Dreams Uncorporatedin ja Syckin yhdessä kehittämä Cris Tales on oodi männävuosien japanilaisille roolipeleille. Aikaa muovaavista maageista kertova Cris Tales vaatii esikuviensa tavoin kymmeniä tunteja peliaikaa — mutta peli laahaa niin hitaasti, että sankarin tavoin myös pelaaja hyppäisi mielellään ajassa eteenpäin.



Laahaamisesta huolimatta Cris Tales ei ole missään nimessä mahalasku, eikä edes huono peli — ainoastaan varsin hidas, ja näin ollen väsyttävä. Pelkästään jo genrelle ominainen grindi on oma ongelmansa, mutta hitaus on niin läsnä pelin eri osa-alueilla, että vähänkään lyhytpinnaisemman pelaajan jalka alkaa vipattaa jo ennen tutoriaalin läpäisyä. Mutta ennen kuin äristään liiaksi huonoista puolista, mistä pelissä on ylipäätään kyse?


Perinteisiä japanilaisia roolipelejä mukaileva Cris Tales on siis vuoropohjainen roolipeli, jonka tarina on — hyvällä tapaa — kuin suoraan lauantaiaamun piirretyistä repäisty. Audiovisuaalisesti Cris Tales onkin täyden napakympin indiepeli: värikäs ja raikas ulkokuori on identtinen tämän vuosituhannen lastensarjoihin verrattuna, eikä näin laadukasta ääninäyttelyä kuule yleensä kuin kunnon megabudjetin pläjäyksissä. Eloisat näyttelijät herättävät kiukusta kihisevät pahikset, kirkasotsaiset sankarit ja lämminhenkiset kyläläiset eloon upeasti, ja parhaimpina hetkinään Cris Talesia seuraa kuin rempseää lastensarjaa. Pelielementeissäkään ei ole sinällään valittamista. Vuoropohjainen taistelu toimii varsin hyvin, ja taistelijoiden kyvyt tarjoavat mielenkiintoista taktikointia ja comboja.


Tarina on kuin suoraan lauantaiaamun piirretyistä tai satukirjasta repäisty. Crisbell on fantasiamaailmassa elävä orpo, joka eräänä päivänä huomaa olevansa ajalla leikkivä time mage, aikamaagi. Puhuvan Matias-sammakon (ensimmäinen videopeleissä kohtaamani kaima, kiitos tästä) opastama Crisbell lähtee koko satumaan mittaiselle seikkailulle, kun ilkeän kuningattaren sotajoukot uhmaavat idyllistä kotikylää. Matkan varrella kohdataan reippaita seikkailijapoikia, ilkikurisia ilkimyksiä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Aikamaageista kun on kyse, aikamatkustus ja ajalla leikkiminen on iso osa myös juonta, ja pääosin tarina tempaisee mukavasti mukaansa. Omaperäisyyttä ei juuri ole ja vitsit voisivat olla terävämpiä, mutta viehättävää toteutusta ihastelee silmät sydäminä.



Joku pelissä kuitenkin on vialla. Cris Tales ei ole sellainen tapaus, joka olisi viety väärään suuntaan peruspilareista lähtien, eikä Cris Talesissa ole yhtä suurta vikaa, joka paistaisi alusta alkaen silmään. Ongelmana on ennemminkin kasa pieniä, pala palalta peli-iloa pilaavia pulmia.


Suurin, jo aiemmin mainittu ongelma on pelin hitaus. Kaikki kestää. Siis aivan kaikki. Pelialueelta toiselle siirtyminen kestää useita sekunteja (joka voi tuntua pieneltä ajalta, kunnes muistaa miten simppeli peli Cris Tales on), napinpainalluksen rekisteröinti kestää liian kauan, hahmot liikkuvat kuin polvenkorkuisissa kinoksissa, hyökkäysanimaatiot ovat pitkiä, pelialueissa liikaa lääniä, tallennus kestää ja aikamekaniikat vievät aikaa. Kaikki on hidasta ja niin perhanan turhauttavaa.

