Dead Space
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Electronic Arts |
Julkaisija: | Electronic Arts |
Julkaisupäivä: | 23.10.2008 |
Pelin kotisivut |
Ahdistus voi yllättää avaruudessakin
Sanotaan, ettei avaruudessa kukaan kuule huutoasi. Kaivosyhtiön jättimäinen louhinta-alus USG Ishimura kuitenkin rikkoo avaruuden hiljaisuuden ja lähettää hätäkutsunsa emoyhtiöön kaukaisen Aegis 7 -planeetan kiertoradalta. Alukselle lähetään huoltoryhmä, johon myös pelaajan alter ego, perusduunari Isaac Clarke kuuluu. Pian paikalle saapumisen jälkeen huoltojoukoille selviää, ettei kaikki todellakaan ole reilassa avaruusaseman kokoisella Ishimuralla. Alus vaikuttaa hylätyltä ja pimeistä nurkista kuuluu enää vain kammottavien hirviöiden korinaa. Ishimuralta on päästävä pois - ja äkkiä.
Dead Space on toimintaseikkailu, jota voidaan kuvailla nykyään niin suosituksi selviytymiskauhuksi. Ishimuralla liikkuminen tuntuu kuin olisi joutunut pommituksen jälkeiselle Babylon 5:lle. Aluksen mittasuhteet ovat valtavat ja eri kansilta löytyvät paitsi laajat sairaalapalvelut, myös elämän ylläpidolle välttämättömät keinotekoiset maatilat. Kaikkia paikkoja tuntuvat yhdistävän melko kapeat, veriset ja pimeät käytävät. Hiljaiset hetket katkeavat pian säpsähdykseen kun necromorpheiksi nimetyt örkit syöksyvät varautumattoman pelaajan niskaan milloin minkäkin kulman takaa, seinän läpi tai lattialuukusta nousten. Peliä voisi verrata moneen iljetyksiä sisältävään avaruuspeliin, mutta tämä ei tekisi oikeutta Dead Spacen tunnelmalle. Ishimuran käytävillä pääsee syntymään aitoa pakokauhua pelaajan kääntyillessä ympäriinsä selustaansa tarkistellen.
Uusimman Doomin lisäksi Dead Spacessa voi nähdä vaikutteita monestakin hyvästä pelistä. Vanhalle Amigistille tulee avaruusasemalle sijoitetuista kauppatietokoneista mieleen jopa Alien Breed, mutta aivan päällimmäiseksi kaikista vertauksista nousee Electronic Artsin aikoinaan ostaman Originin vuonna 1994 julkaisema System Shock. System Shockin myötä peliä voi tietenkin verrata myös BioShockiin ja Ishimura onkin kuin avaruudessa leijuva Rapture. Elokuvapuolella lähin vastine lienee Event Horizon. Dead Spacen maailma on ennen kaikkea uskottava, graafisesti tyylikäs ja pelin äänimaisemasta voisi kirjoittaa runoja.
Päähenkilö Isaac ei ole mikään perinteinen merijalkaväen supersotilas vaan aivan tavallinen kaivostyöntekijä. Tämä heijastuu pelaajan eteen heitettäviin pulmiin sekä Isaacin käyttämään aseistukseen. Pelaaja joutuu ravaamaan pitkin alusta erilaisia järjestelmiä korjaten, jotta edes huoltoryhmä pysyisi elossa ja saisi lähetettyä uuden hätäviestin avaruuteen. Kulmien takaa eteen syöksyviä necromorpheja niitetään sirkkelillä, liekinheittimellä ja parilla muulla, lähinnä kaivoksiin tarkoitetulla aseeksi kelpaavalla työkalulla. Näiden lisäksi Isaacin työpuku mahdollistaa telekineesin ja staasin käytön eli mies pystyy siirtämään etäällä olevia, suuriakin esineitä kättä heiluttelemalla tai hidastamaan kohteen toimintaa hetkeksi. Hidastamista käytetään paitsi liukkaasti liikkuviin vihollisiin, myös erilaisten pulmien ratkaisuun.
