From Softwaren niin kutsuttujen Soulsborne-pelien sarja on tuonut firmalle suunnattomasti mainetta ja faneja pitkin maailmaa, mutta myös luonut kokonaan uuden peligenren, jota kehittäjä toisensa jälkeen on yrittänyt apinoida vaihtelevalla menestyksellä.


Syksyinen yrittäjä oli pelialan veteraanien kehittämä Mortal Shell, joka tekee todella fiksun päätöksen: se ei yritä olla pelkkä Soulsborne-kopio, vaan lisää mukaan runsaasti omia ideoitaan. Tuloksena on kompakti, toimiva ja viihdyttävä pelikokemus.



Mortal Shell sijoittuu perinteiseen tyyliin jonkinlaiseen romahduksen jälkeiseen maailmaan, jossa kasviston peittämät rauniot kertovat passiivisia tarinoitaan entisestä loistosta. Lavean elämäntyylin sijaan tarjolla on runsaasti vaaroja, sillä hirviöt, ryöstelijät, mielipuolet ja muut veikeät veijarit ovat vallanneet suuren osan maailmasta, niiden harvojen sivistyneiden rippeiden piileskellessä koloissaan.


Tähän maailmaan pelaaja herää jonkinlaisena henkiolentoja, joka hädin tuskin pystyy roikkumaan kiinni elämänsä rippeissä. Yksikin osuma vihollisilta riittää tuhoamaan hengen, mikä kuulostaa jopa Soulsborne-peliksi aika tylyltä menolta. Onneksi henkenä ei kuitenkaan tarvitse tetsailla, ellei homma mene kunnolla persiilleen, sillä valtaosan pelistä tämä henki asuttaa niitä pelin nimeenkin päässeitä kuolevaisia kuoria. Tarjolla on aluksi vain yksi kuori, sillä loput täytyy löytää pelin edetessä.

Kukin kuori edustaa tavallaan yhtä hahmoluokkaa, sillä niillä on kaikilla omat pelityylinsä, erikoisuutensa ja kykypuunsa. Hauskana ideana pelaaja ei niinkään opi kykypuuta kivutessaan uusia kykyjä, vaan palauttaa takaisin kuolleiden sotureiden muistoja.


Kuolevaisilta kuorilta ei kannata odottaa mitään suunnattoman erilaisia pelityylejä, sillä koko peli keskittyy painavalta tuntuvaan miekkailuun. Erot ovatkin hienovaraisempia. Sillä ensimmäisellä kuorella on suunnaton määrä kestopisteitä, mutta pelaaminen on aika virtaviivaista ja simppeliä. Myöhemmin käyttöön aukeaa esimerkiksi kuori, joka on heiveröisempi, mutta generoi paljon nopeammin erikoiskykyjen käyttämiseen tarvittavaa energiaa.

Ratkaisusta voi olla monta mieltä. Itse olen perinteisesti tykännyt pelata Soulsborneissa esimerkiksi velhoja, mikä ei Mortal Shellissä ole mahdollista. Mutta toisaalta kun kaikki on pakotettu samaan muottiin, kehitystiimi on myös voinut keskittää kaiken huomionsa sen yhden taistelutyypin tuunaamiseen ja ideoiden kehittelyyn.



Pintapuolisesti Mortal Shell muistuttaa suuresti From Softwaren rakastettuja pelejä. Taistelu on nopeatempoista, mutta siinä on runsaasti painon tuntua. Perinteiseen tyyliin perusvihollisetkin murhaavat pelaajan alta aikayksikön, jos niitä vastaan lähtee heilumaan takki auki. Kaikki pomotaistelut ja kovemmat erikoishirviöt taas vaativat useiden kertojen harjoittelua, jotta niiden hyökkäyskuviot ja heikkoudet saa opeteltua.


