The Crew 2
Arvioitu: | Playstation 4 |
Genre: | Ajopelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 12 |
Kehittäjä: | Ivory Tower |
Julkaisija: | Ubisoft |
Julkaisupäivä: | 29.06.2018 |
Pelin kotisivut |
Jaot uusiksi
On kohtalaisen yleistä, että jatko-osa muuttaa alkuperäisen pelin (tai elokuvan, tai minkä nyt ikinä) asetelmaa jonkin verran. Harvoin muutoksissa kuitenkaan mennään ihan niin pitkälle kuin alkuperäisen The Crew’n ja tämän jatko-osan välillä. Siinä missä ykkösessä seikkailtiin laittomien autojengien maailmassa ja kaahailtiin pitkin ”oikean” Amerikan karttaa, TC2 kertoo tarinaa siitä, miten pelaaja pyrkii hankkimaan mahdollisimman paljon somenäkyvyyttä niin maalla, merellä kuin ilmassa järjestetyistä kilpailuista.
On itse asiassa hyvin mielenkiintoista, että peliä on ylipäätään päätetty markkinoida samalla nimellä. Ilmeisesti alkuperäinen The Crew sitten myi tarpeeksi, vaikkei mikään jättihitti ollutkaan. Toki yhdistäviäkin tekijöitä on: tarjolla on edelleen rankasti skaalattu Amerikka ja oma ”crew”, johon voi liittää muita pelaajia. Mutta tällä kertaa ei olla sidottuna neljään pyörään, vaan taitojaan pääsee kokeilemaan myös moottoripyörillä, veneillä ja lentolaitteilla.
Uuden osan suunnittelumuistio lainaa runsaasti sivuja Forza Horizonin vastaavasta. Ei enää mitään rikollisjengejä vaan nyt kaikki on värikästä, tyylikästä ja sponsoroitua. Tarjolla on useita erilaisia “disciplinejä” joissa koetella taitojaan, perinteisistä rata- ja katukisoista maastoajoon ja jopa taitolentoon asti. Yhtä aikaa voi tavoitella useampaakin urapolkua, mutta kaikista tärkeintä on saada riittävästi seuraajia.
Käytännössä seuraajamekaniikka on vain viritetty versio kokemuspisteistä. Lisää porukkaa saa mukaansa tekemällä temppuja ja ketjuttamalla niitä sarjoiksi, ja jos jättää yleisön liian pitkäksi aikaa ilman viihdettä, katsojat kyllästyvät. Katsojia on mahdollista kerätä kisojen lisäksi myös vapaassa pelitilassa ja lähettämällä pelin kuvitteelliseen someen videokoosteita tempuistaan.
Tästä lähestymistavasta voi olla montaa mieltä. Toisaalta on virkistävää, että on edes yritetty keksiä jotain uutta, mutta toisaalta XP:t eivät pelkästä nimenvaihdosta juuri muuksi muutu.
Graafisesti The Crew 2 näyttää hyvältä, ainakin PS4 Prolla. Ruudunpäivitystä ei voi moittia, ja mikä tärkeintä, se ei yhtäkkisesti tahmaile missään vaiheessa. Erityisesti pitää mainita johdantokilpailu, joka on villeine siirtymineen suorastaan psykedeelistä menoa. Onkin harmi, että pelin jatko on huomattavasti normaalimpaa moottoriurheilua.
Mukana on yhtä jos toista lisensoitua ajoneuvoa, jotka kyllä likaantuvat mutta eivät rikkoudu. Realismi ei tosin muutenkaan lukeudu pelin hyveisiin, sillä jopa lentokoneisiin on pultattu nitrot ja taitolentokoneella voi tehdä temppuja, joista tosielämässä päätyy lähinnä ruumishuoneelle hyvin pieninä kappaleina.
Ajotuntuma on arcade-pelille sopiva ja eri vempeleet on helppo saada tottelemaan, vaikka niissä onkin isoja eroja. Vaikeustaso nousee hyvin hitaasti, joten alkupään kisoista tulee monta helppoa voittoa. Koska tarjolla on jatkuvasti erilaisia kilpailuja eri laitteilla, kärsimätön pelaaja voi loikkia vaikka jatkuvasti asiasta ja urapolusta toiseen. Ja jos ei huvita kilpailla, voi vain ajella kartalla etsimässä eri paikkoja ja viritysosia eli ”loottia”. Onkin mielenkiintoinen ajatusleikki, oliko sitä alunperin tarkoitus saada hankittua myös… muilla tavoilla.
