Capcomin Monster Hunter -pelisarjalla on pitkät juuret, mutta myös paha maine. Pelin ystävät ovat rakastaneet sitä jo vuosikausien ajan, kun taas me muut olemme kiertäneet sen kaukaa. Itse pelasin joskus sarjan ensimmäisiä pelejä PlayStation 2:lla, pelästyin, ja jätin pelailut siihen. Pahat kielet tosin kertovat, että eivätpä ne pelit siitä vuosien varrella ole hirveästi kehittyneet.


Nyt kuitenkin ovat, sillä uutta sukupolvea varten Monster Hunter -sarja on saanut sitä kauan kaivattua uudistusta ja tuunausta. Operaation seurauksena tarjolla on vihdoin peli, joka ei työnnä luotaan vaan imaisee mukaansa kymmeniksi tunneiksi.



Monster Hunterin tarina alkaa kuten kaikkien muidenkin pelien. Ihmisille tuntemattomasta syystä pienen kylän kokoinen muinainen lohikäärme, Zorah Magdaros, on aloittanut muuttovaelluksensa kohti uutena maailmana tunnettua viidakkosaarta. Kuten aina yhden suunnattoman lohikäärmeen liikkuessa, nytkin perässä seilaa tutkimusmatkailijoiden laivasto. Tarkoituksena olisi liittyä jo paikalla olevien kollegoiden seuraan ja selvittää, miksi lohikäärmeet vaeltavat valtamerten tasaisin väliajoin.


Tehtävä ei ole helppo, sillä uusi maailma on täynnä hidasteita ja vaaroja. Metsät, kukkulat ja korallien täyttämät laaksot ovat täynnä niitä pelin nimeenkin livahtaneita hirviöitä, jotka tietenkin pistävät ihmiset poskeensa jos tilaisuuden saavat. Niinpä tarvitaan metsästäjiä, jotka käyvät kalvat kiiltäen poistamaan hirviön muotoisia rusinoita elämän pullasta.

Pelaaja on tietenkin yksi näistä metsästäjistä. Yhdessä avustajansa kanssa hän suorittaa toinen toistaan ihmeellisempiä tehtäviä tutkimusmatkojen tunkeutuessa aina syvemmälle saaren syövereihin. Siellä odottavat uskomattoman kauniit näyt, lukemattomat viholliset sekä vuoren kokoiset pinot raaka-aineita, joista sitten takoa entistä ehompia varusteita operaation helpottamiseksi.


Tervetuloa uuteen maailmaan, tämä on kotisi seuraavien satojen tuntien ajan.



Jos halutaan olla todella yksinkertaistavia, Monster Hunter -pelejä voisi luonnehtia yksin – tai neljän pelaajan co-opissa – pelattaviksi MMO-peleiksi. Pelin keskipisteenä toimii komea, saarelle saapuneiden laivastojen hylyistä kasattu kaupunki, joka sisältää ravintoloita, craftauspisteitä, myyntikojuja ja tietenkin lukemattomia tehtävänantajia.


Helposti yli 20 tuntia kestävän tarinatilan ohella tarjolla on lukemattomia sivutehtäviä, joissa kerätään vaikka uusia raaka-aineita kissojen pyörittämälle ravintolalle tai avustetaan paikallisia tiedemiehiä näiden tutkimuksissa. Tehtävät ovat aina kiinteitä kokonaisuuksia, jotka sijoittuvat yhdelle pelin alueista ja päättyvät, kun pelaaja joko täyttää tavoitteet tai epäonnistuu tarpeeksi monta kertaa. Sitten palataan tukikohtaan laskemaan saalis ja mietitään, mitä seuraavaksi tekisi.

Jos tämäkään ei riitä sisällönhimon täyttämiseksi, aina voi myös lähteä tutkimusmatkoille, jolloin saa vapaasti samoilla keräilemässä craftausmateriaaleja ja tappamassa hirviöitä mielensä kyllyydestä.


