Life is Strangen kehuttu, suosiotakin kerännyt Before the Storm -lisäosa näki päätöksensä joulun alla. Chloe Pricen ja Rachel Amberin ystävyydestä kertova lisäri jäi aiemmassa episodissa aikamoiseen cliffhangeriin, eikä meno muutu seesteisemmäksi viimeisessäkään seikkailussa.




Alkuun tutut varoittelut: tämä teksti käsittelee viimeistä episodia sekä koko kautta, joten aiempien episodien tapahtumia perataan avoimella kädellä. Jos haluat välttyä spoilaantumiselta, V2.fi:n arkistoista löytyy arvosteluita sekä emopeli Life is Strangesta (täällä), että kummastakin aiemmasta Before the Storm-episodista (täällä ja täällä). Ennen spoilereihin syventymistä todettakoon, että kokonaisuutena Before the Storm saavuttaa emopelinsä tason, jopa ylittäen sen tietyillä osa-alueilla. Chloen oma sivuseikkailu sekä palvelee päätarinaa erinomaisesti, että nousee seisomaan omillekin jaloilleen. Näin kaunista kokonaisuutta eivät edes lopun kevyet antikliimaksit pilaa. Ja sitten siihen kolmanteen episodiin.

Aiemman episodin lopussa Chloelle sekä Rachelille paljastui vihdoin, kuka tatuoitu mysteerinainen oikein onkaan. Paljastusten myötä kaksikon pakosuunnitelmat pistetään paussille: Rachelin biologiseksi äidiksi paljastunut Sera majailee Arcadia Bayssa, joten maailmanvalloituksen sijaan Chloe alkaa leikkiä salapoliisia jäljittääkseen mielittynsä mamman. Tarinallisesti 3. episodi kulkee loogisia uria eteenpäin, mutta loppu tuntuu kevyesti antiklimaattiselta: ennen viimeistä yhteenottoa Chloe joutuu useampaankin kiipeliin, mutta tarinallinen päätös lässähtää niin omituisesti, että luulin todellisuutta hetkellisesti uneksi. Lopetusta edeltävät hetket ovat kuitenkin poikkeuksetta erinomaisia, ja lopetuksen uhat ovat hyvin maanläheisiä, tehden tilanteista entistäkin kouriintuntuvampia.


Antiklimaattinen lopputaisto ei ole kuitenkaan lopulta niin suuri ongelma, kuin äkkiseltään voisi luulla. Life is Strangen vahvuus ei ole jännittävässä toiminnassa, vaan herkissä, kahdenkeskisissä kohtauksissa. Intiimejä tilanteita riittää viimeiseenkin episodiin. Chloe Pricen ja Rachel Amberin orastava teiniromanssi on käsinkosketeltavinta romantiikkaa, mitä peleissä on ikinä nähty, eivätkä Chloen päänsisäiset keskustelut menehtyneen isänsä kanssa ole piirunkaan vertaa huonompia. Vaikka episodien tarinallinen loppu tuntuukin lässähtävän, hahmokaarien kohdalla näin ei käy. Before the Storm on keskittynyt erityisesti Chloen paranemiseen: parhaan ystävänsä jättämä sekä isänsä menettänyt Chloe on kamppaillut paranemisensa kanssa koko tarinan ajan. Lopputekstien rullatessa tuntuu, että nuori tyttö on saanut vihdoin jonkinlaista katharsista menetykselleen. Viimeisen episodin kohokohdaksi nouseekin Chloen ja Williamin välinen keskustelu tienpientareella: Chloe hyväksyy paitsi menetyksen, myös isänsä inhimillisyyden. Vastaavia tarinankerronnan sekä ihmisyyden tasoja näkee harvoin Hollywood-rainoissa, saati sitten peliruudulla.




Viimeisen episodin suurin yllättäjä on kuitenkin pelimekaniikallinen parannus: ensimmäistä kertaa Life is Strangen historiassa puzzlet nivoutuvat saumattomasti kokonaisuuteen, tuntumatta päälleliimatulta pelinpidennykseltä. Aiempaa episodia pelatessani turhauduin totaalisesti tarinan töksäyttäviin hidasteisiin, kuten opiskelija-asuntolaan murtautumiseen, mutta viimeisessä episodissa puzzlet ovat vihdoin osa eheää kokonaisuutta. Chloen autohuolto symboloi hahmon sielunelämää, ja kun sinitukkaisen sankarittaren täytyy leikkiä dekkaria, Life is Strange esittelee salapoliisimaisia puzzleja. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Viimeisen episodin päättyessä on samanaikaisesti sekä katkeransuloinen että tyyni olo. Muutamat heikkoudet katoavat myös nopeasti mielestä, kun parivaljakon tarina saa päätöksensä. Yllättävästi muutaman vuoden takainen emopeli ei kuitenkaan ole ajatuksissa: erityisesti loppua kohden Before the Storm on onnistunut nousemaan omille jaloilleen itsenäisenä teoksena. Chloen ja Rachelin tarina ei tunnu turhalta lisätauhkalta tai kylkeen niitatulta lisäriltä, vaan maanläheiseltä, lyhyeltä seikkailulta tutussa universumissa. Vaikka deluxe-version hankkijat pääsevätkin vielä kokemaan lyhyen minisodin Max Caulfieldista ennen Arcadia Bayn lopullista hyvästelyä, Before the Storm tuntuu sopivalta jäähyväiseltä amerikkalaiselle pikkukaupungille.


Vaikka suurin osa Life is Strangen faneista ovatkin jo varmasti Before the Storminsa hankkineet, voi peliä suositella nyt varauksetta myös ummikoille. Erinomaiset, maanläheiset tarinat sekä samaistuttavat teemat kohottavat Life is Strangen sekä Before the Stormin itselläni jopa Telltalen seikkalupelejä korkeammalle paalulle. Viimeisen episodin lopputekstejä katsellessa voi vain huokaista helpotuksesta ja todeta, että Before the Storm on emopelinsä kaltainen klassikko.