Pelissä on kuitenkin myös yksi äärimmäisen ärsyttävä ominaisuus (tai sitten minä olen äärimmäisen sokea). Kerran kisan aloitettuaan sitä ei nimittäin saa aloitettua alusta, vaikka mukana olisi pelkkiä tietokonevastustajia. On pakko körötellä loppuun, ennen kuin Retry-mahdollisuus tulee näkyviin. Kun kuitenkin useimmissa kisoissa on pakko voittaa tai sijoittua ainakin top kolmeen, ja restart-valinta on ollut kaikissa peleissä ainakin viimeiset 25 vuotta, tämä päätös on hyvin kummallinen.
Isoin kysymys onkin, miksi autopeliä kaipaava päätyisi juuri The Crew 2:een. Eräs vastaus voisi olla sen monipuolisuudessa: veneily, motocrossailu ja taitolento ovat ihan mukavia lisiä iänikuiseen radankiertogenreen. Iso kartta on periaatteessa ihan hauska juttu, mutta se on tehty jo aiemmin ja oikeastaan myös paremmin. Tällä kertaa ei ohimennenkään synny tunnetta, että ajaisi ”oikeasti” Amerikassa – pikemminkin kyse on sen huvipuistoversiosta, johon on lätkäisty sinne tänne joitakin maamerkkejä. Ja koska kisoista toiseen voi loikkia suoraan, ei välimatkoilla ole muutenkaan merkitystä. Mainostettu online-tuki näkyy lähinnä siinä, että peli heittää pelaajansa jatkuvasti takaisin aulaan, jos koneen äärestä poistuu. Muita pelaajia sen sijaan näkyi todella vähän.
Onkin vaikea välttää tunnetta, että TC2 ei oikein tiedä mitä se olisi, joten se haluaa olla kaikille kaikkea yhtä aikaa. Kato, on lentskareita! Veneitä! Kato, on sometusta! Iso kartta! Moninpeliä verkossa! Jos et halua tehdä tätä, tee tätä! Aiempikaan juonikehitelmä ei ollut kummoinen, mutta sen on korvannut käytännössä tyhjyys. Valinnanvapaus on ihan mukavaa, mutta viikonlopun pelaamisen jälkeen mieleen ei jää oikein mitään. The Crew 2 on siististi toteutettu mutta lähes täysin yhdentekevä peli, jollaisia maailma valitettavasti on jo täynnä.
On itse asiassa hyvin mielenkiintoista, että peliä on ylipäätään päätetty markkinoida samalla nimellä. Ilmeisesti alkuperäinen The Crew sitten myi tarpeeksi, vaikkei mikään jättihitti ollutkaan. Toki yhdistäviäkin tekijöitä on: tarjolla on edelleen rankasti skaalattu Amerikka ja oma ”crew”, johon voi liittää muita pelaajia. Mutta tällä kertaa ei olla sidottuna neljään pyörään, vaan taitojaan pääsee kokeilemaan myös moottoripyörillä, veneillä ja lentolaitteilla.
Siististi cool
Uuden osan suunnittelumuistio lainaa runsaasti sivuja Forza Horizonin vastaavasta. Ei enää mitään rikollisjengejä vaan nyt kaikki on värikästä, tyylikästä ja sponsoroitua. Tarjolla on useita erilaisia “disciplinejä” joissa koetella taitojaan, perinteisistä rata- ja katukisoista maastoajoon ja jopa taitolentoon asti. Yhtä aikaa voi tavoitella useampaakin urapolkua, mutta kaikista tärkeintä on saada riittävästi seuraajia.
Käytännössä seuraajamekaniikka on vain viritetty versio kokemuspisteistä. Lisää porukkaa saa mukaansa tekemällä temppuja ja ketjuttamalla niitä sarjoiksi, ja jos jättää yleisön liian pitkäksi aikaa ilman viihdettä, katsojat kyllästyvät. Katsojia on mahdollista kerätä kisojen lisäksi myös vapaassa pelitilassa ja lähettämällä pelin kuvitteelliseen someen videokoosteita tempuistaan.
Tästä lähestymistavasta voi olla montaa mieltä. Toisaalta on virkistävää, että on edes yritetty keksiä jotain uutta, mutta toisaalta XP:t eivät pelkästä nimenvaihdosta juuri muuksi muutu.
Hyväksyvää nyökkäilyä
Graafisesti The Crew 2 näyttää hyvältä, ainakin PS4 Prolla. Ruudunpäivitystä ei voi moittia, ja mikä tärkeintä, se ei yhtäkkisesti tahmaile missään vaiheessa. Erityisesti pitää mainita johdantokilpailu, joka on villeine siirtymineen suorastaan psykedeelistä menoa. Onkin harmi, että pelin jatko on huomattavasti normaalimpaa moottoriurheilua.
Mukana on yhtä jos toista lisensoitua ajoneuvoa, jotka kyllä likaantuvat mutta eivät rikkoudu. Realismi ei tosin muutenkaan lukeudu pelin hyveisiin, sillä jopa lentokoneisiin on pultattu nitrot ja taitolentokoneella voi tehdä temppuja, joista tosielämässä päätyy lähinnä ruumishuoneelle hyvin pieninä kappaleina.