Avaruudessa kun ollaan, päästään välillä leijumaan myös painottomassa tilassa. Yleensä painottomat tilat ovat suuria halleja, joissa pelaaja voi kätevästi loikata ilmojen halki pitkiäkin matkoja kerrallaan. Suuntavaistolle seinillä ja katossa seisominen ei tee erityisen hyvää. Samoin pimeillä käytävillä pelaaja saattaisi eksyä varsin helposti, ellei erityisen viisas pelinkehittäjä olisi antanut Isaacille pelihistorian merkkipaaluksi kelpaavaa navigointijärjestelmää. Konsoliohjaimen tattia painettaessa maahan ilmestyy hetkeksi sininen viiva, joka näyttää suunnan sinne, missä kulloisenkin tehtävän seuraava kohde sijaitsee. Järjestelmä toimii kuin unelma, eikä pelaaja eksy juurikaan reitiltä. Putkijuoksuksi nimittäminen on turhaa, sillä tämän ohjatun reitin varrelta löytyy paljon paikkoja uteliaan pelaajan tutkittavaksi.
Ishimuran käytäviltä kerätään pelaajan rajattuun inventaarioon kaikennäköistä romua. Kaapeista ja hyllyistä löytyy lääkintäpakkauksia, puvun erikoisvoimia lataavia paketteja, ammuksia ja teksti- tai äänilogeja, jotka paljastavat Ishimuran tapahtumia ajalta ennen huoltoryhmän saapumista. Ympäristöstä kerätään myös voimapalikoita, joilla Isaacin asua, aseita tai puvun erikoisvoimia voidaan kehittää tarkoitukseen solveltuvilla päivityspöydillä. Päivitys tarjoaa aivan pikkuriikkisen roolipelimäisen vivahteen toimintaan, sillä nyt pelaaja voi kehittää Isaacia paremmin omaa pelityyliään vastaavaksi.
Taistelu nousee Dead Spacessakin aivopähkinöiden rinnalle pelin tärkeimmäksi toiminnaksi. Tällä kertaa ei kuitenkaan riitä, että viholliseen upotetaan mahdollisimman monta panosta pienessä ajassa vaan necromorphien tuhoaminen vaatii tarkkuutta ja aivosoluja. Kohti juoksevalta otukselta voidaan ampua jalat alta, mutta tämä jatkaa vielä raahautumista pelkkien käsiensä avulla. Yleensä vihollisilta onkin katkottava liikkumiseen ja vahingoittamiseen tarkoitetut elimet. Vihollisia on erilaisia ja pelaajan on paikoin nopeastikin hahmotettava uusien pahisten heikot kohdat ennen kuin on liian myöhäistä. Veriseksi kutsuttu Dead Space ei ole yllättävää kyllä mikään sisäelinmässäily, vaikka raajoja lenteleekin ja välillä verta suihkuaa litroittain pitkin aseman seiniä. Raakuus sopii pelimaailmaan luonnollisena osana, eikä sirkkelin terään totaalisesti silpoutuneen necromorphin jäännökset näytä siltä, että verta oltaisiin lisätty vain veren takia. Ylilyönniksi homma karkaa vain harvakseltaan.
Dead Space kuuluu helposti viime vuosien kauhupelien parhaimmistoon, jollei nyt aivan kirkkaimmalle paikalle, niin terävimpään kärkeen kuitenkin. Tärkeimmät elementit kauhutunnelman saavuttamisessa ovat uskottava ympäristö, kaunis grafiikka ja tunnelmallinen äänimaailma. Etenkin dynaaminen valaistus on toteutettu Dead Spacessa hienosti ja heiluvat valot ja lattiaan varjonsa heittävät, hitaasti pyörivät kattotuulettimet näyttävät elokuvatasoisilta tehosteilta. Necromorphit ovat myös tarpeeksi ällöttävän näköisiä, jotta pelaaja tahtoo pitää nämä mahdollisimman kaukana lähikontaktista.
