Xenoblade Chronicles 2: Torna - The Golden Country
Arvioitu: | Nintendo Switch |
Genre: | Roolipelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 12 |
Kehittäjä: | Monolith Productions |
Julkaisija: | Nintendo |
Julkaisupäivä: | 14.08.2018 |
Pelin kotisivut |
Tornan kultaiset kentät kutsuvat
Xenoblade Chronicles 2 oli erinomainen yksinoikeuspeli Switchille. Animehäröilystä ja runsaista rintavarustuksista huolimatta kyseinen teos oli kokonaisuutena syvä ja maailmaltaan mielenkiintoinen kokemus. Haikailin pitkään Xenobladen pariin palaamisesta ja viime kuussa siihen osoittautui loistava tilaisuus, sillä postiluukusta kolahti pelin lisäosa Torna - The Golden Country.
Odotin, että kotelon sisältä löytyisi ainoastaan latauskoodi, jonka avulla uuden sisällön saisi fuusioitua osaksi emopeliä. Paketista löytyi yllättäen ihan fyysinen kasetti pelille. Minulle selvisi varsin nopeasti, että Torna on täysin itsenäinen teos: sen voi periaatteessa pelata läpi ilman, että on pitkällä tikullakaan koskenut emopeliin. Mukaan on heitetty myös latauskoodi, jonka avulla Xenoblade Chronicles 2 -peliin saa kaiken muun aikaisemmin ilmestyneen lisäsisällön. Mukava, mutta kohtuullinen lisäys, sillä Tornan hinta huitelee 40 euron tietämillä.
Torna - The Golden Countryn tarina sijoittuu 500 vuotta Xenoblade 2 -peliä edeltäneeseen aikaan. Tästä huolimatta tuttuja naamoja nähdään, sillä ihmisten rinnalla taistelevat bladet elävät satoja vuosia. Mukana ovat mm. Mythra, Jin, Malos ja Brighid. Muuten asetelma muistuttaa pitkälti emopelin tilannetta. Ihmiset ja bladet asustelevat titaanien selkänikamilla, pilvimeren ympäröimänä. Keskellä tunnettua maailmaa kohoaa valtava maailmanpuu, jonka huipulla häämöttää mystinen Elysium.
Pelin juoni pyörii kahden traagisen sankarin Loran ja Jinin ympärillä heidän taistellessa muinaista aegista, eli Malosta vastaan. Mukana ovat aikasemmasta pelistä tuttu Mythra ja uutena tuttavuutena hänen driverinsä Adam. Vaikka pelin hahmot ovat sinänsä mielenkiintoisia, ovat he myös raivostuttavia. He riitelevät, kiukuttelevat, valittavat ja ovat vaikeasti samaistuttavissa. Varsinkin alkupeli on yhtä kommunikaatio-ongelmien riemujuhlaa.
Torna - The Gloden Countryn tarina on ristiriitainen sykkyrä. Xenoblade 2:n jälkeen on mielenkiintoista tutustua maailman historiaan tarkemmin ja nähdä itse ne legendaariset hahmot, joihin alati viitataan. Valitettavasti tarina on rytmitetty kehnosti ja tuntuu kuin pelille olisi pyritty saamaan väkisin lisää pituutta. Aivan liian usein pelaaja heitetään suorittamaan tyhjänpäiväisiä tehtäviä tyhjänpäiväisille sivuhenkilöille. Ei vuonna 2018 voi olla peliä, jossa on PAKKO noutaa sillejä ja oravannahkoja, jotta kaupungin sotilaat saavat evästä pöytään. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että peli pakotti minut suorittamaan määrän x sivutehtäviä, jotta pääsisin tarinassa eteenpäin.
Taistelemista on hiottu lisurissa virtaviivaisemmaksi ja tätä myötä napakammaksi kokonaisuudeksi. Uudistetussa versiossa ainoastaan ihmiset eivät ole hakkaamassa vihuja, vaan bladet voivat myös hypätä taustalta pätkimään vastustajia daijuun. Näin jokainen pelin hahmo voi olla joko vangard tai rear guard-asemassa. Taisteleminen tuntuu mukavalla tavalla uudistetulta ja tämä tuo mielekkyyttä pelin pariin palaavalle.
