Kaava alkaa käydä nyt selväksi: joka toinen vuosi tulee Forza Motosport, joka toinen taas Forza Horizon. Ja siinä missä minä ja perinteinen rata-Forza tunnumme ajautuvan erilleen, Horizon on lunastanut paikkansa parhaana autopelinä, jota olen viimeisen 10 vuoden aikana pelannut.


Nimittäin minähän olen filthy casual. Kun peli esittelee sivukaupalla downforce-asetuksia ja rengaspaineita, nyökkäilen ymmärtävästi ja samalla haukottelen vähän sisäänpäin. Mutta kun saan lasettaa Lancia 037:llä sivuluisussa pitkin metsäpätkiä 4K-resoluutiolla ja drum’n bassin soidessa, minä hymyilen. Ja FH4:n parissa olen viimeisen viikon aikana hymyillyt enemmän kuin minkään autopelin sitten saman sarjan kakkososan.



Kuvitteellinen Horizon-festivaali järjestetään tällä kertaa Isossa-Britanniassa, tarkemmin ottaen jossakin Edinburghin lähistöllä. Tapahtuma on myös paisunut entisestään, sillä nyt tarjolla on oikeastaan neljä eri Horizonia – yksi joka vuodenajalle. Ja peli varsinaisesti avautuu kokonaan vasta sen jälkeen, kun pelaaja on selvittänyt ne kaikki kertaalleen.


Olosuhteiden vaihtuminen vaikuttaa autojen ajettavuuteen merkittävästi. Tehokas superauto on lumisella tiellä miltei hyödytön, syksyisin taas saadaan ajaa vesisateessa ja keväällä muuten vain kurassa. Itse huomasin suosivani alkuvaiheessa eniten juuri vanhaa B-ryhmän rallikalustoa, josta löytyi helposti ajettavuutta monenlaisille teille. Helpommat kisat kun eivät aseta kovin tiukkoja ajoneuvorajoja vaan Forza-tyyliin skaalaavat lähtöruudukon pelaajan menopelin mukaan. Drivatar-järjestelmä on luonnollisesti entisellään, joten tutut Gamertagit vilisevät kisoissa. Tällä kertaa myös rekisterikilven saa asettaa itse, mistä erottaakin helposti ne ystävät, joilla on tämä peli eikä vain jotain satunnaista muuta Forzaa.



Kuten aiemmin The Crew 2:ssa, myös FH4:ssä pelin etenemisen tärkein mittari on sosiaalisen median vaikutusvalta. Sen avulla pelaajalle avautuvat portit yhä uusiin kilpasarjoihin ja hienoihin showcase-haasteisiin. Kaikeksi onneksi kyseessä on jälleen vain XP-pisteiden uudelleennimeäminen, joten asialle ei tarvitse juuri uhrata ajatusta: ajaa vain aivan normaalisti ja seuraajia ropisee.


Faneja voi yrittää kalastella erityyppisissä kisoissa. Tarjolla on maantieajoa, rallia, maastoajoa ja myös mm. epävirallisia katukisoja, joissa kaahataan liikenteen joukossa. Aiempia Horizoneita pelannut tunnistaa systeemin. Kolmosessa pelaajan piti olla itse ikään kuin järjestelemässä festivaalia, nyt siihen voi vain osallistua. Mahdollisuus tapahtumien kustomointiin on kuitenkin jätetty heille, joita se kutkuttaa. Ihan kuin joku kuuntelisi palautetta?

Toinen FH3:ssa pelaajia ärsyttänyt seikka oli, että ratojen varsilla oli liikaa puita, joihin saattoi törmätä ja menettää pelin. Brittiläistä maaseutua halkovat tiet on nekin usein reunustettu kivi- ja puuaidoilla, mutta Horizon 4:n fysiikkaa on ruuvattu siten, että auton törmätessä kiviaitaan kakkoseksi jääkin aita eikä auto. Onko tämä realistista? No ei ole. Onko tämä hauskaa? Kyllä on.


Kuten edellisessäkin osassa, liikenne käyttää tien vasenta laitaa. En tiedä, onko kyse tottumuksesta vai paremmasta suunnittelusta, mutta asia onnistui ärsyttämään huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, eivätkä AI-autotkaan sekoilleet kaistavalinnoissaan.



Sisällön suhteen reseptinä voi pitää, että kaikkea on pikemminkin lisätty kuin vähennetty. Aiemmissa osissa nähdyt erikoistapahtumat ja pelimuodot ovat edelleen mukana, minkä lisäksi on mahdollista kokea hurjaa menoa mm. stunt-kuskina. Autovalikoimassa on tapahtunut joitakin muutoksia (mainittavimpina Toyotan ja Mitsubishin puuttuminen, mikä tekee lovea rallikalustoon), mutta hauskoja menopelejä on tarjolla niin paljon, ettei listan tarkkaan tutkimiseen edes jaksa ryhtyä. Ensiesiintymisensä sarjassa tekee 21 uutta autoa 1930-luvulta nykypäivään.


