Maneater
Arvioitu: | Xbox One |
Genre: | Roolipelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Tripwire Interactive LLC |
Julkaisija: | Tripwire Interactive LLC |
Julkaisupäivä: | 22.05.2020 |
Pelin kotisivut |
Hui, HAI!
Voi kun olisitte nähneet ilmeeni, kun selvisi, millainen peli arvostelupöydälleni kilahtaisi seuraavaksi. Naureskellen sitä tuli mietittyä, että mitähän tästäkin hommasta tulee: roolipeli, jossa on vähän GTA-mausteita, mutta ohjastettavana on ihmisen sijasta haikala. Noin 12 tuntia pelin aloittamisen jälkeen minun piti kuitenkin myöntää, että hairoolipeli Maneater on hauskinta, mitä olen hetkeen pelannut.
Heti pelin alussa esitellään ihmispahiksena toimiva hainmetsästäjä Scaly Pete, joka on suuttunut verisesti eräälle tietylle haille. Pete saa kuin saakin saalistettua tuon ison vonkaleen ja nostettua sen veneensä kyytiin. Hainmetsästäjän teurastaessa saalistaan sen sisältä paljastuu vauva-hai, joka suutuspäissään päättää napsaista teurastajalta ruumiinosan irti ja paeta paikalta. Tästä alkaa pitkä ja verinen riita Peten ja pikkuhain välillä.
Maneaterin tarina kerrotaan ikään kuin luontodokumenteissa tai tosi-tv-ohjelmassa. Välillä uiskennellaan alueella suorittaen tehtäviä, mutta hetkittäin syvennytään seuraamaan välivideoiden avulla Peten ja hain välisen tarinan etenemistä. Pelaajan tekemisiä humoristiseen sävyn kommentoi juontaja, jota ääninäyttelee Chris Parnell (Rick and Morty, Archer, Saturday Night Live). Uiskentelu ei siis ole pelkkää vedessä pulahtelua ja syömistä, vaan Maneaterilla on tarina kerrottavanaan.
Vauva-hai ei ole ikuisesti pieni, sillä mitä enemmän syö muita mereneläviä, sitä isommaksi kasvaa. Ruoaksi kelpaavat pikkukalat, mutta myöhemmin hai pääsee nauttimaan isoina suupaloina jopa valaita. Syömistä voi harrastaa seitsemällä eri alueella, joista jokaisella on myös tehtäviä suoritettavana. Pelaajan on muun muassa etsittävä kylttejä ja arkkuja sekä syötävä ihmisiä. Näistä viimeisin kuitenkin herättää melko nopeasti alueella toimivien metsästäjien mielenkiinnon ja veristen ruokajuhlien jälkeen hai saattaakin olla alueen etsityin eläin. Metsästäjät lähtevät melko rivakasti ja GTA-henkisesti eläimen perään. Pelaajan ikkunassa vilkkuva etsintäkuulutus-mittari kertoo, kuinka etsitty saalistaja on. Metsästäjistä voi kuitenkin hankkiutua eroon kahdella tavalla: joko syömällä ne, tai piiloutumalla veden syvyyksiin. Mikäli päättää taistella metsästäjiä vastaan, saattavat sotajalalle astella myös hieman kokeneemmat metsästäjät, joita voisi luonnehtia eräänlaisiksi välivastuksiksi.
Tehtäviä suorittamalla hai saa käyttöönsä erilaisia kykyjä ja päivityksiä, jotka parantavat muun muassa kestävyyttä tai liikkumisnopeutta. Myös hain ruumiinosia pystyy muuttamaan. Evä, pyrstö, hampaat, pää ja kroppa ovat kaikki kehitettävissä paremmaksi muun muassa ruoasta saatavilla mineraaleilla. Loppua kohden hai on kehittynyt taistelijaksi, joka saa muutamalla puraisulla suuremmankin huviveneen kahteen osaan.
