Dungeons & Dragons: Dark Alliance
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1-4 |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Tuque Games |
Julkaisija: | Wizards of the Coast |
Julkaisupäivä: | 22.06.2021 |
Pelin kotisivut |
Rikkinäisin peli miesmuistiin
Muutaman vuoden takainen Warhammer: Vermintide oli pahuksen kova peli, ja sen hieman tuoreempi jatko-osa vielä kovempi. Ruotsalainen Fatshark väänsi käytännössä Left 4 Deadin pelikaavan fantasiamuotoon ja kehitti yhden parhaista yhteistyöpeleistä miesmuistiin.
Tämän vuoden E3 teki selväksi, että Left 4 Dead -pelikopioita on tulossa runsain mitoin jos jonkinlaisiin lisensseihin liitettynä. Ennakkoon vaikutti myös siltä, että tuore Dungeons & Dragons: Dark Alliance olisi yksi näistä, sillä Vermintiden ja Left 4 Deadin pelidokkareita on selvästi ainakin silmäilty.
Kehitystiimillä on kuitenkin riittänyt myös sen verran omia ideoita, että paperilla tuloksena voisi olla omaperäinen ja hauska peli, joka yhdistäisi Vermintiden ja ammoisilta ajoilta muistoissa olevan Baldur’s Gate: Dark Alliancen parhaat puolet.
Yksi pieni ongelma vain: peli on täysin rikki.
Kehitystiimi ei ole tyytynyt tekemään vain geneeristä Dungeons & Dragons -peliä, vaan kun kerran lohharoidaan niin lohharoidaan sitten kunnolla. Pelin keskipisteessä on neljä sankaria, joiden ykkösnimenä kiiltää luonnollisesti R.A. Salvatoren kirjoista tuttu Drizzt Do’Urden, tuo jokaisen angstisen teiniropeltajan ykkösidoli. Drizztin ympärille on haalittu kolme muutakin sankaria, joista yksi on jousella varustettu haltijasamooja, toinen ihmisbarbaari ja kolmas kilven takana tankkaava kääpiö.
Mukaan on yritetty saada myös persoonallisuutta, sillä vaikka hahmojen kommentit yleensä ovatkin äärimmäisen geneerisiä, joskus haltijasamooja voi heittää vaikka kommentin siitä, että mikään ei ole niin hauskaa kuin ammuskella pahiksia jouskarilla. Pitkään World of Warcraftissa hunterilla pelanneena olen tästä toki samaa mieltä.
Hetken aikaa näytti siltä kuin persoonallisuutta olisi enemmänkin, sillä eräs ensimmäisistä kohtaamistani goblineista totesi masentuneesti ”well… shit” hetkeä ennen kuolemaansa ja herätti näin toiveeni siitä, että pelissä olisi mukana sopivalla tavalla huonoa huumoria. Ei ole: toista ”well… shitiä” ei sitten pelin aikana kuultukaan, ja vaikka viholliset kyllä ennen taistelun alkua juttelevat keskenään, jutut ovat aika vähissä. Todennäköisesti jo ensimmäisen tehtävän aikana kuulee toistoa.
Harmi, sillä mielestäni Dungeons & Dragonsin peruslore on pahuksen tylsää ja olisi kaivannut lisää… jotain. Särmää, pilkettä silmäkulmaan, jotain. Nyt se pelin ensimmäinen peruspilari – vahvat persoonallisuudet ja loressa rypeminen – jättivät ainakin minut täysin kylmäksi.
Valitettavasti sama pätee myös tehtäväsuunnitteluun. Jälleen Left 4 Deadin tai Vermintiden tapaan peli on jaettu erillisiin, irrallisiin tehtäviin, joihin hypätään kauppiaat ja muut hyödykkeet sisältävältä keskusalueelta. Tehtävien rakenne on kerrasta toiseen samanlainen, eikä mukana ole mitään satunnaista. Kaikki ansat, viholliset ja aarteet ovat aina samoilla paikoilla, mikä tarkoittaa, että jo toisella tehtävän peluukerralla kaikki tuntuu tutulta. Huonompi homma, kun ideana olisi selvästi grindata tehtäviä uudelleen ja uudelleen hahmokohtaisten kokemustasojen ja lootin toivossa.