Ennakkoon Capcom mainosti kovaan ääneen, että eräs pelin vallankumouksellisista uudistuksista on, ettei yksin- ja moninpeliä enää eroteta, vaan kaikki on saumattomasti yhtä pelikokemusta. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä ihan totta, sillä tarinatilan moninpelaaminen on täyttä tuskaa. Jos pelaajat ovat hiemankaan eri vaiheissa tarinassa, peli on äärimmäisen tiukka siitä, kuka saa pelata kenen kanssa. Vähän väliä joku lentää pihalle pelistä kun isäntä kohtaa välianimaation ja niin edelleen. Vapaassa seikkailussa, eli käytännössä tarinatilan läpäisyn jälkeen, moninpeli toimii jo hieman paremmin, mutta ei se vuoden 2018 tasoa ole millään mittarilla.

Onneksi ne muut uudistukset sitten toimivatkin paremmin.




Monster Hunter World on puoliavoimen maailman toimintaroolipeli. Saari on jaettu suurempiin sektoreihin, joista jokaisella on oma vahva teemansa ja visuaalinen tyylinsä. Kehitystiimi on selvästi antanut mielikuvituksensa lentää, sillä alun viidakon jälkeen vastaan tulee muun muassa merenalaisen koralliriutan näköisiä pelialueita. Ilahduttavasti alueiden sisällä ei tarvitse enää latailla, vaan koko alue on kerralla pelattavissa.

Alueilta löytyy hirmuisesti sisältöä ja ne tuntuvat eläviltä ekosysteemeiltä. Kerättävät kasvit ja muut resurssit odottavat löytäjäänsä, kukkuloilla vaeltelee rauhallisia eläimiä, saalistajia ja hirviöitä sekä ties mitä muuta. Aluksi olo on aina kuin tutkimusmatkailijalla, kun uudelle alueelle tultuaan ei tiedä yhtään, mistä mitäkin löytyy. Onneksi kaikki löydetyt resurssit, ystävälliset avustajat ja muut tarvittavat merkitään automaattikarttaan, minkä jälkeen niiden löytäminen onkin todella helppoa.


Pelaajalla on nimittäin käytössään parvi ystävällisiä tiedustelukärpäsiä, jotka GPS:n tavoin opastavat oikean reitin mille tahansa halutulle kohteelle, vaikka sitten yksittäiselle marjapensaalle. Tiedustelukärpäset auttavat myös jäljittämään hirviöitä, kunhan niille ensin opettaa, mitä metsästetään. Käytännössä tämä tapahtuu bongailemalla maastosta hirviöiden jälkiä, kunnes kärpäset saavat vihin ja sitten mennään.

Aluksi Monster Hunter World tuntuu brutaalin vaikealta peliltä. Kivitalon kokoiset hirviöt lyövät lujaa ja niillä on epäreilulta tuntuvia erikoiskykyjä, joiden avulla pelaaja puree turvetta alta aikayksikön. Salaisuus piilee kuitenkin siinä, että hirviöjahtiin pitäisi valmistautua huolella.

Pelistä ei löydy mitään hahmoluokkia, vaan kaikki ovat metsästäjiä. Käytännössä pelikokemuksensa saa valita valitsemalla käyttöönsä yhden 14 erilaisesta asetyypistä. Tarjolla on miekka ja kilpi -kombinaation ohella paljon eksoottisempaakin kamaa, kuten vaikka peitsi, joka on samalla haulikko, tai fantasiaversio raskaasta konekivääristä. Aseita voi vaihtaa tukikohdissa vapaasti, joten todennäköisesti peruspelaaja haluaa repertuaariinsa ainakin pari vaihtoehtoa. Esimerkiksi lentävää hirviötä vastaan kannattaa varata vähän pitemmälle kantavia aseita, tai ainakin jokin apuväline, jolla hirviön saa maan kamaralle.