Torna pitää sisällään emopelin tavoin valtavan määrän mikromanagerointia. Tämä johtuu mahdollisuudesta vaikuttaa jokaisen hahmon taitoihin, aseisiin, varusteisiin ja kykyihin. Osalle pelaajista tämä on hämmentävä, raskas ja negatiivinen kokemus, kun taas täysverinen JRPG-fani sukeltaa vallikkojen maailmaan riemusta kiljuen.
Torna: The Golden Contryn juonikaarta suunniteltiin alunperin Monolith Softin toimesta pääpelin tarinaksi. Lopulta studio päätyi hautaamaan juonen, vaikka sitä ennätettiin suunnitelemaan vielä yhdeksi pääpelin chapteriksi. On hienoa, että tarina on nykäisty ulos pöytälaatikosta ja nyt se saa nähdä päivänvalon itsenäisenä teoksena.
Jos Tornan sisältö olisi pidetty timantinkirkkaana, olisi pelistä saanut erinomaisen kokonaisuuden. Harmillisesti paketissa on aivan liikaa yhdentekevää tauhkaa rasittamassa pääjuonta. Tästä huolimatta pelin asetelma ja maailma tekevät tarinasta mielenkiintoisen kokonaisuuden, varsinkin sellaiselle, joka on jo aikaisemmin tutustunut Xenoblade Chronicles kakkoseen. Vaikka periaatteessa uusi pelaaja pystyisi hyppäämään suoraan Golden Countryn pariin, ei kokemuksesta todennäköisesti saa kaikkea irti. Suosittelen lämpimästi ensin tutustumaan emopeliin ja vasta siiten up
Autonominen lisäosa
Odotin, että kotelon sisältä löytyisi ainoastaan latauskoodi, jonka avulla uuden sisällön saisi fuusioitua osaksi emopeliä. Paketista löytyi yllättäen ihan fyysinen kasetti pelille. Minulle selvisi varsin nopeasti, että Torna on täysin itsenäinen teos: sen voi periaatteessa pelata läpi ilman, että on pitkällä tikullakaan koskenut emopeliin. Mukaan on heitetty myös latauskoodi, jonka avulla Xenoblade Chronicles 2 -peliin saa kaiken muun aikaisemmin ilmestyneen lisäsisällön. Mukava, mutta kohtuullinen lisäys, sillä Tornan hinta huitelee 40 euron tietämillä.
Torna - The Golden Countryn tarina sijoittuu 500 vuotta Xenoblade 2 -peliä edeltäneeseen aikaan. Tästä huolimatta tuttuja naamoja nähdään, sillä ihmisten rinnalla taistelevat bladet elävät satoja vuosia. Mukana ovat mm. Mythra, Jin, Malos ja Brighid. Muuten asetelma muistuttaa pitkälti emopelin tilannetta. Ihmiset ja bladet asustelevat titaanien selkänikamilla, pilvimeren ympäröimänä. Keskellä tunnettua maailmaa kohoaa valtava maailmanpuu, jonka huipulla häämöttää mystinen Elysium.
Kommunikaatio-ongelmia ja epätasaista kyytiä
Pelin juoni pyörii kahden traagisen sankarin Loran ja Jinin ympärillä heidän taistellessa muinaista aegista, eli Malosta vastaan. Mukana ovat aikasemmasta pelistä tuttu Mythra ja uutena tuttavuutena hänen driverinsä Adam. Vaikka pelin hahmot ovat sinänsä mielenkiintoisia, ovat he myös raivostuttavia. He riitelevät, kiukuttelevat, valittavat ja ovat vaikeasti samaistuttavissa. Varsinkin alkupeli on yhtä kommunikaatio-ongelmien riemujuhlaa.
