Tapahtunut sarjassa aiemmin. Halusin Wiin heti kun liikkeentunnistuksesta kuulin. En pettynyt testaillessani Wii Sportsia ja uutta Zeldaa jouluna 2006. Koska minulla on mielikuvitus, olen pysynyt ohjaustavan fanina ilmeisestä epätarkkuudesta huolimatta. Olisi harhaanjohtavaa tehdä videoarvostelu Wii-nimikkeistä tyyliin Mortal Kombat Armageddon ja WWE Smackdown vs. Raw 2009, sillä toivon niin kovasti pääseväni huitomaan tämänkaltaisissa peleissä, että pakollisten kontrollien ohella tapaan mesota omaehtoisesti esimerkiksi näyttelemällä tunteella valmiiksipurkitetut erikoishyökkäykset, kuten pellepainiheitot ja vastustajan päällä pomppimisen. Alakerrassa on ollut kämppä myynnissä jo pitkään.

Wii ei ole ollut sitä mitä luvattiin, vaan nytpä on kauppoihin saapunut lisälaite Motion Plus, jollaisen myös saa "kaupan päälle" uuden Wii Sportsin kyljessä. Wiimeinkin telkkarin tapahtumat vastaavat, no, lähestulkoon sitä, mitä pelaaja tekee ohjaimella oikeassa elämässä. Kun kaukosäädintä on pidennetty palikalla ja sen ympärille on kiedottu pakettiin kuuluva juomutettu kondomi, peliohjain alkaa olla jo miehen mitoissa, mikä on hyvä tai huono juttu pelaajan mieltymyksistä riippuen.

Pidennys joka tapauksessa lisää nautinnon määrää, mikä selviää jo puolivillaisen minipelikokoelman äärellä. Motion Plus mahdollistaa monipuolisen ja luonnollisen toiminnan. Mikäli joku uskaltaa tehdä pelin, jossa pelaajan on tarkoituskin eläytyä toimintaan sielulla ja ruumiilla, eli tehtävä tilannesidonnaisia asioita, se aivan varmasti on mahdollista. Pelkään, että näin tulee käymään aikaisintaan kahden vuoden kuluttua, kun Nintendo itse tekee jotakin – ja että yhteensä tällaisia pelejä tehdään noin kolme.



Wii Sports Resortin eksyttyä koneeseen Mii-hahmomme hyppäävät sellaisesta ulos tehden laskuvarjohypyn paratiisisaarelle. Ilmalennon aikana pelaaja huomaa, että hahmot reagoivat varsin luontevasti ohjaimen heilutteluun. Aloitus hymyilyttää ja jää nimikkeen viimeiseksi oivallukseksi. Lomasaari on tarkoituksella mauton ja hajuton teema. Visuaalinen anti on tuttua hyvin selkeää laatua kameranliikkeineen kaikkineen; Nintendo tekee parhaansa, jottei pelaamaan houkuteltu mummokaan hämmentyisi, vaan päättelisi jo palikkagrafiikoista, että kyseessä on astetta nätimpi versio Pongista. Harrasteita on 12. Niiden alta löytyy laskutavasta riippuen noin 20 erilaista peliä.

Golfista ja keilauksesta tarjotaan uudet (tai samat) versiot. Keilaus edelleen on se yksinkertaisin mahdollinen peliltä tuntuva peli, jota kuka tahansa osaa mättää. Golfiin en vieläkään saa tuntumaa: ohjaus toimii, mutta tunnen huitovani ilmaa kaukosäätimellä silloinkin, kun keksin miten pallon saa nopeasti reikään. Tenniksen jälkeläinen pöytätennis esittelee Motion Plussaa onnistuneemmin. Kädessäsi todella on maila: ruudun virtuaalimaila reagoi liikkeisiin luontevasti ja jos käännyt lyödäksesi toiselta puolelta, kääntyy hahmo telkkarissakin. Pöytätennis on Resortin toimivimpia ja viihdyttävimpiä viritelmiä. Olisin mieluummin nähnyt tehostetun version tavallisesta tenniksestä, mutta johan kaupoista sellaisiakin löytyy.

