Jos lähdetään puhumaan modernin roolipelaamisen klassikkosarjoista, Biowaren tieteistrilogia Mass Effect on helposti yksi ensimmäisistä nimistä listalla. Keskusteltavaa myös riittäisi, sillä sarja ei onnistunut juoksemaan maaliin aivan niin lennokkaasti kuin ensimmäisten kahden osan perusteella olisi voinut olettaa.


Mutta hetkinen, tämä on arvostelu, eikä joku hämärä retromuistelo, miksi siis Mass Effect? No tietenkin sen takia, että kaikkien muiden edellisen sukupolven menestyspelien tavoin myös Mass Effect -trilogia on saanut HD-uusintaversionsa!

Kun kyseessä on legendaarinen sarja ja selvästi merkittävä julkaisu, voisi myös olettaa, että modernisointiin on panostettu reippaasti pelimerkkejä. Mutta mitäs sitä olettamisesta joskus sanotaankaan?



Kun puhutaan uusintaversioista, puhutaan käytännössä kahdesta erilaisesta projektista. Näistä ensimmäinen on niin kutsuttu remasterointi, jota harrastetaan myös musiikki- ja elokuvamaailmassa. Remasteroinnissa alkuperäistä projektia ei niinkään tehdä uudelleen, vaan se enemmänkin kiillotetaan ja prosessoidaan näyttämään alkuperäistä paremmalta. Remake-projektit taas ovat koko pelin alusta alkaen rakennettuja uusintaversioita.


Mass Effect Legendary Edition on selvästi remasterointi, eikä kokonaan uudelleen rakennettu Mass Effect. Tämän erottelun ei ole niinkään tarkoitus vähätellä tiimin tekemää työtä kuin kalibroida odotukset oikealle tasolle.

Omien mainospuheidensa perusteella Legendary Edition -kehitystiimi on perusteellisesti analysoinut kaikki pelin hahmomallit, tekstuurit, partikkeliefektit ja esirenderöidyt elokuvat. Sitten esimerkiksi tekstuurit ajettiin AI-pohjaisen prosessin läpi, joka kasvatti niiden resoluution nelinkertaiseksi alkuperäisiin verrattuna. Peliin on lisätty reilusti aiempaa enemmän efektejä ja filttereitä.

Lopputuloksena on Mass Effect, joka kyllä näyttää selkeästi paremmalta kuin ne alkuperäiset pelit Xbox 360:lla tai PlayStation 3:lla, mutta ei silti läheskään niin hyvältä kuin useimmat modernit pelit. Monet ihmishahmojen kasvot näyttävät muovailuvahasta tehdyiltä naamioilta, hiukset ovat suorastaan jäätävän alkukantaisia ja pelimaailman geometriakin on usein todella yksinkertaista. Myös pelien animaatioteknologia on kehittynyt melkoisesti viimeisten reilun 15 vuoden aikana, ja varsinkin ensimmäisen Mass Effectin animaatiot näyttävät nykyään suorastaan tragikoomisilta. Koittakaa olla nauramatta katsoessanne Shepardin kyykkykävelyä tai joidenkin välianimaatioiden hahmoanimaatioita, jotka saavat amatööriteatterin miimikkoesitykset näyttämään hienovaraiselta.


Siinä sivussa pelien käyttöliittymää on myös tuunattu yhtenäisemmäksi, joskaan ei täysin yhtenäiseksi. Toki tässä kohtaa liikutaan taas filosofisten keskustelujen tasolla: alkuperäinen Mass Effect tehtiin monta vuotta ennen Mass Effect 3:a, joten luonnollisesti pelien käyttöliittymät ja pelattavuus ovat kehittyneet melkoisesti, eikä muutoksia voinut aikanaan maagisesti sädettää alkuperäiseen peliin. Nyt niin olisi voinut tehdä, mutta kenties hieman museointi-henkisesti (tai ajan ja resurssien puutteessa) näin ei ole tehty. Harmi, sillä Mass Effect tuntuu huomattavan alkukantaiselta ja kankealta peliltä seuraajiinsa verrattuna, joten parannettavaa olisi riittänyt.

Mutta toisaalta en voi väittää, että Legendary Editionin remasterointi olisi mitenkään surkeaa tasoa. Pelit näyttävät kohtuullisen hyviltä ja niitä pystyy pelaamaan moderneilla koneilla sujuvasti vaikka 4K-resoluutiolla. Mutta entä itse pelillinen sisältö, kannattaako Mass Effectejä enää pelata vuonna 2021?



Mass Effect -pelien maine on näin jälkikäteen aika erilainen kuin vaikka Mass Effect 2:n julkaisun jälkeen. Tuskin kukaan väittää vakavalla naamalla, että Mass Effect 3 onnistui sitomaan edeltäjiensä lukuisia tarinanpätkiä sataprosenttisen tyydyttävästi yhteen, mikä ei tietenkään ollut aikanaankaan suunnaton yllätys.