Äänimaailma. Mitä voi sanoa pelistä, jonka pelkät äänitehosteet saavat pelaajan lähinnä käpertymään sohvan nurkkaan peukaloaan imemään ilman, että yhtäkään necromorphia on ruudulla? Loistavaa. Tiiviin arvosteluaikataulun vuoksi jouduin jopa vaihtamaan kotiteatterivahvistimen YLE:n keskusteluohjelman puolelle paikoin, jotta pelissä pääsi etenemään edes hieman vauhdikkaammin. Kaukaa kuuluvat kolahdukset, murinat ja erilaiset aution avaruusaseman mekaaniset äänet on toteutettu esimerkillisesti. Pelin tunnelmaa tiivistää myös paikoin kuuluva riipivä musiikki, joka tosin paljastaa välillä turhankin hyvin sen, että pian saa taas kaivaa nitroa esiin necrojen ryömiessä iholle ovista ja ikkunoista.
Kehujen tulvassa moitteille ei tahdo löytyä sijaa. Yhteistyötila olisi saattanut toimia myös Dead Spacessa, nyt moninpeliä ei ole lainkaan. Ishimuran jatkuva korjailu ja tehtävärakenteen lievä monotonisuus saattavat aiheuttaa kyllästymistä. Myös haastavat aivopulmat tai hieman kankeasti toteutetut, minipelimäiset toimintakohdat voivat nostaa ärsytyskynnystä, mutta lopulta tiivis tunnelma voittaa pelin harvalukuiset epäkohdat selkeästi. Dead Space on pakko-ostos kauhun, etenkin avaruuskauhun, ystäville. Herkkien ihmisten on syytä varautua yöllisiin painajaisiin ja pelin kesken lopettamiseen. Vaikka pelin juoni ei sieltä yllättävimmästä päästä olekaan, on Ishimuran salaisuuksien tutkiminen ja pelissä eteneminen viihdyttävää aina haparoivista ensiaskelista alkaen.
Kokoon parsittu seikkailu
Uusimman Doomin lisäksi Dead Spacessa voi nähdä vaikutteita monestakin hyvästä pelistä. Vanhalle Amigistille tulee avaruusasemalle sijoitetuista kauppatietokoneista mieleen jopa Alien Breed, mutta aivan päällimmäiseksi kaikista vertauksista nousee Electronic Artsin aikoinaan ostaman Originin vuonna 1994 julkaisema System Shock. System Shockin myötä peliä voi tietenkin verrata myös BioShockiin ja Ishimura onkin kuin avaruudessa leijuva Rapture. Elokuvapuolella lähin vastine lienee Event Horizon. Dead Spacen maailma on ennen kaikkea uskottava, graafisesti tyylikäs ja pelin äänimaisemasta voisi kirjoittaa runoja.
Painokelvotonta toimintaa
Avaruudessa kun ollaan, päästään välillä leijumaan myös painottomassa tilassa. Yleensä painottomat tilat ovat suuria halleja, joissa pelaaja voi kätevästi loikata ilmojen halki pitkiäkin matkoja kerrallaan. Suuntavaistolle seinillä ja katossa seisominen ei tee erityisen hyvää. Samoin pimeillä käytävillä pelaaja saattaisi eksyä varsin helposti, ellei erityisen viisas pelinkehittäjä olisi antanut Isaacille pelihistorian merkkipaaluksi kelpaavaa navigointijärjestelmää. Konsoliohjaimen tattia painettaessa maahan ilmestyy hetkeksi sininen viiva, joka näyttää suunnan sinne, missä kulloisenkin tehtävän seuraava kohde sijaitsee. Järjestelmä toimii kuin unelma, eikä pelaaja eksy juurikaan reitiltä. Putkijuoksuksi nimittäminen on turhaa, sillä tämän ohjatun reitin varrelta löytyy paljon paikkoja uteliaan pelaajan tutkittavaksi.