Ja se lootti. MMO-pelien perinteiseen tyyliin lootti on jaettu useisiin harvinaisuustasoihin yksinkertaisella ”mitä rempseämpi väri, sitä kovempi esine” -kaavalla. Jälleen MMO-pelien, tai Diablon kaltaisten toimintaroolipelien tapaan suurin osa lootista on täysin turhaa ja joutaa suoraan myyntiin tai romukoppaan, mutta todella erikoisesti tästä huolimatta loottia jaetaan sangen kitsaasti. Puolesta tunnista yli tuntiin kestävän tehtävän aikana saattaa saada vain pari esinettä, joten kun ne ovat kaikki pelkkää roskaa, fiilis on pettynyt.
Oletusarvoisesti Dark Alliance on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa pelaajat kombottelevat heikkoja ja voimakkaita hyökkäyksiä, hyödyntävät hahmojensa erikoiskykyjä ja lataavat erittäin voimakkaita, MOBA-henkisiä ultimate-kykyjään. Vastaan höökää jos jonkinlaista goblinia, jättiä, peikkoa ja epäkuollutta hirvitystä, joista kaikilla on omat tyylinsä ja hyökkäyksensä. Taistelusysteemi on kohtalaisen monipuolinen, sillä esimerkiksi oikea-aikaiset torjunnat palkitaan, iskujaan voi muuttaa normaalia tehokkaammaksi polttamalla ultimate-mittariaan ja niin edelleen.
Kentät ovat paperilla avoimia, mutta koostuvat käytännössä kapeista ränneistä, joita sitten välillä ristiää myös sivupoluille. Teoriassa ideana olisi tutkia sivualueita aarteiden ja sivutehtävien toivossa, mutta niistä saatavat palkinnot ovat niin onnettoman pieniä, että ainakin oma intoni lopahti aika nopeasti. Ongelmana on myös, että vaikka seikkailu vie pelaajia välillä kääpiöiden linnoituksiin, välillä goblinien kyliin tai vaikka hautuumaille, vaarat ovat aina samanlaisia. Grafiikat kyllä vaihtuvat, mutta käytännössä sillä ei ole mitään eroa, onko pelaajien ja aarrearkun välissä maagisia jalkaväkimiinoja vai myrkkypuskia, sillä efekti on sama: astu liian lähelle, niin parin sekunnin päästä pamahtaa.
Välillä vastaan tulee myös normaalia kovempia eliittihirviöitä, minipomoja tai jopa nimettyjä pomohirviöitä, mutta loottisysteemin puutteet vesittävät tätäkin osaa pelistä. Olisi kiva tappaa eliittejä ja minipomoja, jos niiden kaatumista säestettäisiin kunnon varusteryöpyllä. Nyt tapoista saa hyvin harvoin yhtään mitään, ja kun pomo jättää jälkeensä hyödyttömät, värittömät hanskat, fiilis ei ole varsinaisesti se maailman korkein.
Tämä on kaikki kuitenkin toissijaista, sillä Dark Alliance on täysin rikki. Hirviöiden tekoäly on kirjaimellisesti surkein ikinä näkemäni ja tämä kattaa myös alelaarin paskapelit. Hirviöt eivät reagoi mitenkään pelaajien läsnäoloon, jos nämä seisovat esimerkiksi kielekkeellä. Pelaajat voivat rauhassa jousipyssytellä kumoon vaikka puoli tusinaa hirviötä ilman että yksikään räpäyttää eväänsä. Samoin jos hyökkää hirviöiden kimppuun samasta kerroksesta, mutta turhan kaukaa: ei mitään reaktiota. Hups, menikö joku liian lähelle ja nyt päälle höökii 15 goblinia? Ei hätää, otetaan pari askelta taaksepäin ja hirviöt kääntyvät taas kohti kotia. Ja kun tekoäly toimii, se ei toimi kovin hyvin. Hirviöt kävelevät paikallaan, pyörivät ympyrää yrittäessään hakea reittiä viiden metrin päässä seisovan pelaajan luo ja niin edelleen. En liioittele tippaakaan, katsokaa itse videota. Samanlaista materiaalia olisi useamman tunnin verran!