Torna - The Gloden Countryn tarina on ristiriitainen sykkyrä. Xenoblade 2:n jälkeen on mielenkiintoista tutustua maailman historiaan tarkemmin ja nähdä itse ne legendaariset hahmot, joihin alati viitataan. Valitettavasti tarina on rytmitetty kehnosti ja tuntuu kuin pelille olisi pyritty saamaan väkisin lisää pituutta. Aivan liian usein pelaaja heitetään suorittamaan tyhjänpäiväisiä tehtäviä tyhjänpäiväisille sivuhenkilöille. Ei vuonna 2018 voi olla peliä, jossa on PAKKO noutaa sillejä ja oravannahkoja, jotta kaupungin sotilaat saavat evästä pöytään. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että peli pakotti minut suorittamaan määrän x sivutehtäviä, jotta pääsisin tarinassa eteenpäin.
JRPG-fanit kiljuvat riemusta kaikkien näiden valikkojen edessä
Taistelemista on hiottu lisurissa virtaviivaisemmaksi ja tätä myötä napakammaksi kokonaisuudeksi. Uudistetussa versiossa ainoastaan ihmiset eivät ole hakkaamassa vihuja, vaan bladet voivat myös hypätä taustalta pätkimään vastustajia daijuun. Näin jokainen pelin hahmo voi olla joko vangard tai rear guard-asemassa. Taisteleminen tuntuu mukavalla tavalla uudistetulta ja tämä tuo mielekkyyttä pelin pariin palaavalle.
Torna pitää sisällään emopelin tavoin valtavan määrän mikromanagerointia. Tämä johtuu mahdollisuudesta vaikuttaa jokaisen hahmon taitoihin, aseisiin, varusteisiin ja kykyihin. Osalle pelaajista tämä on hämmentävä, raskas ja negatiivinen kokemus, kun taas täysverinen JRPG-fani sukeltaa vallikkojen maailmaan riemusta kiljuen.
Paluu pöytälaatikosta
Torna: The Golden Contryn juonikaarta suunniteltiin alunperin Monolith Softin toimesta pääpelin tarinaksi. Lopulta studio päätyi hautaamaan juonen, vaikka sitä ennätettiin suunnitelemaan vielä yhdeksi pääpelin chapteriksi. On hienoa, että tarina on nykäisty ulos pöytälaatikosta ja nyt se saa nähdä päivänvalon itsenäisenä teoksena.
Jos Tornan sisältö olisi pidetty timantinkirkkaana, olisi pelistä saanut erinomaisen kokonaisuuden. Harmillisesti paketissa on aivan liikaa yhdentekevää tauhkaa rasittamassa pääjuonta. Tästä huolimatta pelin asetelma ja maailma tekevät tarinasta mielenkiintoisen kokonaisuuden, varsinkin sellaiselle, joka on jo aikaisemmin tutustunut Xenoblade Chronicles kakkoseen. Vaikka periaatteessa uusi pelaaja pystyisi hyppäämään suoraan Golden Countryn pariin, ei kokemuksesta todennäköisesti saa kaikkea irti. Suosittelen lämpimästi ensin tutustumaan emopeliin ja vasta siiten up
Xenoblade Chronicles 2: Torna - The Golden Country (Nintendo Switch)
Nostalginen paluu Alterestiin täysin itsenäisen lisärin muodossa. Harmillisesti epätasainen teos on väkisin venytetty yli 20 tunnin mittaiseksi kokonaisuudeksi.
- Itsenäinen kokonaisuus + kaikki jo ilmestynyt DLC
- Mielenkiintoinen maailma ja hahmot
- Uusi renderöintisofta tekee pelistä vielä hiukan paremman näköisen
- Paluu Alrestin historian mielenkiintoisimpiin vaiheisiin
- Uudistettu taistelumekaniikka
- Paljon pelattavaa
- Hahmojen välinen synergia sietämätöntä
- Väkisin pelaajalle tuputettavat sivutehtävät ja puhdetyöt
- Tarinan paikoin kömpelö ja hidasteleva rytmitys
Keskustelut (2 viestiä)
18.12.2018 klo 16.20 2
Onko tää joku peliarvostelijoiden juttu aina kun pelattavaksi osuu Japanissa tehty (usein anime tyylillä) peli, niin siitä pitää erikseen mainita negatiiviseen sävyyn? Mitä tämä animehäröily käytännössä tarkoittaa? Tissitkin on laitettu samaan kastiin tämän häröilyn kanssa.
Rekisteröitynyt 04.11.2007
18.12.2018 klo 20.32