Visuaalisesti Maneater jää keskikastiin tarjoamalla kelvollista katsottavaa. Luvassa ei ole ihmeellistä loistetta, vaikka merten syvyydet tarjoavat välillä kaunista grafiikkaa. Ulkoasullisesti peliä voisi luonnehtia realistisen ja piirrosmaisen välimuodoksi, sillä esimerkiksi eläimet näyttävät ja liikkuvat realistisesti, kun taas ihmiset on mallinnettu enemmän animaatiomaisesti. Myöskään äänipuolella ei koeta suuria mullistuksia, vaikka hampaiden välissä oleva ihminen aiheuttaakin rousketta ja huutoa. Petrausta olisi voinut tehdä esimerkiksi muiden eläimien pitämiin ääniin, sillä nyt ne jäävät melko huomaamattomiksi.
Pelin tarinallinen osuus kestää noin 12 tuntia, minä aikana ehtii jo hieman kyllästyä alueiden tehtäviin. Käytännössä jokaisella alueella on tarjolla identtisiä tehtäviä, vaikka niiden haastavuus voikin vaihdella. Pelaaminen itsessään ei ole vaikeaa ja tarjolla on vain yksi vaikeustaso. Maneater tarjoaa hauskaa sekoilua, mutta pienillä ja vähän suuremmillakin muutoksilla hairoolipelistä olisi saanut vieläkin paremman. Tehtävissä olisi voinut olla enemmän vaihtelua, minkä lisäksi hain kokemusta määrittelevä tasokatto olisi voinut olla korkeampi. Kolmas kehitysehdotus menee moninpelin puolelle, sillä mukavaa olisi ollut, jos merten syvyyksistä olisi päässyt nauttimaan ystävän kanssa.
Kokonaisuudessaan Maneater on kuitenkin hauska ja mukava virkistys pelikirjastoon muiden teoksien rinnalle. Parhaiten se sopii hetkiin, jolloin haluaisi pelata jotakin, mutta ei jaksa keskittyä vaativiin taisteluihin tai hurjiin juonenkäänteisiin. Hinta-laatu-suhteeltaan teos on oivallinen, sillä sen hinta jää piirua vaille alle 40 euron. Hai-peli kannattaakin napata omaksi viimeistään alekorista.
Mommy shark ja baby shark
Heti pelin alussa esitellään ihmispahiksena toimiva hainmetsästäjä Scaly Pete, joka on suuttunut verisesti eräälle tietylle haille. Pete saa kuin saakin saalistettua tuon ison vonkaleen ja nostettua sen veneensä kyytiin. Hainmetsästäjän teurastaessa saalistaan sen sisältä paljastuu vauva-hai, joka suutuspäissään päättää napsaista teurastajalta ruumiinosan irti ja paeta paikalta. Tästä alkaa pitkä ja verinen riita Peten ja pikkuhain välillä.
Maneaterin tarina kerrotaan ikään kuin luontodokumenteissa tai tosi-tv-ohjelmassa. Välillä uiskennellaan alueella suorittaen tehtäviä, mutta hetkittäin syvennytään seuraamaan välivideoiden avulla Peten ja hain välisen tarinan etenemistä. Pelaajan tekemisiä humoristiseen sävyn kommentoi juontaja, jota ääninäyttelee Chris Parnell (Rick and Morty, Archer, Saturday Night Live). Uiskentelu ei siis ole pelkkää vedessä pulahtelua ja syömistä, vaan Maneaterilla on tarina kerrottavanaan.
Syö itsesi isommaksi
Vauva-hai ei ole ikuisesti pieni, sillä mitä enemmän syö muita mereneläviä, sitä isommaksi kasvaa. Ruoaksi kelpaavat pikkukalat, mutta myöhemmin hai pääsee nauttimaan isoina suupaloina jopa valaita. Syömistä voi harrastaa seitsemällä eri alueella, joista jokaisella on myös tehtäviä suoritettavana. Pelaajan on muun muassa etsittävä kylttejä ja arkkuja sekä syötävä ihmisiä. Näistä viimeisin kuitenkin herättää melko nopeasti alueella toimivien metsästäjien mielenkiinnon ja veristen ruokajuhlien jälkeen hai saattaakin olla alueen etsityin eläin. Metsästäjät lähtevät melko rivakasti ja GTA-henkisesti eläimen perään. Pelaajan ikkunassa vilkkuva etsintäkuulutus-mittari kertoo, kuinka etsitty saalistaja on. Metsästäjistä voi kuitenkin hankkiutua eroon kahdella tavalla: joko syömällä ne, tai piiloutumalla veden syvyyksiin. Mikäli päättää taistella metsästäjiä vastaan, saattavat sotajalalle astella myös hieman kokeneemmat metsästäjät, joita voisi luonnehtia eräänlaisiksi välivastuksiksi.