Toki pelaajat voisivat myös olla hyödyntämättä näitä ongelmia ja juosta itse hirviöiden syliin lähitaistelemaan, mutta jos peli vaatii, että pelaajat tarkoituksella pelaavat tyhmästi toimiakseen edes pelien vaatimalla perustasolla, joku on töpännyt pahan kerran.
Okei, mutta entä jos kehitystiimi yllättäen päättää korjata tekoälyn ongelmat ja tekee hirviöistä fiksumpia? Sen jälkeen Dark Alliance ei ole enää koomisen huono peli; se on vain huono peli. Kun ei voi nauraa jousipyssyn seurauksena taivaisiin raketin lailla singahtaville goblineille, pelillä ei ole hirveän paljon tarjottavaa. Se on kohtalaisen kauniin näköinen, mutta todella innoton ja tympeä yhteistyöpeli, joka yrittää puskea markkinoille, jotka ovat jo nyt ruuhkaiset ja tulevat olemaan lähikuukausien jälkeen vielä ruuhkaisemmat.
Kun tarjolla on paljon parempiakin vaihtoehtoja, Dark Alliance kannattaa jättää hyllyyn pölyttymään, ellei nyt satu nukkumaan Drizzt-pyjamissa ja syömään aamumurojaan Catti-Brie-lusikalla. Siinäkin tapauksessa odottaisin alennusmyyntiä.
Tämän vuoden E3 teki selväksi, että Left 4 Dead -pelikopioita on tulossa runsain mitoin jos jonkinlaisiin lisensseihin liitettynä. Ennakkoon vaikutti myös siltä, että tuore Dungeons & Dragons: Dark Alliance olisi yksi näistä, sillä Vermintiden ja Left 4 Deadin pelidokkareita on selvästi ainakin silmäilty.
Kehitystiimillä on kuitenkin riittänyt myös sen verran omia ideoita, että paperilla tuloksena voisi olla omaperäinen ja hauska peli, joka yhdistäisi Vermintiden ja ammoisilta ajoilta muistoissa olevan Baldur’s Gate: Dark Alliancen parhaat puolet.
Yksi pieni ongelma vain: peli on täysin rikki.
Tekemistä riittää
Kehitystiimi ei ole tyytynyt tekemään vain geneeristä Dungeons & Dragons -peliä, vaan kun kerran lohharoidaan niin lohharoidaan sitten kunnolla. Pelin keskipisteessä on neljä sankaria, joiden ykkösnimenä kiiltää luonnollisesti R.A. Salvatoren kirjoista tuttu Drizzt Do’Urden, tuo jokaisen angstisen teiniropeltajan ykkösidoli. Drizztin ympärille on haalittu kolme muutakin sankaria, joista yksi on jousella varustettu haltijasamooja, toinen ihmisbarbaari ja kolmas kilven takana tankkaava kääpiö.
Mukaan on yritetty saada myös persoonallisuutta, sillä vaikka hahmojen kommentit yleensä ovatkin äärimmäisen geneerisiä, joskus haltijasamooja voi heittää vaikka kommentin siitä, että mikään ei ole niin hauskaa kuin ammuskella pahiksia jouskarilla. Pitkään World of Warcraftissa hunterilla pelanneena olen tästä toki samaa mieltä.
Hetken aikaa näytti siltä kuin persoonallisuutta olisi enemmänkin, sillä eräs ensimmäisistä kohtaamistani goblineista totesi masentuneesti ”well… shit” hetkeä ennen kuolemaansa ja herätti näin toiveeni siitä, että pelissä olisi mukana sopivalla tavalla huonoa huumoria. Ei ole: toista ”well… shitiä” ei sitten pelin aikana kuultukaan, ja vaikka viholliset kyllä ennen taistelun alkua juttelevat keskenään, jutut ovat aika vähissä. Todennäköisesti jo ensimmäisen tehtävän aikana kuulee toistoa.
