Tuorein sisältö

Need for Speed Heat

Arvioitu: Xbox One
Genre: Ajopelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Ghost Games
Julkaisija: EA Games
Julkaisupäivä: 08.11.2019
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

09.12.2019 klo 12.00 | Luettu: 6715 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Heat puhaltaa lämpöä 25 vuotta vanhaan pelisarjaan
Need for Speed -autopelisarja täytti tänä vuonna jo 25 vuotta. Sarjan ensimmäinen osa on jäänyt allekirjoittaneen mieleen erityisenä autopelihistorian virstanpylväänä ja matkan varrelta muistoihini erityisen positiivisen klangin jättivät hieman myöhemmin myös Porsche Unleashed (2000) sekä Most Wanted (2005). Suuret massat taas innostuivat varsin kovasti sarjaa uudistaneista, laittomiin katukisoihin keskittyneistä Undergroundeista 2000-luvun alkupuolella.


NFS-sarja on ehtinyt poikia neljännesvuosisadan aikana peräti 24 tuotetta, joten voidaan rehellisesti puhua suoranaisesta sarjatuotannosta. Ulkomuistista en osaa nimetä niistä puoliakaan. En muista tarkalleen, minkä sarjan osan viimeksi poimin alelaarista, mutta siitä paistoi vahvasti läpi yleinen hajuttomuus ja kunnianhimottomuus. Toisaalta tästä puolivillaisesta NFS-kokemuksestani on päässyt vierähtämään jo useampi vuosi, joten päätin yrittää suhtautua tähän sarjan tuoreimpaan tulokkaaseen mahdollisimman avoimin mielin.

Palm City Vice


Pelisarjan 25. inkarnaatio sijoittuu vahvasti Miami-henkiseen Palm Cityn kaupunkiin ja sen ympäristöön. Pelin alkuasetelma kuulostaa hämmästyttävän tutulta. Pelin ensimmäiset hetket pääsee maistelemaan parempaa elämää kovemman luokan kisarassin ratissa, kunnes homma kusahtaa ja aloitetaankin puhtaalta pöydältä jokseenkin halvimmalla mahdollisella välineellä. Kaupungin virkavalta on lopen kyllästynyt jokaöisiin laittomiin katukisoihin, joten kisaajia ei tulla päästämään helpolla. Siispä ei muuta kuin grindaamaan itseään kuopasta ylös.


Heatin pelimaailma ei ole suurin mitä koskaan on nähty, mutta se on riittävän kookas. Ongelma ei ole niinkään hiekkalaatikon laajuus, vaan pikemminkin maaston ja maisemien mielikuvituksettomuus. Tarjolla on aika vähän "vau"-elementtejä. Pelin visuaalinen puoli edustaa nykykonsoleiden keskikastia. Autojen peltien palikkaiset ja hitaat heijastukset eivät aivan ole tätä päivää ja välillä näyttää siltä, että hitusen vanhanaikaista ulkoasua yritetään peitellä koreammilla shadereilla.

Mä ajan päivin, öin


Sen sijaan, että aika kuluisi pelissä dynaamisesti, toiminta jakautuu yö- ja päiväkisoihin, joista pelaaja voi valita. Päiväaikaan skabat ovat laillisia ja niissä menestymisestä palkitaan muhevilla rahapalkinnoilla, eivätkä poliisitkaan haittaa määräänsä enempää. Yöaikaan rahalliset ansiot ovat selvästi pienempiä, mutta sen sijaan mainetta tosi raavasta niistä ropisee ja leveli lisääntyy. Yöaikaan kaupungilla ajelee myös siviilejä, mikä tuo tietysti kisailuun oman lisämausteensa. Pelimaailmaan on ripoteltu myös monista muista avoimen maailman autopelisarjoista tuttuja haasteita, kuten pituushyppyjä ja huippunopeuksia. Näistä palkitaan niin ikään rahalla ja maineella.


Tasoja tarvitaan uusien automallien sekä viritysosien avaamiseen. Toisaalta, mitä enemmän mainetta kertyy kuskien kesken, niin sen paremmin nimi leviää myös sheriffien keskuudessa. Rahaa vastaavasti tarvitaan luonnollisesti edellämainittujen hankkimiseen.

