Muutaman vuoden takainen Horizon: Zero Dawn hurmasi aivan ymmärrettävästä syystä PlayStation 4 -väen. Hollantilaisen Guerrilla Gamesin kehittämä avoimen maailman toimintapeli oli nätti kuin mikä, sisälsi hirmuisesti pelattavaa ja oli vielä mekanismeiltaan puhdasta parhautta. Kukapa ei haluaisi hieman kevennettyä Monster Hunter -meininkiä robottieläinten täyttämässä tulevaisuudessa?


Kun Sony sitten julkisti Horizonin PC-version, reaktiot olivat enimmäkseen positiivisia. Muutama konsolisoturi repi pelihousunsa kun muutkin pääsivät pelaamaan HEIDÄN peliään, mutta yleisesti odotukset olivat korkealla. Miten komealta peli tulisikaan näyttämään PC:llä? Miten huikean pehmeästi se pyörisi?

Niin... siitä puheenollen...



Horizon: Zero Dawnin tarina sijoittuu tulevaisuuteen, mutta muistuttaa kovasti luolamiesten aikoja. Nykyinen sivilisaatiomme on romahtanut jo aikoja sitten ja ihmiskunnan toinen yritys on ehtinyt vasta sangen varhaiseen vaiheeseensa. Muinaiset kansat eivät kuitenkaan ole kadonneet aivan hiljaa, sillä luonnon uudelleen valtaamaa maailmaa täplittävät valtavat raunioituneet kaupungit ja huipputeknologian täyttämät, kiroittuina pidetyt luolat. Niin – ja myös eläinten muotoon rakennetut robotit.


Tähän maailmaan syntyy Aloy-tyttö, joka on hänelle tuntemattomista syistä syrjitty. Hänen heimonsa on heittänyt tytön pihalle jo vauvana, ja hänen ainoa perheensä on Rost-ottoisä, joka niin ikään on ulkopuolinen omista syistään. Aloy ei tyydy mysteereihin, vaan päättää hankkia vastauksia osallistumalla heimon soturikokeeseen. Tästä alkaa aika paljon suurempi seikkailu, jonka aikana Aloyn pitäisi selvittää, mistä maailmaan yllättäen ilmestyneet korruptoituneet robottieläimet ovat tulleet, miksi väkivaltaiset bandiittiheimot ovat liittoutuneet niiden kanssa – ja mitä hänen oma menneisyytensä oikein sisältääkään.



Näitä kysymyksiä ratkotaan useiden kymmenien tuntien mittaisessa tarinassa, joka saa PC-versiossa vielä reippaasti lisää pituutta mukaan lyödyn The Frozen Wilds -laajennusosan myötä. Itse peli on A-luokkaista avoimen maailman toimintaa. Tarina kuljettaa Aloyta valtavan maailman alueelta toiselle, mutta hieman sivupoluille poikkeamalla voi löytää pieniä puzzle-luolastoja, bandiittien leirejä ja ties mitä muuta sisältöä. Siinä sivussa pitäisi myös metsästää monipuolisen asearsenaalin avulla hirmuisen suuria ja vaarallisia robottieläimiä craftausainesten toivossa.


Tekemistä riittää valtavasti ja vaikka tarina välillä laahaakin, pelasin itse aikanaan PlayStation 4 -version hyvillä mielin läpi. Eikä se hohto ole siitä parissa vuodessa mihinkään kadonnut, sillä sisältönsä puolesta Horizon: Zero Dawn on PC:lläkin aivan erinomainen peli.

Ongelmat alkavatkin siitä teknisestä puolesta.



Omat ennakko-odotukseni Horizon: Zero Dawnin PC-version osalta olivat korkealla. Olihan kyseessä kuitenkin jo viisi vuotta vanhalle konsoliteknologialle suunnitellusta pelistä, joten kyllähän moderni muskeli-PC nyt varmasti sitä pyörittäisi pehmeästi. Odotukset kasvoivat ennestään, kun samaa pelimoottoria hyödyntävä Death Stranding osoittautui mainioksi PC-käännökseksi. Se pyöri silkkisen pehmeästi ja tuki modernien näytönohjainten tarjoamia ominaisuuksia, kuten nVidian DLSS-supernäyttöottoa. Olikin melkoinen yllätys, kun Horizon: Zero Dawnin PC-versio ei tee mitään näistä.


