Fallout 3 + DLC
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Roolipelit, Seikkailupelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Bethesda Softworks |
Julkaisija: | Bethesda Softworks |
Julkaisupäivä: | 31.10.2008 |
Pelin kotisivut |
Kolmannen kerran läpi kaikilla mausteilla.
Nyplättyäni Fallout 3:sta 35 tuntia kuuluin nostalgisten asiantuntijoiden klubiin, jossa jatko-osaa arvostetaan, vaikkei se klassikoille pärjääkään.
Kourittuani tuotetta 110 tuntia marssin ulos höpsähtäneestä marttakerhosta. En tahdo pelata enempää, mutten ole kyllästynyt, vaan monityydyttynyt. Kolmas kierros verrattain lyhyen ajan sisällä kuulosti kiinnostavalta ladattavien lisäosien (DLC) ansiosta, mutta toinen kierros kiehtoi ilmankin. Jos Fallout 3:lla ei ole uudelleenpeluuarvoa, millä (yksin)pelillä on?
Lisäosien hinta-laatusuhde on kehno. Jos pääpeliin kyllästynyt henkilö on valmis pulittamaan pienestä pikakivasta, ainoastaan Broken Steel ajaa asiansa. Tasapainoinen pienoisjatko-osa jatkaa tarinaa ja mahdollistaa hahmojen kehittämisen tasolle 30. Tavallaan Broken Steel on antikliimaksi, koska siinä selviää, etteivät pelaajan teot sittenkään mullistaneet maailmaa. Uudet tehtävät on kuitenkin rakennettu hyvin ja uusi lopetus on tyydyttävä. The Pitt ja Operation: Anchorage toimivat paremmin mausteina. Mausteiden kilohintoihin on totuttu.
Pari sanaa maustamattomista matkoistani. Ensimmäisellä kierroksella pelasin jeesustelevaa sekatyömiestä. Kiitos avoimen rakenteen, onnistuin missaamaan niinkin tärkeitä kohteita kuin Paradise Fallsin. Kun näin lopputekstit, lopetin. Toisella kierroksella pelasin ilkeää älykköä. Kierros oli edellistä huomattavasti mielenkiintoisempi. En panostanut yhteenkään taistelutyyliin, mutta etenin sisulla loppuun saakka (normal-tasolla). Fallout 3 on toimintapeli, jota ei ilman toimintaa läpäistä - mutta tämähän vain tekee kieron, heikon hahmon pelaamisesta kiehtovampaa. Ensimmäinen monesta stuntistani oli kaikkien Megatonin lautasten ja kippojen varastaminen, jotta sain palkattua henkivartijan kivistä alkutaipaletta turvaamaan.
Ladattuani puolitoista gigaa mausteita, halusin olla neutraali rambo, joka pyrkii hyvään, mutta sortuu moraalittomuuksiin. Heti aluksi tapasin sotilaita, jotka tarvitsivat vapaaehtoisen suorittamaan taistelusimulaattorin. Operation: Anchorage oli rooliin eläytymisen kannalta osuva aloitus toiminnalliselle hahmolle. Kehityin useita tasoja "harjoitellessani" keinolla, johon aiemmilla vetelyksilläni ei ollut pääsyä. Asiayhteydestä irrotettuna Anchorage on kohtalainen toimintaputkijuoksu lumisissa maisemissa kiinalaisia vastaan. Kuvaillulla toisella kierroksella olisin pitänyt lisäystä arvottomana.
Neutraalin roolin vetäminen ei ole aina helppoa mustavalkoisessa pelissä. The Pitt edustaa piristävästi harmaampaa materiaalia. Pittsburghin raunioissa pelaaja voi avustaa orjia tai orjuuttajia. Jos pääpelin orjuuttajat ovatkin pahoja, osaavat Pittin pääjehut esittää asian omalta kantiltaan. Neutraali hahmoni päätti avustaa valtaapitäviä - ja täten hahmoni saattoi jatkaa orjuuttamista hyvällä omatunnolla myös pääpelissä. Toivottavasti The Pitt merkitsee sitä, että tekijät ovat ymmärtäneet, mikä arvo vaikeilla ratkaisuilla voi roolipelissä olla.