Taistelu nousee Dead Spacessakin aivopähkinöiden rinnalle pelin tärkeimmäksi toiminnaksi. Tällä kertaa ei kuitenkaan riitä, että viholliseen upotetaan mahdollisimman monta panosta pienessä ajassa vaan necromorphien tuhoaminen vaatii tarkkuutta ja aivosoluja. Kohti juoksevalta otukselta voidaan ampua jalat alta, mutta tämä jatkaa vielä raahautumista pelkkien käsiensä avulla. Yleensä vihollisilta onkin katkottava liikkumiseen ja vahingoittamiseen tarkoitetut elimet. Vihollisia on erilaisia ja pelaajan on paikoin nopeastikin hahmotettava uusien pahisten heikot kohdat ennen kuin on liian myöhäistä. Veriseksi kutsuttu Dead Space ei ole yllättävää kyllä mikään sisäelinmässäily, vaikka raajoja lenteleekin ja välillä verta suihkuaa litroittain pitkin aseman seiniä. Raakuus sopii pelimaailmaan luonnollisena osana, eikä sirkkelin terään totaalisesti silpoutuneen necromorphin jäännökset näytä siltä, että verta oltaisiin lisätty vain veren takia. Ylilyönniksi homma karkaa vain harvakseltaan.
Immersion voima iskee
Äänimaailma. Mitä voi sanoa pelistä, jonka pelkät äänitehosteet saavat pelaajan lähinnä käpertymään sohvan nurkkaan peukaloaan imemään ilman, että yhtäkään necromorphia on ruudulla? Loistavaa. Tiiviin arvosteluaikataulun vuoksi jouduin jopa vaihtamaan kotiteatterivahvistimen YLE:n keskusteluohjelman puolelle paikoin, jotta pelissä pääsi etenemään edes hieman vauhdikkaammin. Kaukaa kuuluvat kolahdukset, murinat ja erilaiset aution avaruusaseman mekaaniset äänet on toteutettu esimerkillisesti. Pelin tunnelmaa tiivistää myös paikoin kuuluva riipivä musiikki, joka tosin paljastaa välillä turhankin hyvin sen, että pian saa taas kaivaa nitroa esiin necrojen ryömiessä iholle ovista ja ikkunoista.
Pelkokertoimia laskemassa
Dead Space (Xbox 360)
Dead Space on yksi kaikkien aikojen pelottavimmista peleistä ja tarjoaa hieman latteasta juonestaan huolimatta loistavaa ongelmanratkaisun ja toiminnan välillä tasapainoilevaa seikkailua.
- Aidosti pelottava
- Mahtava äänimaailma
- Tasapainoinen pelattavuus
- Juoni peruskamaa
Keskustelut (19 viestiä)
Rekisteröitynyt 30.10.2008
06.11.2008 klo 15.33
Rekisteröitynyt 10.04.2007
06.11.2008 klo 16.06
06.11.2008 klo 16.19
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
06.11.2008 klo 16.45
Hmm, kannessa irtokäsi. Sensuroidaankohan tämäkin Saksassa, niin kuin Left 4 Deadin kannen puuttuva peukalo? Montakohan viatonta mieltä tuokin kuva on jo ehtinyt tuhota? Kukkahattua kireämmälle!!
Mietinkin juuri, että miksi minusta päivällä jotenkin erityisen epätasapainoinen ja väkivaltainen... mutta sehän johtui tietysti tämän arvostelun julkaisemisesta ja kannen käden näkemisestä.
Rekisteröitynyt 01.07.2008
06.11.2008 klo 16.58
06.11.2008 klo 17.08
Rekisteröitynyt 06.11.2008
06.11.2008 klo 18.52
Rekisteröitynyt 03.01.2008
06.11.2008 klo 19.18
PC:llä tähtääminen Aim Modessa on kaikkein hankalinta koska peli ei rekisteröi hiiren liikkeitä tarpeeksi tarkasti. Eli jos liikutaa Aim Modessa hiirtä liian hitaasti "tähtäin" ei liiku mihinkään. Itse helpotin ongelmaa laittamalla hiiren herkkyyden täysille, mutta tämä vaikutta myös Look Modeen ja hiiren herkkyys saatta mennä Look Modessa liian herkäksi. Peliähän voisi toki pädillä pelata myös PC:llä, mutta itseltäni sellaista ei löydy enkä viitsinyt yhden pelin takia sitä ostaa.