Harmi, sillä mielestäni Dungeons & Dragonsin peruslore on pahuksen tylsää ja olisi kaivannut lisää… jotain. Särmää, pilkettä silmäkulmaan, jotain. Nyt se pelin ensimmäinen peruspilari – vahvat persoonallisuudet ja loressa rypeminen – jättivät ainakin minut täysin kylmäksi.
Valitettavasti sama pätee myös tehtäväsuunnitteluun. Jälleen Left 4 Deadin tai Vermintiden tapaan peli on jaettu erillisiin, irrallisiin tehtäviin, joihin hypätään kauppiaat ja muut hyödykkeet sisältävältä keskusalueelta. Tehtävien rakenne on kerrasta toiseen samanlainen, eikä mukana ole mitään satunnaista. Kaikki ansat, viholliset ja aarteet ovat aina samoilla paikoilla, mikä tarkoittaa, että jo toisella tehtävän peluukerralla kaikki tuntuu tutulta. Huonompi homma, kun ideana olisi selvästi grindata tehtäviä uudelleen ja uudelleen hahmokohtaisten kokemustasojen ja lootin toivossa.
Ja se lootti. MMO-pelien perinteiseen tyyliin lootti on jaettu useisiin harvinaisuustasoihin yksinkertaisella ”mitä rempseämpi väri, sitä kovempi esine” -kaavalla. Jälleen MMO-pelien, tai Diablon kaltaisten toimintaroolipelien tapaan suurin osa lootista on täysin turhaa ja joutaa suoraan myyntiin tai romukoppaan, mutta todella erikoisesti tästä huolimatta loottia jaetaan sangen kitsaasti. Puolesta tunnista yli tuntiin kestävän tehtävän aikana saattaa saada vain pari esinettä, joten kun ne ovat kaikki pelkkää roskaa, fiilis on pettynyt.
Toimintataistelua, mutta vain sitä haluaville
Oletusarvoisesti Dark Alliance on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa pelaajat kombottelevat heikkoja ja voimakkaita hyökkäyksiä, hyödyntävät hahmojensa erikoiskykyjä ja lataavat erittäin voimakkaita, MOBA-henkisiä ultimate-kykyjään. Vastaan höökää jos jonkinlaista goblinia, jättiä, peikkoa ja epäkuollutta hirvitystä, joista kaikilla on omat tyylinsä ja hyökkäyksensä. Taistelusysteemi on kohtalaisen monipuolinen, sillä esimerkiksi oikea-aikaiset torjunnat palkitaan, iskujaan voi muuttaa normaalia tehokkaammaksi polttamalla ultimate-mittariaan ja niin edelleen.
Kentät ovat paperilla avoimia, mutta koostuvat käytännössä kapeista ränneistä, joita sitten välillä ristiää myös sivupoluille. Teoriassa ideana olisi tutkia sivualueita aarteiden ja sivutehtävien toivossa, mutta niistä saatavat palkinnot ovat niin onnettoman pieniä, että ainakin oma intoni lopahti aika nopeasti. Ongelmana on myös, että vaikka seikkailu vie pelaajia välillä kääpiöiden linnoituksiin, välillä goblinien kyliin tai vaikka hautuumaille, vaarat ovat aina samanlaisia. Grafiikat kyllä vaihtuvat, mutta käytännössä sillä ei ole mitään eroa, onko pelaajien ja aarrearkun välissä maagisia jalkaväkimiinoja vai myrkkypuskia, sillä efekti on sama: astu liian lähelle, niin parin sekunnin päästä pamahtaa.
Välillä vastaan tulee myös normaalia kovempia eliittihirviöitä, minipomoja tai jopa nimettyjä pomohirviöitä, mutta loottisysteemin puutteet vesittävät tätäkin osaa pelistä. Olisi kiva tappaa eliittejä ja minipomoja, jos niiden kaatumista säestettäisiin kunnon varusteryöpyllä. Nyt tapoista saa hyvin harvoin yhtään mitään, ja kun pomo jättää jälkeensä hyödyttömät, värittömät hanskat, fiilis ei ole varsinaisesti se maailman korkein.
