Olin 9-vuotias, kun sairastin vesirokkoa eivätkä vanhempani voineet jäädä hoitamaan minua kotiin työpäivän ajaksi. Lähdin mummolaan hoitoon, jossa enoni silloin vielä asui. Hänellä oli huoneessaan melko uudenkarhea televisio sekä PlayStation-konsoli (se ensimmäinen). Laitteen sisuksissa pyöri Spyro the Dragon ja silloin tapahtui ensikosketukseni pelaamiseen. Tästä muutama vuosi myöhemmin löysin itseni Prisman peliosastolta ostamassa lahjaksi saadulla 20 euron setelillä Spyroa ekalle omalle konsolille. Spyrolla ja minulla on siis yhteinen historia, joka avasi minulle tien kohti peliharrastusta.




Spyro Reignited Trilogy sisältää Spyro-sarjan kolme ensimmäistä julkaisua: Spyro the Dragon (1998), Spyro 2: Ripto’s Rage! (1999) ja Spyro: Year of the Dragon. Näistä keskimmäinen osa Ripto’s Rage voi osalle kuulostaa tuntemattomalta, sillä esimerkiksi Suomessa peli oli nimetty Gateway to Glimmeriksi, kun taas Japanissa se totteli nimeä Spyro X Sparx: Tondemo Tours. Joka tapauksessa kyseessä on täsmälleen sama teos. Vanhat versiot on nyt niputettu uudeksi kokoelmaksi lähes täysin uudistettuna. Tällä kertaa kehittäjänä on toiminut Toys for Bob, jonka tunnetuimmat julkaisut ovat varmasti Skylanders-sarjan Spyro’s Adventure (2011) ja Giants (2012). Näin ollen ei ole ihme, että Toys for Bob on valikoitunut niputtamaan alkuperäisen sarjan pakettiin.

Käytännössä uudistukset näkyvät pääasiassa grafiikan puolella, jossa kuvanlaatu on kokenut mittavan muutoksen. Muutos ei ole pelkästään HD-laadussa, vaan vanhoja kuvia katsoessa voi huomata eroja myös pienempien yksityiskohtien kohdalla. Siinä missä linnat ja hahmot näyttivät ennen raamikkailta ja kulmikkailta, on uudistus tuonut tullessaan pyöreyttä ja nykyaikaisempaa animaatio-osaamista. Mieleen juolahtaa välittömästi Disney, Pixar ja Skylanders. Vaikka uudistukset ovat mukavan värikkäitä ja nykyaikaisia, tuovat ne mieleen liikaa nykyisille lapsille suunnatun grafiikan. Ne muistuttavat mielestäni jo vähän liikaa esimerkiksi Skylanders-sarjaa, mikä ei tässä tapauksessa retrokuplassa asuvalle ole kovinkaan miellyttävää.


Pienempiä muutoksia on tapahtunut muun muassa musiikin puolella, jossa Stewart Copelandin tekemät sävellykset ovat saaneet myös oman remasterointinsa. Muutokset jäävät kuitenkin niin pieniksi, että eroa tuskin huomaa ja hyvä niin, sillä alkuperäiset kipaleet ovat mahtavia. Retrointoilijat voivat myös napauttaa asetukset-valikosta Copelandin alkuperäissävellykset päälle. Mitä tulee ääninäyttelijöihin, niin alkuperäinen Tom Kenny antaa äänensä Spyrolle myös Reignited Trilogyssa. Sama tyyppi on muuten myös Paavo Pesusieni, jos ette tienneet. Englannin kielen lisäksi tarjolla on puhekäännös myös suomeksi, jossa Spyroa roolittaa Joonathan Kettunen. Kettunen on tunnettu useista lasten sarjojen- ja elokuvien äänirooleista. Harmittavasti suomenkielisessä versiossa näyttelijöitä on huomattavasti vähemmän kuin alkuperäisroolituksessa, joten samat henkilöt esittävät useaa eri roolia, minkä myötä hahmot eivät erotu enää edukseen. PlayStation 4:lla kieltä voi vaihtaa ainoastaan muuttamalla konsolin kieliasetukset, mikä näin vuonna 2018 on melko antiikkinen ratkaisu.