Oma arvostelukappaleeni aukesi muutamaa päivää ennen pelin varsinaista ilmestymistä, joten kun peli pyöri todella kehnosti, en ollut vielä kovinkaan huolissani. Kuvittelin, että perustyyliin nVidia ei ole vielä julkaissut peliä varten optimoitua versiota ajureistaan, eikä peliinkään ollut ehkä vielä tehty viimeisiä optimointeja. Mutta ei: ajurituki peliä varten oli lisätty jo heinäkuun alussa, ja se ”ensimmäisen päivän päivitys” oli myös jo julkaistu.
Pelikoneeni ei ole sitä aivan kirkkainta huipputeknologiaa, mutta aika kärkipäästä kuitenkin. Kun Core i7-8700-prosessori, RTX 2080 Super -näytönohjain, 32 gigatavua keskusmuistia ja supernopea SSD eivät yllä 1440p-resoluutiolla kuin noin 60 FPS:n nopeuteen, jossain on menty pahasti metsään. Eikä siinä vielä kaikki, sillä normaalisti 60 FPS:ää olisi kyllä ihan pelattava nopeus, vaikkakin sitten aika paljon alle sen, mitä odottaisin viisi vuotta vanhan pelin konsolikäännökseltä. Mutta Horizon: Zero Dawnissa on jatkuvasti pientä nykimistä ja tökkimistä.



Kun kääntää kameraa, katsoo turhan tarkasti Aloyn animaatioita, liikkuu maailmassa liian vauhdikkaasti tai tekee useita muita asioita, peli tökkii. Joskus vain juuri havaittavasti mutta silti ärsyttävästi, toisinaan niin selkeästi, että sokeakin huomaisi sen. Eikä kyse ole siitä, että oma laitteistoni ei riittäisi pelin pyörittämiseen: toisella näytöllä ajetut laitteiston kuormitusta mittaavat ohjelmat paljastavat, että näytönohjain ja prosessori ovat vain noin 60-70% kuormituksessa.


Myöskään mitään DLSS 2.0:n kaltaisia moderneja ominaisuuksia ei pelistä löydy. Säätömahdollisuudet ovat sangen rajatut, ja vieläpä kovin bugiset. Reunanpehmennys ei esimerkiksi tunnu toimivan ollenkaan, vaan sitä kaipaavien pitää kytkeä ominaisuus päälle nVidian ajureista – jolloin peli sitten alkaakin kaatuilemaan vähän väliä. PC-versiosta on myös karsittu konsoli-originaalin ominaisuuksia, kuten The Frozen Wildsin lumialueilla tapahtunut komea reaaliaikainen lumen liikkuminen.

Kaikki ei ole toki puhdasta surkeutta, sillä ainakin PC-version pelaaminen on ihan mukavaa. Luonnollisesti pad-ohjaus toimii mainiosti, mutta myös hiiriohjaus on oikein sujuva. Koska kaipasin PlayStation 4 -versiossa nimenomaan tarkempaa tähtäystä, hyvä hiiriohjaus on erinomaisen tervetullut ominaisuus.



Horizon: Zero Dawnin PC-versio on kolossaalinen pettymys. Pelien teknistä toteutusta analysoiva Digital Foundry -saitti puki asian aika hyvin todetessaan, että pelin tekninen taso olisi enemmänkin kotonaan alfa- tai beeta-vaiheen pelissä, joka on vielä kehityksessä ja vailla optimointia. Mutta Horizon on ulkona, ihan olevinaan lopullisena versiona, ja myynnissä täyteen 50 euron hintaan.


Tämä mielessä pelin suositteleminen on kovin hankalaa, sillä jos oma koneeni antaa sellaisen pelikokemuksen, että vasta usean tunnin totuttelun jälkeen se jatkuva tökkiminen ja nykiminen lakkasivat ärsyttämästä, miten käy vaatimattomammalla raudalla? Myös yleisemmällä tasolla, näin filosofisesti pohdittuna, on vaikea suositella kovin lämpimästi PC-versiota, jonka kehittäjät ovat aivan varmasti omissa testeissään huomanneet käännöksen tekniset ongelmat, mutta julkaisseet pelin silti tällaisessa kunnossa.

On korostettava, että PC-käännös ei ole itsensä Guerrilla Gamesin käsialaa, vaan käännöstyöstä vastasi singaporelainen Virtuos, joka on kunnostautunut kehittämällä monia hyviäkin käännöksiä ja modernisointeja. Guerrilla taas joutui reagoimaan, kun pelin Steam-arviot ovat siellä negatiivisen rajamailla, ja lupasi tutkivansa asiaa ja korjaavansa ongelmia.


Mutta. Kaikesta huolimatta. Vaikka miten olisin filosofisesti tällaista touhua vastaan, vaikka miten ne tekniset ongelmat häiritsivätkin, minulla oli silti pelin kanssa hauskaa. Huomasin kuin vaivihkaa uppoutuvani taas tarinaan aivan täysillä. Juuri tämä onkin se suurin tragedia: kyseessä ei ole mikään tusinapaske, vaan yksi päättyvän sukupolven parhaista peleistä. Horizonin pelattavuus ja sisältö ovat yhä kahden jättimäisen suosituspeukun arvoisia, mutta miten tasapainotat tämän ongelmallisen PC-käännöksen kanssa? Peli itse olisi siellä viiden tähden kieppeillä, PC-käännös taas siellä kahden kieppeillä. Pistetään siis riita poikki keskeltä: kolme tähteä.