On joskus hassua, miten asiat lopulta sutviutuvat. Jos minulta oltaisiin kyselty mielipiteitäni The Callisto Protocolista ja Dead Spacen uusintaversiosta noin vuosi sitten, olisin lyönyt vetoa sen puolesta, että Dead Space tulisi olemaan halpa rahastus, kun taas The Callisto Protocol olisi se todellinen uusi Dead Space, olihan asialla kuitenkin alkuperäinen kehitystiimi.


Totuus oli kuitenkin vähän toisenlainen. The Callisto Protocol – jota ei ollut kehittämässä lopulta kuin pari alkuperäisen Dead Spacen devaajaa – oli karu pettymys ja nyt kävi vielä ilmi, että Motive Studion uusintaversio on kaikkea muuta kuin halpa rahastus. Peli on tehty alusta alkaen uudelleen ja vieläpä sen verran hyvin, että se kiilaa saman tien Resident Evil 2:n rinnalle parhaiden uusintaversioiden joukkoon.



Alkuperäinen Dead Space oli erittäin hyvä selviytymiskauhupeli, joten se ei nytkään ole kaivannut mitään suunnattomia uudistuksia tai muutoksia. Jotain kuitenkin, ja nostan hattua Motivelle siitä, että näitä muutoksia ja parannuksia on uskallettu tehdä, sillä niiden tuloksena uusintaversio on esikuvaansa parempi peli.


Suuret puitteet ovat yhä samanlaiset kuin ennenkin. Pelaaja ohjastaa Isaac Clarkea, avaruusinsinööriä, joka saapuu korjaamaan “planeetanmurtajana” tunnetun kaivosalus USG Ishimuran ongelmia. Paikalle päästyään korjausaluksen miehistö kuitenkin löytää pimeän ja haudan hiljaisen aluksen, sekä sen entisen miehistön hieman aiempaa jauhelihaisemmassa olomuodossa. Suurin tarinaa koskeva muutos on se, että Isaac puhuu nyt sen aikana ja osallistuu itsekin aktiivisesti keskusteluihin. Näyttelijä vetää roolinsa hyvin ja aktiivinen Isaac tekee tarinasta paljon toimivamman kuin viimeksi.

Myös pelattavuus tuntuu heti kotoisan tutulta, mutta samalla aiempaa toimivammalta. Dead Space on kolmannen persoonan räiskintäpelin ja selviytymiskauhuseikkailun yhdistelmä. Pelaaja tetsailee pitkin USG Ishimuran pimeitä käytäviä tehden insinöörijuttuja ja tietenkin taistellen necromorphien loputtomia legioonia vastaan.


Asevalikoima on sama kuin aiemminkin ja koostuu lähinnä Clarken työkaluista, jotka hän ottaa sotaisampaan käyttöön. Ja miksipä ei, sillä kyllähän hehkuvan kuumia plasmamönttejä ampuva leikkuri tai käsivarteen kiinnitettävä LP-levyn kokoinen sirkkelinterä sopivat yhtä hyvin lihan kuin teräksenkin käsittelyyn!

Alkuperäisen Dead Spacen suurin ongelma oli, että valtaosa näistä aseista oli sen verran tehottomia, että “käytä vain sitä pelin ekaa pyssyä” oli se yleisin uusille pelaajille annettava neuvo. Motive on tuunaillut kaikkia aseita parempaan suuntaan ja uusintaversiossa kaikki ovat käyttökelpoisia. Aseiden tuunailuun käytettävät komponentitkin voi palauttaa vapaasti taas käyttöönsä pientä maksua vastaan, joten mikään ei estä kokeilemasta kaikkia vaihtoehtoja ja löytämästä uusia ja hauskoja käyttökohteita aseille.



Jo alkuperäinen Dead Space oli aikanaan todella ahdistava ja pelottava peli, mutta uusintaversio vääntää nappeja vielä enemmän kohti kaakkoa. Pelasin itse PlayStation 5 -versiota, joka muutaman päivityksen jälkeen näytti hillittömän hyvältä ja pyöri mukavan pehmeästi. Grafiikat ovat tietenkin teknisesti paremmat kuin alkuperäisessä, mutta kehitystiimi on lisäksi selvästi tuunaillut valo- ja varjoefektejä entistä dramaattisempaan suuntaan.


Ishimura on jo visuaalisesti todella ahdistava paikka ja myös necromorphit ovat entistä ikävämmän näköisiä vihollisia. Pelaajan hyökkäykset irroittavat niistä lihaa ja ruumiinosia, mikä sopiikin erittäin hyvin peliin, jossa viholliset tapetaan pilkkomalla ne palasiksi. Erityisesti kineettistä energiaa hyödyntävä Force Gun on tällä osa-alueella suorastaan riemastuttava ase: vaikka se ei tappaisi vihollista ensimmäisellä osumalla, se ainakin räjäyttää kaiken lihan tämän luiden päältä jättäen jälkeensä vain huutavan ja vihaisen luurangon.

Se todellinen tähti on kuitenkin äänisuunnittelu, jossa on selvästi hyödynnetty kaikkia ilkeitä temppuja. Ishimuran äänimaailma on täynnä hiljalleen hajoavan ja valtavan avaruusaluksen ääniä, kuten kaukaisia kalinoita ja kolinoita, ruostuneiden tuuletinten kirkumista ja metallin kolinaa. Hauskasti ja tasan tarkkaan suunnitellusti monet näistä äänistä on suunniteltu harhauttamaan pelaajaa ja raastamaan entisestään tämän hermoja.


Itsestään aukeava ja sulkeutuva ovi kuulostaa melkein samalta kuin tuuletinkanavasta hyppäävä vihollinen. Ulvovat laakerit kuulostavat melkein samalta kuin pelaajan huomannut ja hyökkäykseen lähtevä necromorph. Tiimi leikkii muutenkin äänimaailman kanssa erinomaisesti. Tyhjiössä ääni ei tietenkään kulje, joten pelaaja kuulee vain matalia bassotaajuuksia rungon värähtelyn mukanaan kuljettamista äänistä, sekä tietenkin Isaacin oman hengityksen ja sydämen jyskytyksen. Muutamissa osioissa ollaan niin lähellä aluksen valtavia moottoreita, että niiden jyrinän läpi ei kuule yhtään mitään.

Taiteellisesti erinomainen äänimaailma on myös teknisesti huipputasoa ja Dead Space onkin niitä pelejä, jotka kannattaa ehdottomasti pelata hyvien kuulokkeiden kautta. PlayStation 5:llä pelanneena pääsin hyötymään konsolin rautatason tilaäänestä, mikä nosti tunnelmaa entisestään. Näin muodostui pelikokemus, jossa olisi jo pienen pelailun jälkeen tehnyt mieli pitää taukoa, koska kokemus oli niin ahdistava, mutta samalla halusi vain jatkaa, koska peli oli niin hyvä.



Dead Spacen uusintaversio on täyttä kultaa sekä pelisarjan uusille faneille että alkuperäisen puhki pelanneille. Haluan nostaa hattua erityisesti peliin lisätylle tekoälyn pelinjohtajalle, joka pyrkii pitämään huolen siitä, että tunnelma pysyy koko ajan korkeana. Systeemin yksityiskohtia ei ole paljastettu, mutta ideana on, että algoritmi tarkkailee pelaajan menoa ja menestystä ja pyrkii sotkemaan kuvioita parhaan kykynsä mukaan.


Se heittelee jo putsatuille alueille yllättäviä vihollisia, säätelee vihollisten pudottamien ammusten määrää niin, että pelaaja joutuu välillä vaihtelemaan käytössä olevaa asetta, mutta ei ainakaan helposti jää täysin aseettomaksi, heittelee välillä ääniraidalle tunnelmaa kohottavia ääniä ja niin edelleen.

Omasta edellisestä läpipeluustani oli aikaa jo muutama vuosi, mutta uusintaversio ei silti tuntunut vanhan kertaukselta, vaikka suuret linjaukset toki ovatkin yhä samat kuin aiemmin. Älyttömän komea grafiikka, hillittömän hyvä äänimaailma ja todella toimivat kontrollit viimeistelevät kokemuksen: Dead Space on erinomaisen hyvä selviytymiskauhupeli ja myös yksi pelihistorian parhaista uusintaversioista.

Ja seuraavaksi onkin sitten Dead Space 2:n vuoro, eikö niin?