Peli ei mielestäni ole erityisen pelottava, mutta tunnelma on silti sopivan tiivis ja painostava. Tulee ihan mieleen vanha kunnon System Shock 2.
Alienzombien mättö pelissä on kerta toisensa jälkeen todella hauskaa. Hyvä idea pelin kehittäjiltä, että jäsenet täytyy ampua irti niin örvelö pysähtyy tehokkaimmin. Eikä toimintaa ole mielestäni liikaa kuten esim Bioshockin kohdalla oli.
Myös pelin loistava HUD ansaitsee erityismaininnan. Missään pelissä HUD:a (tai oikeastaan HUD:n puutetta) ja inventaariota ei ole toteutettu yhtä tyylikkäästi. Kartta on myös kiva, mutta on sääli, että peli ei kannusta pelaajaa tutkimaan Ishimuraa millään tavalla. Yhden napin painalluksella lattiaan tulee sininen juova jonka avulla pelaaja näkee heti mihin pitää seuraavaksi mennä. Ainoastaan Hard vaikeustasolla pelaajan pitää aluksi koluta nurkat tarkemmin koska varusteista tulee helposti pulaa.
Kaikenkaikkiaan loistava peli. EA:n DRM tosin nakertaa ostohaluja merkittävästi PC puolella, mutta onneksi siihenkin saastaan löytyy toimivia paikkauksia joten eipähän tarvitse pelätä että pelistä tulee vain kolmen asennuskerran vuokrapeli :)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
06.11.2008 klo 19.26
Myös pelin loistava HUD ansaitsee erityismaininnan. Missään pelissä HUD:a (tai oikeastaan HUD:n puutetta) ja inventaariota ei ole toteutettu yhtä tyylikkäästi.
Kehun itse HUDia varauksella. Se on erittäin toimiva ja tyylikäs, mutta kuvaputkitelsulla (SDTV) pelattuna teksti oli paikoin todella vaikeaselkoista.
06.11.2008 klo 22.58
Rekisteröitynyt 02.12.2007
07.11.2008 klo 11.40
Myös pelin loistava HUD ansaitsee erityismaininnan. Missään pelissä HUD:a (tai oikeastaan HUD:n puutetta) ja inventaariota ei ole toteutettu yhtä tyylikkäästi.
Kehun itse HUDia varauksella. Se on erittäin toimiva ja tyylikäs, mutta kuvaputkitelsulla (SDTV) pelattuna teksti oli paikoin todella vaikeaselkoista.
HD on päivän sana. IMO turha enää edes miettiä SD:tä.
Rekisteröitynyt 03.01.2008
07.11.2008 klo 16.39
Myös pelin loistava HUD ansaitsee erityismaininnan. Missään pelissä HUD:a (tai oikeastaan HUD:n puutetta) ja inventaariota ei ole toteutettu yhtä tyylikkäästi.
Kehun itse HUDia varauksella. Se on erittäin toimiva ja tyylikäs, mutta kuvaputkitelsulla (SDTV) pelattuna teksti oli paikoin todella vaikeaselkoista.
Niin, no onhan se putkitöllöjä omistavien kannalta toisaalta hyvä, että pelintekijät ottavat paljolti vielä putkitöllöillä pelaavat huomioon laittamalla peliin putkitöllöille sopivat fontit (esim. Fallout 3:n fontti on niin tajuttoman isoa, että hyvä jos sen takaa vielä näkee itse peliäkin :)), mutta omasta puolestani saisivat lopettaa putkitöllöjen tukemisen. Se vain ärsyttää niitä jotka käyttävät HD resoluutioihin kykeneviä vastaanottimia kun HUD on suunnilleen keskellä ruutua ja fontti on kissankokoisilla kirjaimilla.
Omalta kannaltani siis hyvä, että Dead Space ei ollut juuri SDTV:tä huomioinut.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
07.11.2008 klo 19.20
08.11.2008 klo 01.37
Rekisteröitynyt 29.10.2007
08.11.2008 klo 17.56
Luulisi, että työmoraalin ja yleisestikin asukkaiden/työntekijöiden tyytyväisyyttä ja viihtyvyyttä pidettäisiin paremmin yllä jos paikka näyttäisi edes hitusen vähemmän metalliselta ja kolkolta.
