Microsoft osti Raren, Nintendon entisen 2ndparty-ylpeyden, ja maailma pidätti henkeään. Mutta vain hetken, sillä tosipelaajat tiesivät, että Microsoft osti lähinnä suuren historian, ei suurta nykyisyyttä. Raren mukana talliin tuli toki kasa mehevää immateriaaliomaisuutta, mutta monet varsinaisista tekijämiehistä olivat kaikonneet jo ennen kaupantekoa muihin firmoihin. Nykyisen kokoonpanon jäsenet ovat sittemmin tuottaneet MS:lle monenlaista, kuten kakkahuumoria kierrättäneen Conkerin, alelaareihin ajautuneen Grabbed by the Ghouliesin ja hauskan XBLA-Jet Pacin. Ehkä viimeistä lukuun ottamatta kaikista on tullut mieleen, että saikohan ostaja kaupassa haluamaansa.

Nyt ollaan kuitenkin laittamassa isoa pyörää pyörimään, kun vanhoja tuttuja Rare-hahmoja käytetään aivan uudessa pelissä. Nintendo 64:ltä tuttu Banjo-Kazooie-duo esiintyy tähtinä uudenlaisessa ajoneuvopelissä, jossa on tarkoitus paitsi ajella, myös rakentaa pyörillä, potkureilla ja propelleilla kulkevia vempeleitä. Ja siinä sivussa kommentoida joka käänteessä pelialaa noin yleisesti.



Pelin kehyskertomus on niin postmodernia dekonstruktiota, että oksat pois. Banjo ja Kazooie laittoivat Gruntilda-noidan paloiksi pariin otteeseen, mutta tämä on nyt tehnyt taas paluun, olkoonkin että pelkkänä päänä. Koska kiista Spiral Mountain -vuoren omistajuudesta on jälleen akuutti, määrää Lord of Games lyhyen alkunäytöksen jälkeen, että tasoloikinnan ja älyttömien esineiden keräilyn sijaan arkkiviholliset siirtyvät hänen perustamaansa kaupunkiin, joka toimii porttina erilaisiin pelimaailmoihin. Vuoren omistajuus ratkaistaan pelaamalla näissä odottavia minipelejä ja voittamalla kultaisia palapelin paloja. Muutaman kentän välein seuraa lopputaistelu Gruntildaa vastaan. Kyseessä on siis peli, joka kertoo pelihahmoista, jotka siirretään pelistä toiseen kuvitteelliseen pelimaailmaan, ja jos tähän lauseeseen nyt vielä saisi yhden peli-sanan.

Suunnittelullisesti tärkein seikka on, että tasohyppely on (pääosin) korvattu ajoneuvopohjaisella pelimekaniikalla. Kentissä olevat hahmot antavat pelaajalle aavistuksen GTA-henkisiä ajotehtäviä, joista saa palkinnoksi rahana toimivia nuotteja, palapelin palasia ja mahdollisesti nopeuspalkinnon, joita keräämällä saa lisää palasia. Rahalla voi ostaa ajoneuvoon osia sekä piirustuksia, palaset taas avaavat uusia pelimaailmoja ja kenttiä.

Eri tehtäviin tarvitaan erilaisia menopelejä, ja tässä onkin pelin toinen tärkeä pointti. Mumbo Jumbon verstaassa karhu ja kumppani voivat rakentaa hallussaan olevista osista melko vapaasti erilaisia kulkuneuvoja tai käyttää valmiita piirustuksia. Rakentelun oppimiseen kuluu hetki, mutta se on varsin palkitsevaa, ja ehdottomasti pelin parasta antia. Rakentelukoodi on todella monipuolinen, ja jos mielenkiintoa nysväykseen piisaa, saa osista aikaiseksi erittäin monipuolisia ja -mutkaisia laitteita. Huonona puolena taas tuntuu, että on vähän liiankin helppo rakentaa laitteita, jotka ylittävät pelisuunnittelijoiden mielikuvituksen - arvelisin, että eräänkin massiivisen lopputaistelun Gruntildaa vastaan piti kestää hieman yli kolme sekuntia. Tyydyttävää sen voittaminen ylivoimaisesti kuitenkin oli.