Anchorage ja Pitt ovat lyhyitä operaatioita, joiden olemassaolo heijastuu lievästi pääpeliin. Sain runsaasti iloa irti viholliset jaloiltaan lyövästä gaussikivääristä (Anchorage) ja moottorisahan viihdearvolla siunatusta auto-axesta (Pitt), kunnes Broken Steel lopulta avasi käyttööni mm. tulipallokonekiväärin ja sähkösingon. Broken Steelin sivuvaikutuksiin saattaa törmätä jo ennen kuin tarina etenee tuohon pisteeseen. Uudet superghoulit ovat naurettavan kestäviä vastuksia, mutta hikinen hippaleikki sellaisen kanssa turvalliseksi luulemassani kohtauksessa ehdottomasti piristi tunnelmia.
Fallout 3 onnistui lopulta sulattamaan aivoihini pakkautuneen nostalgiajätteen. Ehkä tämän aiheutti jostain äärimmäisen kiihkeästä taistelusta selviäminen, ehkä joku yllättäen eteen tullut vitsi. Ehkä jäte vuosi ulos silmäkulmastani, kun rahan puutteessa kärvensin liekinheittimellä viattoman karavaanin keskellä yötä, ja radiossa alkoi samalla sekunnilla soida "I don't want to set the world on fire - I just want to start a flame in your heart".
Joka tapauksessa mieleeni muistui, että jo kun nautin Fallout 2:sta ensimmäistä kertaa, olin kriittinen, koska siinä ei tehdä juuri mitään oikeasti. Fallout 2 on hieno roolipeli, jossa pelaaja saa käyttää mielikuvitustaan tutkiessaan kieroutunutta jätemaailmaa. Niin rajun rambon kuin älykkään nörtinkin pelaaminen on kuitenkin sitä, että valikosta valitaan toiminto ja sitten peli arpoo, onnistuiko se.
Fallout 3 on paitsi edeltäjiensä veroinen roolipeli, myös interaktiivinen videopeli, ja täten kevyesti sarjan vahvin esitys. Fallout 3:ssa pitäisi olla puolet enemmän kohteita, esineitä, vihollisia, dialogivaihtoehtoja ja nelinkertaisesti tehtäviä ja klassisia biisejä. Tällä tarkoitan sitä, että se mitä pelissä on, lumosi minut.
Kourittuani tuotetta 110 tuntia marssin ulos höpsähtäneestä marttakerhosta. En tahdo pelata enempää, mutten ole kyllästynyt, vaan monityydyttynyt. Kolmas kierros verrattain lyhyen ajan sisällä kuulosti kiinnostavalta ladattavien lisäosien (DLC) ansiosta, mutta toinen kierros kiehtoi ilmankin. Jos Fallout 3:lla ei ole uudelleenpeluuarvoa, millä (yksin)pelillä on?
Currya riisiin
Pari sanaa maustamattomista matkoistani. Ensimmäisellä kierroksella pelasin jeesustelevaa sekatyömiestä. Kiitos avoimen rakenteen, onnistuin missaamaan niinkin tärkeitä kohteita kuin Paradise Fallsin. Kun näin lopputekstit, lopetin. Toisella kierroksella pelasin ilkeää älykköä. Kierros oli edellistä huomattavasti mielenkiintoisempi. En panostanut yhteenkään taistelutyyliin, mutta etenin sisulla loppuun saakka (normal-tasolla). Fallout 3 on toimintapeli, jota ei ilman toimintaa läpäistä - mutta tämähän vain tekee kieron, heikon hahmon pelaamisesta kiehtovampaa. Ensimmäinen monesta stuntistani oli kaikkien Megatonin lautasten ja kippojen varastaminen, jotta sain palkattua henkivartijan kivistä alkutaipaletta turvaamaan.
70+ tunnin tuolla puolen
Neutraalin roolin vetäminen ei ole aina helppoa mustavalkoisessa pelissä. The Pitt edustaa piristävästi harmaampaa materiaalia. Pittsburghin raunioissa pelaaja voi avustaa orjia tai orjuuttajia. Jos pääpelin orjuuttajat ovatkin pahoja, osaavat Pittin pääjehut esittää asian omalta kantiltaan. Neutraali hahmoni päätti avustaa valtaapitäviä - ja täten hahmoni saattoi jatkaa orjuuttamista hyvällä omatunnolla myös pääpelissä. Toivottavasti The Pitt merkitsee sitä, että tekijät ovat ymmärtäneet, mikä arvo vaikeilla ratkaisuilla voi roolipelissä olla.