Palataanpa kuitenkin ajassa hieman taaksepäin, sillä vaikka Spyro oli suosittu ensimmäisen osan ja jatkojulkaisujen jälkeen, ei se silti päässyt aivan samalle tasolle kuin esimerkiksi Mario tai Crash Bandicoot. Näin ollen joukossamme elää varmasti moni, joka ei ole eläissään koskenut Spyro-sarjan tuotoksiin.


Sarjan ensimmäisessä osassa ilkimys Gnasty Gnorc hermostuu heti kättelyssä, sillä kaksi lohikäärmettä erehtyy suorassa TV-haastattelussa haukkumaan Gnastya keskinkertaiseksi ja hieman rumaksi olioksi. Hän suuttuu niin kovasti, että haastattelun lopuksi hän taikoo kaikki lohikäärmeet kristallipatsaiden sisälle. Ainoa joka selviää ilman muuttumisleikkiä on Spyro ja hänen ystävänsä sudenkorento Sparx, ja heidän tehtävänään onkin vapauttaa muut lohikäärmeet. Kun ensimmäiset haasteet on suoritettu, pölähtää jatko-osassa Spyro suoraan portaalin läpi Avalarin maailmaan, jossa pitää on kukistaa pahis nimeltä Ripto. Kolmannessa osassakaan ei jännitykseltä vältytä, sillä heti alussa jänistä muistuttava hahmo Bianca varastaa kaikki lohikäärmeiden munat.


Tekemistä siis riittää alusta loppuun asti, eikä vetelehtimisestä tarvitse haaveilla. Vaikka jokainen peli on oma osionsa, ovat ne paketissa niputettuna oikein onnistuneita. Jos jossakin osassa jää pinteeseen, voi mieltä rauhoittaakseen aloittaa toisen tai kolmannen osan pelaamisen. Kun hermo menee niidenkin parissa, voi palata sen pariin mistä aloitti.



Kun Crash Bandicoot -kokoelma julkaistiin, olin innoissani, sillä myös pussimäyrä oli lapsuuteni sankari. Ongelmana kuitenkin oli, että Crashin uudistuksissa kaikki eivät menneet ihan nappiin. Tasoja hyppiessä tuntui, että ohjausta ja alueita oli muutettu niin, etteivät sormeni enää ulkomuistista osanneet suoriutua kentistä vaaditulla tavalla. Onneksi Spyro Reignited Trilogy ei kärsi samasta ”ongelmasta”. Ongelma on lähinnä heittomerkeissä siksi, että muutokset on huomattavissa vain, mikäli alkuperäisiä on tahkonnut männä vuosina mittavia määriä. Vanhoja ohjauksia on mallinnettu jopa niin tarkasti, että ärsyttävimmätkin mekanismit on tuotu tullessaan. Näistä esimerkkinä uimakohtaukset, joissa porskuttelu on todella haastavaa, koska kamerakuva pomppii miten sattuu ja ohjaus on lähes mahdotonta. Huonojen ohjausmekanismien mukaantuominen onkin ehkä ainoa negatiivinen asia, jonka trilogysta keksin.


Muistan Spyro the Dragonin maailmat ja kentät edelleen kuin omat taskuni, joten tehtävien suorittaminen ja piilopaikkojen sekä kätköjen etsiminen sujui leikiten. Kolmanteen maailmaan päästiin jo reilun tunnin kuluttua aloituksesta, eli vanhoilta tekijöiltä homma sujuu sutjakkaasti. Vaikka koko trilogy on ensisijaisesti itselleni pelkkää vanhojen hyvien aikojen muistelua, en voi olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä ja erityisesti tulevana jouluna joku 9-vuotias lapsi jossain saattaa tuntea samoja tuntemuksia kuin minä vuonna 1999. Spyro Reignited Trilogy on erittäin hyvin uudistettu versiointi kaikista kolmesta teoksesta ja sen hahmot sekä tarina ovat kestäneet aikaa odotettua paremmin! Skylanders on sulattanut jo ennakkoon tuoreimman sukupolven sydämet, joihin uusimman Spyro-teoksen on nyt helppo matkustaa. Jos hankkisin joululahjaksi jonkun pelin, osoittaisi sormeni kohti violetin lohikäärmeen kuvaa.