Rooman valtakunnan nousu, keisarilliset sodat, Persian ja antiikin Kreikan väliset sodat, Babylonian nousu... Matrix/Slitherinen Field of Glory II viskaa pelaajat muinaisten vuosisatojen ja -tuhansien takaisiin sotiin, joissa valtakunnan nousivat ja katosivat silloin vilkkaalla tuhatluvulla ennen ajanlaskun alkua. Niissä riittääkin väännettävää.

Fieldin perusversio kattaa Rooman valtakunnan nousun aikaiset valloitussodat noin vuosista 280-25 EAA. Sen lisäksi peliin on julkaistu tähän mennessä neljä 12-15 euron hintaista laajennusta: Rise of Persia, Age of Belisarius, Legions Triumphiant ja Immortal Fire. Näissä komentajaa kuljetetaan sekä vielä kauemmaksi historiaan että moderneimmillaan noin vuoteen 600 JAA. Ja voi että miten maukasta sodintaa tarjolla onkaan.

Fieldissä on lisärit mukaan luettuna siis viisi historiallista aikakautta, joista jokaisesta tarjolla on sekä yksittäisiä taisteluja, massiivisen eeppisiä historiallisia yhteenottoja sekä historiallisia kampanjoita, jotka voivat muuntua myös hienoisesti historiallisilta poluiltaan. Pelattavaa riittääkin roppakaupalla sekä ydinpelissä että jokaisessa lisärikampanjassa.

Herkullisinta historiallisiin sotiin sukeltamisessa on niiden erilaisuus. Pelijärjestelmä liikkuu sutjakasti historiallisesta aikakaudesta toiseen ja alleviivaa makeasti muinaisten armeijoiden jäykkyyttä. Eipä ollut radioita, joiden avulla joukoille annettaisiin ketterästi komentoja. Huikean iso osa taistelun kulkua onkin asettaa joukkonsa mahdollisimman hyvin taistelumaastoon, hyödyntää kukkuloita ja sitten toivoa parasta. Pienemmätkin yksiköt ovat jähmeitä kääntymään, vaikka suoraan eteenpäin pääsisikin luistavasti. Niinpä kun oma - tai vastustajan - sivusta on murtumassa, tai osastot tekevät yllättäviä jekkuja ominpäin, niin siinäpä yrität pitää taistelun kulkua käsissäsi. Onneksi vastustajilla on aivan samat ongelmat, joten armeijoiden yhteenotot ovatkin suurten, jähmeiden armeijoiden yhteentörmäyksiä, jotka muuttavat muotoaan hitaasti, askel askeleelta. Joskus valtavat tuhansien sotilaiden osastot vain tönöttävät naamat vastakkain ja rusentavat toisiaan vuoro vuorolta, joskus onnistuneet sivustaliikkeet ja leviävä paniikki murtavat rintamanosan kertalaakista.



Klikkaa: Lisää Field of Glory II -pelivideoita

Muinaisissa sodissa moraali ja komentajien esimerkki ovatkin tärkeässä asemassa. Hyvä komentaja auttaa pitämään alaisensa kurissa pahassakin paikassa, mutta joskus kenraalin kuolema tai jonkin osaston kurin romahtaminen saattaa aiheuttaa nopean romahduksen. Paniikki leviää, osastot jättävät paikkansa rintamassa tai sinkaisevat hillittömään, hallitsemattomaan pakoon. Ylettömän innokkaiden komentajien omat sooloilut voivat nekin tuottaa yllätyksiä. Tässä sodinnassa pelaaja ei olekaan kaikenvoipa jumalkomentaja, joka pystyy kurottamaan taistelukentän jokaisen sotilaan aivoituksiin.

Tämä tuo sotimiseen tavallisesta poikkeavaa syvyyttä ja haastetta. On kerrassaan herkullista asetella joukkojaan ja yrittää rakentaa sekä linjoja että manöövereitä, joilla oman voimansa voi yrittää keskittää mahdollisimman tehokkaasti vihollisen heikkoa kohtaa vastaan. Näkökentilläkin on rutkasti merkitystä, sillä eivätpä jousimiehet ammu kovin hyvin omien joukkojen yli, ainakaan jos niillä ei ole näköyhteyttä vihollisiin. Ja kun päästään iholle, niin miten sidot vihollisjoukot tai miten nämä sitovat omasi? Rajoittunutkin liike on sentään liikettä, mutta kun osastot lukittutuvat lähitaisteluun, niin siitä ei enää ihan helposti irrota.

Field of Glory onnistuu olemaan sekä erilainen että varsin joutuisa peli. Useissa historiallisissa taisteluissa kentällä on kymmeniätuhansia sotilaita, joiden komentaminen on kuitenkin saatu mukavan luistavaksi. Yksiköitä voi määritellä eri komentajien alaisuuteen, jolloin näitä voi liikuttaa kerralla isona rykelmänä. Lähietäisyydellä urakka toki hidastuu, mutta ei muutu missään vaiheessa työlääksi tai hankalaksi. Mittakaava, käyttöliittymän jakama informaatio ja näpsäkästi hiirellä klikkailtava komentojärjestelmä ovat kaikki hyvin mietittyjä ja kohdallaan. Eli ilo on pelata!

Pitkän tähtäimen makein herkku on toki kampanjatila, joissa voi seurata historian vähemmän ja enemmän tunnettujen sotilaskomentajien matkaa historian sotataipaleilla. Kampanjataistelut ovat väliin melkoisia koettelemuksia, eikä voi sanoa kuin että kylläpä ovat monet muinaisten aikakausien kenraalit selvinneet voitollisesti hämmästyttävän hankalista tilanteista. Eikä sodintaa helpota, että kärsityt tappiotkin pitäisi korvata. Sotataipaleella edetessä yksiköt keräävät myös kokemusta, joten rakkaimpien huippuyksiköiden säästäminen tuholta tulee liki pakkomielteiseksi.

Oivallisen strategiapelin makeaa antia on sekä sen positiivinen haasteellisuus että loikkaaminen muinaisten sotien ja taistelukenttien syvään päähän. Miten muinaisen Persian joukot vertautuvat vaikkapa vuosisatoja myöhemmän Rooman armeijaan? Kuinka erilaisia yksikkötyyppejä ja aseita käytetään? Miten ihmeessä reagoit vihollisten superaseisiin, kuten sotaelefantteihin, jotka vain tulevat ja tekevät selvää joukoista?

Fields of Glory II on hyvää strategiaa, hyviä haasteita ja maukasta historiankerrontaa. Iskee varmasti strategisteihin, jotka ovat kiinnostuneita antiikin aikakauden historiasta ja taistelukentistä.