Kun pelin etuliitteessä on nimi Tom Clancy, on sisältö taattua räiskettä. H.A.W.X.:n kohdalla ei turhia harppauksia simulaation suuntaan olla otettu, vaan painopiste on pidetty viihdyttämisessä. Sisältö on tuttua Clancy-toimintaa, vaikka vihollisia katsellaankin tällä kertaa yläilmoista käsin.

H.A.W.X. (High-Altitude Warfare X) lupaa paljon. Yli 50 mallinnettua hävittäjää, taisteluympäristöjä ympäri maailmaa ja Tom Clancy tarinantekijänä, voiko tässä enää epäonnistua? Ehkä voi, mutta HAWXin kohdalla paketti on koottu ja viimeistelty todella hyvin. Mitään lentosimulaattoria ei ole tosissaan edes yritetty tehdä, vaan peli henkii vahvaa tarinavetoista arcadea. Tarinan osalta HAWX on odotetusti kohdallaan. Eletään vuotta 2012 ja yksityiset sotilasyritykset ovat nousseet tärkeään rooliin valtioiden välisessä sodankäynnissä. Tarinan myötä pelaajaa kuljetetaan ympäri maailmaa trooppisten sademetsien syövereistä aina Capitol-kukkulalle asti. Tarinan avulla irtonaiset tehtävät on saatu hyvin nidottua tiiviiksi paketiksi, ja on mukaan rakenneltu muutamia yllättäviä käänteitäkin.



Simulaation unohtamisen vastapainoksi on pelattavuutta hiottu viimeisen päälle viihdyttäväksi kokemukseksi. Ohjaus tuntuu hyvältä ja toimii varsin mallikkaasti. Valittavissa on täysin arcade-henkinen ohjaustila sekä piirun verran simulaation suuntaan kumartava, erikoisella kameralla varustettu "assistance off" -ohjaustila, jossa nimensä mukaisesti kaikki ohjausavustukset loistavat poissaolollaan. Tämän ohjaustilan ylivoimaisesti suurin etu on fysiikan lakien rajoilla käymisen hupi. Koneen voi heittää sakkaamaan villisti tai tehdä äärirajoille meneviä äkkikäännöksiä saadakseen perässä roikkuvan vihollisen takaisin etutähtäimeen. En tiedä miten realistista tämä kaikki on, mutta hauskaa hupia tämä koneen kyvyillä leikkiminen ainakin tarjoaa. Kamera tässä ohjaustilassa on toteutettu erikoisesti, sillä kuvakulma pyörii automaattisesti pitäen sekä oman koneen että vihollisen samassa kuvassa. Alkuun tämä tuntui todella oudolta, mutta kokemuksen myötä siihen tottuu, ja lopulta huomaa ratkaisun olevan erittäin viisas valinta.

Varsinkin arcade-tilassa lentämistä helpotetaan valittavissa olevilla avustuksilla. Käytössä on Enhanced Reality System (ERS), joka piirtää kuvaruutuun vihollisten sijaintien lisäksi väistöohjeet perässä kummitteleville ohjuksille, sekä vektoriväylät, joita seuraamalla saat takuuvarmasti lähellä pörräävän viholliskoneen jyvälle. Onneksi nämä kaikki avustukset ovat valinnanvaraisesti käyttöön otettavissa, sillä niiden liiallinen käyttö tappoi ainakin allekirjoittaneelta peli-ilon täysin. Peli on helppo ja todella arcademainen ilman näitä avustuksiakin, joten avustusten kanssa se sortuu enimmäkseen täysin aivottomaan räiskintään.

Sen minkä HAWX menettää oikean hävittäjän puikoissa istumisen tunteessa, ottaa se takaisin näyttävyydessä. Peli on yksinkertaisesti todella upea. Ympärillä pörräävistä viholliskoneista sekä ohi viuhuvista ohjuksista jääneet savuvanat ovat näyttävää antia, eikä maisemakaan ole yhtään hassumpi, ainakaan korkeuksista katseltuna. Tosin lähemmäksi maata lentämällä paljastuu maaperä aikamoiseksi pikselipuuroksi, mutta harvoin ilmataisteluiden tiimellyksessä maata tulee 100 metriä alempaa tiirailtuakaan. Äänipuolelta ei pelistä ole mitään pahaa sanottavaa, tosin graafiseen antiin verrattuna äänipuoli jää varsin keskinkertaiseksi. Koneita peli todellakin tarjoaa yli 50 kappaletta, mutta niiden erot ovat enimmäkseen kosmeettisia. Eri konetyypit on mallinnettu graafisesti hyvinkin tarkkaan, mutta tehtäviä suorittaessa on lähes se ja sama mikä konetyyppi alla on, kunhan vain aseistus on oikea. Koneiden lisäksi valittavana on siis tehtävään käytettävä aseistus muutamista valmiista kokoonpanoista. Yksinpelin puolella tämä aseistuksen kanssa kikkailu on kuitenkin täysin turhaa, sillä oletuksena annettava asekokonaisuus on yleensä juurikin se paras mahdollinen kyseisen tehtävän suorittamiseen.



HAWXin Live-tarjonta on hyvin kohdallaan. Pelaajan on mahdollista hypätä kesken yksinpelikampanjan Liven puolelle suorittamaan samoja tehtäviä co-op-tilassa. Livepeleissä korostuu aiemmin mainitsemani konetyypin ja ammusvarustelun valinta, sillä viisaasti taktikoiva porukka ottaa erityyppisiä koneita täydentämään toisiaan tehtävän eri osa-alueilla. Lisäksi Liven puolella on mahdollista ottaa toisistaan mittaa myös joukkueiden välisissä deathmatcheissä. Näissä itseäni lämmitti eniten koiratappelu-tyylinen taisto pelkkää konekivääriä käyttämällä.

HAWX on kokonaisuutena varsin onnistunut peli, kunhan odotuksiaan ei aseta simulaatio-asentoon. Peli on todella näyttävä viihdyttäjä, niin yksinpelin tarinaosuudellaan kuin moninpelinä Live-räiskinnöissä. Pelattavuus on kohdallaan ja peli on kaikin puolin hyvin helposti lähestyttävä. Kun fysiikan lakien kovat ylilyönnit antaa anteeksi, kuoriutuu HAWX:ista oikein mainio lentoräiskintä.




Teksti: Tero Hyttinen