Puren latautuessa ensimmäiset ristiriitaiset fiilikseni olivat hyvin samanlaiset, kuin Jarkolla demoputkassaan: "heh heh, söpö-Disneyn tekemä rokkia, räimettä, rapaa ja roisketta sisältävä ajopeli". Ensimmäiset kurakilometrit kuitenkin osoittivat, että nyt on ripustettu mikkihiiret naulaan ja lähdetty pelintekoon tosissaan. Mistään tiukkapipoisesta kurarallista ei kuitenkaan ole kyse, vaan arcademaisen vauhdikkaasta, lennokkaasti ylilyödystä rässinnästä.



Disney Interactive on lähtenyt pelivalikoimassaan aivan uusille poluille, haastamaan välimaastoa ATV vs. MX - Motorstorm ja palkannut tehtävään Black Rock Studio -nimisen poppoon. Nähtyäni pelin teknisen toteutuksen, sisäinen pelijournalistini koputteli aivosynapsejani kysymyksellä, että mistä tällainen ryhmä on revitty. PS3:lle kehittäminen kun ei tunnetusti vasta-alkajille ole välttämättä se helpoin homma. Black Rock Studio onkin aiemmin tunnettu nimellä Climax Racing, jonka työlistalta löytyvät mm. MotoGP-pelit ja ihan mainio PSP-ajelu ATV Offroad Fury 4.

Pure heittää realismin nurkkaan hauskanpidon tieltä ja istuttaa pelaajan nelipyöräisen tehomönkijän ohjaimiin. Se on menoa meikäläisen makuun - Gran Turismot, Forzat sun muut vähänkään realistisempaan suuntaan kääntävät ajelut eivät ole minua pitkään kiinnostaneet, mutta mm. monien parjaaman DIRT-pelin ajelin mielelläni loppuun asti. Ne kontrolli- ja 'epärealistisuusongelmat', jotka monia DIRTissä vaivasivat, eivät Puressa kuitenkaan haittaa senkään vertaa - sitä kun ei ole edes tarkoitettu ajateltavan niinsanotusti aidoksi ajeluksi.



Pelaaja osallistuu mönkijäkilpasarjaan, joka jakautuu kymmeneen tasoon. Jokaisella tasolla taas on neljästä seitsemään kilpailua, ja kun niistä kerää hyvin sijoittumalla tarpeeksi pisteitä, aukeaa seuraava taso. Yli puolet tasoista meneekin läpi joten kuten ajelemalla, mutta loppupuolella melkein jokainen kisa pitää voittaa eteenpäin selvitäkseen. Tämä nostaa vaikeustasoa mukavasti, mutta yksinpelitila sinänsä ei keskivertokuskilta kovin montaa iltaa kestä. Tähän johtaa erityisesti se, ettei kalliolta tippuminen tai muuten kaatuminen juurikaan rokota suoritusta - alkuvaiheessa kävi monesti jopa niin, että törmäyksestä selvittyäni sijoitukseni olikin noussut.

Kisat on jaettu kolmeen tyyppiin: race, sprint ja freestyle. Ne eivät ole kuitenkaan aivan perinteistä kisaamista, sillä Pure on enemmänkin kuin SSX-lumilautailu pyörillä. Temppujen tekemisestä kerääntyy boostimittariin lieskoja ja samalla aukeaa uusia kikkoja. Jos jättää boostin käyttämättä ja antaa sen täyttyä täyteen, saa lopulta käyttöönsä supertempun, jonka suorittamista varten tarvitaan melkoinen loikka tyhjää ilmaa. Periaatteessa lisähaasteena voisi pitää pientä taktikointia sen suhteen, käyttääkö lisävauhtia vai säästeleekö sitä temppuihin, mutta käytännössä turboa ei tarvita juuri lainkaan.

Kontrollit toimivat PS3:lla erinomaisesti, vaikka jatkuva kaasutusnapin painaminen alkaa etusormea välillä väsyttääkin. Yllättäen ohjaimen kallistusominaisuuksia ei käytetä edes tasapainotteluun. Oleellinen taito on vasemman tatin nykäisy taakse ja eteen, mikä saa kuskin hieman 'ponnistamaan' kukkulan huipulla ja tekee menosta yleensä paljon sujuvampaa.