Showdown Town, jossa hillutaan varsinaisten kenttien välillä, on elävä kaupunki, jossa B-K-kaksikko voi liikuskella kohtuullisen vapaasti. Sieltä löytää etsimällä paitsi ajoneuvon osia, myös paljon kaikenlaista muuta tehtävää itse pääjuonen lisäksi. Koska kaupunki on päätetty pistää avautumaan pelaajalle vaiheittain rakentamalla erilaisia luistavia ramppeja sun muuta, voi siellä käyttää vain yhtä ajoneuvoa. Tämä tuntuu kovin keinotekoiselta ratkaisulta, etenkin kun kyseinen kärry on pelin tehottomin, kiikkerin ja turhauttavin. Banjon repussa asustavalta linnulta Kazooielta on myös riisuttu kaikki vanhat kyvyt, mutta vastalahjaksi hän on saanut jakoavaimen, joka sattumoisin onkin se nykyisin joka pelissä pakollinen gravity gun. Sillä nostellaan ja viskotaan esineitä, korjataan irronneita osia ja käännetään kaatuneet ajoneuvot takaisin pystyyn.



Banjo-Kazooie: Nuts & Bolts on ulkoisesti viehättävä peli. Tekstuurit ovat somia ja tarkkoja, Showdown Town on iloisen värikäs ja kentissä on runsaasti vaihtelua. Fysiikkaan käytetään Havok-tekniikkaa, ja se toimii odotetun mainiosti. Äänipuolella taas suositaan N64:ltä tuttua hahmojen mölinää, mikä on aika ankea ratkaisu. Moduulipelissä sen ymmärsi muistitilan puutteen vuoksi, mutta DVD:lle olisi mahtunut puhuttujakin repliikkejä. Yhdistelmä "sivukaupalla pienenpientä tekstiä ja tuntitolkulla käsittämätöntä mökellystä" ei varsinaisesti innosta. Moninpeli menee samaan kategoriaan: onhan se siellä, kun se pakko oli laittaa, mutta noinkohan tuota kukaan pelata jaksaa. Piirustusten jakaminen kavereille voi jokusia innostaakin.

Ja tämän myötä siihen varsinaiseen nitinään. Suunnittelutiimi ei jätä kertomatta joka käänteessä, että se on tehnyt aiemmin tällaisia ja tällaisia pelejä, ja että tämä myi hyvin ja tämä ei myynyt, ja yleensäkin se kyllä tietää mitä se tekee, ja nyt se tekee tällaista parodiaa, tajuutsä. Muutaman kerran tämä toki toimii vitsinä, mutta pian huomaa pelin yrittävän olla niin sivistynyt ja nokkela, että se onnistuu lähinnä ärsyttämään. Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikenlaiset pienet sisäpiirin vihjeet ja viittaukset muihin peleihin ja menneeseen ovat pelkästään hyväksi, mutta ne eivät saa viedä huomiota varsinaiselta sisällöltä, kuten tässä käy jatkuvasti.

Jälleen siis palaamme tähän vanhaan ongelmaan: jos aiot ylipainoisena ja pillerikännissä pukeutua tiukkaan valkoiseen housuasuun ja nousta lavalle Vegasissa, varmista ensin, että olet Elvis. Näytät nimittäin katsojasta riippuen säälittävältä tai naurettavalta, mutta saat sen anteeksi, jos olet rockin kuningas. Rare taas ei ole koskaan ollut pelien kuningas kuin korkeintaan innokkaimpien Nintendo-fanien mielestä - 90-luvulla - eikä tämä peli varsinkaan sisällä mitään sellaista, mikä oikeuttaisi kaikki snobistiset kommentit pelibisneksestä.

Jos vaivautuu lukemaan pelilevyjen tekstejä "Logbox 720" -pelimaailmassa, löytää vielä lisää tilitystä ja arveluita siitä, muistaako kukaan 10 vuoden päästä Nuts & Boltsia. Oma arvaukseni: Ei.