Tuorein sisältö

Disaster: Day of Crisis

Arvioitu: Nintendo Wii
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Monolith Productions
Julkaisija: Nintendo
Julkaisupäivä: 24.10.2008
Pasi Piispa

13.11.2008 klo 10.18 | Luettu: 13674 kertaa | Teksti: Pasi Piispa

Kriisistä kriisiin
Raymond Brycen päivä uhkaa mennä pahasti pilalle terroristien kaapatessa hänen kuolleen kollegansa sisaren, jota hän on vannonut suojelevansa. Poliisin erikoisjoukoista ei tunnetusti ole tällaisissa tilanteissa mihinkään, mutta onneksi kansainvälisistä pelastusjoukoista paperihommiin siirtynyt entinen merijalkaväen mies hoitaa pelastusoperaation vaikka yksinään. Edes toisiaan seuraavat maanjäristykset, vedenpaisumukset tai tulivuorenpurkaukset eivät voi velvollisuuden kutsumaa kaveria pysäyttää, eikä väliä loppuen lopuksi ole terroristien käsiinsä hankkimilla ydinaseillakaan, kunhan tyttö vain saadaan turvaan. Kuulostaako kamalalta? Eipä hätää, sillä juonen ohella kovin paljon pahaa sanottavaa pelistä ei sitten löydykään.

Vanha konsti ja pussillinen uusia


Survival-henkinen toimintaseikkailu terroristeilla höystettynä ei ehkä enää vuonna 2008 kuulu kaikkein omaperäisimpien peli-ideoiden joukkoon, mutta tässä tapauksessa sentään sankarin tausta pelastustyöntekijänä, toisiaan seuraavat luonnonmullistukset ja Wiin liikkeentunnistus onnistuvat puhaltamaan jo puolikuolleiksi pelättyihin lähtökohtiin kummasti uutta eloa. Itse peli koostuu vaihtelevan mittaisista episodeista, jotka sisältävät niin ympäristöjen tutkimista, katastrofin uhrien auttamista, taistelua, autolla ajelua, kuin erilaisia toimintajaksojakin, joissa pelaajan on esimerkiksi ohjaimia ylös alas vispaamalla paettava vaikkapa päälle käyvää tsunamia.

Pelaaminen on hämmentävän monipuolista ja liikkeentunnistuksesta otetaan kaikki irti. Seikkailujaksot on toteutettu genrelle tyypilliseen tapaan kolmannesta persoonasta ja hahmoa ohjataan Nunchukin tatilla Wiimoten ristiohjaimen käännellessä kameraa. Siirryttäessä auton rattiin voi Nunchukin unohtaa, sillä homma hoituu Wiin muiden autopelien tapaan kääntämällä Wiimote poikittain ja kallistelemalla sitä ratin tavoin sivusuunnassa. Loukkaantuneiden siviilien pelastaminen puolestaan on sarja erilaisia minipelejä, jotka vaihtelevat haavojen puhdistamisesta ja sitomisesta sydänhierontaan ja elvytykseen tai uhrin kampeamiseen turvaan esimerkiksi kivien tai sortuneiden rakennusten alta.

Kehityskelpoinen valopistoolimies


Taistelujaksoissa puolestaan heittäydytään nostalgisiksi, sillä tältä osin kyseessä on klassinen valopyssyräiskintä, jossa Wiimotea käytetään tähtäämiseen ja ampumiseen, aseet vaihtuvat ristiohjaimesta ja Nunchukin napeilla voi joko heittäytyä matalaksi tai tähdätä keskittyneesti, jolloin aiheutettu vahinko lisääntyy. Perinteitä noudatetaan jopa niinkin hartaasti, että monet viholliset eivät suojan päälle tunnu juuri ymmärtävän ja satunnaisten pomotappeluiden viholliset eivät koskaan kuole kerrasta.