Tästä alkavat myös ne Mortal Shellin todella omaperäiset ideat. Näistä omaperäisin on se, että Mortal Shell ei sisällä lainkaan mahdollisuutta suojautua vihollisten iskuilta vaikka kilpeä nostamalla. Väistelyn lisäksi pelaajan käytössä on kuitenkin kyky muuttua muutaman sekunnin ajaksi kivipatsaaksi, joka torjuu miltei minkä tahansa iskun. Vielä hauskemmin kivettymisen voi tehdä animaation aikana, ja kun vihollisen isku rikkoo patsaan, animaatio jatkuu aiemmasta pisteestä. Näin voi vaikka aloittaa hirmuisen heijari-iskun, mutta kun animaation aikana huomaa että kohta omissa kolisee, voi kivettää itsensä ja sitten iskeä vihollista ilmaiseksi vastapalloon kun tämän isku on kolahtanut kivikkoon.


Paperilla tällainen kyky olisi aivan naurettavan ylivoimainen, joten kivettymistä ei voi käyttää mitenkään liukuhihnalta. Siinä on kohtalaisen tuntuva jäähtymisaika, joten valtaosa iskuista täytyy yhä väistellä kierimällä.

Mortal Shell ei myöskään sisällä lainkaan Estus Flaskin kaltaisia parannusesineitä, jotka palautuisivat käyttöön kun lepää nuotioilla – mikä myös herättää kaikki viholliset uudelleen henkiin. Maastosta voi löytää heikkotehoisia sieniä ja muita parannustarvikkeita, mutta kunnostaan täytyisi pääosin huolehtia aktiivisella pelaamisella. Pelin alkumetreillä käteen lyödään amuletti, jota käyttämällä vihollisten iskut voi torjua juuri hetkeä ennen osumaa. Monet kykypuun kyvyt kietoutuvat juuri tämän tarkkaa ajoitusta vaativan torjunnan ympärille ja mahdollistavat vaikkapa kestopisteiden palautuksen.

Tuloksena on taistelusysteemi, joka tuntuu eniten Bloodbornen taistelulta. Mortal Shell vaatii samalla tavalla pelaajalta aggressiivisuutta ja aktiivisuutta, sillä mitään ”ostin pelin kovimmat panssarit ja piileskelen nyt kilpeni takana” -meininkiä ei voi edes teoriassa harrastaa, koska pelissä ei ole sen enempää ostettavia varusteita kuin kilpiäkään. Kaikki eivät ehkä tästä tykkää, mutta itse pääsin alkuvaikeuksien jälkeen täysillä menoon mukaan.



Mortal Shell on kaikin puolin virtaviivainen pelikokemus. Verrattuna From Softwaren useiden kymmenien tuntien mittaisiin peleihin se tuntuu suorastaan taskukokoiselta. Lopputekstit pyörivät jo noin 8-10 pelitunnin jälkeen, mikä on ihan passeli mitta.

Olisin silti kaivannut lisää … jotain. Nyt esimerkiksi erilaisia aseita on neljä ja ne jaellaan tarinan edetessä, joten mitään perinteistä ”löysin tosi siisti aseen pusikosta” -kokemusta ei ole tulossa. Myös tarina on vähän mitä on. Sitä on hyvin vähän ja lisäksi se tarjoillaan siinä kaikkein antiikkisimmassa muodossa: lue esineiden kuvauksia ja koita niiden, sekä hyvin kryptisten keskustelujen, perusteella päätellä, mitä hittoa pelimaailmassa ja pelissä oikein tapahtuu. Kun kerran se kuolevaisten kuorten historian ja taustojen avaaminen on pelissä niin keskipisteessä, niin olisi siihen tarinankerrontaankin voinut vähän enemmän panostaa.


Onkin selvää, että Mortal Shell ei nouse kilpailemaan From Softwaren pelien kanssa, mutta toisaalta se pärjää vertailussa paljon paremmin kuin useimmat suoraan copypastea hyödyntäneet Soulsborne-kopiot. Oivaltavaa pelattavuutta, kaunis ja persoonallinen maailma ja sisällön määrään nähden sopiva kesto?
Kyllä näillä eväillä Soulsborne-vieroitusoireita ainakin hetken hätyyttelee pois.