Vaikka Mass Effect -pelit nauttivatkin nykyään hieman ristiriitaisemmasta maineesta kuin aiemmin, peleissä on yhä paljon, mistä pitää. Okei, alkuperäinen Mass Effect on vielä hieman kankea ja kaikkialta näkee, että tiimi yritti tehdä pelimoottorin avulla todella kunnianhimoisia juttuja siinä aina onnistumatta. Mutta peli oli silti erinomaisen viihdyttävä ja kiehtova tieteistarina, joka alustaa hienosti uuden universumin.

Mass Effect kertoo tarinan komentaja Shepardista, joka joutuu keskelle koko galaksia ravistelevia tapahtumia. Rutiinitehtävä syrjäiselle planeetalle menee pieleen, mutta paljastaa samalla galaktisen uhan, jota vastaan vain Shepard voi taistella. Sitten haalitaan ympärille liittolaisia, selvitellään salaliittoja ja ravistellaan voimakuvioita.

Mass Effect 2 taas on mielestäni kiistattomasti modernin tietokoneroolipelaamisen mestariteoksia ja olisi erinomaisen hyvä peli ihan itsenäisenä teoksenakin, mutta trilogian keskiosana se on miltei vertaansa vailla.

Trilogian viimeistelee Mass Effect 3, jonka tilanne ei koskaan ollut helppo. Niiden kahden edellisen pelin suurena juttuna oli, että pelaaja sai kertoa sen oman Shepardinsa tarinan. Tehdä valintoja, jotka vaikuttivat suuresti paitsi Shepardin ja tämän liittolaisten kohtaloihin, myös koko tarinan kulkuun. Ja sitten kolmososan olisi pitänyt jotenkin ottaa koppi tilaneesta, jossa pelaaja voi saapua kolmannen osan pariin lukemattomista tilanteista, viedä ne pelaajan valinnat maaliin ja tehdä kaikki tyydyttävästi.


Kuten kaikki Mass Effect 3:a sen julkaisun aikoihin pelanneet tietävät, tämä ei onnistunut. Oikein alkuunkaan. Tuloksena oli sen verran suunnaton kohu, että Bioware palasi päivittämään peliin aivan erilaisia ja tuunattuja loppuratkaisuja, sekä muutenkin laajentelemaan pelin tarinaa lisäsisältöjen avulla. Näiden tuunausten jälkeen kokonaisuus oli mielestäni jo ihan asiallinen ja edelleen kokemisen arvoinen.

Hyvänä juttuna Legendary Edition sisältää myös kaikki alkuperäisten pelien lisäsisällöt, yhteensä yli 40 erilaista pakettia. Osa näistä on suurempia sivutarinoita tai jopa kokonaan uusia hahmoja, osa taas vaikka erilaisia varusteita ja panssareita. Koska nämä lisäsisällöt ovat oleellinen osa sitä parasta mahdollista Mass Effect -kokemusta, tästä EA:lle iso peukku. Joku olisi voinut yrittää myydä lisäsisällöt könttäpaketteina pelin päälle.



Eräs Mass Effect 3:n parhaista piirteistä oli aikanaan sen moninpeli, joka oli se ensimmäinen Gears of Warin Horde-pelitilan ja kepeän roolipelailun yhdistelmä. Pelaajat loivat itselleen Mass Effect -henkiset hahmot ja sitten taistelivat niiden kanssa vihollisaaltoja vastaan keräten kokemuspisteitä ja parempia varusteita. Pahuksen hauskaa, ja olisi varmaankin edelleenkin… mutta moninpeliä ei Legendary Editionista löydy.


Moninpelin palvelimet on aikaa sitten sammutettu ja tietenkin koko roska suunniteltiin alkujaankin Xbox 360:n ja PlayStation 3:n netti-infrastruktuureita varten. Vaikka moninpelin tuunaaminen toimimaan moderneilla konsoleilla ei varmasti olisikaan ollut mikään mahdoton nakki, tuskin myöskään aivan triviaali. Ymmärrän siis tavallaan jälleen sen, että moninpeliä ei paketista nyt löydy, mutta se tuntuu silti ikävältä ja hieman halvalta ratkaisulta. Uusintaversion tuottaja on jo puhellut julkisesti, että jos Legendary Edition myy tarpeeksi hyvin, moninpelin lisäämistä päivitysten myötä voidaan harkita.

Mass Effect -trilogia on todellakin eräs modernin pelaamisen legendaarisimpia nimiä, ja tämä on juuri se perusoletus, jonka varaan rakennan arvostelun loppupäätelmän: Mass Effect Legendary Edition on pienoinen pettymys. Mass Effect -pelit ovat edelleen helposti kokemisen arvoisia ja pienistä töksähtelyistä huolimatta varsinkin tarinaltaan ja hahmoiltaan ne painivat samassa painoluokassa minkä tahansa modernimman pelin kanssa. Ei siis valittamista tällä osa-alueella.


Mutta se modernisointi… Olisi voinut kuvitella, että Mass Effect jos joku pelisarja olisi ansainnut sen perusteellisen uusintaversion, sekä myös ollut sen arvoinen. Toisaalta kolme klassista roolipeliä akselilla ”hyvä – legendaarinen” 4K-katselukelpoisina ja moderneilla konsoleilla pyörivinä versioina ei todellakaan ole mikään valittamisen arvoinen ongelma.