Aikamekaniikan esittely esimerkillistää ongelmat. Cris Talesin maailma nähdään jatkuvasti kolmessa eri ajassa: keskellä ruutua on kolmio, jonka sisällä näkyy nykyhetki, ja kolmion ympärillä vastaavasti menneisyys ja tulevaisuus. Ajassa hyppimistä käytetään puzzleihin (“esine on varastettu, mutta sen voi vielä noukkia menneisyydestä”), taisteluissa (“iso susi ei ole niin voimakas pentuna”) ja tarinassa (“kaupunki uppoaa veden alle, ellemme tee jotain”), mutta ajassa hyppiminen on toteutettu käsittämättömän hitaasti. Sankari Crisbell ei itse hypi ajassa, vaan häntä opastava Matias-sammakko hypähtää nykyajasta menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Ikävä kyllä sammakko ei aikamatkusta kuin sankarin vierellä, mutta sammakko ei liiku ympäristöissä yhtä nopeasti kuin pelaaja. Lopputuloksena, jos pelaaja liikkuu pelialueella paikkaan jossa aikahyppyä tarvitaan, joutuu hän odottelemaan pahimmassa tapauksessa jopa 10 sekuntia, että sammakko saavuttaa pelaajan. Tämän jälkeen painetaan useampaa nappia, joskaan ei liian nopeasti tai peli ei rekisteröi painalluksia, että sammakko siirtyy ajassa… ja sitten katsellaan, kun vaihtoehtoisesti geriatrinen sammakko tai nuppineulanpään kokoinen nuijapää löntystää ympäristöissä niin hitaasti, että monitoriin palaa sammakontoukan muotoinen haamukuva.


Hitaus näkyy myös laajemmin pelissä. Pää- ja sivutehtävät juoksuttavat pelaajaa armotta alueelta toiselle, ja alueilla liikkuminen synnyttää satunnaistaisteluita järkyttävällä syötöllä. Koska kokemuspisteillä ansaitaan lisäkykyjä ja kolikoita, grindaamista on myös vähän pakko harrastaa. Tilannetta ei helpota taistelun monotonisuus: vaikka taistelumekaniikat mahdollistavat taktikointia, seinä tulee hyvin pian vastaan — eivätkä sadat satunnaistaistelut paranna tilannetta tippaakaan. Tämä on erityisen harmillista, sillä taistelu on kyllä hyvin tehtyä ja jopa hauskaa, mutta hidas tempo ja toisto kuluttavat sen loppuun.



Hitauden ulkopuolella Cris Talesissa ei onneksi ole juuri nipotettavaa. Budjetista johtuen peli tuntuu hieman staattiselta ja halvalla kyhätyltä, mikä näkyy esimerkiksi pelivalikoiden, käyttöliittymän, siirtymien ja ympäristöjen ajoittaisessa koruttomuudessa, mutta tyylitelty 2D-maailma hahmoineen pehmentää probleemaa. Vastapainona pelin käsikirjoitus ihastutti useammankin kerran: Crisbell voi vaikuttaa eri alueiden tulevaisuuteen, ja vaikka lopputulos on pintapuolinen ja näennäinen, maailmaan syntyviä muutoksia on mukava seurata. Ajoittain tarinasta löytyy myös ihan oikeita ajatuksia ja filosofisia kysymyksiä.


Lopputuloksena Cris Tales on kompuroiva, mutta sympaattinen seikkailu, joka soveltuu myös nuoremmille pelaajille. Aikuisena seuraisin ehkä mieluummin pelkkää tarinaa sivustakatsojana, ja jättäisin toistavat tappelut muiden pelattavaksi, mutta eipä päivä mene pilalle kapula kädessäkään. Jos on sympaattista satuseikkailua vaille, Cris Tales kannattaa laittaa korvan taakse.

Jotakuinkin kaikille alustoille (mukaanluettuna Stadialle ja Switchille) julkaistu Cris Tales on pelattavissa myös PC:llä ja Xboxilla Xbox Game Passin kautta.