Erikoisena, mutta toimivana, ratkaisuna hahmot eivät myöskään kerää kokemustasoja, vaan kaikki hahmonkehitys tapahtuu heittämällä päälle parempia varusteita. ”Parempi” ei ole yksiselitteinen käsite, vaan riippuu suuresti kohteesta. Jos vastassa on vaikka hirviö, joka hengittää tulta, kannattaa craftata itselleen tulta vastustavat panssarit, sekä ase, joka tekee ylimääräistä vesivahinkoa. Kun mukaan varaa vielä taisteluun soveltuvia ansoja ja muita hyötyesineitä, tilanteen voi kääntää edukseen, tai ainakin tasata.
Totuus kun on, että vaikka miten valmistautuisi, Monster Hunter World on vaikea peli. Taistelut hirviöitä vastaan ovat eeppisiä vääntöjä, joiden aikana tanner tärisee ja ympäristöä sortuu. Kaikilla hirviöillä on omat heikkoutensa ja jipponsa, jotka täytyy opetella ja muistaa. Tämän jälkeenkin voitolta tuntunut taistelu voi muuttua tappioksi muutamassa sekunnissa, jos on huolimaton.

Yksin ei tarvitse taistella, sillä mukaansa voi kutsua joko kavereita, tai kissakaverinsa. Pelaajilla on apunaan palico-kisut, joille voi kehitellä omia varusteitaan ja työkalujaan. Niiden avulla kissat osallistuvat taisteluun ja voivat vaikka parantaa pelaajia tai heitellä avuksi tilanteeseen sopivia buffeja. Kissat myös näyttävät pahuksen söpöiltä, mikä on ehkä se tärkein juttu.




Uudistuksia, tuunauksia ja helpotuksia voisi luetella sivukaupalla, mutta pelisarjan pitkäaikaiset fanit ovat todennäköisesti jo nähneet ne kaikki, emmekä me muut saisi niistä kamalasti irti. Todetaan siis vain, että Monster Hunter Worldin uudistusoperaatio on onnistunut. Peli tuntuu enimmäkseen modernilta ja hyvin suunnitellulta. Enimmäkseen.

Ongelmia on yhä. Sen jo mainitun nettipelisäädön ohella pelin pariin saapuminen tuntuu aluksi hämmentävältä kokemukselta, kun muutaman sekunnin välein ruudulle heitetään sivukaupalla tutoriaalitekstiä. Kokonaisuuksien hahmottaminen on hankalaa, varsinkin kun relevanttia informaatiota jää silti saamatta. Pelin salojen oppiminen vaatii siis pelaajalta edelleen panostusta ja todennäköisesti pelin ulkopuolisten oppaiden lukemista. Myös käyttöliittymä on paikoitellen hyvin kankea ja esimerkiksi sivutehtävien vastaanotto vaatii tehtävätyypistä riippuen puhumista eri ihmisten kanssa ja lopulta tehtävien valitsemista tukikohdan toisella laidalla sijaitsevan tehtävätaulun luota.


Tällaiset pienet ongelmat kuitenkin kestää, sillä Monster Hunter World on kokonaisuutena erinomainen peli. Se on hurmaava ja positiivisella tavalla hölmö peli, joka on selvästi tehtyä rakkaudella ja huolella. Vaikka itse olen verrattain nyyppä, pääsin kyllä peliin mukaan. Vielä merkittävämmin pystyin myös vihdoin tajuamaan, miksi Monster Hunter on niin suosittu pelisarja. Hirviöiden jahtaaminen ja kellistäminen on todella addiktiivista puuhaa. Sisältöä on myös valtavasti ja tekemistä riittää kymmeniksi ja taas kymmeniksi tunneiksi.

On toki todettava, että osa sisällöstä on puhdasta grindausta. Kun ne varsinaiset tarinat on pelattu, edessä on vain hirviöjahtia uudelleen ja uudelleen, jotta saa harvinaisia aineksia parempien aseiden ja panssareiden craftailuun. Itse en ihan noin syvälle jaksanut sukeltaa, koska minulla on jo toinen työ, mutta siitä huolimatta sain kymmenien tuntien edestä A-luokan peliviihdettä.


Olitpa sitten nyyppä tai veteraani, Monster Hunter Worldiin kannattaa ehdottomasti tutustua.