Etenemisestä ja katastrofien uhrien pelastamisesta palkitaan sekä rahalla että kokemuspisteillä, minkä lisäksi onnistuneet pelastukset kasvattavat pidemmän päälle myös auttajan omaa elinvoimaa. Rahat voi episodien välillä hassata aseistuksen parantamiseen, joka perustasolla koostuu pistoolista, haulikosta rynnäkkökivääristä. Kentistä löytyvillä bonuksilla puolestaan saa avattua erilaisia ampuratahaasteita, jotka läpäisemällä asevalikoima monipuolistuu. Kokemuspisteillä taas hahmon asekykyjä, keskittymistä, voimaa ja muita vastaavia ominaisuuksia voi viilata haluamaansa suuntaan, mikä saattaa koitua hyödyksi esimerkiksi vaikeammissa pelastusoperaatioissa.

Nyt palaa hihat


Pelin pääosassa ovat kuitenkin toisiaan seuraavat katastrofit. Saman päivän aikana pelaaja pääsee tekemään lähempää tuttavuutta niin maanjäristyksiin, tsunamiin kuin tulivuorenpurkaukseenkin, unohtamatta tietenkään viimeisimmästä seuraavaa tuhkasadetta. Vaikkei toteutuksessa teräväpiirtokonsolien visuaalisen ilotulituksen tasolle Wiillä tietenkään päästä, ei pelin ulkoasua ja katastrofien vaikuttavuutta voi mitenkään moittia. Erityisesti kerrostalon korkuista tsunamia kaupungin läpi paettaessa ei kakkuun juuri ylimääräistä kuorrutusta kaipaa, mistä kiitos kuuluu ennen kaikkea tyylitellylle graafiselle ilmeelle.

Ulkoasua on viilattu täydestä realismista hitusen verran cel shadingin suuntaan eikä yhdistelmää voi luonnehtia muutoin kuin sanalla onnistunut. Ruutukaappauksissa karkealta näyttävä grafiikka toimii itse pelissä yllättävän hyvin ja yksityiskohtia esimerkiksi kaupunkiympäristöissä on riittävästi, mutta samaan aikaan tyylivalinta hieman tasoittaa grafiikan rosoisuutta henkilöhahmojen kohdalla ja välianimaatioissa. Äänimaailma ei jätä aivan samanlaisia muistijälkiä itsestään, ellei vaihtelevantasoista ääninäyttelyä oteta lukuun, mutta hoitaa kuitenkin oman tonttinsa moitteetta.

Hieno toteutus on tietysti aina mukava lisä, muttei yksinään kanna kovinkaan pitkälle. Onneksi katastrofit ja niiden vaikutukset on kuitenkin otettu pelissä monin tavoin huomioon. Pelaaja ei esimerkiksi voi savuisissa tiloissa oleskella kovin pitkään, sillä keuhkojen täyttyessä kaasuista on hengenlähtö lähellä. Tuli taas tahtoo ikävästi tarttua vaatteisiin ja liekit on syytä ohjaimia heiluttamalla tampata sammuksiin ennen isompien vahinkojen syntymistä, minkä lisäksi myös jaksamisestaan on pidettävä huolta, sillä kestävyyden ollessa äärirajoilla alkaa väsymys verottaa elinvoimaa ja kylmässä näin käy tavallistakin nopeammin. Onneksi Raymond ei ole turhan nirso suupalojensa suhteen, joten mm. roskiksista dyykatuilla elintarvikkeilla voi tilannetta hetkellisesti parantaa.

