Lennon, McCartney, Harrison, Starr. Jos nuo nimet eivät merkitse sinulle mitään, et varmasti tule ostamaan tätä peliä, ellet sitten satu olemaan intohimoinen rytmipelien ystävä, joka haluaa aina vain lisää, lisää ja lisää soitettavaa. Jos herrat merkitsevät sinulle hieman, saatat harkita pelin hankkimista. Jos he taas ovat varsin merkittäviä aivojesi musiikkihierarkiassa, suosittelen ostamaan The Beatles: Rock Bandin. Guitar Hero Metallicat, Aerosmithit ja muut vain rapsuttelivat sitä, minkälainen yhteen artistiin keskittyvän musiikkipelin pitäisi olla.



On hieman yllättävää, että Beatlesin kulta-aika yhdessä oli vain noin kahdeksan vuotta. Sinä aikana syntyi uskomaton määrä hittejä, jotka ovat kestäneet aikaa. Syynä on tietenkin se, että samaan bändiin oli eksynyt kaksi erinomaista, yksi hyvä ja yksi silloin tällön onnistuva biisintekijä. The Beatles: Rock Band käy ihmenelikon tarinan läpi Cavern-klubin alkavasta menestyksestä viimeiseen keikkaan Apple Corpin katolla.

Tarinaa ei ole selitetty sen kummemmin, joten satunnainen pelaaja voi kuvitella hienoja siirtymäanimaatiota vain esiintymispaikasta toiseen vaihtamisina. Beatleseista enemmän tietävä spottaa näistä lyhyistä pätkistä kuitenkin paljon tuttua kuvastoa ja osa pelin esittämästä tarinasta pitää yhdistyä omassa päässä. Amerikan valloitus Ed Sullivanin showssa ja pitkä studiosessio Abbey Roadilla ovat luonnollisesti mukana.



Suurin uudistus edellisiin Rock Bandeihin verrattuna on itsestään selvä pelin biitleistäminen - mutta se, miten se on tehty, on kumarruksen arvoista. Abbey Roadin studiota olisi sinänsä tylsää katsella biisistä toiseen, mutta biisin alkaessa se muuttuukin unimaailmaksi, jossa bändin jäsenet leijuvat huumesfääreissä psykedeelisistä leffoistaan tutuissa maisemissa. Tähän tunnelmaan pääsee jo uskomattoman hienossa pelin aloitusanimaatiossa. Kuvastot on toteutettu korkeimmalla laadulla ja alkuperäistä kunnioittaen.

Beatlesit näyttävät pelihahmoversioilta itsestään ja toisin kuin Guitar Heron eri bändeille omistetuissa peleissä, Ringo, John, Paul ja George myös vanhenevat ulkomuodoltaan vastaamaan kunkin vuoden näköisyyttään. Hieman silmiä siristämällä voisi välillä luulla katsovansa oikeata Beatlesia, niin hyvin animaatiotkin on hiottu kohdalleen. Yleisöä ei tällä kertaa paljon näytetä, vain silloin tällöin sieltä poimitaan kirkuvia teinityttöjä, jotka asiaan tietenkin kuuluvat.

Tarinaosion grafiikoiden ja autenttisuuden hionta on varmasti ollut tarkassa syynissä, sen verran isosta projektista on ollut kyse. Kun pelintekijöiden niskaan tuijottavat George Harrisonin poika Dhani ja Beatlesien tuottajan poika Giles Martin, pysyy laadunvalvontakin hallussa. Myös Paul McCartney, Ringo Starr sekä Yoko Ono ja Olivia Harrison ovat nyökytelleet hyväksyvästi pelin suuntaan. Lisäbonuksina uraosan segmenttien selvittämisestä saa valokuvia ja videopätkiä, mm. hauskuutusta Beatlesien joululevyltä sekä tunnelmia Ed Sullivan -shown harjoituksista - ja taas bändin fanit taputtavat käsiään.



On hassua keskittyä musiikkipeliä arvioidessaan pelin visuaaleihin, mutta niitä lukuunottamatta vanhasta Rock Band -konseptista ei ole paljon poikettu. Beatlesissa oli kaksi kitaristia ja monissa kappaleissa neljä laulajaa, mikä on otettu pelissä huomioon. Mikäli mikrofoneja on käytössä useampi, peli seuraa myös lauluharmonioita, joita voi treenata erillisessä opetustilassa.

Pelissä on mukana 45 kappaletta ja lisää tietenkin luvataan latausostojen kautta. Jotkut saattavat pettyä pelin kestosta ilman lisärahan pulittamista, mutta meikäläiselle se oli aivan riittävä, enkä osannut kaivata puuttuvia hittejä ennenkuin jälkeenpäin aloin pohtimaan, että mitä mukana olisi voinut vielä olla.

Lisäpelattavaa tarjotaan hieman haastemoodissa, jossa yksi tarinan osio pitää soittaa läpi tiettyjen ehtojen saattelemana. Achievement-metsästäjille tämä ainakin tarjoaa lisähupia. Tottakai Rock Bandin soittaminen on kaikkein hauskinta porukalla ja kaikki edellisistä peleistä tutut pelitilat ovat mukana myös tässä.

Ensimmäisestä kirjoittamastani kappaleesta huolimatta voin suositella tätä peliä muillekin kuin Beatles-faneille. Kyseinen bändi on ilmiönä ehkä suurin, jonka maailma tulee koskaan näkemään, joten pelkästään yleissivistyksen kannalta nuorempienkin sukupolvien kannattaisi tutustua heidän musiikkiinsa. Ja kun sen voi tehdä näin hauskalla tavalla, mitä vielä odotatte?