Ajotuntuma on arcade-pelille sopiva ja eri vempeleet on helppo saada tottelemaan, vaikka niissä onkin isoja eroja. Vaikeustaso nousee hyvin hitaasti, joten alkupään kisoista tulee monta helppoa voittoa. Koska tarjolla on jatkuvasti erilaisia kilpailuja eri laitteilla, kärsimätön pelaaja voi loikkia vaikka jatkuvasti asiasta ja urapolusta toiseen. Ja jos ei huvita kilpailla, voi vain ajella kartalla etsimässä eri paikkoja ja viritysosia eli ”loottia”. Onkin mielenkiintoinen ajatusleikki, oliko sitä alunperin tarkoitus saada hankittua myös… muilla tavoilla.
Pelissä on kuitenkin myös yksi äärimmäisen ärsyttävä ominaisuus (tai sitten minä olen äärimmäisen sokea). Kerran kisan aloitettuaan sitä ei nimittäin saa aloitettua alusta, vaikka mukana olisi pelkkiä tietokonevastustajia. On pakko körötellä loppuun, ennen kuin Retry-mahdollisuus tulee näkyviin. Kun kuitenkin useimmissa kisoissa on pakko voittaa tai sijoittua ainakin top kolmeen, ja restart-valinta on ollut kaikissa peleissä ainakin viimeiset 25 vuotta, tämä päätös on hyvin kummallinen.
Mutta miksi?
Isoin kysymys onkin, miksi autopeliä kaipaava päätyisi juuri The Crew 2:een. Eräs vastaus voisi olla sen monipuolisuudessa: veneily, motocrossailu ja taitolento ovat ihan mukavia lisiä iänikuiseen radankiertogenreen. Iso kartta on periaatteessa ihan hauska juttu, mutta se on tehty jo aiemmin ja oikeastaan myös paremmin. Tällä kertaa ei ohimennenkään synny tunnetta, että ajaisi ”oikeasti” Amerikassa – pikemminkin kyse on sen huvipuistoversiosta, johon on lätkäisty sinne tänne joitakin maamerkkejä. Ja koska kisoista toiseen voi loikkia suoraan, ei välimatkoilla ole muutenkaan merkitystä. Mainostettu online-tuki näkyy lähinnä siinä, että peli heittää pelaajansa jatkuvasti takaisin aulaan, jos koneen äärestä poistuu. Muita pelaajia sen sijaan näkyi todella vähän.
Onkin vaikea välttää tunnetta, että TC2 ei oikein tiedä mitä se olisi, joten se haluaa olla kaikille kaikkea yhtä aikaa. Kato, on lentskareita! Veneitä! Kato, on sometusta! Iso kartta! Moninpeliä verkossa! Jos et halua tehdä tätä, tee tätä! Aiempikaan juonikehitelmä ei ollut kummoinen, mutta sen on korvannut käytännössä tyhjyys. Valinnanvapaus on ihan mukavaa, mutta viikonlopun pelaamisen jälkeen mieleen ei jää oikein mitään. The Crew 2 on siististi toteutettu mutta lähes täysin yhdentekevä peli, jollaisia maailma valitettavasti on jo täynnä.
The Crew 2 (Playstation 4)
The Crew 2 pistää pakan täysin uusiksi mutta ei ole juuri edeltäjäänsä kummempi peli.
- Paljon erilaista tehtävää
- Hyvä tekninen toteutus
- Parhaimmillaan ihan mukavaa
- Yhdentekevä taustakertomus
- Paljon kaikkea, hyvin vähän uutta
- Ei restart-pikavalintaa?
Keskustelut (5 viestiä)
10.09.2018 klo 17.29
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.09.2018 klo 18.31
10.09.2018 klo 19.56
Rekisteröitynyt 08.05.2017
12.09.2018 klo 15.11
Että tässä jatko-osassa on kai sama Yhdysvallat, mitä ekassakin? Yhtä tunnelmallista pelimaailmaa ei ole mielestäni missään muussa autopelissä, mitä olen pelannut. Pakkohankinta on tämäkin tulevaisuudessa, vaikkakin harmittaa jos pelin juoni ei ole enää mikään kostotarina, vaan extreme -spedeily, joita piisaa muutenkin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.09.2018 klo 15.27
Että tässä jatko-osassa on kai sama Yhdysvallat, mitä ekassakin? Yhtä tunnelmallista pelimaailmaa ei ole mielestäni missään muussa autopelissä, mitä olen pelannut.
En nyt hirveän pitkään jaksanut päämäärättömästi ajella, mutta siitä mitä jaksoin, en kyllä tunnistanut "Yhdysvaltoja". Tuntui, että kaikki on superskaalattua, hetkessä oli ihan toisenlaisessa maisemassa.