Katastrofiapua Wiin pelivalikoimaan


Jälleen yhtä kokemusta rikkaampana täytyy myöntää, että Disaster: Day of Crisis pääsi yllättämään. Takakansitekstien perusteella se tuskin olisi kaupasta koskaan tarttunut mukaan, eikä peli myöskään lähtökohtaisesti loista omaperäisyydellään. Toteutus kuitenkin toimii erinomaisesti: liiketunnistus puhaltaa peliin eloa, toisistaan poikkeavien pelijaksojen vuoksi kyllästyminen ei pääse iskemään, ulkoasu on tekniset lähtökohdat huomioon ottaen varsin onnistunut ja myös tarinankerronta toimii, vaikka itse juoni jättääkin muille kuin tahattoman komiikan ystäville melkoisesti toivomisen varaa. Toivoa siis sopii, että Disaster: Day of Crisis enteilisi Nintendon ohella myös muiden pelinkehittäjien vihdoinkin oppineen hyödyntämään Wiin vahvuuksia, ja että vastaavia yllätyksiä olisi näin ollen luvassa yhä enenevissä määrin myös jatkossa.

V2.fi | Pasi Piispa

Disaster: Day of Crisis (Nintendo Wii)

Lähtökohdiltaan kliseinen toimintaseikkailu yllättää monipuolisuudella, toimivilla kontrolleilla ja ylipäätään varsin onnistuneella toteutuksellaan.
  • Monipuolisuus
  • Liiketunnistusta hyödynnetään fiksusti
  • Tarinankerronta toimii
  • Juonen kliseisyys
< MySims Kingdom... Fallout 3... >

Keskustelut (5 viestiä)

kyllästynyt

13.11.2008 klo 16.39

Oi että kun ärsyttää. Mielenkiintoinen peli, tehty japanissa, ja vielä Monolith Productionsin käsialaa. Mutta miksi Amerikka ja sen kansalaiset pitää työntää joka paikkaan ja työntää peliin kliseistä, niin ärsyttävää jenkkidialogia? Koko hemmetin usa(kirjoitetaan pienellä ;)) ärsyttää muutenkin kun sitä joka paikasta ihan liikaa. Ja japanilaisissa peleissäkin kun sitä alkaa olemaan niin siksi mm. tämäkin peli jää ostamatta. Sankari voisi olla vaikka japanilainen joka puhuu länsi-versioissa enkkua japaniaksentilla! Du ju spik inrish?
lainaa
Goldi

13.11.2008 klo 20.31

Jaa-a. Itse petyin pahasti tähän peliin. En osaa päättää, onko tämä seikkailupeli vai minipelikokoelma.
lainaa
Weteraani

14.11.2008 klo 13.26

kyllästynyt, no mihin sitten? Jenkkilä on standardimaa silloin, kun pitää vedota kansainvälisille markkinoille.

Päähenkilön kotimaan vaihtaminen mihin tahansa muuhun maahan kun saattaisi karkottaa jenkkiasiakkaita, eikä kuitenkaan houkuttelisi sen enempää muun maalaisia ostajia, edes päähenkilön omasta maasta.
lainaa
Kraton

Rekisteröitynyt 14.12.2007

16.11.2008 klo 13.08

Itse pidin pelistä todella paljon. Pelissä tosin oli tosi ankea alku ja sillon kauhistui pelistä ihan todenteolla, mutta kun pelasin vähän eteenpäin niin tähän peliin ihastui.

Juoni on just hyvä, tommosta Jack Bauer meininkiä :D
lainaa
Onnimanni

Rekisteröitynyt 22.04.2007

07.12.2008 klo 00.02

Alku oli kirjaimellisesti paskaa, mutta jo ensimmäisen ajokohtauksen jälkeen tilanne parantui. Tuntuu todellakin, että peliä on arvosteltu parin alkukentän perusteella, sillä minusta peli parani vain pitemmälle päästessä.

Räiskintäkohtaukset ovat namia ja ajokohdat herkkua. Katastrofeista selviytyminen oli omasta mielestäni hieno veto.

Kritiikkiäkin sen verran, että aseet olivat aika munattomia ja liikkuminen hiukan vaivalloista tietyissä kohdissa. Pahinta kaikista oli kuitenkin dialogi.

lainaa

Kirjoita kommentti




V2.fi joulukisat 2024
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova