Life is Strange: Before the Storm Episode 3
Arvioitu: | Playstation 4 |
Genre: | Seikkailupelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Deck Nine |
Julkaisija: | Square Enix |
Julkaisupäivä: | 20.12.2017 |
Pelin kotisivut |
Ei tyyntä ennen myrskyä
Life is Strangen kehuttu, suosiotakin kerännyt Before the Storm -lisäosa näki päätöksensä joulun alla. Chloe Pricen ja Rachel Amberin ystävyydestä kertova lisäri jäi aiemmassa episodissa aikamoiseen cliffhangeriin, eikä meno muutu seesteisemmäksi viimeisessäkään seikkailussa.
Alkuun tutut varoittelut: tämä teksti käsittelee viimeistä episodia sekä koko kautta, joten aiempien episodien tapahtumia perataan avoimella kädellä. Jos haluat välttyä spoilaantumiselta, V2.fi:n arkistoista löytyy arvosteluita sekä emopeli Life is Strangesta (täällä), että kummastakin aiemmasta Before the Storm-episodista (täällä ja täällä). Ennen spoilereihin syventymistä todettakoon, että kokonaisuutena Before the Storm saavuttaa emopelinsä tason, jopa ylittäen sen tietyillä osa-alueilla. Chloen oma sivuseikkailu sekä palvelee päätarinaa erinomaisesti, että nousee seisomaan omillekin jaloilleen. Näin kaunista kokonaisuutta eivät edes lopun kevyet antikliimaksit pilaa. Ja sitten siihen kolmanteen episodiin.
Aiemman episodin lopussa Chloelle sekä Rachelille paljastui vihdoin, kuka tatuoitu mysteerinainen oikein onkaan. Paljastusten myötä kaksikon pakosuunnitelmat pistetään paussille: Rachelin biologiseksi äidiksi paljastunut Sera majailee Arcadia Bayssa, joten maailmanvalloituksen sijaan Chloe alkaa leikkiä salapoliisia jäljittääkseen mielittynsä mamman. Tarinallisesti 3. episodi kulkee loogisia uria eteenpäin, mutta loppu tuntuu kevyesti antiklimaattiselta: ennen viimeistä yhteenottoa Chloe joutuu useampaankin kiipeliin, mutta tarinallinen päätös lässähtää niin omituisesti, että luulin todellisuutta hetkellisesti uneksi. Lopetusta edeltävät hetket ovat kuitenkin poikkeuksetta erinomaisia, ja lopetuksen uhat ovat hyvin maanläheisiä, tehden tilanteista entistäkin kouriintuntuvampia.
Antiklimaattinen lopputaisto ei ole kuitenkaan lopulta niin suuri ongelma, kuin äkkiseltään voisi luulla. Life is Strangen vahvuus ei ole jännittävässä toiminnassa, vaan herkissä, kahdenkeskisissä kohtauksissa. Intiimejä tilanteita riittää viimeiseenkin episodiin. Chloe Pricen ja Rachel Amberin orastava teiniromanssi on käsinkosketeltavinta romantiikkaa, mitä peleissä on ikinä nähty, eivätkä Chloen päänsisäiset keskustelut menehtyneen isänsä kanssa ole piirunkaan vertaa huonompia. Vaikka episodien tarinallinen loppu tuntuukin lässähtävän, hahmokaarien kohdalla näin ei käy. Before the Storm on keskittynyt erityisesti Chloen paranemiseen: parhaan ystävänsä jättämä sekä isänsä menettänyt Chloe on kamppaillut paranemisensa kanssa koko tarinan ajan. Lopputekstien rullatessa tuntuu, että nuori tyttö on saanut vihdoin jonkinlaista katharsista menetykselleen. Viimeisen episodin kohokohdaksi nouseekin Chloen ja Williamin välinen keskustelu tienpientareella: Chloe hyväksyy paitsi menetyksen, myös isänsä inhimillisyyden. Vastaavia tarinankerronnan sekä ihmisyyden tasoja näkee harvoin Hollywood-rainoissa, saati sitten peliruudulla.