Tämä on kaikki kuitenkin toissijaista, sillä Dark Alliance on täysin rikki. Hirviöiden tekoäly on kirjaimellisesti surkein ikinä näkemäni ja tämä kattaa myös alelaarin paskapelit. Hirviöt eivät reagoi mitenkään pelaajien läsnäoloon, jos nämä seisovat esimerkiksi kielekkeellä. Pelaajat voivat rauhassa jousipyssytellä kumoon vaikka puoli tusinaa hirviötä ilman että yksikään räpäyttää eväänsä. Samoin jos hyökkää hirviöiden kimppuun samasta kerroksesta, mutta turhan kaukaa: ei mitään reaktiota. Hups, menikö joku liian lähelle ja nyt päälle höökii 15 goblinia? Ei hätää, otetaan pari askelta taaksepäin ja hirviöt kääntyvät taas kohti kotia. Ja kun tekoäly toimii, se ei toimi kovin hyvin. Hirviöt kävelevät paikallaan, pyörivät ympyrää yrittäessään hakea reittiä viiden metrin päässä seisovan pelaajan luo ja niin edelleen. En liioittele tippaakaan, katsokaa itse videota. Samanlaista materiaalia olisi useamman tunnin verran!
Toki pelaajat voisivat myös olla hyödyntämättä näitä ongelmia ja juosta itse hirviöiden syliin lähitaistelemaan, mutta jos peli vaatii, että pelaajat tarkoituksella pelaavat tyhmästi toimiakseen edes pelien vaatimalla perustasolla, joku on töpännyt pahan kerran.
Mutta entä jos bugit korjataan?
Okei, mutta entä jos kehitystiimi yllättäen päättää korjata tekoälyn ongelmat ja tekee hirviöistä fiksumpia? Sen jälkeen Dark Alliance ei ole enää koomisen huono peli; se on vain huono peli. Kun ei voi nauraa jousipyssyn seurauksena taivaisiin raketin lailla singahtaville goblineille, pelillä ei ole hirveän paljon tarjottavaa. Se on kohtalaisen kauniin näköinen, mutta todella innoton ja tympeä yhteistyöpeli, joka yrittää puskea markkinoille, jotka ovat jo nyt ruuhkaiset ja tulevat olemaan lähikuukausien jälkeen vielä ruuhkaisemmat.
Kun tarjolla on paljon parempiakin vaihtoehtoja, Dark Alliance kannattaa jättää hyllyyn pölyttymään, ellei nyt satu nukkumaan Drizzt-pyjamissa ja syömään aamumurojaan Catti-Brie-lusikalla. Siinäkin tapauksessa odottaisin alennusmyyntiä.
Dungeons & Dragons: Dark Alliance (Tietokonepelit)
Vaikka pelin historiallisen surkea tekoäly korjattaisiin, Dark Alliance ei olisi kehumisen arvoinen peli, mutta silti pisteen parempi.
- Maisemat ovat kauniita
- Ainakin pelaaminen on helppoa?
- Lootti on kivaa ainakin teorian tasolla
- ”Well… shit”-goblin
- Tylsä tehtäväsuunnittelu toistaa itseään
- Olematon uudelleenpeluuarvo
- Liian vähän loottia, liian tylsää loottia
- Kaipaisi lisää persoonallisuutta ja särmää
- Taistelu on kankeaa ja kykyjen tähtääminen tuskallista
- Tekoäly on täysin rikki
- Vaikka tekoäly korjattaisiin, peli ei olisi kovin viihdyttävä
- Verkkopeli ei toiminut arvostelujakson aikana kertaakaan
Keskustelut (1 viestiä)
09.07.2021 klo 18.13 1
Kääpiökuningas Bruenor ja hänen kaksi ottolastaan: barbaari Wulfgar ja Catti-brie joka heiluu jousen kanssa ja jonka kuvakaappaus (1 sarake, 3 ylhäältä) ristii fighteriksi.