Yksi tärkeä puute pelissä kuitenkin on: Forza seiskaan kovalla rummutuksella tuodut lootboxit loistavat poissaolollaan. Palkinnoksi saa edelleen onnenpyörän pyöräytyksiä ja pelaaja voi koristella sekä autoaan että hahmoaan erilaisilla turhakkeilla, mutta pelin sisäisten krääsäostosten tyrkytys on minimissään. Jos viranomaisten mielenkiinto asiaan sai tämän tapahtumaan, kiitos holhousyhteiskunta 2018.

Se toki on sanottava, että lisärahalla ostettavan Ultimate-painoksen VIP-ominaisuus tekee etenemisestä melkein liiankin nopeaa. Kun kaikki palkinnot saa aina vähintään tuplana, varsinkin pelin alkuvaihe sujahtaa läpi ennen kuin asiaa ehtii edes kunnolla huomata. Aiempien Forza-pelien pelaamisesta palkitaan myös avokätisesti, joten autotalliin ei oikeasti tarvitse rahalla ostaa kalustoa kuin siinä tapauksessa, että haluaa jonkin nimenomaisen menopelin. Pelasin koko ensimmäisen kauden läpi käyttäen ilmaiseksi saatuja autoja (enkä edes VIP-painoksia). Rahaa voi toki käyttää myös tukikohdaksi sopivien rakennusten ostamiseen.



Nykytyyliin FH4 tukee Xbox Play Anywhere -toimintoa, ja Ultimate-versio asentui samalla vaivalla Windows 10:een. Kohtalaisen tehokas peli-PC pyöritti sitä komeasti 1440p-tarkkuudella 60 ruutua sekunnissa, mutta ei Xbox One X:nkään tuottamissa visuaaleissa moittimista ole. Jos käytössä on 4K-tarkkuus, peli pyörii X:llä 30 fps, mutta 60 fps -tilakin on saatavana visuaaleista hieman tinkimällä.


Pelin kartta sisältää kerrassaan upeita maisemia, joihin voi nyt ensimmäistä kertaa tutustua myös nelikopterin avulla Drone Moden ansiosta. Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, käytin huomattavan ajan pöristellen dronella ympäriinsä. Siitä on myös merkittävää etua metsästettäessä latolöytöautoja, joita on jälleen siroteltu kartalle toistakymmentä – ja joita ei, harmi kyllä, voi edelleenkään löytää vahingossa vaan vasta, kun peli niin ilmoittaa.

Pelasin peliä yksinomaisesti pad-ohjaimella sekä Xboxilla että Windowsissa. Minusta Horizon on aina ollut padipeli, ja ajotuntuma sillä on autonmitan edellä kilpailijoita, mutta ratteiluun kallistuvat ystäväni kertovat force feedback -tuen parantuneen kolmososasta merkittävästi.



Pidän melkoisen hyvän pelin merkkinä sitä, että se onnistuu syrjäyttämään jopa illan viimeisten tuntien YouTube-koomailun ja irkin tuijottamisen. FH4 läpäisi testin kevyesti. Ajellessani maaseutua ristiin rastiin peribrittiläisessä sateessa ilman sen kummempaa päämäärää mietin, miten Test Drive III:n virtuaalimaailmaan ihastuneen 15-vuotiaan Mikon pää räjähtäisi, jos hänet toisi aikakoneella kokeilemaan tätä, kun yli nelikymppinenkin Mikko on aika vaikuttunut. Totta kai edelleen on mahdollista löytää asioita, joista huomaa olevansa pelimaailmassa, mutta verrattoman paljon on myös asioita, jotka saavat hymyn kasvoille ja tuottavat ihastuneen huokauksen.


Jos pelkkä kruisailu ei innosta, Forza Horizon 4 sisältää myös hämmentävän paljon kaikenlaista tekemistä – sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Melkein kaikkea voi pelata verkkopelinä, ja osa kisoista onnistuu vain sellaisena. Pelissä pidemmälle ehtineet moittivat hieman matchmakingin tasoa tässä vaiheessa, mutta koska testin aikana peliä pelasivat lähinnä vain journalistit ja kovimmat fanit, jotka maksoivat ylimääräistä saadakseen aloittaa ennen virallista julkaisua, en tee tästä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Itsehän, kuten tunnettua, nautin pelini offlinenä tai korkeintaan kaveriporukan seurassa, joten asialla ei ole minulle merkitystä.

PlayStation on ehkä pahasti niskan päällä tehokonsolien painimatsissa, mutta Microsoftilla on tallissaan Turn 10 ja Playground Games. Forza Horizon 4 osoittaa, että kun nämä studiot yhdistävät voimansa ja kuuntelevat palautetta muutoksia tehdessään, ne pystyvät yhdessä tuottamaan maailman parhaan viihteellisen autopelin. Ja se ei ole ihan pikkujuttu se. Jos en näin autoista kiinnostuneena antaisi tälle hevosvoimien ilotulitukselle viittä tähteä, joutuisin miettimään, mille ihmeen pelille sen sitten säästän.

Testattu: Xbox One X + 4K, Core i7-5820K + Geforce GTX 1080 + 32 Gt RAM + 1440p