Tehtäviä suorittamalla hai saa käyttöönsä erilaisia kykyjä ja päivityksiä, jotka parantavat muun muassa kestävyyttä tai liikkumisnopeutta. Myös hain ruumiinosia pystyy muuttamaan. Evä, pyrstö, hampaat, pää ja kroppa ovat kaikki kehitettävissä paremmaksi muun muassa ruoasta saatavilla mineraaleilla. Loppua kohden hai on kehittynyt taistelijaksi, joka saa muutamalla puraisulla suuremmankin huviveneen kahteen osaan.
Pidemmän päälle liikaa toistoa
Visuaalisesti Maneater jää keskikastiin tarjoamalla kelvollista katsottavaa. Luvassa ei ole ihmeellistä loistetta, vaikka merten syvyydet tarjoavat välillä kaunista grafiikkaa. Ulkoasullisesti peliä voisi luonnehtia realistisen ja piirrosmaisen välimuodoksi, sillä esimerkiksi eläimet näyttävät ja liikkuvat realistisesti, kun taas ihmiset on mallinnettu enemmän animaatiomaisesti. Myöskään äänipuolella ei koeta suuria mullistuksia, vaikka hampaiden välissä oleva ihminen aiheuttaakin rousketta ja huutoa. Petrausta olisi voinut tehdä esimerkiksi muiden eläimien pitämiin ääniin, sillä nyt ne jäävät melko huomaamattomiksi.
Pelin tarinallinen osuus kestää noin 12 tuntia, minä aikana ehtii jo hieman kyllästyä alueiden tehtäviin. Käytännössä jokaisella alueella on tarjolla identtisiä tehtäviä, vaikka niiden haastavuus voikin vaihdella. Pelaaminen itsessään ei ole vaikeaa ja tarjolla on vain yksi vaikeustaso. Maneater tarjoaa hauskaa sekoilua, mutta pienillä ja vähän suuremmillakin muutoksilla hairoolipelistä olisi saanut vieläkin paremman. Tehtävissä olisi voinut olla enemmän vaihtelua, minkä lisäksi hain kokemusta määrittelevä tasokatto olisi voinut olla korkeampi. Kolmas kehitysehdotus menee moninpelin puolelle, sillä mukavaa olisi ollut, jos merten syvyyksistä olisi päässyt nauttimaan ystävän kanssa.
Kokonaisuudessaan Maneater on kuitenkin hauska ja mukava virkistys pelikirjastoon muiden teoksien rinnalle. Parhaiten se sopii hetkiin, jolloin haluaisi pelata jotakin, mutta ei jaksa keskittyä vaativiin taisteluihin tai hurjiin juonenkäänteisiin. Hinta-laatu-suhteeltaan teos on oivallinen, sillä sen hinta jää piirua vaille alle 40 euron. Hai-peli kannattaakin napata omaksi viimeistään alekorista.
Maneater (Xbox One)
Maneaterissa kosto elää. 12-tuntinen hairoolipeli tarjoaa syömäpuuhien lisäksi sukeltelua syvissä vesissä.
- Hain kehittäminen
- Hyvin rakennettu kokonaisuus
- Ei moninpeliä
- Kokemuksen tasokatto
- Tehtävien samankaltaisuus
Keskustelut (2 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 11.10.2007
19.06.2020 klo 23.57 3
Moderaattori
Rekisteröitynyt 15.05.2017
20.06.2020 klo 21.20 1
Pakko kysyä, että miksi moninpelin puuttuminen laitetaan miinukseksi? Kyseessä kuitenkin ROOLIPELI, niin tuo häiritsee ehkä vähän.
Näkemykseni mukaan roolipeli genrenä ei sulje moninpelin mahdollisuutta pois. Maneaterissa olisi voinut olla niin, että tarinan olisi voinut suorittaa yhdessä tai mukana olisi voinut olla erillinen moninpelitila, jossa olisi ollut jotain muita tehtäviä.