Kokoelman kruununjalokivi on kendo. Tunnetusti miekkailu on ensimmäinen ajatus, jonka ihminen muodostaa Wiistä kuultuaan. Ja nyt se on mahdollista. Miekkailu tuntuu miekkailulta. Sitä ei ole tarpeen tarkemmin kuvailla. Peruspelissä pelaaja kohtaa vastustajan pyöreällä areenalla ja yrittää hutkia tämän jorpakkoon. Hillittömällä huitomisella ei pärjää pitkälle, vaan ajoitus ja torjuminen on tärkeää, luonnollisesti. Vielä herkullisempi on raideräiskintä-versio. Mii liikkuu automaattisesti eteenpäin maisemissa ja pelaajan on hutkittava ketoon laumoittain vastustajia. Huolimatta pirteästä grafiikasta ja kevyestä vaikeustasosta, olin täyteläisissä ninjafiiliksissä. Lähes kaikki historian tuntemat taistelupelit perustuvat osumien vaihtoon: tässä miekkaillaan oikeasti - henkikin lähtee jo parista osumasta. Ostaisin kokonaisen pelin, jossa yksinkertaista ideaa vietäisiin edes vähän pidemmälle. Kenttiä on kymmenen ja ne on nopeasti läpi huidottu, kunhan perusasiat menevät selkäytimeen.



On tylsää pelata puoli tuntia jotain, joka voisi olla hauska yksityiskohta oikeassa pelissä. Jousiammunta on tylsää demoamista mielenkiintoisimmillaan. Ohjain on nyt niin tarkka, että sillä voi ampua osoittamatta telkkaria: ohjainta pidetään pystyasennossa ja nunchukua vedetään taakse ikään kuin kourissa olisi oikea jousipyssy. Myös frisbeenheitossa on hallittava kohtalaisen luonteva liike, tosin en ollut vakuuttunut frisbeen fysiikoista. Melonnassa melotaan puolelta toiselle toimivasti, jos nyt ehkä vähemmän luontevasti. Kyllä näitä kokeilee. Mutta missä on hauskuus? Toteutus on jokseenkin insinöörimäistä. Jousiammunnassa on esteitäkin. Frisbeetä voi heitellä golf-tyyliin golf-radoilla. Myös limsapullon korkkia työpöydälläni voi yrittää nakata mukiin parin metrin päässä sivupöydällä, eikä tämäkään kauaa viihdytä.

Kuten melonnalla, myös pyöräilyllä on arvoa liikunnankorvikkeena; tylsähän peli saisikin olla, jotta se oikealle liikunnalle häviäisi. Pyöräilläkseen pelaajan on "poljettava" ohjainparia ja vielä huolehdittava ohjauksestakin. Jos pyöräily ei täysin sujuvaa ole, ainakin se on jotain tuoreehkoa. Vesiskootteriralli on ihan vain ohjainparin kallistelua. Suuri innovaatio ilmeisesti on se, että kaukosäädintä voi tempaista kuin kaasukahvaa.

Tylsimpiä tekeleitä en olisi millään viitsinyt pelata edes arvostelun tähden. Lentelyssä lennetään saaren yllä asioita etsimässä ja kyllä, lentsikka tottelee ohjausta orjallisesti. Vesilautailussa pelaajaa vedetään veneen perässä ja tarkoitus on loikkia komeasti aallokossa ohjainta nykimällä ja laskeutua tasaisesti. Koripallossa heitellään koreja, tai toisessa pelimuodossa myös syötellään palloa joukkuetovereille ja yritetään kaapata pallo vastustajalta. Tämä on kehnosti rytmitetty typeryyden huipentuma. En pyydä paljoa ja tosiaankin eläydyn meininkiin mielelläni. Tässä tapauksessa seisoin tympääntyneenä huoneen keskellä ja välillä vähän huitaisin laiskasti kaukosäätimellä tai painoin nappia: telkkarissa tapahtui aina sitä mitä pelin mielestä pitkin.



Tylsiäkin pelejä on kiva vähintään kokeilla muiden kanssa. Yhtäaikaisia moninpelejä en testannut, enkä aio testatakaan, ennen kuin saan toisen Motion Plus -palikan puoli-ilmaiseksi tai kaupan päälle. 25-35 euroa erillisenä maksava laite ei ole se törkyhintaisin investointi, paitsi jos asiaa ajattelee siltä kantilta, että Wii Remote + Nunchuk + Motion Plus kolmelle kaverille maksaa 300 euroa. Wiin varustelu on vaarassa mennä täydellisen naurettavaksi. Hinta ei edes ole suuri ongelma verrattuna siihen, ettei kaiken ostaminen neljään kertaankaan takaa, että joku peli käyttäisi kaikkea jännää hyväkseen. Olisin innoissani pelistä, jossa taisteltaisiin monipuolisesti käyttäen pelkkiä liikkeitä ja tietenkin Remotea + Nunchukia + Motion Plussaa + Balance Boardia, mutta kuka piruparka vaatii pelaajaa ostamaan kaiken tämän edes yhteen kertaan? Odotan jännityksellä ensimmäistä kunnollista toimintapeliä Motion Plussalle, ja toivon salaa, että Wiille voi tehdä jotain tuoreilla frisbeenkäsittelykyvyillään, jos kilpailijoiden liikkeitä tunnistavat kamerat vaikka täyttäisivät lupauksensa.