Viimeisen episodin suurin yllättäjä on kuitenkin pelimekaniikallinen parannus: ensimmäistä kertaa Life is Strangen historiassa puzzlet nivoutuvat saumattomasti kokonaisuuteen, tuntumatta päälleliimatulta pelinpidennykseltä. Aiempaa episodia pelatessani turhauduin totaalisesti tarinan töksäyttäviin hidasteisiin, kuten opiskelija-asuntolaan murtautumiseen, mutta viimeisessä episodissa puzzlet ovat vihdoin osa eheää kokonaisuutta. Chloen autohuolto symboloi hahmon sielunelämää, ja kun sinitukkaisen sankarittaren täytyy leikkiä dekkaria, Life is Strange esittelee salapoliisimaisia puzzleja. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Viimeisen episodin päättyessä on samanaikaisesti sekä katkeransuloinen että tyyni olo. Muutamat heikkoudet katoavat myös nopeasti mielestä, kun parivaljakon tarina saa päätöksensä. Yllättävästi muutaman vuoden takainen emopeli ei kuitenkaan ole ajatuksissa: erityisesti loppua kohden Before the Storm on onnistunut nousemaan omille jaloilleen itsenäisenä teoksena. Chloen ja Rachelin tarina ei tunnu turhalta lisätauhkalta tai kylkeen niitatulta lisäriltä, vaan maanläheiseltä, lyhyeltä seikkailulta tutussa universumissa. Vaikka deluxe-version hankkijat pääsevätkin vielä kokemaan lyhyen minisodin Max Caulfieldista ennen Arcadia Bayn lopullista hyvästelyä, Before the Storm tuntuu sopivalta jäähyväiseltä amerikkalaiselle pikkukaupungille.
Vaikka suurin osa Life is Strangen faneista ovatkin jo varmasti Before the Storminsa hankkineet, voi peliä suositella nyt varauksetta myös ummikoille. Erinomaiset, maanläheiset tarinat sekä samaistuttavat teemat kohottavat Life is Strangen sekä Before the Stormin itselläni jopa Telltalen seikkalupelejä korkeammalle paalulle. Viimeisen episodin lopputekstejä katsellessa voi vain huokaista helpotuksesta ja todeta, että Before the Storm on emopelinsä kaltainen klassikko.
Kahdestaan maailmaa vastaan
Alkuun tutut varoittelut: tämä teksti käsittelee viimeistä episodia sekä koko kautta, joten aiempien episodien tapahtumia perataan avoimella kädellä. Jos haluat välttyä spoilaantumiselta, V2.fi:n arkistoista löytyy arvosteluita sekä emopeli Life is Strangesta (täällä), että kummastakin aiemmasta Before the Storm-episodista (täällä ja täällä). Ennen spoilereihin syventymistä todettakoon, että kokonaisuutena Before the Storm saavuttaa emopelinsä tason, jopa ylittäen sen tietyillä osa-alueilla. Chloen oma sivuseikkailu sekä palvelee päätarinaa erinomaisesti, että nousee seisomaan omillekin jaloilleen. Näin kaunista kokonaisuutta eivät edes lopun kevyet antikliimaksit pilaa. Ja sitten siihen kolmanteen episodiin.
Aiemman episodin lopussa Chloelle sekä Rachelille paljastui vihdoin, kuka tatuoitu mysteerinainen oikein onkaan. Paljastusten myötä kaksikon pakosuunnitelmat pistetään paussille: Rachelin biologiseksi äidiksi paljastunut Sera majailee Arcadia Bayssa, joten maailmanvalloituksen sijaan Chloe alkaa leikkiä salapoliisia jäljittääkseen mielittynsä mamman. Tarinallisesti 3. episodi kulkee loogisia uria eteenpäin, mutta loppu tuntuu kevyesti antiklimaattiselta: ennen viimeistä yhteenottoa Chloe joutuu useampaankin kiipeliin, mutta tarinallinen päätös lässähtää niin omituisesti, että luulin todellisuutta hetkellisesti uneksi. Lopetusta edeltävät hetket ovat kuitenkin poikkeuksetta erinomaisia, ja lopetuksen uhat ovat hyvin maanläheisiä, tehden tilanteista entistäkin kouriintuntuvampia.
Antiklimaattinen lopputaisto ei ole kuitenkaan lopulta niin suuri ongelma, kuin äkkiseltään voisi luulla. Life is Strangen vahvuus ei ole jännittävässä toiminnassa, vaan herkissä, kahdenkeskisissä kohtauksissa. Intiimejä tilanteita riittää viimeiseenkin episodiin. Chloe Pricen ja Rachel Amberin orastava teiniromanssi on käsinkosketeltavinta romantiikkaa, mitä peleissä on ikinä nähty, eivätkä Chloen päänsisäiset keskustelut menehtyneen isänsä kanssa ole piirunkaan vertaa huonompia. Vaikka episodien tarinallinen loppu tuntuukin lässähtävän, hahmokaarien kohdalla näin ei käy. Before the Storm on keskittynyt erityisesti Chloen paranemiseen: parhaan ystävänsä jättämä sekä isänsä menettänyt Chloe on kamppaillut paranemisensa kanssa koko tarinan ajan. Lopputekstien rullatessa tuntuu, että nuori tyttö on saanut vihdoin jonkinlaista katharsista menetykselleen. Viimeisen episodin kohokohdaksi nouseekin Chloen ja Williamin välinen keskustelu tienpientareella: Chloe hyväksyy paitsi menetyksen, myös isänsä inhimillisyyden. Vastaavia tarinankerronnan sekä ihmisyyden tasoja näkee harvoin Hollywood-rainoissa, saati sitten peliruudulla.
