useiden yritysten kautta. Kun kerran kuolee, palataan aina pelin alkuun uutta ajoa varten. Matkan varrella avataan uusia esineitä, joita voi sitten kohdata tulevilla pelikerroilla, sekä myös pysyviä parannuksia, jotka avaavat myöhemmillä kerroilla uusia reittejä ja ominaisuuksia.

Returnal yhdistelee tähän roguelite-kaavaan selvää metroidvania-menoa, sekä myös perinteisempää pelirakennetta. Vaikka ideana on kuolla uudelleen ja uudelleen, pelissä on yhtenäisempi ja suurempi tarina, jota avataan etenemällä aina hieman pidemmälle kerta toisensa jälkeen. Siinä sivussa kerätyt kilkkeet ovat myös hyvin tärkeässä roolissa, sillä ne avaavat kokonaan uusia osia pelialueesta.

Mekanismi toimii kohtalaisesti, vaikkakaan ei yhtä hyvin kuin vaikka Hadeksessa. Returnalin suurin ongelma on, että yksittäiset pelisessiot venähtävät helposti hyvin pitkiksi ja niissä koetaan uutta vain etenemällä aiempaa pidemmälle. Tarinasta pitävät tulevatkin todennäköisesti turhautumaan ainakin jossain määrin joutuessaan polkemaan tavallaan paikallaan usein hyvin pitkään, kun eivät esimerkiksi pysty voittamaan hankalaa pomoa ja näin etenemään pelissä.


Koska olin itse jo pelannut Returnalin PlayStation 5:llä, tämä ei tällä kertaa ollut minulle ongelma, sillä pystyin keskittymään enemmän siihen varsinaiseen pelattavuuteen, joka on edelleen parasta A-luokkaa. Returnal tarjoilee nopeatempoista kolmannen persoonan räiskintää yhdistettynä luotihelvetti-menoon. Pelaaja väistelee tukka putkella hirmuisen tiheitä hyökkäyksiä ja tykittää siinä sivussa vihollisia kumoon. Pahuksen hauskaa.

Housemarquen kunniaksi on myös todettava, että he eivät todellakaan ole jättäneet Returnalia sikseen julkaisun jälkeen. Peliin on lisätty yhteistyötila, perinteisempi ja puhdasta pelattavuutta tarjoileva kunnon roguelite-pelitila, päivittäiset haasteet, mahdollisuus tallentaa peli kesken ajon ja vaikka mitä muuta. Onkin selvää, että peli on nyt vielä paremmassa kunnossa kun ilmestyessään.



Returnal on suoraan sanoen hieman ristiriitainen PC-käännös. Ominaisuuksiensa puolesta se on täyttä rautaa, mutta toisaalta myös vaatii runsaasti rautaa pyöriäkseen hyvin – ja silloinkin tuurilla tuntuu olevan oma osansa.

Nostan käännöstiimille hattua siitä, että mukaan on tungettu kaikki mahdolliset PlayStation 5 -version ominaisuudet. Returnalin PC-versio tukee DualSense-ohjaimen haptisia tärinöitä, jotka toimivat edelleen erinomaisen hyvin, vaikkakin itse pelasin enimmäkseen hiirellä ja näppäimistöllä helpomman tähtäystuntuman takia. Pelin saatemateriaali suosittelee pelaamaan tilaääniä tukevilla kuulokkeilla, ja komppaan tätä suositusta itsekin, sillä Returnalin äänimaailma on uskomattoman laadukas ja tunnelmallinen. Kyky kuulla tarkkaan vihollisten lähestymiset ja hyökkäykset kameran ulkopuolelta on myös pelillisesti tärkeä juttu.


Returnal näyttää myös älyttömän hyvältä. Tekstuurit ovat tarkat, hahmomallit kovin yksityiskohtaisia ja hillittömän näyttävää valoshow’ta on tarjolla aivan liukuhihnalta. Kun peli toimii, se on täyttä audiovisuaalista tykitystä. Mutta huomatkaa se avainsana, “kun”.

Oma noin viikon testisessioni sujui enimmäkseen mukavasti. Peli ehdotti itse Epic-tason asetuksia Ryzen 5600x/RTX 3080 -kokoonpanolleni, enkä väittänyt vastaan. Kun heitin dynaamisen DLSS-skaalaimen Balanced-tilaan, peli pyöri enimmäkseen noin 110 FPS:n nopeudella, mikä on erittäin hyvä suoritus. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä tuntuu, että Returnal on todellakin suunniteltu PlayStation 5:n nopea SSD mielessä, sillä jopa Samsungin 980 Pro -SSD:llä tuntui siltä, että peli ei aina pysty streamaamaan levyltä dataa tarpeeksi nopeasti. Nopea liikkuminen tuottaa hetkittäisiä töksähtelyjä, joita esiintyi muutenkin pelatessa kohtalaisen usein. Muuten sujuvassa ja nopeita reaktioita vaativassa pelissä nämä ovat todella häiritseviä.


Myöskään vakauden puolella ei mene aivan nappiin. Useimmat pelisessioni päättyivät siihen, että peli jähmettyi hetkeksi ja sitten ruudulle paukahti tyly teksti-ikkuna: Returnal on kaatunut. OK. Pelin kunniaksi on todettava, että mukana on selvästi jonkinlainen automaattitallennussysteemi, sillä nämä kaatumiseen päättyneet sessiot kyllä jatkuivat uuden käynnistyksen jälkeen ilman ongelmia. Ärsyttävää silti!

Ongelmiin on varmasti tulossa päivityksiä, mutta millä aikataululla? Juuri nyt Returnalin pelaaminen on mekaanisesti erittäin viihdyttävää, mutta teknisesti hieman turhauttavaa. Ongelmat eivät ole niin suuria, että ne varsinaisesti pilaisivat pelikokemusta, sillä itsekin jäin taas totaalisesti koukkuun ja väänsin Returnalia joka ilta useamman tunnin verran. Ostos ei siis nytkään mene hukkaan, mutta ilman töksähtelyjä ja tiheitä kaatumisia Returnal olisi helppo viiden tähden peli.

Nyt mennään hieman niukemmilla pisteillä.