Race-kisatyypissä tavoitellaan muutaman pitemmän kierroksen ajan 16 kisaajan seasta etusijaa, ja temppuilun ainoa tarkoitus on saada suorille vähän lisävauhtia. Freestyle-kisat taas ovat pelkkää temppuilua. Mielikuvituksellisen huikeita kiepauksia tekemällä saa pisteitä - ja eniten pisteitä kerännyt on bensan loppuessa voittaja. Matkan varrella pitää kerata lisää menolöpöä ja muita bonuksia. Yleensä voitto tulee, kun saa parisen supertemppua suoritettua. Sprintit taas ovat hyvin lyhyellä radalla suoritettavia viiden kierroksen pikapyrähdyksiä, joissa hyppymahdollisuuksia ei ole juuri lainkaan.



Kisatyypit jakautuvat aika tasaisesti eri tasoille, mutta loppupuolella tuntuu, että varsinkin freestylea on liikaakin. Temppuilu on hauskaa, mutta voittoa janoavia, varsin päteviä virtuaalivastustajia vastaan hampaat irvessä kisaaminen on vielä hauskempaa.

Välillä myös unohtaa minkä tyyppisessä kisassa on, mikä johtuu lähinnä ratojen samantyylisyydestä. Maailmaa kierretään Kaliforniassa, New Mexicossa, Uudessa Seelannissa, Thaimaassa ja Italiassakin, mutta kun kisoja on 70, käyvät maisemat hyvin pian liiankin tutuiksi. Tässä kohtaa Pure olisi voinut piirun tai pari parantaa ja ottaa mukaan vieläkin mielikuvituksellisempia, temppujen epärealistista huikeutta kuvastavia ympäristöjä.

Isoksi osaksi peliä on nostettu mönkijöiden virittely. Huoltohallin puolella voi nelipyöräisestään vaihtaa montakymmentä eri osaa, jotka vaikuttavat mm. sen nopeuteen, ohjattavuuteen, boostin kestoon ja temppujen tekemisen vikkelyyteen. Lisäosia ja lisää viriteltäviä moottorihirmuja saa pärjäämällä kisoissa ja pelintekijöiden tarkoituksena on ollut se, että pelaaja tuunaisi jokaista kisatyyppiä varten oman mönkijän. Alkuvaiheessa minäkin lankesin tähän koukkuun, mutta hyvin pian huomasin, että kun ne uusimmat osat pulttaa aina samaan säksättäjään, pärjää vallan hyvin. Varsinkin loppupuolella oma kulkupeli muuttuu jopa ylivoimaiseksi.



Arvioni alkupuolella jo ihastelin Puren teknistä toteutusta - se on aivan ykkösluokkaa. Koska radat ovat melko tiukasti rajattuja ja yleensä tarjotaan vain muutamaa oikopolkua, on graafinen voima saatu valjastettua ruudunpäivitykseen ja yksityiskohtiin. Näin sujuvasti liikkuvaa, massiivisilla maisemilla ja komeilla efekteillä ryyditettyä kura-ajelua en ole konsaan nähnyt. Kun mudan seassa mönkkii 16 kisaajaa, on meno hetkittäin henkeä salpaavan hektistä, mutta silti ruudunpäivitys ei tutise.

Musiikkiraidalle on valittu perinteisesti rokinräimettä ja koneellisempaa menoa, mutta tunnettuja sävelmiä mukana ei ole kuin Wolfmotherin Woman, mistä ei voi valittaa. Varsinkin teknopuolella musat ovat toimivia ja drum'n'bassimpi meno jää jopa päähän soimaan. Itse kulkuneuvojen äänitehosteet voisivat olla pari askelta munakkaammat ja ääninäyttelijät toistelevat samoja lauseita solkenaan.

Pure on kova tulokas tälle saralle, jossa on viime aikoina nähty mm. Baja ja uusi Motorstorm. Se keskittyy reilusti hauskanpitoon, joka vain korostuu verkkopeleissä. Valitettavasti näin joulun peliruuhkassa niihin en kovin monta kertaa ehtinyt - ja niinäkin kertoina jäin auttamattomasti viimeiseksi. Jos komea kevytkaahailu virne suupielessä ja bensa suonissa kiinnostaa, Pureudu tähän.