Jokin aika sitten sain tehtäväkseni arvostella Monster Energy Supercross -pelin, joka ei tehnyt suunnatonta vaikutusta. Mutta ei se mitään. Peli takana, elämä edessä, vai mitä? Tuskin salama iskee kahta kertaa samaan paikkaan. Väärin: tässä on MotoGP 18.


Taustalla on taas sama italialainen kehittäjä – Milestone S.r.l. – ja meininki on hyvin samanlaista kuin muutaman kuukauden takaisessa motocross-pelissä: selvästi innolla ja omistautumisella tehtyä prätkäilyä lajin ystäville, mutta ei missään tapauksessa meille muille.



MotoGP 18 on yli 10 vuotta kestäneen sarjan tuorein osa, joka pyrkii tarjoilemaan suositun MotoGP-moottoripyöräsarjan virallisen kokemuksen lajin ystäville. Kaikki oikeat kisat, oikeat kuskit ja oikeat prätkät löytyvät pelistä rakkaudella mallinnettuina, joskin vaihtelevin tuloksin. Prätkät ja kuskit näyttävät todella komeilta, mutta radat ovat amatöörimäisen tökerön näköisiä. Peli kärsii myös Unreal Enginen perusongelmista, kuten järkyttävästi esiin paukahtelevista tekstuureista.


Pelata voi yksittäisten kisojen ohella uratilaa, jossa pyritään täyttämään tiimin tavoitteita, kehitetään parempaa moottoripyöräteknologiaa ja niin edelleen. Kamalasti muita uudistuksia pelissä ei sitten tunnu olevan, sillä ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä esiin paukahtava lista uudistuksista sisältää niinkin tärkeää tavaraa kuin ennen kisaa nähtävät animaatiot, joissa kuskit poseeraavat ratatyttöjen kanssa. Siis ihan oikeasti.


Mitä ilmeisimmin kehitystiimi on MotoGP 18:aa varten vaihtanut moottoria, joten kyseessä on uusi ja puhtaalta pöydältä suoritettu startti pelisarjalle. Täten suunnattomien uudistusten odottaminen on epärealistista, mutta useamman vuoden ei-moottoripyörä-aiheisia urheilupelejä tahkonneena MotoGP 18:n uudistuslista ei todellakaan tehnyt vaikutusta, vaan jätti vahvan vuosipäivityksen maun.



MotoGP 18 on selkeästi ja tarkoituksella suunniteltu realismia vaativille lajin ystäville, eikä kasuaalinen ”hei minä tykkään huristelusta” -pelaajan kannata siihen tutustua. Siinä missä esimerkiksi Forza-sarjan peleistä pystyy nauttimaan kasuaalistikin, MotoGP 18:n tapauksessa tämä on hankalaa. Peli kun ei ole mitenkään helposti lähestyttävä.


Ennen radalle lähtöä pelaajaa tervehtii kokonaiset kolme vaikeustasoltaan kasvavaa tutoriaalia, jotka ovat tosin aivan luokattoman surkeita. Aloittelijoille suunniteltu tutoriaali ei esimerkiksi opeta yhtään mitään, vaan haastaa pelaajan ajamaan radan ympäri tarpeeksi nopeasti, väliin sijoitettuja vauhtimittareita jahdaten. Jos ei onnistu, edessä on uusi yritys ilman mitään vihjeitä siitä, mikä meni pieleen.


Vihjeitä myös kaivattaisiin, sillä jokin MotoGP 18:ssa tökkii. En toki olettanut, että nyyppänä voittaisin mestaruuksia ykköseltä, mutta kun olin joka kisassa jo ensimmäisellä kierroksella 10 sekuntia muita jäljessä – lopulta kaikki ajoavut päällä ja vastustajien tekoäly minimissä – teen selvästi jotain väärin. Mitä? Sitä en pelin tutoriaalien ja opasteiden avulla saanut ikinä selville.

Tekoälyn kuskit ovat Monster Energy Supercrossin tavoin prätkäradan junia ja vain puksuttavat sitkeästi ja kiskoillaan eteenpäin. Jos jää eteen, edessä on kaatuminen – tietenkin vain pelaajalle. Näin muodostuu pelikokemus, joka on noviisin silmin aivan liian turhauttava.


Peli vaatisi paljon enemmän kuin mihin se antaa aloittelijalle eväät. Ehkä kokenut sarjan ystävä pärjää paremmin ja saa pelistä jotain irti, mutta minulle riitti muutama tunti pään hakkaamista seinään: tämä peli on suunniteltu vain ja ainoastaan sarjan faneille ja MotoGP:n ystäville. Itse en ole kumpaakaan, joten jättäydyn suosiolla pois bileistä, joihin minua ei haluta.