Electronic Arts on ykkösnimi lähes kaikilla suosituimmilla urheilupelien haaroilla, mutta tenniksen pariin firma ei ole juurikaan uskaltautunut. Ehkä syy on siinä, että tällä hetkellä markkinoilla ei ole paljon tilaakaan - kaikki tennispelit, joita kaupoista löytyy, ovat vähintäänkin kohtuullisia. Grand Slam Tennis osuu kuitenkin oikeaan rakoon. Sen ohjeruudut mainitsevat moneen kertaan, että kaikki on kiinni lyönnin ajoituksesta ja julkaisemalla ensimmäisen MotionPlus-lisäpalikkaa tukevan tennispelin EA on iskenyt varsinaisen ässän.



Useimmat ovat kokeilleet tennistä Wiillä Wii Sportsin simppelin mailanheiluttelun myötä. Grand Slam Tennis menee tästä monta porrasta ylöspäin jokaisella osa-alueella, mutta vertauksia Miipallotteluun ei voi välttää. Kaikki on nimittäin kiinni siitä, millaisella kokoonpanolla peliä pelaa. Jos paketissa ei sattunut tulemaan mukana MotionPlussaa, eikä sitä ole vielä tohtinut ostaa, voi peruskapulallakin pelata.

Peli ottaa ohjausmenetelmän huomioon ja ohjastaa pelihahmoa Wii Sportsin tapaan (tosin paremmin) itse, jolloin se soveltuu myös nuoremmille ja omat heikkoutensa mailankäsittelyssä myöntäville. Vaikka MotionPlussan hyödyntäminen lie ollut suurin motivaatio pelin rakentamiseen, on peruskapulan heiluttelukin viilattu viimeisen päälle, sillä näin tarkkaa ja nopeaa reagointia käden liikkeisiin ei kaikista Wii-peleistä löydy. Pelkällä WiiRemotella pelaaminen on hauskaa ja rentouttavaa, eikä sitäkään voi tehdä sohvalla istuen, vaan lyönteihin pitää saada oikea suunta pärjätäkseen.



Pelin luonne muuttuu täysin, kun ohjaimeen kytkee Motionplus-palikan ja siihen vielä Nunchukin. Nyt pelaaja on itse vastuussa hahmon liikuttelusta - ja mikä tärkeintä, mailasta millilleen. Samalla nousee myös Grand Slam Tenniksen vaikeustaso. Jos mailaa pitelee väärin tai lyö väärään aikaan, saa syyttää vain itseään. Treenauksen jälkeen suurin osa kierteistä, slaisseista ja rajanhipomisista alkaa osua kohdalleen, mutta treenata pitää oikeasti.

Itse Motionplus tuo Wii-kapulaan sen verran lisäpituutta, ettei se omaan käteeni sopinut enää täysin mukavasti, mutta tavallaan kyllä lisäsi sitä fiilistä, että oikeasti pidin kädessäni tennismailan vartta. Eri ohjausmenetelmien välillä voi vaihtaa vaikka kesken pelin ja myöntää täytyy, että tällä ratkaisulla EA on saanut pelistä kaikentasoisille pelaajille sopivan.



Uratilassa (Grand Slam) pelaaja luo itselleen pelihahmon, josta sain yllättävänkin näköiseni, vaikka vaihtoehtoja ei paljon ollutkaan (ilmeisesti olen aika geneerisen näköinen tyyppi). Sitten lähdetään kohti maailman turnauksia, mm. Australiaa, Wimbledonia ja Roland Garrosia. Matkalla maailman huipuksi pelaaja matsaa 23 tenniksen huippunimeä vastaan, joilta opitaan uusia kykyjä tai tehostetaan vanhoja. Mukana ei ole pelkästään tuoreimpia mailanviskojia, vaan mm. Björn Borg, John McEnroe ja Martina Navratilova.

Moninpelejä löytyy sekä saman ruudun äärellä pelattavaksi (7 eri pelitilaa ns. Party Modessa) että Wiille epäominaisesti myös verkosta. Tavallista näppärämmin toteutettu verkkomoninpeli nostaakin arvostelun pistemäärää helposti kymmenellä. Addiktio kasvaa moninkertaiseksi, kun verkon toisella puolella (pun intended) viuhtoo aivan oikea vastus virtuaalisen sijaan. Lisämotivaationa on vielä saada oma maa kansojen kärkilistalle. Go Suomi go!

Ilmeisesti pallofysiikoiden laskemiseen on uhrattu sen verran prosessoritehoa, ettei sitä ole riittänyt kummoisesti graafiselle puolelle. Vaikka julkkispelaajat ovatkin piirroselokuvamaisista vastineistaan tunnistettavissa, ovat ne vain askel ylöspäin Mii-hahmoista, eivätkä kentän yksityiskohdatkaan huimaa. Animaatiopuolella sen sijaan on kaikenlaista kivaa ja hiottua, kun hahmot räpläävät varusteitaan pisteiden lomassa. Selostus on minimaalista, muttei ärsyttävää ja yleinen ilme valikoissa sekä väliruuduissa laadukas. Mikäli ei ole syntynyt kultalusikka silmässä, jää visuaalisen annin köyhyys kuitenkin pelikokemuksen hurmassa taka-alalle.

Grand Slam Tennis jättää odotetusti Wii Sports Tenniksen räpistelemään rannalle. Se jättää taakseen myös monet muut Wiin urheilupelit ja muidenkin konsolien tennispelit, tai ainakin nousee omine avuineen niiden rinnalle. Lisäksi se asettaa uudenlaisia odotuksia muille Motionplussaa tulevaisuudessa tukeville peleille ja häivyttää mielikuvaa Wii-peleistä 'ohjaimen heiluttelupeleinä'. Tätä pitää pelata tosissaan, mutta virne suupielessä.