Tämä pieni yleinen epäloogisuuspohdinta sikseen, peli oli hyvää kauhuviihdettä kunnes kyllästyi alituiseen säikähtelyyn
Rekisteröitynyt 22.09.2008
08.11.2008 klo 22.41
Rekisteröitynyt 03.01.2008
11.11.2008 klo 10.07
Ymmärrän tunnelman luomisen takia peliin suunnitellut hämärät, harmaat ja mustan sävyiset käytävät. Pelottaahan ne toki. Mutta kun alkaa oikein ajattelemaan: miksi v******a kaikista avaruuteen lähetettävistä aluksista, joissa olisi tarkoitus asuakin, tehdään pimeitä, harmaita ja mustia?
Luulisi, että työmoraalin ja yleisestikin asukkaiden/työntekijöiden tyytyväisyyttä ja viihtyvyyttä pidettäisiin paremmin yllä jos paikka näyttäisi edes hitusen vähemmän metalliselta ja kolkolta.
Tämä pieni yleinen epäloogisuuspohdinta sikseen, peli oli hyvää kauhuviihdettä kunnes kyllästyi alituiseen säikähtelyyn
Värejä pelissä ei liiemmälti ruskean ja harmaan lisäksi ole, se on totta, mutta pimeää pelissä ei ole juuri lainkaan.
Unohdin ylempänä omaan arviooni nimenomaan sen lisätä, että kerrankin pelaajan ei tarvitse tapella kokoajan pimeässä vaan pelissä on kokoajan valoisaa (mikä on mielestäni kauhuräiskinnöissä harvinaista). Muutaman kerran pelissä menee valot pois päältä, mutta nekin syttyvät takaisin hyvin nopeasti. Pelissä ei edes ole kunnollista taskulamppua. Toki aseissa on lamput mutta niitä ei tarvitse kertaakaan.
Omasta mielestäni ympäristö on mitä mainioin ja kun vihdoin pääset upseerien kannelle huomaat, että sielä sisutukseen on käytetty hieman enemmän huomiota kuin muualla. Silti sisustus on Ishimuralla todella "spartalaista" tyyliä. Myös upseerienkin kannella. Joka on mielestäni hyvä. Alus ei ole mikään huvijahti vaan kaivosalus joka on tehty tiettyyn tarkoitukseen ja kaikki on todella funktionaalista. Silti alus on suunniteltu todella avaraksi ja tilaa on jopa turhankin paljon jos ajatellaan miten ahtaaseen tilaan ihmiset todennäköisesti oikeasti ahdettaisiin jos tuollaisia aluksia olisi olemassa.
26.11.2009 klo 02.39
06.01.2010 klo 15.43
Ei mitään järin järisyttävää, mutta jos pelkokertoimesi on sopivan alhainen niin siitä vaan. Peli ei nimittäin pelota kuin aivan herkkähipiäisimpiä kukkahattuja ja tietysti kaikkia naisia aina tosimimmeistä kunnon matureihin asti.
Tosimiehet saavat tästä vain kohtuullista tyydytystä pahimpaan paukuttelunälkäänsä tai vain luun kouraansa. Pumpsi pum!
Eli jos unohtaa pelin lievästi ylihypetetyn horruurin jää käteen jokatapauksessa varsin näperö örvelöräiskintäsplatterispektaakkeli. Mitään ylisietämätöntä ja vatsaa kourivaa kauhua on siis turha vaatia, mutta sopivan laadukasta perus-selviytymishippaa sitäkin enemmin. Verta ja irtoraajoja piisasi edes sentään lähes jokakäytävän koristeeksi. Nam!
Hyvä perus-splatterpoksuttelu ilman kunnollista kauhuntunnetta siis, mutta kyllä markkinoilta löytyy niitä aidostikin hurjia pelejä, kuten xbox360 ensimmäisen pelin condemnetin jatko-osa bloodshot. Siinäpä aidosti kamala peli. Apuwwvvvv ..va!