Ihmeparantuminen
Fallout 3 onnistui lopulta sulattamaan aivoihini pakkautuneen nostalgiajätteen. Ehkä tämän aiheutti jostain äärimmäisen kiihkeästä taistelusta selviäminen, ehkä joku yllättäen eteen tullut vitsi. Ehkä jäte vuosi ulos silmäkulmastani, kun rahan puutteessa kärvensin liekinheittimellä viattoman karavaanin keskellä yötä, ja radiossa alkoi samalla sekunnilla soida "I don't want to set the world on fire - I just want to start a flame in your heart".
Fallout 3 on paitsi edeltäjiensä veroinen roolipeli, myös interaktiivinen videopeli, ja täten kevyesti sarjan vahvin esitys. Fallout 3:ssa pitäisi olla puolet enemmän kohteita, esineitä, vihollisia, dialogivaihtoehtoja ja nelinkertaisesti tehtäviä ja klassisia biisejä. Tällä tarkoitan sitä, että se mitä pelissä on, lumosi minut.
Fallout 3 + DLC (Xbox 360)
Fallout 3 on väkevä toiminnallinen roolipelielämys. Lisäosat tarjoavat lisää, vaan eivät mitään mullistavaa.
- Fallout
- Fallout 2
- Fallout 3
- Broken Steel
- Mikään ei ole koskaan tarpeeksi, ei lähellekään
Keskustelut (14 viestiä)
22.05.2009 klo 10.47
22.05.2009 klo 13.13
22.05.2009 klo 13.22
Rekisteröitynyt 26.06.2007
22.05.2009 klo 14.25
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.05.2009 klo 15.43
Sinä olla olla neutraali rambo?
"Ma tahdon olla, ain' olla neutraali rambo -
kun ryöstän pankin, ma ryöstän pankin nimeltä Sampo."
Koska verkkopankki bugailee usein.
Kummallinen kirjoitusvirhe korjattu.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 03.04.2007
22.05.2009 klo 16.17
Rekisteröitynyt 30.07.2007
22.05.2009 klo 17.59
Toivon vain, että seuraavaan oikeaan jatko-osaan saadaan parempia kirjoittajia.
Tiedä sitten lasketaanko tulevaa New Vegasia "oikeaksi jatko-osaksi" (kyllä kai?), mutta eikös Obsidianilla ole perinteisesti ollut ihan hyviä kirjoittajia.
Rekisteröitynyt 29.05.2008
22.05.2009 klo 19.30
Fallout 3 on PC:n hopea-ajan kirkkainta kärkeä (kulta-aika on tietysti 1998-2001, jolloin tekniikka mahdollisti loistavia pelejä mutta ei ollut niin itsearvoista kuin tällä hetkellä). Toivon vain, että seuraavaan oikeaan jatko-osaan saadaan parempia kirjoittajia.
On myös tulossa Fallout 4 ja Fallout 5. Ja uskon, että Obsidian hoitaa hommansa hyvin New Vegasin kanssa.
22.05.2009 klo 20.56
23.05.2009 klo 15.11
varmasti saataisiin parempi dialogi jos kaiken ei tarvitsisi olla ääninäyteltyä
Mitenkäs se ääninäyttely siihen dialogiin vaikuttaa? -.-
Rekisteröitynyt 08.08.2007
23.05.2009 klo 16.38
23.05.2009 klo 19.29
varmasti saataisiin parempi dialogi jos kaiken ei tarvitsisi olla ääninäyteltyä
Mitenkäs se ääninäyttely siihen dialogiin vaikuttaa? -.-
Kyllä se vie tunnelmaa, kun ääninäyttelijä kuulostaa siltä, ettei kiinnosta tai osaa :) mielummin luen hyvää tekstiä kun kuulen huonona lukemisena
Rekisteröitynyt 27.06.2008
23.05.2009 klo 20.34
Enpä pahemmin muistakaan roolipeleistä pidä.
23.05.2009 klo 21.57