Pidätysvaikeuksia


Rahan kerääminen on ärsyttävän riskaabelia, koska pelin kurjin ominaisuus, eli poliisi ei todellakaan ole ystävä. Taskuun kertyneet rahat kannattaa käyttää pois, ennen kuin lähtee nostamaan mainettaan yöllisiin ajoihin. Jos ja kun jeparit saavat pelaajan nalkkiin, puolet masseista lähtee virkavallalle, oli lompsassa sitten dona tai sata sellaista. Lisäksi suurin osa kuluneen yön aikana kerätystä maineesta valahtaa viemäriin. On todella vaikea hillitä raivostumistaan tinanappien kanssa, joiden junamaisten virka-autojen kiilaaminen on miltei mahdotonta ja pakoon pääseminen on muutenkin tehty likimain mahdottomaksi. Vaikka yökisassa saapuisi voittajana maaliin, takaa-ajo silti jatkuu, mikä toki tekee järkeä. Poliisien mekaniikkaa vain ei ole hiottu loppuun asti. Mikäli auton nopeus laskee riittävästi, tämä tulkitaan usein jo pysäytykseksi, vaikka tilanteesta olisi selvästi päässyt vielä jatkamaan.


NFS: Heat ei ole ihan yhdessä illassa läpivedettävä peli, sillä uran eteneminen vie aikaa. Itse ajelin ja tuunasin useamman päivän Bemariani, ennen kuin mitään järkevää ostettavaa aukesi. Erilaisia autoja on vajaa 130 kappaletta 33 eri valmistajalta. Määrä ei ole vertailukelpoinen joihinkin muihin autopeleihin, mutta toisaalta en pidä sitä välttämättä huonona asiana, että peli ikään kuin pakottaa hankkimaan perstuntuman tiettyyn autoon ja siinä ohessa samaistaa pelaajan omaan autoonsa. Tuunaamisvaihtoehtoja on jos jonkinlaisia. Tietysti kisaamisen kannalta tärkeintä on panostaa viritysosien hankkimiseen, mutta myös auton visuaalista ilmettä voi hieman mallista riippuen muokata varsin raskaallakin kädellä. Tuunaus on toteutettu varsin kivasti.

Heatin ajomalli ei ole lainkaan realistinen, vaan arcade edellä mennään, mikä sopii tällaiseen peliin vallan hyvin. Jossain aiemmissa osissa driftaaminen oli yhtä veren pieremistä, mistä johtuen sitä ei muistaakseni tarvinnut harjoittaakaan. Heatissä sekin tuntuu sujuvan oikeanlaisella välineistöllä aivan mainiosti kehnommaltakin kuskilta. Pelin fysiikka pitääkin aluksi opetella pärjätäkseen kisoissa, sillä näennäisen tiukatkin mutkat ovat itse asiassa varsin helppo vetää varsin kovaa käkkärin kanssa.


Joissakin kilpailumoodeissa esiintyvän selostajan koodissa olisi parantamisen varaa. Driftauskisoissa törmäsi monesti esimerkiksi siihen, että onnistunutta luisua seurasi moitteita ja vähättelyä, kun taas vastaavasti yltiömäisiä kehuja ropisi siitä kun pirssi lähti lapasesta metsähallituksen puolelle. Ääninäyttely noin muuten on ihan asiallisella tolalla, jos nyt on ylipäätään valmis seuraamaan vahvasti Fast & Furious -henkistä semiärsyttävää uhoamista.

Pelin soundtrackille on saatu ujutettua jonkin verran suorastaan kuunneltavaa jytää, mistä ehdottomasti lisäpisteitä.


Hieman kärjistäen Need For Speed Heat ilman poliiseja olisi käytännössä tylsä Forza Horizon -kopio. Poliisien kanssa sitten taas… noh, miten tämän nyt muotoilisi. Jos pelin poliisin toimintaa olisi viilattu vähänkään pelattavampaan suuntaan, Heatilla olisi pullat varsin hyvin uunissa. Tällaisenaan peli tuntuu jotenkin hitusen rikkinäiseltä. Kokonaisuutena viihdyttävä Heat puhaltaa kummasti lämpöä jo hieman kulahtaneeseen pelisarjaan. Kunpa pelintekijöille olisi vain annettu hieman enemmän aikaa viilata peli loppuun asti ajatuksella.

V2.fi | Jarkko Rotstén

Need for Speed Heat (Xbox One)

Kenties paras Need For Speed vuosikausiin. Kärsii epäreilusta virkavallasta.
  • Viihdyttävä
  • Miellyttävä ajomalli
  • Hyvä soundtrack
  • Ei mikromaksuja tai lootboxeja
  • Raivostuttavat poliisit
  • Yleinen puolivillaisuus
  • Mielikuvituksettomuus
< Children of Morta ... Mosaic... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (1 viestiä)

stalinger

09.12.2019 klo 12.18

Thank god and satan et PC-versiota ei ole lockattu 30 fps:ään (tällä kertaa). Eihän kukaan täysjärkinen pelaa noin rumaa peliä pätkivänä kumilankavirityksenä :(
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova