Kun puhutaan oranssipukuisesta ninjasta nimeltä Naruto ja konsolipelistä samassa lauseessa, tulee helposti mieleen kasa ohuella tarinantyngällä höystettyjä taistelupelejä. Uusin Naruto 2: The Broken Bond jatkaa kuitenkin edellisosan, Rise of a Ninjan pohjustamalla tukevammalla tiellä ja ottaa tästä suositusta mangasarjasta irti muutakin kuin pelkät taistelut.

Pelin tarina jatkuu sarjan jaksojen kertauksena siitä, mihin Rise of a Ninja jäi. Suuri kolmas Hokage kuolee ja kylä vaipuu sekasortoon. Naruto valjastetaan auttamaan uuden Hokagen etsinnöissä ja siinä ohella auttamaan Konohan kylän jälleenrakennuksessa. Pelaaja päästetään kokemaan sarjan suuret tapahtumat ja käännekohdat uudelleen. Tämä voi syödä sarjaa seuranneiden mielenkiintoa tarinasta, mutta itse tasan nolla jaksoa sarjaa katsoneena tai lukeneena pidin tarinaa hyvinkin mielenkiintoisena. Etenemisvauhti on nopeaa ja se on varmasti vain hyväksi sarjaa aiemmin seuranneille, mutta itselleni vauhti oli liian kovaa ja putosin monesti kärryltä. Pelissä ei juurikaan esitellä henkilöhahmoja eikä niiden taustoja, joten uudelle Naruton ystävälle suosittelen hieman taustatutkimusta ennen pelin aloittamista. Opiskeltuani Naruton lyhyen oppimäärän henkilöhahmoista ja pelin ajankohtaa edeltävistä tapahtumista huomasin tarinan saavan aikaan jopa pienimuotoista koukutusta tällaiseen ei-niin-manganystäväänkin.

Pelissä pelaaja pääsee ohjailemaan pääasiassa itse Narutoa. Välillä tehtävistä riippuen käytössä on myös muita ninjakokelaita ja heidän erikoistaitojaan, joita yhdistelemällä toteutetaan pulmanratkontaa. Esimerkiksi tehdään Naruton klooneista silta, joka ylitetään käyttäen Shikamarun varjojutsua. Ja jos et ymmärtänyt äskeisestä lauseesta mitään, älä välitä, en minäkään vielä viikko sitten. Itse henkilökohtaisesti inhoan kaikenlaisia tarkkuushyppelyitä, mutta tässä tunsin niidenkin yhteydessä osaamisen tunnetta, sillä tarkat kontrollit ja hyvin mukana kulkeva kamera tekevät tarkkuushyppelystä siedettävää. Taisteluosuudet on toteutettu mallikkaasti ja liikesarjat päätyvät useimmiten sinne minne oli tarkoituskin. Välillä iskuja vastaanottaessa kontrollit tuntuivat nukahtelevan, sillä vaikka vastustajan lyöntien välissä olisi taukoja, oman suojauksen kuntoon saaminen kesken lyöntisarjan ei aina toiminut ja henki meinasi lähteä.





Tekemistä pelissä riittää jo pelkkien tarinan tarjoamien tehtävien merkeissä vähintään riittävästi. Valitettavasti tehtävien vaihtelevuus vain on hyvin pientä. Pääasiassa tehtävät ovat joidenkin asioiden keräilyä ympäri pelimaailmaa, tai vaihtoehtoisesti mallia ”käy antamassa tuolle turpaan ja kerro kun olet sen tehnyt”. Mukavaa vaihtelua tehtäviin tuovat interaktiiviset animaatiot, joissa osallistut pelin suuriin taisteluihin reflekseilläsi. Näissä interaktiivisissa animaatioissa kuitenkin piilee samalla yksi pelin pahimmista miinuspuolista - jos siis epäonnistut. Jos käy niin, että saat haalarisankarille tarpeeksi osumia, niin peli palaa takaisin aiempaan tallennuspisteeseen, ja turhauttavaa tästä tekee se, että hektisimmissä kohdissa kesken animaation sinulla on vain n. sekunti aikaa painaa jotain tiettyä ohjaimen nappia. Jos et tätä ehdi tekemään, sankari kuolee ja katsot saman napinpainallusta edeltäneen 5 minuutin animaation uudestaan. Toiston tuoma kärsimys kylläkin lopulta opettaa löytämään sen oikean ohjaimen painikkeen nopeammin. Narutossa on myös mukana Liven kautta pelattava moninpeli. Tarjonta on kuitenkin vain 1vs1 kaksinkamppailuja, ja itse pari kertaa pahasti pataan otettuani jätin sen sivummalle ja keskityin yksinpelin tarinaan.

Pelin maailma on laaja ja tarjoaa pelaajalle tutkittavaa runsaasti. Olisin kuitenkin toivonut pelissä oleviin kyliin enemmän tekemistä, sillä vaikka kylät ovat laajoja, niiden tarjoama tekeminen rajoittuu ainoastaan nukkumiseen tai muutamien pelikojujen tarjoamiin minipeleihin. Muutenkin kylistä puuttui oikean elämisen meininki. Kylissä olevat muut ihmiset vain seisoivat 4-6 hengen ryhmissä tekemättä mitään. Kylissä on myös mahdollista harjoitella erilaisia liikesarjoja taisteluihin, mutta itse en ainakaan jaksanut käydä niistä läpi kuin muutaman, sillä jo parilla tehokkaalla lyöntipotkusarjalla saa vastustajan kanveesiin.





Graafisesti peli on yksinkertainen mutta näyttävä. Piirrostyyli on tuttua sarjan animejaksoja katsoneille. Hahmot näyttävät aidoilta esikuviltaan ja ympäristö on nätisti piirrettyä. Ainoastaan kylät olisivat saaneet olla graafisesti hieman monipuolisempia, sillä katuja tallatessa huomaa nopeasti että samaa tekstuuria on kierrätetty runsaalla kädellä. Itselleni suurimman silmäkarkin tarjosivat puusta-puuhun hyppelyt, sillä niissä toiminta tapahtuu Naruton silmistä katsottuna, ja silmiä hivelevä maisema vaihtuu nopeasti ja sulavasti.

Ääninäyttely on uskottavaa niin englannin- kuin japaninkielisenäkin. Taustalla soi melkein koko ajan musiikki, joka vaihtelee riippuen pelaajan sijainnista pelimaailmassa. Taisteluissa äänimaailma koostuu lähinnä taisteluparin huudoista ja lyömisäänistä. Kokonaisuutena äänimaailma on pelissä hyvä, ja musiikkien suhteen vaihtelevuutta on saatu mukaan sen verran, etten itse ainakaan vielä testijakson aikana ollut mute-nappulan tarpeessa.

Kaiken kaikkiaan Naruto on peli, jonka voisin sanoa olevan pakko-ostos sarjaa seuranneille, mutta myös hyvää viihdettä tarjoava peli sarjaan ensikosketusta hakeville. Kuitenkin uusille tuttavuuksille suosittelen pientä tarinan taustatutkimusta ennen pelaamisen aloittamista. Ei siksi että se olisi välttämätöntä pelin pelaamiseen, vaan koska pelistä ja sen tarinasta saa vielä enemmän irti. Kokonaisuutena hyvä peli, joka toimii joka osa-alueella vähintäänkin kelpoisesti. Ei ihan klassikkoainesta, mutta perushyvää viihdettä.

Teksti: Tero Hyttinen