Arcadia Bayn joutsenlaulu
Viimeisen episodin suurin yllättäjä on kuitenkin pelimekaniikallinen parannus: ensimmäistä kertaa Life is Strangen historiassa puzzlet nivoutuvat saumattomasti kokonaisuuteen, tuntumatta päälleliimatulta pelinpidennykseltä. Aiempaa episodia pelatessani turhauduin totaalisesti tarinan töksäyttäviin hidasteisiin, kuten opiskelija-asuntolaan murtautumiseen, mutta viimeisessä episodissa puzzlet ovat vihdoin osa eheää kokonaisuutta. Chloen autohuolto symboloi hahmon sielunelämää, ja kun sinitukkaisen sankarittaren täytyy leikkiä dekkaria, Life is Strange esittelee salapoliisimaisia puzzleja. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Viimeisen episodin päättyessä on samanaikaisesti sekä katkeransuloinen että tyyni olo. Muutamat heikkoudet katoavat myös nopeasti mielestä, kun parivaljakon tarina saa päätöksensä. Yllättävästi muutaman vuoden takainen emopeli ei kuitenkaan ole ajatuksissa: erityisesti loppua kohden Before the Storm on onnistunut nousemaan omille jaloilleen itsenäisenä teoksena. Chloen ja Rachelin tarina ei tunnu turhalta lisätauhkalta tai kylkeen niitatulta lisäriltä, vaan maanläheiseltä, lyhyeltä seikkailulta tutussa universumissa. Vaikka deluxe-version hankkijat pääsevätkin vielä kokemaan lyhyen minisodin Max Caulfieldista ennen Arcadia Bayn lopullista hyvästelyä, Before the Storm tuntuu sopivalta jäähyväiseltä amerikkalaiselle pikkukaupungille.
Vaikka suurin osa Life is Strangen faneista ovatkin jo varmasti Before the Storminsa hankkineet, voi peliä suositella nyt varauksetta myös ummikoille. Erinomaiset, maanläheiset tarinat sekä samaistuttavat teemat kohottavat Life is Strangen sekä Before the Stormin itselläni jopa Telltalen seikkalupelejä korkeammalle paalulle. Viimeisen episodin lopputekstejä katsellessa voi vain huokaista helpotuksesta ja todeta, että Before the Storm on emopelinsä kaltainen klassikko.
Life is Strange: Before the Storm Episode 3 (Playstation 4)
Before the Stormin myrskyävä finaalii kuljettaa Life is Strangen lisätarinan kauniiseen päätökseen.
- Chloe on yksi pelihistorian moniulotteisimpia hahmoja
- Pienet, kahdenkeskeiset hetket
- Puzzlet ovat entistä eheämmin osa kokonaisuutta
- Tarinallinen loppu lässähtää hieman
Keskustelut (13 viestiä)
05.01.2018 klo 21.07
Rekisteröitynyt 01.04.2017
05.01.2018 klo 21.36 1
Eikös tämä ole kuitenkin ihan standalone-peli eikä alkuperäisen Life is Strangen DLC?
Olet ihan oikeassa, että kyseessä on itsenäinen standalone-julkaisu. Before the Stormista on käytetty varsin vapaasti erilaisia termejä expansiosta standalone DLC-sisältöön, jonka vuoksi myös arvostelutekstiin päätyi epäselvä ja -korrekti termi. Korjaillaan.
-Matias
05.01.2018 klo 22.39
Eikös tämä ole kuitenkin ihan standalone-peli eikä alkuperäisen Life is Strangen DLC?
Olet ihan oikeassa, että kyseessä on itsenäinen standalone-julkaisu. Before the Stormista on käytetty varsin vapaasti erilaisia termejä expansiosta standalone DLC-sisältöön, jonka vuoksi myös arvostelutekstiin päätyi epäselvä ja -korrekti termi. Korjaillaan.
-Matias
Jooh, tällaisen pelin kohdalla DLC-termikin ehkä ihan ok. Ei siinä, hyvä arvostelu oli.
06.01.2018 klo 00.10 7
Suosittelen aloittamaan emopelistä.
Rekisteröitynyt 30.01.2012
10.01.2018 klo 15.45
10.03.2020 klo 23.20 6
Olisin toivonut että peli olisi oikeasti keskittynyt Chloen ja Rachelin suhteeseen, sillä heistä tuli vain yhtä äkkiä toisilleen maailman tärkeimpiä ihmisiä vain parin päivän aikana. Peli tuntui aika hutiloiden tehdyltä, eikä tarjonnut tarpeeksi kysymyksiä ja mysteerejä jotka pyörivät koko ajan mielessä ekan pelin aikana.
01.07.2020 klo 01.45 4
Tämä voisi toimia, jos ei muista että Life is Strange-pelissä Chloe vieläkin, vuosia myöhemmin, kärsii isänsä menetyksestä eikä ole päässyt asian yli. Siksi oli pelintekijöiltä outo valinta teeskennellä että Chloe muka löysi tässä pelissä mitään ratkaisua ongelmiinsa, kun samat ongelmat yhä piinaavat häntä tavatessaan taas Maxin.
Sama juttu Davidin, Frankin ja monen muun emopelin hahmon kanssa, joista yritettiin tehdä inhimillisempiä. Mutta koska Before Stormin tapahtumat kertovat ajasta ennen Life is Strangea, hahmojen käytös on ristiriidassa alkuperäisen pelin kanssa. Miksi Davidista tehtiin järkevämpi ja miksi peli teeskentelee että Chloen ja Davidin suhde tulee parantumaan? Herää kysymys miten David ja Frank muuttuivat järkevistä ihmisistä epätasapainoisemmiksi ja arvaamattomammiksi kolmen vuoden aikana.
01.07.2020 klo 02.13 7
Ei arvostelija pelatessaan osannut lukea Rachelin käytöstä tai pelin aikana annettuja lukuisia vihjeitä siitä, että tarinassa itseasiassa kuvattiin manipuloivaa ja epätervettä ystävyys/rakkaussuhdetta? Chloe tekee Rachelin takia uhrauksia, mutta pelintekijät itse ovat sanoneet ettei Chloe saannut tunteilleen vastakaikua. Jo Life is Strangessa tehtiin selväksi ettei Rachel ollut Chloelle aivan vilpitön.
Asiaa ei haluta vääntää rautalangasta, mutta pelissä on lukuisia viittauksia Rachelin manipuloivaan luonteeseen (mm. monet kutsuvat Rachelia rooliaan esittäväksi näyttelijäksi, vertauskuvana toimivan näytelmän omistushaluiset vuorosanat miten Rachel ei suo Chloelle vapautta hänestä, Rachelin huoneen tavarat, Rachelilla on äitinsä tavoin halu "paeta" ja hän myös tekee ihmiset sokeiksi omille vioilleen, sekä Chloen isän varoitus että Rachel tuhoaa kuin tuli).
05.04.2021 klo 18.06 3
Tuskin tällä oli tarkoitus viitata pelin tuli-metaforaan ja Chloen isän varoitukseen Rachelin vaarallisuudesta. Chloen ei kai ole tulesta "sokaistuneena" tarkoitus kyseenalaistaa Rachelin tekoja, mutta ottaen huomioon että edes sivuhahmoista yksimään ei mitenkään reagoi Victorian huumaamiseen, sekä miten ilmiselviä Before Stormin metaforat ja symbolismi muuten ovat, antavat olettaa ettei Rachelin toiminnan vertauksellisuutta Jeffersoniin oltu tehty tarkoituksella.
05.04.2021 klo 18.30 2
05.04.2021 klo 18.45 1
05.04.2021 klo 18.47 2
https://www.youtube.com/watch?v=DmNv3i7iPWE
18.06.2022 klo 18.57 1
Tämmöiset kommentit antavat ymmärtää, ettei peliä ole pelattu ennen arvostelua, tai ainakin sitä on pelattu aika vähän. Kun tarinassa Rachelin vanhempien, Seran ja Jamesin, epäterve rakkaustarina on vertaus Rachelin ja Chloen suhteesta. Ja peli vihjaa vaikka kuinka monta kertaa että Rachel on todellisuudessa manipuloiva näyttelijä. Jopa Chloen isä varoittaa Chloea "kauniin tulen" vaarasta. Rachel jopa myrkyttää luokkakaverinsa vain saadakseen roolin näytelmästä.
Ja LiS:ssä oli pitkä kohtaus, jossa Choe suuttuu kun saa tietää Rachelin valehdelleen hänelle ja yrittäneen lähteä kaupungista useiden muiden kanssa ilman Chloea (“Rachel straight up lied to my face! Why didn't she say anything?"). Jotenkin omituista, että yksi LiS:n isoimmista paljastuksista on tyystin unohtunut, kun esiosaa voidaan kuvata vain "käsinkosketeltavaksi romantiikaksi".