Välillä peliarvosteltujen kirjoittelu venyy ja venyy, mutta harvemmin sentään tulee arvosteltua ihan kuutta vuotta vanhaa peliä. Tällä kertaa V2.fi:lla on kuitenkin tilaisuus tarkastella yhtä genrensä klassikkoa, joka jäi ekalla kierroksella arvioimatta: Telltale Gamesin upea Tales from the Borderlands sai 17. helmikuuta uudelleenjulkaisun Steamissa, Epic Game Storessa, Playstationilla ja Xboxilla. Peli julkaistiin viime viikolla myös Nintendo Switchille.



Draamaa ja käänteitä sisältävän Tales from the Borderlandsin kehitys sisältää aimo annoksen… no, draamaa ja käänteitä. Alunperin loppuvuodesta 2014 julkaistu tarinapeli Tales from the Borderlands oli eräänlainen välinäytös Gearboxin Borderlands-räiskintäpelisarjalle. Toisen välinäytöksen, eli The Pre-Sequelin kanssa lähes samanaikaisesti julkaistu Tales otettiin hyvin vastaan, mutta kehittäjä Telltale Gamesille kävi silti köpelösti. Telltalen ajauduttua konkurssiin vuonna 2018 peli vedettiin kokonaan pois digitaalisilta myyntipaikoilta. Uusien omistajien ja muutaman vuoden odottelun jälkeen Tales from the Borderlands on jälleen saatavilla, viiden episodin valmiina pakettina. Julkaisussa ei ole uutta sisältöä, mutta jos seikkailu Pandoran aavikkoplaneetalla ei ole entuudestaan tuttua, pakettia kannattaa vilkuilla tarkalla silmällä!


Myönnetään, että olen yksi Telltale Gamesin fanipojista. Pelien yksinkertaiset pelimekaniikat eivät ole koskaan häirinneet minua, sillä Telltalen pelejä pelataan nimenomaan niiden interaktiivisen tarinan vuoksi. Tales edustaa vieläpä kultakauden Telltalea: animointi on ehkä kömpelöä ja kankeaa, ja toimintakohtauksetkin täynnä quick time eventtejä, mutta vastapainona itse tarina lukeutuu genren parhaimpiin.



Kuten aina, myös Tales from the Borderlandsin tarina keskittyy vaulttiin. Vaultit ovat Borderlandsin maailmassa massiivisia, kauan sitten kadonneiden alieneiden luomia holveja: kukaan ei oikeastaan tiedä mitä vaulteista löytyy, mutta mysteerit ja toivo äkkirikastumisesta kutsuvat seikkailijoita kuin hunaja kärpäsiä. Borderlands-peleissä Vault huntereiksi kutsutut seikkailijat tekevät kaikkensa saadakseen käsiinsä harvinaisen vault-keyn, jolla holvin salat aukeavat. Tales from the Borderlandsin seikkailijat eivät kuitenkaan ole pelisarjalle tavanomaisia pyssysankareita, kyborgininjoja tai lihaskimppuja. Ehei. Sen sijaan Tales lyö yhteen pyrkyri Rhysin, kirjanpitäjä Vaughnin sekä huijarisiskokset Fionan ja Sashan, ja katsoo millaisen sopan nelikko saa aikaan.


Pimeät diilit, kostonhimoiset gangsterit ja ahneet jättikorporaatiot johdattavat nelikon mystisen Gortysin jäljille. Vuosia sitten rapautuneen Atlas-yhtiön Gortys-projektin pitäisi johtaa vaultin luokse, mutta keskeytyneen projektin loppuunvieminen vaatii verta, hikeä, ryöstökeikkoja ja pähkähulluja huijauksia. Tales on ennen kaikkea komedia, jonka sankarit kompuroivat yhdestä täysmunauksesta toiseen; farssimainen sekamelska johtaa värikkään nelikon räjähtävään finaaliin, jossa koko Pandoran tulevaisuus asettuu vaakalaudalle.


Takaumina kerrottu tarina on täynnä huumoria, mutta tarinassa on tilaa myös aidolle draamalle ja mysteereille. Kurjaakin kurjempi Pandora on täynnä traagisia tarinoita, jonka lisäksi Tales tuo mielenkiintoista perspektiivieroa: vaikka pelimaailman sankarit pysyvät sankareita, Tales tuo sävyeroja näyttämällä antisankarien ja pahisten elämää muutenkin kuin rautatähtäimen läpi.



Yksi Telltalen suurimpia vahvuuksia oli kehittäjätiimin kyky jäljitellä adaptoimiaan tarinoita. The Wolf Among Us-peli todella tuntui The Wolf Among Usilta, samalla tavoin kuin The Walking Dead herätti zombiesarjakuvan henkiin interaktiivisessa muodossa. Tales from the Borderlands tekee saman Gearboxin Borderlands-sarjalle: kaikki hahmoista maailmaan, dialogiin ja tunnelmaan ovat tyylipuhdasta Borderlandsia – mutta entistäkin parempana! Vitsit ovat terävämpiä, hahmot moniulotteisempia ja tarina teemoineen syvällisempi. On toki myönnettävä, ettei ole täysin reilua verrata tarinankerrontaan keskittyneen pelitalon tarinaa räiskintäpelien juoneen, mutta…

… hitto vie, kun Talesissa on kaikki mallillaan! Pelasin samanaikaisesti maailman tarinaa jatkavaa Borderlands 3:a, ja Telltalen sekä Gearboxin väliset erot ovat kuin yö ja päivä. On tietysti hienoa, ettei Gearbox ole sivuuttanut Talesin tapahtumia, vaan hahmot ovat kiinteä osa peliuniversumia. Talesin aikana kasvaneet seikkailijanrääpäleet on kuitenkin vesitetty kolmannessa pääpelissä pelkiksi puhuviksi päiksi, jotka laukovat radiossa irtovitsejä ja antavat uusia tehtäviä. Borderlands 3 loistaa toki vastapainona muilla osa-alueilla.


Talesin tarina toimisi kyllä tarvittaessa myös Borderlands-maailman ulkopuolella, mutta pelin suosittelu muille kuin pelisarjan faneille on kahtiajakoista. Ryöväreistä kertova tarina rakentuu niin tyylikkäästi, ettei juonesta nauttiminen suoranaisesti vaadi aiempien Borderlandsien pelaamista. Intertekstuaalisuus on kuitenkin iso osa viehätystä: vaikka neljättä seinää ei rikota, Borderlandsien hulluttelu on tonaalisesti lähellä supersankari Deadpoolin huumoria. Sekä Deadpoolissa että Borderlandsissa intertekstuaalisuus, metatasoilla leikittely ja itseironia ovat isossa huudossa. Jos aiemmat pelit eivät ole tuttuja, suuri osa vitseistä menee pakostakin ohi.



Telltalen pelejä ei voi koskaan kehua mekaniikoistaan, mutta Tales from the Borderlands on lähimpänä nappisuoritusta, mihin yhtiö ikinä kykeni. Tarinan jäljittelyn lisäksi Telltale on lisännyt Talesiin muista Borderlandseista tuttuja mekaniikkoja: seikkailun aikana ei ainoastaan höpistä, vaan sankarit keräävät rahaa ja muuta loottia, ostelevat uusia skinejä ja jopa räiskivät menemään. Telltalen toimistolla on selkeästi analysoitu mitkä elementit tekevät Borderlandsista Borderlandsin, jonka jälkeen osatekijät on adaptoitu tarinapeliin tavalla tai toisella. Ovatko toimintakohtaukset sulavia? No ei. Onko rahankeräys ja skinien ostelu lähinnä intertekstuaalinen vitsi? No on. Mutta kun ne vitsit kerran toimivat ja Borderlands-kokonaisuus rakentuu mielenkiintoisesti eri genren sisällä, on turha marista.


Audiovisuaalisesti Tales edustaa perinteistä Telltalea. Cel-shadetut grafiikat sekä näyttävät aidolta Borderlandsilta, että kestävät hyvin aikaa: Borderlands 3:een verrattuna Tales on toki kankea ja suttuinen, mutta ulkomuoto ei ikinä häiritse kokemusta. Ääninäyttely ja musiikit lukeutuvat pelimaailman parhaimmistoon. Erityisesti Troy Baker ja Laura Bailey herättävät päähahmot eloon, eivätkä sivuhahmotkaan jää paitsioon. Borderlands ei ole millään muotoa tonaalisesti pidättyväinen, joten näyttelijät ovat saaneet revitellä isommalla vaihteella ja jäystää kunnolla kalusteita.

Jos pelihyllystä löytyy vino pino Pandoran rajamaita raivaavia räiskintöjä, tai jos tarinapelit ovat poikkeuksellisen lähellä sydäntä, Tales from the Borderlandsia voi suositella lähes varauksetta. Hyvällä tapaa ympäriinsä poukkoileva tarina, naurunpyrskähdyksiä aiheuttavat vitsit sekä Borderlandsin olemuksen hienosti adaptoiva Tales from the Borderlands tarjoaa AAA-tason tarinapelaamista AAA-räiskintäpelin maailmassa.